tiistai 24. helmikuuta 2015

Vaatteiden määrästä ja vähän muustakin


Kaikenlaista ajatuksia herättävää on viime aikoina ollut vaateaiheesta mediassa.

Nyt se Kuningaskuluttajan jakso, jossa esiinnyn asiantuntijavieraana tuli ja meni, ja sen perään tuli vielä vaatemielessä mielenkiintoinen toinen jakso, jossa selviteltiin mitä valmistusmaa kertoo vaatteenvalmistajien työoloista ja mistä maasta tulevia vaatteita kannattaa ettiseltä kannalta miettien ostaa. Kuningaskuluttaja tulee siihen minustakin oikeaan johtopäätökseen, että valmistusmaa itsessään ei kerro paljoakaan, eikä erikoisesti kannata boikotoida jotain valmistusmaata sillä ei siitä ole mitään hyötyä siellä eläville vaatetyöläisille. Yhteydenotot firmoihin ja jos oikein innostuu, poliittinen työ tuotantomaiden ihmisoikeuksien huomioimiseksi ja kehittämiseksi, ovat ne keinot joilla voi suunnata asioita parempaan suuntaan. Jos aihe kiinnostaa, ei missään tapauksessa kannata vain jäädä voivottelemaan kaakkois-Aasian ompelijoiden onnetonta asemaa. Takuueettiset vaatteet saattavat olla (joskaan eivät aina ole) hinnakkaita, mutta firmojen piinaaminen vaikeilla kysymyksillä on ihka ilmaista.

Siinä "minun" KK:n jaksossani laskettiin vaatteiden määrää. Itse en ole saanut aikaiseksi vielä raahautua kellariin ja laskea vaatteitani, vaikka olenkin asiaan nähden utelias. Mutta tästä vaatteiden määrän laskemisen järkevyydestä voi toki keskustella. Arkijärki kritisoi määrän yksipuolista tuijottamista, osin perustein joista olen samaa mieltä, samoin kommenteissa on fiksuja näkökulmia. Esim. siis oleellista ei ole kullakin hetkellä omistuksessa olevien vaatteiden määrä, vaan hankittujen vaatteiden kokonaismäärä. Jos siis kaapissa on vain 5 vaatetta, mutta se johtuu siitä että ostaa joka päivä uuden asukokonaisuuden ja heittää edellisen päivän kledjut roskikseen, niin minimäärässä ei ole mitään ihailtavaa (jos viedään esimerkki aivan äärimmäisyyksiinsä).





Mutta vaatteiden kokonaismäärä kuitenkin kertoo jotain, se ei ole aivan turha numero. Kukaan ei ehdi kuluttaa tuhansia vaatteita loppuun asti koko elämänsä aikana. Ja kuinka moni edes haluaisi käyttää samoja vaatteita esim. 30 vuoden päästä kuin nyt? Jos omat mielipiteet eivät muutu, niin muoti kumminkin muuttuu, ja todennäköisesti oma kroppa. Jos oma vaatevarasto on sen kokoinen, että siitä riittäisi ehjää päällepuettavaa vielä eläkeikäisenäkin, niin silloin kyllä voi ajatella omistavansa liikaa vaatteita. Lisäksi valtava vaatevarasto kertoo siitä, että ei ihan tiedä miksi ja mihin tarkoitukseen vaatteita tarvitsee, koska eivät ne vaatteet aivan itsestään ole komeroon ryömineet. Kun tietää mitä tarvitsee, tietää myös mitä ei tarvitse, ja voi vapauttaa ylimääräiset vaatteet muiden käyttöön sekä itsensä ja kotinsa niiden säilömisestä.

Sitäpaitsi kokemus osoittaa, että mitä enemmän vaatetta ihminen omistaa, sitä enemmän hän kokee tarvitsevansa (ja tietyllä tasolla on oikeassakin). Kas kun pitää olla saappaat jotka sopivat punaiseen mekkoon, mutta myös toiset erimalliset saappaat jotka sopivat siniseen mekkoon, mutta kummatkaan eivät sovi farkkujen kanssa, jolloin vielä tarvitsee kolmannet saappaat (ja sama juttu kaikkien muidenkin vaatteiden ja asusteiden kanssa). Jos hankkiutuisi eroon farkuista ja sinisestä mekosta, eläisi ihan tyytyväisenä yksillä saappailla. Ja kun tähän lisää sen, että yksi lisävaate tuhannen joukkoon on mitätön, tuskin huomattava lisäys, niin uutta hankkii isoon läjään luultavasti huolettomammin kuin huolella kuratoituun pikkukokoelmaan. Kompaktin vaatekokoelman sisällön pystyy pitämään kerralla mielessään, joten uutta ei tule hankittua epämääräisen arvelun vallassa "minulla saattaa olla tämän kanssa jotain soveltuvaa". Tai näin ainakin minulla.

Ylipäänsä olen sitä mieltä, että jos ei ikinä saa käytettyä yhtään vaatetta loppuun (sukat ja alusvaatteet poislukien), niin silloin tietää omistavansa tarpeettoman paljon vaatteita.

Oho, tästä tuli niin pitkä, että kommentoin H&M:n Perssonin lausuntoa ensi kerralla. Sitä odotellessa voi lukaista Outi Pyyn vastineen!

20 kommenttia:

  1. Sanoit hienosti sen mitä itse en osannut kun Arkijärki-blogiin aiheesta kommentoin :) Juuri näin.

    VastaaPoista
  2. Juu juu, kyllä te olette hyvin vasta-argumentoineet mun kirjoitukseeni! Ja ymmärrän pointtinne täysin ja olen myös samaa mieltä. Se mitä minä kritisoin (tai siis yritin) oli se, että nykyään tulee välillä sellainen fiilis, että kunnon ihmisellä on vain vähän vaatteita. Tai että mitä vähemmän sen parempi. Ja mun mielestä taas olennaista on vaatteisiin liittyvä mindfulness, lienee samaa kuin mistä Rinna puhuu tuossa lopussa. Voi olla että huolellinen suunnittelu lopulta johtaa pienempään vaatemäärään. Mutta pelkkä lukumäärän tuijottelu on minusta jotenkin höhlää. Eli tuo KK:n nettisivujen haaste jää jotenkin kesken, olisin odottanut että ajatusta olisi jatkettu vähän pidemmälle, kysymällä mitä sitten ja miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D kyllä sinun pointtisi ovat myös ihan järkeviä. Mutta vaatemäärien numeraalisen kyttäämisen yli-innokkuus on hyvin marginaalinen ilmiö verrattuna kaikenlaiseen haalimiseen ja huolettomaan shoppailuun. Aika paljon saa tapahtua, että vaate- tai muusta minimalismista tulee sen kokoluokan ilmiö, että sen ylivetämisestä tarvitsisi olla huolissaan samassa mitassa kuin kuluttamisesta.

      Vaatteiden laskeminen on vain alku, josta ei ole paljoa hyötyä jos se ei johda mihinkään muuhun.

      Poista
  3. Hei! Hyvää pohdintaa! Minulla on aikoinani ollut liian vähän vaatteita (ja ehkä ongelma oli myös se, ettei vaatevarastoni ollut mitenkään "kuratoitu"), ja nykyään on paljon enemmän. Olen nykytilanteessa paremmin pukeutunut kuin nuorempana. Mutta päällepantavaa riittää kyllä tästä varatosta eläkeikään asti, ja siksi olenkin lakannut ostamasta uusia. Kritisoin vähän tuota ajatusta, ettei nykyvaatteita voisi käyttää 30 vuoden päästä. Miksei voisi, jos mitat pysyvät samoina ja on löytänyt oman, persoonallisen tyylin, jossa viihtyy? Äidilläni on vaatteita kaikilta vuosikymmeniltä, vanhimmat 40 vuoden takaa, ja hän on aina tyylikäs ja itsensä oloinen. Pyrin samaan perusideaan, vaikka tyylini onkin aika erilainen kuin äidillä. Vanhimmat käyttövaatteeni ovatkin teinivuosiltani, yli 20 vuoden takaa, joten matkalla ollaan... :) Lotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tottakai on mahdollista, jos oma tyyli on pitkälle hioutunut, käyttää samoja vaatteita vuosikymmeniä. Mutta jos koko garderoobi on tänään aivan sama kuin vuonna 1985, niin suurella todennäköisyydellä näyttää tyylikkään sijaan hiukka omituiselta - uuden ja vanhan sekoittelu sen sijaan toimii. On hienoa, jos pystyy käyttämään samoja vaatteita vuosikymmeniä, mutta ei tyylinmuutoskaan ole ongelma jos puvuston koko on kohtuullinen. Muutaman loppuunkuluneen vaatteen vaihtaminen uusiin aina silloin tällöin varmistaa, että pukutuminen pysyy ajanmukaisena ilman eri vaivannäköä.

      Minun tyylini oli teinivuosina niin erilainen kuin nyt, että en keksi montaa vaatekappaletta joita haluaisin niiltä ajoilta päälleni pistää. Joku T-paita 90-luvulta on urheilukäytössä, mutta muutoin... onneksi ei ole pakko :D

      Poista
  4. ehkä sellaiset ihmiset, jotka ottavat tatuoinnin, voivat kuvitella pukeutuvan samoihin vaatteisiin elämänsä loppuun asti ;)

    ei vaan, olen todella iloinen, että tästä vaateasiasta käydään keskustelua. mm. hyvän mielen vaatekaappi ja tämä kahdeksanosainen ohjelmasarja http://www.ur.se/Produkter/184044-Kvalitet-Kop-smart on avannut silmäni sen suhteen, miten vinoutunut suhde vaatteisiin voi olla. aiemmin ei ole tullut mieleenkään korjata esim. farkkuja! nyt olen etsinyt ohjeet käsiini. ja yrittänyt pienentää vaatevarastoni sellaisiin vaatteisiin, josta oikeasti tykkään. ja oppinut, minkä takia ne H&M-vaatteet ei oikein tuo iloa pidemmän päälle. moni vaate kulahtaa niin nopeasti, ettei vaatteesta oikein pääse edes nauttimaan. oikeastihan olen ostanut vaatteita päämäärättömästi, koska ne ovat niin halpoja. ja sitten sitä uutuudenviehätystä ei oikein ole tullut kuitenkaan, koska uutta on liian helppo hankkia, harkitsematta. lapsuudessani ja nuoruudessani en saanut usein uusia vaatteita, joten uusissa vaatteissa oli sitten tosiaan uutuudenviehätyksensä. tarvitaan sinua ja muita nyt nousevia tyylitietoisia esikuvia tämän asian suhteen.jotenkin oma elämä helpottuu, kun tajuaa, ettei niitä vaatteita tosiaankaan tarvitse hirveää määrää. ja tuon ohjelmasarjan eräässä ohjelmassahan käsitellään vaatteiden paikkausta, ja sitä miten vaatteita paikkauksen myötä tulee enemmän omia. olen lukenut erään haastattelun ohjelmasarjan juontajan kanssa, ja hän sanoi, että olisi hienoa, jos olisi statusarvoa sillä, että vaatteita on pidetty pitkään. ehkä yhteiskunta muuttuu tähän suuntaan ainakin joissakin piireissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "olisi hienoa, jos olisi statusarvoa sillä, että vaatteita on pidetty pitkään. ehkä yhteiskunta muuttuu tähän suuntaan ainakin joissakin piireissä." > tähän uskon itsekin. Pikapikaa kulahtavien vaatteiden maailmassa on melkeinpä itsestäänselvää, että harvinaisuusaspektin takia kiehtoviksi ja arvostetuiksi tulevat pitkään käytetyt vaatteet. Valmiiksi kulutettujen vaatteiden suosio perustuu käsittääkseni tähän ideaan, harmi vain (minusta) virheellisesti toteutuneena.

      Poista
    2. tulee mieleen lukemani artikkeli vanhasta yläluokasta. siinä sanottiin, että kaikista hienointa on käyttää isoisoisän vanhaa takkia. tämä on helppo uskoa, juurikin tuosta syystä että kun rahalla voi ostaa kaikkea, statusta viestitään muilla keinoin. eikä ole ollenkaan hullumpaa, että suvun vaatteet on tällainen keino :)

      Poista
  5. Piti vielä tulla kommentoimaan, kun heräsi ajatus tuosta viimeisestä "joissakin piireissä": On varmaan jo toistakymmentä vuotta siitä, kun Lenita Airisto esitteli vaatekaappinsa jossakin naistenlehdessä. Hän kehui, miten on pysynyt samoissa mitoissa Suomen neito -vuosiltaan saakka ja esitteli jokaisen juttuun valitun vaatteensa tarinan - mistä muodin metropolista kukin niistä oli ostettu ja milloin ja missä olosuhteissa. Siinä jutussa oli sekä tyyliä että asennetta! :) - Lotta.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoisempaa kuin pelkät vaatteiden kokonaismäärät olisi ollut esim. sellaisten vaatteiden määrä, joitaei muistanut omistavansa tai vaikka sellaisten määrä, jotka ovat ihan koko ajan käytössä, ja nämä määrät olisi sitten suhteutettu kokonaismäärään.

    Tuosta Lenita Airisto -jutusta muistui joskus näkemäni dokumentti, jossa kerrottiin haute couturesta ja seurattiin muutamaa ihmistä, jotka tilasivat haute couture -vaatteita ja olivat käyttäneet niitä vuosikymmeniä. Eräs rouva (en enää muista kuka, kuuluisa oli) piti jokaisen asun henkarissa paperilappua, johon kirjattiin missä ja milloin asua oli käytetty. Vaikutti kätevältä.

    Mitä vaatteiden karsimisen suosioon tulee, palaan taas suosikkiteemaani eli erilaisiin tyyleihin. Itse heräsin koko ajatukseen vasta tämän blogin kautta, vaikka erilaisia minimalistien blogeja olen aiemminkin seuraillut. Kun nyt ihan mietin, niin ongelma on ehkä ollut se "kaiken minimalismi", jota näissä muissa blogeissa harrastettiin: koko omaisuus oli minimissä (kokeiltu on, en kykene) ja samoin karsitun vaatekaapin tyyli oli sellainen "mustaa, harmaata, valkoista, suoria leikkauksia, yksityiskohdatonta" -malli, joka toisaalta miellytti silmää, mutta tiesin ettei minusta ole sillä tavalla pukeutumaan.

    Siksi seuraankin niin ilolla tätä blogia, ja toivon että tulisi lisää kirjoa pienten vaatevarastojen tyyleissä ja niistä pidetyissä blogeissa! Ihmiset kaipaavat esikuvia, sitä että näkee jonkun onnistuneen jossakin, ja sitten on helpompi lähteä itsekin tekemään samaa tietäen että kyllä niin voi tehdä. Jos kaikki jonkinlaisesta minimalismista bloggaavat pukeutuvat graafisiin mustavalkoharmaisiin vaatteisiin, niin helposti syntyy kuva ettei pieni vaatekaappi vaan toimi esim. väreissä, minkä olet kyllä jo vääräksi todistanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tinny, samaa olen kaipaillut: värikästä tai persoonallista pukeutujaa, jonka vaatevarasto on niukka ja joka ei jatkuvasti ostele uusia "löytöjä"

      Poista
    2. ehkä sen inspiraation pitäisi tulla myös asusteista? tuossa Kvalitet-ohjelmasarjassa yksi slow fashion designer sanookin, että hän pyrkii suunnittelemaan vaatteita, joita voi käyttää aina uudestaan ja uudestaan, erilaisten asusteiden kanssa. asusteet toisi sen vaihtelun, ei niinkään vaatteet. tämä on tietysti vain yksi näkökulma, mutta minusta tuossa on jotain perää. minä koen helpommaksi hallinnoida asustevarastoa, kuin valtavaa vaatevarastoa.ja käyttää sitten asusteita, kun haluan vaihtelua.

      Poista
    3. En ole vieläkään saanut aikaiseksi laskettua vaatteideni määrää, vaikka kävin jo kerran kellarissa vaatelaatikoillakin... lapsi vaan oli mukana ja alkoi kyllästyä, joten laskupuuhaan ei voinut alkaakaan. Koitan jaksaa fotailla välillä asukokonaisuuksiani, jotta voin tehdä osani todistaakseni että hillitty vaatemäärä ei ole yhtä kuin hillitty tyyli :) (nyt kyllä juuri harmaanruskea hame, beige neulepusero, repäisevänä väriläikkänä ruskea käsilaukku...)

      Poista
  7. Kiitos postauksesta. Innoituin siitä niin, että päätin esittää hankalia kysymyksiä Kappahlille, josta ostin itselleni housut viime kuussa. Nooh, lukaisin, mitä nettisivuillaan kertoivat tuotannostaan. Kaikki vaikutti niin siltä, että teemme parhaamme, mutta vielä on tehtävää. Enhän mä sitten osannut kysyä mitään vaikeita! Mitä mun pitää osata kysyä? Kuka mun housut ompeli ja millä hinnalla, miksei ompelija ole teidän palkkalistoilla ja oliko ompelijalla oikeus vessataukoon ja järjestäytymiseen. ?? Nimim. Epätietoinen Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kiinnostavasta ja inspiroivasta blogista!
      Jonkinlaista mallikirjettä yrityksille lähetettäväksi minäkin olen kaipaillut. Yksi mahdollinen kysymys olisi, saavatko työntekijät lakisääteistä minimipalkkaa, elämiseen riittävää palkkaa vai jonkin muun summan? (Esim. Intiassa ja Bangladeshissahan minimipalkka on vain 1/4-1/5 välttämättömään riittävästä tasosta, kerrottiin hiljattaisessa Kuningaskuluttajassa.) Onko yritys mukana palo-ja rakennusturvallisuussopimus Accordissa?
      Onko sinulla, Rinna, jokin tietty sapluuna tiedustelukirjeeksi vaatealan yrityksille?

      Poista
    2. Tulin vain vielä kertomaan, että uusin Martta-lehti oli listannut muutamia kysymyksiä, joita vaatteiden valmistajille voi ja kannattaa esittää. :) Riikka

      Poista
    3. Hei, anteeksi että minulla on jäänyt tähän oikeasti hyvään ja aiheelliseen kysymykseen vastaamatta. Elämisen mahdollistavan palkan tenttaaminen toimii aina, koska niin harva vaatemerkki (tai muukaan valmistaja) on siihen sitoutunut. Toisekseen on todella merkittävää jos vaan kirjoittaa, että "minulle kuluttajana on tosi tärkeää, että kerrotte nettisivuillanne niin paljon tuotannosta ja mitä työntekijöiden olojen parantamiseksi teette".

      Poista
  8. Piti jo aiemmin kommentoida että tämä sinun tekstisi on todella hyvä. :) Näistä pitääkin puhua ja paljon.

    VastaaPoista