Lately, I've found yet another thing to collect among my numerous unofficial collections of different types of lace, fans, lace collars, gloves, hat boxes, space exploration memorabilia etc (I might need a new bigger home soon to house all my things!). My newest interest is antique handkerchief covers. They were a popular handicraft exercise for young girls in the olden times because of the small size and freedom of decoration and were often given as gifts. One could use many needlework techniques on something (albeit a bit far-fetchedly) useful and learn patience and neatness at the sam time.
Here are two examples; upper one is quite densely woven linen, very carefully and neatly hand-sewn and beautifully decorated with drawn thread work and initials HÖ. I expect it's from 1930's or older (based on the shape of the letters, otherwise it's somewhat difficult to date small textiles like this). Other one is more gauzy material and partly machine-sewn. It has some pulled thread and drawn thread work and cute cross stitch embroidery. This one is maybe from 1930-1950's and probably something made in school (but again, this is just a guess).
They are so cute and charming because of the attention some young girl has put into these little textiles. I wish there was a way to use them.. maybe if I go to some party only carrying a 20 euro note and home key I could use them as a mini clutch bag? Even cell phone makes an ugly bulge.
Well, at least they are easy to store and don't take too much space!
Olen löytänyt jälleen uuden keräilykohteen (niiden lista on pitkä; erilaiset pitsijutut, käsineet, hatturasiat, avaruustutkimuksen historiaan liittyvät esineet, irtokaulukset ym ym - tarvitsen pian uuden, isomman kodin että kaikki mahtuisi!). Uusin innostus on nenäliinasuojukset, joita ennenvanhaan nuoret tytöt tekivät käsityöharjoituksina ja lahjoiksi. Niihin saattoi kokeilla erilaisia kirjontatekniikoita ja samalla oppi huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, kun kulmat ja saumat piti tehdä viimeisen päälle siististi.
Ylempi on tiheästi kudottua pellavaa, hyvin huolekkaasti ja kauniisti käsin ommeltu lähes näkymättömillä pistoilla ja läpän reuna on koristettu sidepistorevinnäisellä. Kaiken kruunaavat omistajan nimikirjaimet HÖ. Arvelen, että se on 1930-luvulta tai vanhempi kirjainten muodosta päätellen, mutta tälläisten pikkuesineiden ajoittaminen on hankalaa. Toinen on harsomaisempaa kangasta, somistettu revinnäisreunuksella ja suorastaan sydäntälämmittävän söpöllä ristipistokirjonnalla. Varmaankin peräisin 1930-1950 -luvuilta ja oletettavasti koulun käsityötuntien tulosta.
Nämä ovat kertakaikkisen liikuttavia. Joku pieni tyttö on ahertanut saadakseen valmiiksi oman pikku nenäliinasuojuksensa tai lahjan rakkaalle ihmiselle - kunpa voisin jotenkin ottaa ne taas käyttöön! Ehkä jos juhliin mennessään ottaisi mukaan vain setelin ja kotiavaimen, niitä voisi käyttää pienenä käsilaukkuna. Mutta jo kännykkä on liian iso muhkura.
No, ainakin näitä on helppo säilyttää eivätkä ne vie paljoakaan tilaa!
Ihania! Minulla on jokin tyttöjen käsitöitä -opus, jossa on ohjeet. Tässä blogissa on enemmän kuvia esittelemästäni japanilaisesta pitsikirjasta:
VastaaPoistahttp://kyuuto.wordpress.com/
Jos joskus jaksat ottaa kuvan nenäliinasuojuksen ohjeesta, olisin kovin kiinnostunut näkemään sen! Ennenkaikkea minkä ikäisille sitä on suositeltu.
VastaaPoistaTuosta ihanien japanilaisten käsityökirjojen blogista oli tänään Hesarissa, paljon ihanaa mihin tutustua..