Narisinko viime postauksessa jotain Calaisista? Onneksi fantastisen kiehtova ja kiinnostava pitsimuseo enemmän kuin korvaa kaupungin ankeuden. Matka oli ehdottomasti vaivan arvoinen, ja päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi (vaikka emme vieläkään löytäneet mitään kunnon ruokapaikkaa ja piti jo toista iltaa järsiä nälkäänä supermarketin patonkia hotellihuoneessa. Pikku Onnetar parka saa varmaan kohta jonkun vitamiinipuutoksen!).
Cite dentellen hienous käy ilmi jo arkkitehtuurista, joka oli hyvin mietittyä. Museo on rakennettu entisen pitsitehtaan tiloihin, joita on laajennettu modernilla osalla. Ulkopinnassa näkyy pitsikoneiden reikäkorttien inspiroimia kuvioita.
Museon sisäpiha kuvattuna museokahvilasta, josta muuten saa hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ruokaa. Iso pala herkullista kasvispiirasta laadukkaan salaatin kanssa, johon kuului myös leipää ja pieni salaattipöytä = 5 e. Ja jälkkäriksi vielä herkullinen espresso keksin kanssa 1,5 e.
Loppuun asti mietitty arkkitehtuuri näkyi myös museon esillepanossa. Ensimmäinen museosali kertoi käsintehdyn pitsin historian runsaiden pitsinäytteiden, kuvien ja tekstien avulla, ja katsokaa kuinka kauniita varjokuvia pitsit langettivat vanhalle lautalattialle.
Pitsin eri aikakaudet ja tekniikat selvitettiin sekä selkeästi että mielenkiintoisesti, ja ilahduttavasti historialliseen kontekstiin asettaen.
Niin ja valokuvaaminen oli sallitu, kunhan ilman salamaa. Joten joskus myöhemmin lataan tänne ison satsin kuvia historiallisista pitsinäytteistä. Tässä pitsiä 1700-luvun lopputienoolta.
Seuraavassa salissa päästiin sitten 1800-luvulle ja koneellisen pitsin historiaan, joka tietysti sai minut aivan intoihini. Kampia! Pyörästöjä! Reikäkortteja!
Eri pitsinvalmistajien mallikirjoja, tässä vain pari esimerkkiä, mutta lisää myöhemmin...
Pitsihepeniä 1800-luvun lopulta, oih ja voih! Ja tämä herkkyys saadaan aikaan valtavilla valurautaisilla koneilla, jotka jyskyttävät hirmuista mekkalaa pitäen.
Seuraavalla kerralla näette sitten itse pitsikoneita, joita esiteltiin seuraavassa salissa. Tässä ei ollut kuin vasta pieni pintaraapaisu museon tarjonnasta, perusnäyttelyn lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely, mutta siellä ei harmi kyllä saanut kuvata. Mutta en valita! Olen niin tyytyväinen kuin toivoa saattaa. Nyt hotellin luksuspedin pehmeisiin lakanoihin ja huomenna pitsiostoksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti