maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kävelypuku valmis! Ja linkkejä!




Sain tänään kävelypukuni ompelijalta kotiin. Olen tyytyväinen! Kuvasta ei ilmene kankaan ihana tuntu. Otatan itsestäni kuvan tämä yllä, kunhan kerkiän. On NIIN mukavaa, kun saa vaatteen, joka istuu selästä ja harteilta. Minulla on lyhyt selkä, leveä lantio ja kapeat harteet, mikä johtaa siihen, että vain ainharvoin kaupoista löytyy takki-jakkuosaston päällepantavaa. Hartioiden istumattomauudelle ei edes oikein voi tehdä mitään, koko vaate pitäisi purkaa jotta sitä voisi korjata.
 
  
Tälläisenä kombona aion pistää kävelypukuni huomenna päälle haastattelumatkalle. Alla on NoaNoan harmaanvalkoinen neulepusero, jonka nypynpoistaja palautti käyttökuntoon. Jalkaan laitan ruskeat Chie Miharan kävelykengät ja tavarat Minna Parikan isoon ruskeaan kassiin. Jalkaan pistän tummanruskeat sukkahousut.
Tässä kuvassa näyttää, että napit jotenkin vetäisivät. Eivät muuten vedä!

Vielä lähäri napeista. Pidän kovasti kankaista, joissa on kahta eriväristä lankaa, ja olen väritykseltäni pehmeän kontrastiton, joten tämä ruskea-harmaa sopii minulle loistavasti.

Muutamia linkkejä:
Wardrobe Reimagined - ompelusta innostunut tyttö päätti viettää vuoden hankkien vaatteita sota-ajan säännöstelyohjeiden mukaan. Tämä olisi mielenkiintoista toteuttaa suomalaisten kangaskuponkien mukaan! 

aMinimalist - Joku linkitti Minimalismin ilossa tähän uudehkoon muotiblogiin, ja tykästyin heti. Entinen pintamuodin orja on siirtynyt niukkaakin niukempaan, mutta laadukkaaseen ja mietittyyn puvustoon.

Empty Emptor  - Englanninkielinen vaateminimalisti miettii laatukysymyksiä, klassikoiden olemusta tai olemattomuutta ja muutenkin pohtii asioita syvällisesti.

Kenkien kierrätyksestä


 Nyt kun joku perustaisi vielä blogin, jossa esitellään niukkaakin niukempaa huolellisesti kuratoitua puvustoa, joka ei ole tyyliltään minimalistinen, vaan jotain muutan. Vaikka romanttinen, tai vintagehenkinen. Vai pitääkö tässä itse kaikki tehdä...

6 kommenttia:

  1. Ihana!! Minullakin on ongelmaselkä- ja hartiat. Useimpia ihmisiä muuten ei näytä nykyään haittaavan, ettei vaate istu. Kaikenlaisia kinnaavia/lököttäviä jakkuja näkee kansalaisten päällä.

    Laura H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitys istuvuudesta on ilmeisesti muutaman vuosikymmenen aikana romahtanut. Erilaiset selän pituudet aiheuttavat mitä ihmeellisimpiä pusseja ja kyttyröitä, joita ihmiset näemmän aivan tyytyväisinä kantavat.

      Poista
    2. Nyt tulee pitkä valitus, anteeksi:

      Oikein lyhytselkäinen ja hyvin tiimalasinmallinen nainen täällä, hei! Että olisi tarpeeksi hankalaa vaateostoksilla, olen vielä keskimittaa lyhyempi. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin mennä ostamaan takkia/jakkua/mekkoa, joka on vyötäröltä kapeampi kuin muualta. Ja ne muunlaiset mallithan näyttää AINA teltoilta, koska lantio ja rinnanympärys on vertikaalisesti lähellä vyötäröä, mutta ympärysmitallisesti hyvin kaukana siitä... Joskus on pakko tyytyä siihen, mitä kaupasta sattuu löytymään, vaikka kuinka ketuttais se huono istuvuus :( Jos koko 34 on selän pituudelta sopiva, niin se on muutoin pieni. Jos koko 36 muutoin sopiva, niin vähintään lantiosta vähän nafti, joskus myös hartioista. 38 onkin sitten jo joka suuntaan se edellämainittu teltta, vaikka malli olis mikä.

      Välillä ompelen itse vaatteita, mutta mihinkään kovin monimutkaiseen ei riitä taidot ja ompelijaan ei riitä raha. Lisäharmi ovat eri lehtien kokotaulukot, jotka eivät pidä paikkaansa huonostikaan: olen esim. Suuren Käsityölehden mielestä kokoa 40, mutta jotenkin maagisesti ne vaatteet on siinä koossa tehtyinä joka suuntaan liian isoja, myös niiden taulukon mittojen kohdalta... (Jos joku osaa kertoa, miten niitä taulukoita on tulkittava, että ne toimii, niin ilomielin otan tiedon vastaan!)

      Poista
    3. Ymmärrän kyllä hyvin ongelmasi - vaikka itse kallistn enemmän päärynän kuin tiimalasin suuntaan. Mutta ei kannata hyljätä ajatusta ompelijan käyttämisestä, ompelijoitakin on eri hintaisia. Jos laskee kaupoissajuoksuajalleen minkäänlaisen hinnan, edes kaksi euroa tunti, niin jossain vaiheessa ompelijan kustannukset tulevat kuitenkin edullisemmaksi (ja saa juuri sellaista kuin haluaa).
      Karkeasti ottaen olen sitä mieltä, että jos on ylipäänsä varaa ostaa vaatteita uutena, niin on varaa myös ompelijaan. Esim. takkiahan et tule ikipäivänä löytämään sopivaa kaupan tangolta, teettäminen on ainoa tapa saada kauniisti istuva takki. Sitä varten kannattaa vaikka säästää.

      Poista
  2. Puku näyttää sellaiselta, joka tulee mielenkiintoiseksi käyttäjän päällä. Ompelijan yhteistiedot jos vielä saisin sähköpostitse. Hyvä työ tuo asiakkaita :-)

    Romanttisen minimalisten blogin taidat joutua perustamaan itse. Tempperamentti on osa pukeutumista ja moni romanttisen tyylin omaavista taitaa sietää ympäristössään muita enemmän yksityiskohtia. En muista esim. Keltikangas-Järvisen tempperamentti kirjoissa puhutun pukeutumisesta eli täysin hatusta vetämä musta tuntuu olettamukseni.

    Jungin 16 persoonatyypissä kuvattiin ihmisten ulkonäöllisiäkin puolia. Jungin alkuperäiset kirjoitukset ovat sen verran raskaita, etten ole niihin jaksanut paneutua huolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ompelijaa voin suositella! Pistän sinulle ompelijan yhteysteidot s-postilla - tosin hän toimii Helsingissä, eikä kävelypuvun luonteista istuvuudeltaan tarkkaa vaatetta voi tehdä kaukotyönä. Tätä sovitettiin 4 kertaa.

      Lienenkö jonkinlainen väliinputoaja luonnetyypiltäni, kun sekä pitsi että minimalismi vetoavat...

      Poista