perjantai 15. maaliskuuta 2013

Modemanifestet ja avautuminen tuunauksesta




Lainasin kommentoijan vinkistä Modemanifestet-kirjan kirjastosta. Hei ensi sivusta alkaen minua alkoi kuumottaa. Tämähän on se kirja, joka minun piti kirjoittaa, paitsi että tämän on tehnyt huipputyylikäs muotijournalisti Tukholmasta ja esipuheen kirjoittanut Vivienne Westwood!  Siellä oli useita lauseita, jotka olivat kuin omalta näppikseltäni, vain elegantimmin ilmaistuina. Voi tuskanhiki! Sivujen reunoille oli koottu lausahduksia vanhoista pukeutumisoppaista, juuri kuten olin itsekin aikonut tehdä - ja mikä pahinta, myös Orchids on Your Budget -kirjasta, jota minunkin piti lainailla. Aaaaargh!


Mutta kun pääsin ensimmäisen kolmanneksen yli, ahdistus laantui. Manifesti-osuus oli aivan timanttia, mutta sitten alkoivat vaatteidentuunausohjeet. Tämä ei ehkä edistä suosiotani, mutta minun on pakko tunnustaa, että mielestäni sangen usein vaatteiden tuunaus tarkoittaa samaa kuin vaatteiden tärvely. Jos kuumaliimaa oranssin huopakukan tylsiin mutta kunniallisiin villakangashousuihin, niitä ei voi enää ikinä käyttää muun kuin kahjon asun osana. Jos villakangashousut saisivat olla sinällään, ne olisivat paljon monikäyttöisemmät. Kukkakoristeiset housut pääsevät mitä todennäköisimmin käyttöön vain kerran, pari.



Tuunausta esitellään ekoasiana, mutta eihän se sitä ole muuta kuin jos tuunatulla vaatteella voi korvata uuden ostoksen. Jos "piristää" jollain askartelulla ns. tylsän perusvaatteen, saattaakin käydä niin, että joutuu ostamaan uuden "tylsän" eli neutraalin/monikäyttöisen perusvaatteen piristetyn tilalle! Jos tekee vanhasta paidastaan pöytäliinan ja vanhasta pöytäliinastaan paidan, ympäristökannalta tulos on plusmiinusnolla eikä siinä ole mitään moitittavaa - jos niitä siis todella käyttää. Saipahan ainakin tyydyttää askarteluhimoaan ostamatta uusia materiaaleja. Oikea ekoteko tuunaus on silloin, jos tekee vanhasta, sellaisenaan käyttökelvottomasta tuotteesta jonkin sellaisen vaatteen, jota oikeasti tarvitsee, ja näin välttyy ostokselta.

(Voinkin tässä nostaa omaa häntääni, ja mainita, että havaitsin tarpeen uuden pitkähihaisen aluspaidan hankintaan. Leikkasin dekolteen kohdalta läpinäkyväksi hiutuneen trikoopaidan avarakaulaiseksi. Paidan ostin aikoinaan 2006 Japanista, ja se on ollut todella ahkerassa käytössä kylminä vuodenaikoina. Ylijääneellä materiaalilla reunustin pääntien ja peitin keskiedestä istuvuutta parantaneen muotolaskoksen. Somisteeksi ompelin jostain vanhasta vaatteesta ratkotut metallinapit. Säästin aluspaidan hinnan, ja eipähän tarvinnut miettiä tuotannon eko- ja eettisyysongelmia. Tiina Talvikki kopioi alkuperäisen paidan minulle, ja olen siihen hyvin tyytyväinen - luultavasti yhtä kauan kuin alkuperäiseenkin, tai kauemmin, koska kangas on parempilaatuista.)

Lisäksi on sanottava, että minkäänlainen piristely ei auta, jos vaate on alunperin huonolaatuista materiaalia. Nuhruinen, kulahtanut puuvilla-polyesterineule ei piristy, vaikka sille tekisi mitä ihmetemppuja. 

Kaikin mokomin ihmiset saavat tuunailla ja piristää ja päivittää omia vaatteitaan leikkaamalla niihin reikiä, ompelemalla paljetteja, applikoimalla pitsinauhoja jne. Hyvä vaan, jos saa vaatteensa tuntumaan enemmän omiltaan. Mutta mikään ratkaisu vaateteollisuuden ongelmiin se ei ole. Oleellista olisi, että kuluttajat olisivat tyytyväisiä vaatteisiinsa pidempään, jolloin ei tulisi tarvetta ostaa uutta niin usein. Tuunailu vain jatkaa jatkuvasti uuden hamuamisen ajatusmallia - joko ostaa joka viikko uutta kaupasta, tai sitten väsäilee jotain uutta joka viikko. Mitä jos olisikin koko viikon tyytyväinen niihin vaatteisiin joita omistaa, sellaisinaan kuin ne ovat, ja koittaisi rauhoittaa hysteeristä vaihtelunhalua?

Terveisin
Beige nyreä nainen, jonka viikon vaihtelukiintiön täyttää *kahden* hopeanvärisen kaulakorun käyttö yhtäaikaa!

18 kommenttia:

  1. Ihanaa vuodatusta taas! Kirjaideasi on erinomainen. Jatka vain kirjoittamista ja suomenkielellä, niin kirja löytää varmasti lukijakunnan. Ja vaatedesignista olen kanssasi samaa mieltä. Yksinkeratainen, laadukkaista materiaalista valmistettu peruspuvusto on ajattomuudessaan ja kestävyydessän paras ekoteko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tästä vielä kirja tuleekin, kun olen sen jo kustantajalle luvannut :)
      Täytyy sanoa, että yllätyin vuodatukseni vastaanotosta - olin jo varautunut ärtyneiden tuunaajien vastakommentteihin.

      Poista
  2. Viimeinkin joku sanoo sen, mikä taitaa olla monien huulilla! Tuunaamisella on minun mielestä myös jollain tavalla vähän negatiivinen vivahde, mutta en ole näin hyvin osannut määritellä miksi niin on. Jollekulle toisille tuunaaminen taas tarkoittaa pelkästään postitiivista asiaa, vaikka sana olisikin samansisältöinen kuin esim. minulle, mutta on myös niitä joille termiin ei välttämättä edes liity tuota tärvelyn ja askartelun henkeä, vaan sillä tarkoitetaan korjaamista, parantamista ja käyttöiän pidentämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuunaaminen sanana tuo minulle kiistämättä mieleen jonkin hätäisesti tehdyn askartelun tai koristelun, joka ei ainakaan kohenna vaatteen laatua. Mutta kielessämme ei oikein ole muutakaan sanaa mitä voisi käyttää vaatteen kehittävästä korjaamisesta, parantamisesta ja muokkaamisesta. Jos ei nyt sitten juuri tuo muokkaaminen?

      Poista
  3. Täysin samaa mieltä tuunaamisesta :)

    VastaaPoista
  4. Loistavaa! Olen aivan samaa mieltä!

    VastaaPoista
  5. Niin, eipä sen kirjan anti tosiaan ollut niissä tuunausohjeissa. Niistä suurin osa oli suorastaan noloja.

    Kuitenkin haluan muistuttaa, ettei kaikkien tyyli suinkaan ole selkeän yksinkertainen. Onneksi meitä on monenlaisia. Minulla on työkaveri, jolla on persoonallinen ja värikäs tyyli, ja hän on mm. tuunannut vanhan takkinsa huovuttamalla siihen kukkia ja saanut hauskalla tavalla lisäaikaa kauhtuneelle takille.

    Usein tuunaus onkin parhaimmillaan silloin, kun vaate muussa tapauksessa menettää käyttökelpoisuutensa. Jos tahra ei lähde pois ja on näkyvässä paikassa, sille on tehtävä jotain. Jos rakkaassa villapuserossa on reiät kyynärpäissä ja ranteiden resorit rikki, on keksittävä ratkaisu, jos ei malttaisi luopua puserosta. Jos mies on laihtunut kivasta paitapuserostaan ulos, voi puseron siirtää muuhun käyttöön.

    Vaikka me kuinka tahtoisimme vaatteen, joka kestää loppuelämän, haluan todella nähdä ihmisen, joka on pystynyt pysymään tyylissään vaikkapa ysikytluvun alusta lähtien! Vaatteiden linjatkin muuttuvat ajan mittaan. Siksikin tuunaus voi olla järkevää.

    Kannatan kyllä itsekin mieluummin vaatteen huoltoa ja ompelu- ja korjaustaitoa kuin typerää (p)askartelua, jolla voi lähinnä pilata vaatteita. Ei laadukkaita vaatteita kyllä raskikaan luovuttaa tuunarointiin.

    solveig

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muuten kirjavinkistä! Oli erittäin hyvä, että tutustuin tähän kirjaan, koska se on niin lähellä omaani. Ja alkuosiossa oli kasapäin hyviä pointteja. Jotkut tuunausohjeet olivat vain hämmennystä aiheuttavia, mutta joukossa oli pari kivaa. Tykkäsin makramee-solmeilun käytöstä koristeluna - epätavallisen näköistä ja sitäpaitsi täysin purettava, jos siihen kyllästyy!

      Ei omakaan tyylini ole selkeä (vaikka tämän päivän vaateyhdistelmä sinnepäin viittaakin). Kuvailisin tyyliäni enemmänkin sanoilla vintagevirittynyt ja pitsiromanttinen. Minusta vaatteiden määrä ja uusien hankkimisen taajuus eivät liity vaatekaapin tyyliin. Myös romantikko tai värikäs pukeutuja voivat pitää samoja vaatteita vuodesta toiseen (värikäs ns. huovuttajakansa tässä usein kunnostautuukin kiitettävästi). Jos oranssi huopakukkanen on aidosti omaa tyyliä, silloin se on toki paikallaan - ja erityisesti, jos sen tekee jollain kestävällä tekniikalla kuten huovutus.

      Jos muokkaus pelastaa muutoin pilalle mennen / puhki kuluneen vaatteen käyttöön, se on vain ja ainoastaan kunnioitettavaa. Sama pätee siihen, että muokkaa vanhahtavaa mutta laadukasta vaatetta ajankohtaisemmaksi (niin että muokkaus on linjassa sen laadun ja työtavan kanssa). Kävin juuri läpi erään ompelijan haastattelua ja hän kertoi ensin 15 vuotta käyttämästään jakusta, jonka 10 vuotta sitten oli melkein heittämässä pois, mutta sitten muodistikin sen ja nyt se on edelleen käytössä. Tuohon kun pääsisis!

      Poista
  6. Apua noita kuvan farkkuja! :D

    Ja hei Rinna, kiitos vinkistä. Jotenkin mieleeni ei olisi varmaan ikimaailmassa juolahtanutkaan, että kauluspaidan kaulukset voi käydä muokkaamassa ompelijalla. Daa! (taino voisin sen varmaan itsekin tehdä, mutta pelkään, että menee juuri tuon askartelunpaskartelun puolelle..) Poikaystävä itseasiassa bongasi edeltävänä päivänä kaupan ilmotustaululta jonkun ompelijan ilmoituksen.. aina ei osaa laskea 1+1 ennen kuin joku suoraan sanoo vastauksen :D Taidan kiikuttaa ompelijalle myös erään (välikausi)takin :) Hihii, jännää! Sitten voi rauhassa ja ilman mitään hätiköintiä etsiä sitä täydellistä trenssiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiskulman Sininen Markiisi on osoittautunut hyväksi korjauompelupaikaksi, tekee nopeasti ja hyvin mitä lupaa! Mutta kannattaa tietty kokeilla muitakin.

      Tsemppiä projektiin!

      Poista
  7. Törmäsin tänään sattumalta valokuvaaja Arno Rafael Minkkisen Helsinki bus station theoryyn, joka on todella oivaltava vertauskuva oman tien löytämisestä ja sen kulkemisesta, ja käsittelee juuri tuota tunnetta, kun huomaa että joku muu onkin jo tehnyt asiat, joiden parissa itse on uurastanut. http://www.fotocommunity.com/info/Helsinki_Bus_Station_Theory

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa tunnettani modemanifeset-kirjan suhteen voisi kuvailla siten, että huomaan olevani bussissa, joka kulkee täsmälleen samaa reittiä kuin Modemanifestet-bussi. Ja juuri ennen päätepysäkkiä M-bussi kurvaakin yllättäen metsään! Siis että joku on käynyt läpi tismalleen saman ajatusketjun kuin minä: tämänhetkinen vaatekulutustilanne ei ole hyväksi sen puoleen planeetalle kuin itsellekään > asia pitää korjata > pitää muuttaa vaatesuhdetta radikaalisti ... sitten yhtäkkiä lopullinen johtopäätös hajaantuu. Minä päädyn lopputulokseen, että pitää valita hankkimansa vaatteen oman tyylin mukaan niin huolelliseti, että ei tarvitse alvariinsa uutta. Modemanifestetin johtopäätös on, että pitää leikata farkkuihin reikiä !?!?! Olen hämmästynyt.

      Poista
  8. Tuunauksesta on varmaan tullut muoti-ilmiö, must ja jokaisen itseäänkunnioittavan muoti-ikonin:) täytyy tuunata vaatteensa. Ihan ok periaatteessa, mutta jos välineenä käytetään kuumaliimapistoolia tai niittipistoolia, niin meniskö se vähän överiksi? Ei usko, että lisää ainakaan vaatteen käyttöikää..

    VastaaPoista
  9. Kirjoista puheenollen, oletko lukenut Elizabeth Clinen kirjan Overdressed. The shockingly high cost of cheap fashion? Kiinnostavinta siinä oli minusta se, että halpamuotia ja sen vaikutuksia pohdittiin myös muustakin kuin aasialaisten vaatetyöläisten näkökulmasta. (Mikä siis sekin on tärkeä näkökulma.) Itselleni se oli varsin silmiä avaava teos.

    VastaaPoista
  10. Kun siekin, niin miekin haluan tässä avautua tuunauksesta. Henkilökohtaisesti toivoisin, että tuunauksella heitettäisiin vesilintua ja palattaisiin ennemmin keskustelemaan vanhasta kunnon muodistamisesta.

    Mielestäni moudistamisessa on kysymys nimenomaan siitä, miten saadaan se sama vaate kestämään pitempään käytössä (esim. vaatteiden kääntäminen, joka ei kyllä nykylaatuisilla kankailla enää oikein toimi), ja kuinka jo olemassa olevista vaatteista saadaan "muodin mukaisia" ilman, että tarvitsee joka sesonki uusia vaatekaappiaan kokonaan. Tämähän voi olla yksinkertaisimmillaan vaikka hameen helman lyhentämistä tai housunlahkeiden kaventamista. Siis enemmän "rakenteellisia ratkaisuja" kuin kuumaliimapistoolia. Perusmustista housuista ei tarvii tehdä mitään päräyttävää, kun niistä voi tehdä ihan vaan vähän erimalliset/tyyliset mustat housut.

    Luulen tosin että muodistamista on nykypäivänä vähän hankalampi markkinoida keskivertoihmiselle, koska se vaatii usein vähän enemmän ompelu- tai muita käsityötaitoja kuin tuunaaminen, ettei mentäisi taas sinne vaatteentärvelyosastolle. Vaihtoehtona on tietysti viedä muodistettava vaate vaikka ompelijalle, esim. takkien kohdalla tämä on usein parempi idea kuin itse väsääminen, jos ei ole taidoistaan ihan varma.

    VastaaPoista