Plauenin koneommeltu pitsi / Plauen chemical lace

Viestittelin nypläyskirjan tehneen Helena Honka-Hallilan kanssa pitseistä. Sain häneltä kuulla, että ensi vuonna Rauman pitsiviikoilla on esillä Saksan Plauenin koneommeltua pitsiä (tuo murheenkryyni pitsityyppi, jolle ei ole kunnollista suomenkielistä nimeä. Englanniksi chemical lace, saksaksi Ätzpitze, ranskaksi dentelle chimique jotka viittaavat pitsin kemialliseen valmistustapaan. Tekstiilitieteellinen virallinen nimi on "katoavalle pohjakankaalle tehty kirjonta", mutta pitsiä hameenhelmaan haeskeleva kuluttaja ei varmasti taivu lausumaan tuota sanahirviötä. Oma ehdotukseni on koneommeltu pitsi. Yksi vaihtoehto voisi olla sulatuspohjapitsi. Pitsikirjan kirjoittamisen aikaan soitin kielenhuollon palvelevaan puhelimeen, ja siellä sanottiin, että ainakaan "kemiallinen pitsi" ei nimitykseksi sovi.)

No jokatapauksessa. Plauenissa kukoistaa edelleen laadukkaan koneommellun pitsin ja kirjotun tyllipitsin tuotanto. Ylläoleva kuva on Helena Honka-Hallilan matkaltaan hankkimasta hurmaavasta tyllipitsistä (kirjonta tehdään samoilla koneilla kuin koneommellun pitsin tapauksessa). Plauenissa on myös pitsimuseo.

Katseltuani muutamia plauenilaisia pitsifirmojen nettisivuja, tämä vaikuttaa laadukkaalta. En kyllä ole itse tilannut sieltä mitään, mutta jos keksin jonkin syyn, tilaan kyllä! Esim. alakuvan pitsinauha ja pöytäliina näyttävät herkullisilta.

Lopuksi: Tokiossa oleskelevat bloginlukijat, jos satutte käymään Laforetin Jane Marple-kaupassa, ostaisitteko minulle kuvassa näkyvän ihanan nappi- ym. purnukan! JM on ehdoton suosikkivaatemerkkini, tarvitsisin vain pohjattoman kukkaron ja 15 cm kapeamman vyötärön...

Pohdintoja Lontoon kevät2013 muotinäytöksistä

antonio berardi

Daks

Dion Lee

Jos Lontoon kevätkokoelmien kiinnostavin anti pitäisi tiivistää muutamaan teemaan, ne olisivat
"Purity romance" ja "Gernsback continuum" (linkeissä kokoilemani "lookbookit").

Purity romance tutkailee läpikuultavuutta viileän vähäeleisessä, mutta pehmeässä hengessä. Kankaat ovat ohuita, sileitä, teknisiä. Yksityiskohtia on niukasti. Vaikutelma on - hämmästyttävää kyllä - yhtäaikaa kliininen ja naisellinen. Läpikuultavuudesta huolimatta vaikutelma on enkelimäisen siveä, ei seksikäs.
Mikään ei näytä hiukkaakaan käsintehdyltä, nämä vaatteet ovat putkahtaneet jostain high-tech vaatesyntetisaattorista. Pitsillä on tässä sijansa, jos se malttaa olla kyllin modernia ja unohtaa kukkakuviot. Koko homma on jatkoa minimalistisen ylellisyyden teemalle, jota jo viime kaudella näkyi paljon.
Lyhyesti sanoen, tämän teeman voi tiivistää ideaan "jos iPadisi tai Macbook Airisi ruumiillistuisi naiseksi". Kukapa ei haluaisi olla Applen suunnittelema!

Gernsback continuum (William Gibsonin novellin mukaan) taas tuo mieleen 1900-luvun varhaisvuosikymmenien scifi-utopiat, mutta ei missään tarkoituksellisen lainailevassa retrohengessä, vaan tyylikkään modernisti. Mukana on pieni, aavistuksenomainen ripaus cyberpunkin tietokonevisioita, mutta säihkyvän valkoisena (ei nahkatakkeja eikä peililaseja - joskin monet mallit oli kammattu muistuttamaan Matrix-elokuvan Trinityä). Ymmärrän kyllä hyvin motivaation tämän teeman takana, minulle ainakin iskee minikokoinen tulevaisuusshokki joka kerta kun kirjoitan vuosiluvun 2013. Auts! Huh!
Tähän teemaan pukeutunut sopisi hyvin jonkin uuden lähtiulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan tai tietokonepelin piinkovaksi dna-analyytikoksi, mutta ei silti näytä naamiaisasuiselta vuoden 2013 Helsingissäkään. (Katsoin hiljattain elokuvan Babylon A.D., jossa oli pöhköhkön juonen alla todella mielenkiintoisesti mietitty lähitulevaisuuden maailma. Näitä pukuja voisi kuvitella elokuvan pahisjohtajattaren vaatevarastoon).

Pidän, älyllis-esteettisellä tasolla, näistä kahdesta teemasta. Mutta käytännössä en kyllä näe itseäni lähiaikoina pukeutuneena sen puoleen iPadiksi kuin scifileffan hahmoksikaan. Omassa vaatetuksessani taidan pysyä pesunkestävänä traditionalisti-romantikkona.

Ainiin! Jos visioimani trendit olivat liian korkealentoisia,  lopuksi on vielä paljon helpommin hahmotettava teema "Paljetit". Siinä laitetaan paljetteja sinne ja tänne ja vähän tuonnekin. Ja sitten säkenöidään. Prööt.

Kuvituksiani juurijulkaistulla nettisivulla

Käykää kurkkaamassa ihanan lastenhuoneiden sisustusfirman nettisivut, jolle olen suunnitellut logon ja piirtänyt kuvia: Lotta & Lili. Lotan & Lilin Niina pitää somaa ja inspiroivaa blogia osoitteessa niinanunelmia.blogspot.fi/.

Niin, minulta voi tilata myös kuvituksia! Maalla-lehdessä oli keväällä eräs piirtämäni herttainen pallopää (niitä on lisää Pellavahelma-blogissa).

WSOY:n läksiäisjuhlat

Rakas kustantajani Wsoy vietti viimeistä kertaa perinteisiä syyskauden avajaisia vanhassa rakennuksessa Bulevardin varrella. Nyyhk! Paikalla olikin vielä tavallista enemmän väkeä, ja joukossa myös huomionarvoisia pitsiasuja. Oleskelin lähinnä Lasten- ja nuortenosastolla nelojännessä kerroksessa, kun alakerrassa oli huikea tungos.
Unohdin jälleen kerran kuvauttaa itseni. Päälläni oli Creamin kermanvärinen pitsimekko ja nudenväriset korkkarit (joita käytän suurinpiirtein kaikissa juhlissa, mahtava ostos).

Lohenpunervan alusmekon päällä oleva pitsimekko on teetetty... iiks, unohdin kenelle! Anteeksi! Joka tapauksessa ihana vintagemekko, pidän erityisesti nauhojen välien kasvamisesta helmaa kohti.

Mustan pitsimekon helmaan on kirjottu koristuksia, mielenkiintoinen tekniikoiden yhdistelmä!

 70-luvun häämekko, joka on värjätty vihreäksi. Pitsit ensin ratkottu irti ja sitten ommeltu takaisin.

Ivana Helsingin mekko ja Parikan kengät (en ole ennen nähnyt niitä pronssinvärisenä, upeat!).

 Mielenkiintoinen, abstraksti pitsimalli sukkahousuissa.

Todella kaunista guipurepitsiä mekossa.

Erdem, kevät 2013

Silmäilin hiukan tulevan kevään muotinäytöskuvia Style.comista. Erdemin kokoelma oli jotenkin täräyttävä, siinä yhdistyy pitsi ja scifi! Erdemillä on useinkin pitsiä, mutta tällä kertaa hyvin hämmentävissä sävyissä. Tulee mieleen viime vuoden Jil Sanderin mallisto, jonka Raf Simons suunnitteli, siinäkin karkkivärit ja viileä muotoilu kohtasivat. Mutta tämä on vielä paljon mielenkiintoisempaa!

Muutenkin kevään mallistoissa oli kiehtova tieteisvire. Laitan tässä näytille suosikkejani Erdemiltä, lisää analyysia tulossa lähipäivinä!

Huom. pitsiapplikaatio.

Kuvat siis style.com.

Haastattelu

Helena Honka-Hallila, jonka kirjoittama Suomalaista nyplättyä pitsiä on kaikille käsintehdyn pitsin ystäville suositeltava hankinta, suostui ystävällisesti vastaamaan Pitsiblogin haastattelukysymyksiin.

- miten kiinnostuit nyplätystä pitsistä? onko sinulla sukujuuria Raumalla, vai onko kiinnostus syttynyt muuten? Nypläätkö itse?
En on ole kotoisin nypläysseudulta. Olen opetellut nypläämään 1970-luvun puolivälissä, kun sain lahjaksi nypläystyynyn ja kauniisti sorvattuja nypylöitä.

- olet tehnyt useita kirjoja, joissa esitellään käsitöitä tekniikan /
materiaalin mukaan jaoteltuina. Onko joku kirjoissa käsitellyistä tekniikoista sinulle erityisen läheinen?

 Olen kiinnostunut eri käsityötekniikoista, mutta eniten varmaan olen kutonut sekä sekä neuleita että kangaspuilla.

- Tiedätkö, miten Rauman nyplääjät suhtautuivat koneellisesti tehtyyn pitsiin, erityisesti kotimaisiin tehtaisiin? Kokivatko he koneellisen pitsin suoraan kilpailijana, vai käsittivätkö käsin nyplätyn pitsin erityyppiseksi tuotteeksi kuin koneellisen?

Konepitsit olivat edullisen hinnan takia selvä kilpailija nyplätylle pitsille 1800-luvun lopulla. Nyplätyn pitsin aitoutta konepitsiin verrattuna yritettiin tietenkin korostaa, mutta asiakkaat olivat samaan tapaan "hintatietoisia" kuin nykyisinkin.

- minkälainen koulutus / opinnot ovat johtaneet sinut tutkimaan käsitöitä?

Olen kansatieteilijä ja minulla on jotain käsityöalan koulutusta, mutta enemmänkin olen vuosien kuluessa harrastanut käsitöitä ja ollut kiinnostunut vanhoista tekniikoista.

- mitä vinkkejä tai neuvoja haluaisit antaa pitsejä perineille tai kirpputorilta löytäneille? Miten erottaa arvopitsit bulkkituotteista?

Mitään karkeata neuvoa siitä, miten käsintehdyn pitsin voi erottaa ei voi antaa. Tekniikat pitää tuntea.

- löysitkö kirjan kirjoittamisen myötä nypläyshistoriasta mielenkiintoisia
persoonallisuuksia?

Esiin voisi nostaa vaikka ensimmäisen raumalaisen pitsitaiteilija Karoliina Wahlbergin, joka sommitteli itse pitsejä.

Kiitos, Helena! Toivotan menestystä ansiokkalle kirjalle, joka jo silkan kauneutensa puolesta on huomionarvoinen, puhumattakaan sen tietosisällöstä.

Pitsiteippiä!

 Kävin ihanassa Paper Shopissa Krunikassa. Sielläpä kannattaa kaikkien laadukkaan mutta soman paperitavaran ystävien käväistä. Ostin muistikirjan - tarpeellinen hankinta - ja puolenkymmentä raidallista lahjapussia - lipsahdus niukasta säästölinjastani, mutta ei kovin turmiollinen kukkarolla, kun pussit ovat vain 50 senttiä kappale.

Pitsiblogiin liittyy yläkuvan pitsiteippi, jossa on ehtaa puuvillaista barmen-pitsiä. Ehkä palaan vielä hakemaan tuon...

Pari kuvaa Paper Shopista, jotta saatte käsityksen kaupan ihanuudesta:

Sen sijaan Stokkalla koin järkytyksen, kun tekstiiliosastolta ovat pitsikelat hävinneet! Ne on korvattu niukalla ja pääosin tylsällä kokoelmalla määrämittaisia pitsejä, kahden tai kolmen metrin paloissa. On se vaan kumma, että valtakunnan ykköstavaratalostakaan ei saa enää kunnon pitsejä.