Syyskausi lähestyy jo lupaavasti, siis ainakin mitä tulee P333:n syyskauteen. Olen jo valmistellut tietä syksyiselle vaatevalikoimalle karsimalla pois kaiken liian kesäisen, jonkinlainen öö "cleansing the palate" mikä suomeksi?? ennen syyskokoelmaa. Vein kellariin säilöön vaaleansiniset ja vaaleanvihreät vaatteet, jotka henkivät tähän hillontuoksuiseen ja vehnänkultaiseen vuodenaikaan liikaa alkukesää ja syreenin tuoksua, samoin kevyet mekkoset, otin tilalle pilkullisen neuletakin, kävin lyhennyttämässä anopilta saamani ranneketjun, parsin kaikki villasukat, vaihdatin Tikaun korin sangat. Toisesta päästä hajoaa samaa vauhtia kuin siistin ja korjaan toisesta päästä: Blochin balleriinan pohja alkoi rämpsättää, kaksi yöpukua ratkesi, tein neuletakkiin reiän kun koitin siistiä sitä nypynpoistajalla ja turmelin pitkän viskoosimekon.
Pitkän mekon kohtalo oli nolo. Lähdin pyöräilemään, helma juuttui
ketjuihin, jumituin kiusallisesti paikalleen omalla kotikadullani, en
päässyt eteenpäin en taaksepäin, kännykkä oli unohtunut kotiin joten en
voinut soittaa miestä hätiin, en pystynyt edes kumartumaan, ja ainoa
ratkaisu vaikutti olevan, että luikertelen mekosta ulos ja alan
rintaliivisilläni irroittelemaan mekkoa ketjuista. Onneksi paikalle
sattui avulias mieshenkilö, joka raakaa voimaa käyttäen repi mekon
ketjuista. Kiitos hänelle! Ei helmasta sitäpaitsi lähtenyt kuin kapea
suikale, mutta nyt ei oikein ole sopiva hetki ompelupuuhiin. Ja viskoosimekko muutenkin kuuluisi jo talvisäilöön. Kirja on aivan loppusuoralla, pitäisi keskittyä siihen eikä miettiä syksyn garderoobia tai kunnostaa ratkenneita vaatteita... nooo tässä minä nyt kuitenkin mietin oikein antaumuksella vaatteitani.
Jotain alitajuista tarvetta karsia vaatekaappia edelleen ilmenee: unohdin takin mummilaan ja hatun serkun luo, ja nyt huomaan että kaksi paitaa on ollut viikon tuuletusparvekkeella (ovatkohan ne siellä enää?).
Pari vaatetta kangastelee hankintalistalla. Musta vakosamettijakku, jonka joitakin vuosia sitten ostin parilla eurolla UFFin alesta, on tavattoman käytännöllinen vaate. Toivoisin vaan, että se ei olisi niin leimallisesti "casual" ja sitäpaitsi hieman nuutunut. Haluaisin saman mallisen, mutta myös siistimpään pukeutumiseen sointuvan bleiserin. Neutraali, klassinen harmaa tai tummansininen bleiseri on tällä hetkellä tottakai hirmuisen muodikas, mutta voisi kuvitella ettei se muutu nolon epämuodikkaaksi sittenkään, kun se ei enää ole tähtituote. Kevään euroopanturneelta ostamani laadukas tummanharmaa villakangas olisi juuri sopiva materiaali, nyt kun saisin vielä jostain rahaa bleiserin teettämiseen... (siinäpä vaate, jota en aio edes yrittää ommella itse).
Toisekseen himoitsen luonnonvalkoista käsinneulottua irlantilaisvillatakkia. Äidilläni on sellainen, isotätini perintöä, erittäin tyylikäs, mutta hän ei toistuvista hienovaraisista vihjauksistani huolimatta vaikuta olevan halukas luovuttamaan sitä minulle. Joten, kunhan kirjani myy kymmeniätuhansia ja muutama satanen liikenee vaatteisiin, palkkaan jonkun neulomaan itselleni kopion kyseisestä villatakista. Muhkuinen, lämmin, monenmoisilla palmikoilla ja nypyillä koristeltu villatakki olisi juuri oikea kaveri hennoille pitsivaatteille, myös värikkäille printtimekoille, oikeastaan vähän kaikkeen. Syyspäivinä ei tarvitsis takkia, ja talvella se vasta olisikin ihana lämmin kaveri.
Muutoin taitaa olla kaikki tarpeellinen toistaiseksi kasassa. Tai no, uudet rintaliivit tekisivät terää. Tähänastinen suosikkivalmistajani Mary-Jo oli turhan ympäripyöreä vastauksessaan, kun kyselin työoloista ym, joten haluaisin löytää jonkun toisen merkin. Tämä ranskalainen alusvaatemerkki vaikuttaa hyvältä, mutta rintaliivejä ei voi oikein ostaa postitilauksena. Voi olla, että joudun tyytymään reiluudeltaan epämääräisiin liiveihin jatkossakin, ärrr!
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Mietin antaumuksella syysvaatteitani
Tunnisteet:
caring for clothes,
clothes,
kunhan vaan mietin,
project333
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huokaisin täällä ääneen että "Voi ei!" kun kirjoitit skenaariosta joutua riisuutumaan alusvaatteisillesi keskellä Etelä-Helsinkiä! Onneksi sait apua.
VastaaPoistaCharleston-mekko sai muuten uuden kodin työhuonekaverini Jennyn garderoobista! Minun kroppani ei oikein ole edukseen suoralinjaisissa yläosissa.
Tilanne oli kertakaikksien kriittinen, ainakin maineeni ja häveliäisyyteni suhteen. Joten kannattaa aina huolehtia siitä, että alusvaatteet ovat tyylikkäät, koskaan ei tiedä milloin joutuu mönkimään ulos mekostaan julkisella paikalla...
PoistaSamaa ongelma minulla oli kyseisen mekon kanssa. Hyvä kun se nyt löysi paremman kodin!
Koko syksyn on ollut niin hienot ilmat, että ajatus kaupoista ei kiehdo. Mutta mitä tekee osto- ja vaatekriittinen tilanteessa, jossa vaatteet alkavat hajota ja ostaminen olisi kivasta vapaa-ajasta pois? Olen alkanut suunnitella jo nettiostoksia.
VastaaPoistaMuhkea palmikkoneule on muuten vaate, joka tulee aina uudelleen. Välillä palmikot olivat ihan paitsiossa. Minä olen tykännyt niistä aina. Varmaan syynä on se, että tykkään neuloa. Entäpä jos neuloisit itse? Sillä tavalla saa laatua, johon muuten ei olisi koskaan varaa.
solveig
Itse olen aika skeptinen nettikauppojen suhteen - vaikka kuinka olisi hyvät valokuvat (mitä suinkaan aina ei ole), niin kankaan tuntua ja istuvuutta on tietenkin mahdoton selvittää ennen kuin paketti tulee kotiin. Ja jaksaako sitten ruveta palauttamaan, jos kaikki ei ole aivan toivotunlaista..?
PoistaOlen todella hidas neuloja, ja yleensä menetän toivoni jo kauan ennen kuin vaate valmistuu. Minulla on mm. aivan alkutekijöissään pikku onnettarelle neule, joka varmaankin valmistuu sitten hänen lapsilleen. Joten parasta on, että joku ripeämpipuikkoinen neuloo :) Tyydyn ompelemaan, virkkaamaan ja kirjomaan.
Nettiostamisesta kirjoitti Sami Sykkökin skeptisesti joku aika sitten Hesariin. Minäkin olen epäluuloinen sen suhteen ja syitä riittää. Pelkästään se harmittaa, että paidan punainen väri poikkeaa hieman kuvasta.
PoistaJos trendi on vielä se, että käydään liikkeissä sovittamassa ja tilataan netistä, käy niin kuin ahneelle käy. Pian ei ole ainakaan erikoiskauppoja ja taantuma lisää kauppojen ostajapulaa. Mutta uskon, että tämä on tilapäistä "kehitystä". Kivijalkakaupat palaavat, kun ihmiset huomaavat kuinka kallis lopulta on sovittamaton ja hiplaamaton vaate.
Mutta kuinka moni asuu järkevän matkan päässä hyvästä vaatekaupasta? Helsingissä tarjontaa riittää. Matkalle en halua isoja ostoksia jättää, koska olen huomannut, että kiire ei tee ainakaan minulle hyvää vaatekaupoilla: tulee hätäisiä päätöksiä. Lisäksi haluan käydä tapahtumissa tai museoissa ja hyvin syömässä mieluummin kuin kaupoissa silloin, kun lähden kaupunkiin.
PoistaMeidän suunnalta on viimeisetkin laatukaupat lähteneet. Enkä ihmettele. Palvelu ei todellakaan ole ollut sitä, mitä yleensä oletetaan. Pikkukaupan hyvä palvelu on mielestäni turhaan hoettu myytti. Joissakin se on kohdillaan, mutta ei todellakaan automaattisesti.
Kyllä sellainen kauppa pysyy, jolla on hyvät tuotteet ja asiallinen palvelu sekä hinnoittelu kohdillaan. En mä ainakaan ymmärrä, miksi kuluttajan pitäisi ostaa sama tuote montakymmentä prosenttia kalliimmalla pikkukaupasta vain sen takia, että se on pikkukauppa. Sen sijaan, jos saan hyvää palvelua ja tuotteen heti mukaan, ei pieni hinnanero haittaakaan.
Voipi olla, että näkökulmani vaateosteluun on aika helsinkisentrinen. Jos asuu tuntien matkan päässä vaatekaupoista, nettiostelussa voi olla enemmän itua. Mutta hyvien ostosten tekemiseen netistäkin on pakko uhrata reippaasti aikaa, jotta saa selville vaatteen todelliset ominaisuudet.
PoistaPäätinpäs nyt vihdoin tulla kommentoimaan. Olen jonkin aikaa sitten alkanut lukea blogiasi, ja haluan sanoa, että inspiroit minua todella paljon. Olen esimerkiksi P333-haasteesta luettuani alkanut itsekin miettiä vaatemäärääni, ja onko se järkevä. Käyn vaatekappiani läpi, aion luopua kaikesta turhasta - ja jatkossa panostaa siihen, että ostan vain juuri sellaista, kuin haluan. Ei enää "no tämä nyt on vähän sinne päin" -ostoksia.
VastaaPoistaEli kiitos paljon inspiraatiosta ja ihanasta blogista! On myös virkistävää lukea blogia suomeksi, suurin osa seuraamistani suomalaisistakin blogeista kun on englanniksi kirjoitettuja. (Kaipaan oikeastaan itsekin suomeksi bloggaamista tosi paljon.) :)
Voi, kiitän! Onpas hienoa kuulla inspiroineensa vaatekaapin järkeistämiseen - olkoonkin pitsillisen ja röyhöllisen vaatekaapin. Toivottavasti kirjoitat aiheesta omaankin blogiisi. Lolimaailmassa nimittäin on välillä taipumusta jokseenkin hysteeriseen materian ahnehtimiseen (vaikka itse tyyli ei tietenkään siihen velvoita), kohtuullisuutta harjoittava tyyliblogisti olisi virkistävä tuulahdus.
PoistaOh syksy!! Jos on aikaisemmin menneet project333-haasteet penkin alle, niin nyt syksyllä kaapissa on varmaan alle 30 vaatetta ja kaikki kivoja! Vain ne lököfarkut puuttuvat. Hetken minulla jo sellaiset oli (kaverilta sain), kunnes pöksyt ratkesivat persauksista :D Mikään varsinainen project 333 tämäkään ei ole, mutta valitsin kaappiin vaatteita, joita voisin kuvitella syyskuun aikana käyttäväni, mutta varmasti selviän näillä pidempäänkin. Kevät- ja kesävaatteet olivat kaikki niin eriparia ja sekametelisoppaa, ettei hommasta tullut mitään. Mutta syksyä ja syyspukeutumista rakastan ja niistä löytyykin jo yhtenäisempää meininkiä :)
VastaaPoistaP333 ei oikein tosiaan taivu sekametelisoppaan, vaikka suht monta tyyliä yhdestä kokoelmasta saa halutessaan esiin. Ainakin käsitys omista vaatetarpeista kehittyy, kun selviää mitä puuttuu :D
PoistaSyksyllä on mielestäni ehkä hauskin pukeutua kaiksita vuodenajoista. Voi laittaa paljon päälle, kun ei ole kuuma, mutta koko vaatetusta ei tarvitse suunnitella pakkasen ehdoilla, kuten talvella.