Anteeksi karkea kielenkäyttö otsikossa, joka ei oikeastaan sovi löytämäni aarteen tunnelmaan. Pitäisi virittäytyä mielessään laventelintuoksun, pidätettyjen huokausten, alasluotujen katseiden, salonkiin vetäytymisen ja ylöskasvattavien kirjojen aikakauteen.
Kävin Kaivarin Kanuuna -kirpputorilla, ja osuin aivan ihmeelliseen pitsipöytään. Melko ankean romun joukossa oli kaunis virkattu pitsi:
Koristeellinen, sievä malli, jollaista en ole ennen nähnyt.
Virkkauksen alta löytyi aivan upea filet-pitsi:
Verkon silmät ovat noin 2 mm, eli tarkkaa työtä! Mutta viimeisenä oli kaikkein paras löytö, aivan käsittämätön aarre:
Upea, sisäreunalta noin 80 cm pitkä ja leveimmältä kohdalta 16 cm leveä käsintehty pitsikaulus. Se on upea. UPEA! Ei arvaisi, että etsiessään lapselle pipoa, törmääkin historialliseen aarteeseen (joka muuten maksoi 4 euroa, lähes sikamaista että sain tämän omakseni niin halvalla!). Mittakaavan näette pari kuvaa alaspäin, lanka on käsittämättömän ohutta - ja huomautan, että minulla ei ole mitkään lapiokourat, 1800-luvulla pieni käteni olisi ollut paras valttini naimamarkkinoilla.
Kauluksessa on nyplättyjä lehtiä, kiemuroita ja kukkia, reunoissa koristesilmuin reunustettuja soikioita. Kuvioita yhdistävät letitetyt sillat. Nyplättyjen kuvioiden muotoja myötäilee ulkoreunasta hiukan paksumpi laanalanka. Kaiken upeuden huippuna kauluksessa on kolme ommeltua Point de Gaze -medaljonkia, käsintehdyllä (!) tyllipohjalla.
Tämäntyyppinen nypläystä ja ommeltua pitsiä yhdistelevä pitsi on englanniksi mixed Brussels lace, suomeksi kai yhdistelty brysselinpitsi? Vai mikä lienee. Ei nyt kai ainakaan sekoitettu brysselinpitsi, kuulostaisi siltä että langat ovat menneet solmuun :D.
Arvioin (arvailen) parinkymmenen vuoden haarukalla kauluksen olevan 1870–1880 -luvuilta.
Täällä samanmallinen (tosin irlantilaista virkkausta oleva) kaulus, jossa siis isot kolmionmalliset ulokkeet, 1880-luvulta.
Täällä taasen "ulokkeinen" kirjailtu tyllikaulus ajoitettu välille 1880-1900, mutta paljon ostamaani kaulusta isompi. Aiemmin (1800-luvun puolivälin tienoilla) kaulukset olivat pienempiä ja 1890-luvulla taas - ainakin muotikuvien mukaan - isompia. Voi tietysti olla, että näyttävät jättikokoiset pitsikaulukset olivat vain muodin huippu, ja vaatimattomammin pukeutuvat käyttivät silloinkin kohtuullisen kokoisia kauluksia.
En pistäisi ajoituksen kanssa päätäni pantiksi, mutta on hyvin epätodennäköistä että näin hienotöinen pitsi olisi enää 1900-luvulta. Silloin vain hyvinhyvin rikkaat tai kuninkaalliset pystyivät hankkimaan korkealaatuisia käsinnyplättyjä/ommeltuja itsejä, sellaiset tuskin kulkeutuisivat Kaivarin Kanuunan kirppispöytään nuhjuisten kippojen ja kuluneiden paituleiden seuraan.
Kuvan keskellä pitsi on 12 cm leveä. Pitsissä oli muuten pari pientä mustaa langanpätkää, ilmeisesti tätä on käytetty mustan puvun kanssa.
Ommeltu medaljonki kauluksen keskeltä, tyypillinen point de Gaze ruusu, jossa kolmiulotteisuutta tuova päälleommeltu terälehti.
Lopuksi sydäntälämmittävää luettavaa intohimoisille pitsinystäville, "sen hiljainen runsaus ei koskaan tyrkytä itseään ja sen aidon arvon ja kauneuden tunnistavat vain ne, joiden ylittämätön hyvä maku on opettanut näkemään sen arvon...". Kukapa ei haluaisi tulla imarrelluksi sanoilla "superior taste"!
It is the one costly wear which never vulgarises; jewels worn without judgment can be rendered offensive to good taste in their too apparent glitter, but lace in its comparatively quiet richness never obtrudes itself and is recognised in its true worth and beauty only by those whose superior taste has trained them to see its value. . .
—Mrs. F. Nevil Jackson, A History of Hand-Made Lace, ca. 1900.
