Ostoajatuksia

Kun etsin tietoa mitä ihmeellisimmistä vaatetuskuiduista, törmään välillä vallan kutitteleviin ostohoukutuksiin. Jaanpa muutaman nyt teidänkin kanssanne, jotta en joudu itsekseni kärsimään:

Afrikkalaisesta mopani-villisilkistä tehdyt rennot oloilupöksyt:

Valmistaja Africa Silks, ja se mikä näissä housuissa vetoaa on todella jännittävä kuitu. Mopani ei ole mitään sukua silkkiäistoukalle, vaan on jokin aivan eri ötökkä. Se elää vain villinä, ja sen kotelot kerätään luonnosta vasta kun ötökät ovat lähteneet niistä tiehensä. Ne on hyväkin kerätä, etteivät karjaeläimet syö niitä ja saa jopa kuolemaan johtavia vaivoja. Koteloiden kerääminen, kehrääminen ja kankaaksi kutominen antaa maaseudun naisille työtä. Tunnun pitäisi olla pehmeä ja kimmoisa. Kiinnostaisi päästä tunnustelemaan mopani-silkkiä, ei vaan taida olla tuhannenkaan kilometrin säteellä saatavissa...

Anna Ruohosen edullisempi AR-valmisvaatemallisto, joka ommellaan Suomessa. Vaatteet on melkein kaikki tehty viskoositrikoosta, joka parhaimmillaan on hyvin siistinä käyttöä kestävä materiaali, huonoimmillaan taas nukkaantuu ensi pesussa. Oletan, että Ruohonen on osannut valita kestävän variantin. Suosikkini on Wide Dress 3/4-hihoilla, mutt kun siitä ei ole valokuvaa niin kuvassa sama puolihihoilla.

Luonnostaan värillisestä puuvillasta tehtyjä kankaita (ja muitakin tuotteita).
Ennen teollista vallankumousta puuvillasta kasvatettiin monin paikoin valkoisen lisäksi vihertäviä, ruskeita ja kellertäviä lajikkeita. Nykyään valkoinen puuvilla vallitsee ja värikkäät maatiaislajikkeet ovat melkein kadonneet, koska ne eivät ole yhtä tuottoisia kuin valkoiset lajikkeet ja niiden kuitu on niin lyhyttä ettei se oikein sovi massatuotantoon. Muutama jalostaja on kuitenkin jalostanut edelleen värikkäitä puuvilloja, joiden hyöty on siinä että niitä käyttämällä vältetään kemikaali-intensiivinen värjäysvaihe.

T-paitoja ja muita perusvaatteita perulaisesta Tenguis-puuvillasta. Näissä vetoaa paitsi herkkä värivalikoima, myös se että on pyritty tekemään mahdollisimman toimivia perusvaateita mahdollisimman hyvin. Ja tietenkin aina minua vetää kuin hunaja kärpästä että kerrotaan käytetyn puuvillan alkuperä ja selostetaan sekä eettiset että tekstiiliteknilliset syyt sen valintaan. Puhumattakaan siitä että kerrotaan kehruu-, pesu- ja viimeistysvaiheista! Minähän en juurikaan T-paitoja käytä, mutta joku tuollainen aamutaivaan hempeä tai merensinivihreä sävy kyllä houkuttelisi!