torstai 15. syyskuuta 2016

Aina vain laadusta



Kävin pari viikkoa sitten kouluttamassa suomessa valmistettuja vaatteita kotikutsumyyvän Kotimai Design -firman myyjiä vaatteiden laadusta. Parin tunnin koulutuksessa ei voi kuin raapaista pintaa, silloinkaan kun osallistujat ovat hyvin motivoituneita. Jotain tärppejä on, ompelujäljestä voi nopsaankin sanoa yhtä ja toista, kun taas kankaan laadun tunnistaminen vaatii pitkät ajat sormenpäiden totuttamiseen.

Pystyn itse aika hyvin kangasta koskettamalla päättelemään mitä materiaalia se on ja kohtuullisessa määrin arvioimaan myös kestoa/laatua. Pystyn arvioimaan miksi valmistuksessa on päädytty johonkin tiettyyn ratkaisuun, ja tiedän mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Näen jos ompelussa on tapahtunut kämmi tai jos viimeistelystä on tingitty. – Mutta tämän ymmärryksen hankkiminen on vaatinut n. 10 vuoden aktiivisen askartelun kankaiden ja vaatteiden parissa, muotiopinnot mukaanlukien. Ei ole kohtuullista vaatia, että kaikki uhraavat yhtä paljon aikaa ja vaivaa vain saadakseen selville nukkaantuuko tai kiertyykö kaupassa tarjolla oleva t-paita vaiko ei.

Onneksi sentään kuitumateriaalia ei vaatteesta tarvitse kuluttajan itse arvailla, sen jo laki vaatii vaatteessa ilmoitettavaksi, mutta sen pidemmälle tiedon siirron vaatimukset eivät ulotu. Siitä eteenpäin laadun arvioinnin taakka lepää kuluttajan (tai sisäänostajan, jos hän on kunnianhimoinen) harteilla, vaikka hänellä ei ole välineitä tai kykyjä sen arviointiin. Sitäpaitsi monet seikat, esimerkkinä trikoon nyppyyntymisalttius, ovat sellaisia, että niitä ei kovinkaan tarkasti lopputuotteesta katsomalla ja hypistelemällä arvioida. Ja kuitenkin! Jossain vaiheessa tuotantoprosessia joku on tiennyt, minkäpituisia ja -laatuisia kuituja langankehruukoneeseen syötetään, millä koneella lanka on kehrätty, onko sille tehty nukanestokäsittelyjä, onko trikoo neulottu niin taikka näin, onko se kylvetetty anti-pilling-entsyymiliemessä vai lähetetty sellaisenaan maailmalle. Kuinka suurta huolellisuutta on noudatettu kappaleiden leikkaamisessa suoraan, onko nopeus vai työn jälki ollut ompelutehtaassa merkityksellisemmässä asemassa. Ja niin edelleen.
Jos näitä tietoja ei siirretä edelliseltä tuotantoketjun lenkiltä seuraavalle, niin todella vaikea niitä on valmiista tuotteesta esiin kaivaa (ehkä ompelujälki poislukien, joka on arvosteltavista seikoista selkein). Ihanteellisessa maailmassa kaikki vaatteen valmistukseen liittyvät tahot sekä antaisivat omista tuotantovaiheistaan tiedon eteenpäin että osaisivat ottaa edelliseltä lenkiltä sen vastaan, ja loppujen lopuksi myös tarjoilla kuluttajalle sellaisessa muodossa jossa hän kykenee sen ymmärtämään. Näin voisi tehdä oikeasti informoituja, hyviä ostopäätöksiä, ja vertailla eri tuotteiden hintaa perustellusti.

Facebook tarjosi minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen suunnittelijan Alina Piun mainosta. Kerrankin onnistunut mainostarjooma ja vaatteiden tyyli osuu lisäksi kohdalleen! En ole nähnyt yhtään näistä vaatteista omin silmin, joten en voi kommentoida laatua, mutta nettikaupasta positiivisen esimerkkinä hyödyllisestä informaatiosta tämä:



Vaatemerkki siis tunnustaa nukkaantumisongelman olemassaolon, mutta vakuuttaa että tämän neuleen lanka on valikoitu sellaista laatua, joka kestää eikä nyppyynny. Oikein hyvä. Peruskuluttajalle tuon teknisempi informaatio tuskin on tarpeen (vai miten on? minä nyt haluaisin tietää ihan kaiken lampaan nimestä lähtien...)



kun taas tästä viskoositrikoosta haluaisin tietää hieman enemmän, koska viskoosia on niin moneen lähtöön, ja kyllä harmittaisi maksaa sellaisesta joka menee ensi pesussa rotanpesän näköiseksi. Minä nyt en muutenkaan osta vaatteita netistä, istuvuus ja kankaan tuntu ovat liian tärkeitä vaatteen hankinnan perusteita, mutta vaikka tietäisin että tämä malli on hyvä, niin epäluulo materiaalia kohtaan estäisi ostamisen. Vaikka siis tämä voi aivan hyvin olla vaikka kuinka laadukasta tavaraa.



Pienten vaatemerkkien tilanne on tietysti siinä mielessä hankala, että ei ehkä ole mahdollista saada täsmälleen samaa kangaslaatua kahteen eri erään, kun ei ole mahdollista ostaa suuria varastoja eikä toisaalta olla vahvassa neuvotteluasemassa kangasmyyjiin nähden. Mutta pitää vaan kaikin mahdollisin tavoin koittaa varmistaa, että saa kuranttia tavaraa – mikäänhän ei someaikana ole yhtä nopeaa kuin ikävien kokemusten leviäminen ja huonon maineen saaminen.

6 kommenttia:

  1. Hyvä esimerkki tuo Alina Piun merinovillavaatteen tietopaketti! Juuri sellaista tarvittaisiin lisää.

    Itse tuskailen lähes päivittäin vaatemyynnissä juurikin sen kanssa, että myyjänä joudun luottamaan lähes pelkästään omaan näppi- ja mutu-tuntumaan ja suht vähäiseen kokemukseeni, kun ohjeistan asiakkaita vaatteiden laadun kanssa. Toki tiedän materiaaleista ja valmistuksesta perusjuttuja, esim. onko vaate valmistettu alihankkijalla vai omissa tehtaissa tms (antaa joskus, muttei aina, osviittaa työn huolellisuudesta). Mutta kun asiakas kysyy vaikkapa 129 euroa maksavan viskoosi-polyesteri-nylon-neuletakin kohdalla, että kuinka nopeasti se lähtee nyppyyntymään... että kestääkö viisi, seitsemän vai kymmenen käyttökertaa, mitä sille täsmälleen tapahtuu ensimmäisessä pesussa. Siinä menee meikäläisellä sormi suuhun. En tunnista, minkäpituisia kuituja on käytetty tai millaisella koneella on neulottu. Ja sitten sitä saa matalapalkkaisena ahertajana kuulla, että on paska myyjä kun "kyllä sun pitäisi tietää, mitä myyt". Kyllä, niin haluaisinkin, mutta minkäs teet, jos valmistuspuolelta ei tietoa tipu.

    No, meni vähän avautumisen puolelle tämä kommentti. Kiitos aina vain mielenkiintoisista postauksista - laatujutut ovat blogisi parasta antia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmiä tai ainakin ajattelemattomia ovat sellaiset asiakkaat jotka luulevat että myyjällä on jokin telepaattinen yhteys vaatteen varsinaiseen valmistuspaikkaan ja että myyjä omaa osaamattomuuttaan ei pysty sanomaan pesukertojen määrää. Mikä sinänsä on asia jonka todella haluaisi kuluttajana tietää. Kunpa vain... vielä jonakin päivänä...

      (Esim. kuitupituutta ei neulostakista oikein selville saa muuten kuin kiskomalla esiin langan ja rullaamalla sen auki. Siihen ei myyjällä ole sen enempää mahdollisuutta kuin ostajallakaan.)

      Poista
  2. Piti vielä lisätä, että etenkin viskoosi on minusta vaikea materiaali kuluttajien (ja vaatemyyjien) kannalta. Viskoosia on niin monenlaista, ja sen kanssa sekoitetaan ties mitä nykyisin. Tosi vaikeaa kylmiltään arvailla, kutistuuko ja kuinka paljon, rypistyykö helposti, meneekö pinta pesussa koppuraiseksi, nyppyyntyykö ja kuinka helposti, onko helppohoitoinen vai työläs, onko pakko silittää... Ei ihan helppoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viskoosi on vaikea! Sitä on mahdollista valmistaa niin montaa erilaista laatua, jotka käyttäytyvät aivan eri tavoin – pelkka materiaalinimi viskoosi ei vielä paljoa informaatiota tarjoa. Just toi esimerkkisi viskoosi-polyeteri-nylon voi olla ihan kauhea tai sitten tosi kestävä, molempiin olen törmännyt. Polyt voi olla joukossa joko antamassa mittapysyvyyttä ja hankauskestävyyttä tosi harkitusti ja hienosti, tai sitten vain edullisuuden vuoksi (ainakin polyester). Mistäs sen sitten tietää, jos ei kukaan valintaprosessia avaa.

      Poista
  3. Viskoosista sanoi eräs setäihminen radiossa, että heidän uudesta tehtaasta tulee pitkäkuituista viskoosia, joka menee pakkauksiin. Lyhytkuituinen kelpaa vaatteiksi.
    Minä käytän paljon viskoosia. Nanson kympin viskoosipoolot ovat kestäneet pitkään. Ne ovat rypistyväistä viskoosilaatuia, sitä "kuivantuntuista". Viskoosi-elastaanitanssihousut plörähtivät nopeasti piloille. Ne olivat pehmeät ja rypistymättömät. Pitäisin rypistyvyyttä ja "kuivaa" tunnetta näpissä hyvän viskoosin merkkinä. Pehmosia en enää osta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti – tosin en ole tästä aivan varma koska selvää juuri tähän kysymykseen keskittyvää tutkimusta asiasta en ole löytänyt – pehmentimien käyttö viskoosissa altistaa nukkaantumiselle. Ostohetkellä siis tuntuu miellyttävältä sormissa, mutta nöyhtääntyy pian käytössä. Juuri tuo kuiva/rapea tuntu taas viittaisi siihen ettei pehmentimiä ole käytetty ja/tai lanka on tiukkakierteistä, molemmat kulahtamisen vastaisia toimenpiteitä.

      Poista