tiistai 21. toukokuuta 2013

Viikon tiedonmurunen


Olen ihmetellyt, miksi vanhat (~ ennen seitskytlukua tehdyt) kankaat pysyvät siisteinä kulumisestä huolimatta - eivät siis nuhjaannu, nukkaannu tai kulahda. Luulenpa nyt selvittäneeni syyn: langan kehruutekniikka. Ennen 70-lukua lanka kehrättiin teollisuudessa rengaskehruu-nimisellä menetelmällä. Sitten yleistyi huimasti nopeampi roottorikehruu. Näiden ero lopputuotteen kannalta on se, että ensiksimainitussa kuitujen päät suuntaavat langan sisään, jälkimmäisessä taas langan pintaan. Luonnollinen seuraus kuitujen päistä langan pinnassa on, että ne tarttuvat toisiinsa ja muutenkin pyrkivät karkuun ja törröttämään, jolloin seuraa kankaan pinnan kulahdus.

Langan pintaa voidaan silottaa gaseeraamalla (käristämällä) langan pinnasta esiinpistävät kuidut ennen kankaan kutomista, ja valitsemalla mahdollisimman pitkiä ja huolellisesti kammattuja kuituja, mutta joka tapauksessa rengaskehrätty lanka pysyy siistimpänä.

EDIT: No voihan nolous! Olin lukenut väärin - sittenkin rengaskehruussa tulee enemmän kuidunpäitä langan pinnalle. Roottorikehruun yleistyminen osuu kuitenkin täydellisesti yksiin kulahtavien kankaiden yleistymisen kanssa, joten jokin sen ominaisuus on huonompi. Esim. tämä perusteellinen PDF  (Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford) kertoo, etttä "Rotor-spun yarns have a higher twist at the center of the yarn" ja rengaskehrätyissä taas kierre on sama kautta koko langan. Ehkä siis löysempi kuitujen kierre langan päällisosassa aiheuttaa kulahtamisen. Samaisesta PDF-stä sivulta 11

löytyvä taulukko vertailee rengas-, roottori- ja airjet-kehrättyjen lankojen ominaisuuksia:



Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford

Kiinnitän huomionne erityisesti kohtiin "parallelism of fibers", "yarn structure" ja "pilling propensity", joissa rengaskehrätty lanka saa parhaat arvosanat. 



8 kommenttia:

  1. Samaa mieltä ylläolevan kuvan leidin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. välillä ihmettelen, kiinnostavatko tekstiilitekniset tutkailuni juuri ketään, mutta hauskaa jos näin on :D

      Poista
  2. Hoo, tosi kiinnostavaa! Itse olen menneenä talvena juuri pohdiskellut tätä nuhjaantumisasiaa, etenkin neuleiden osalta. Kaikkea sitä oppii. Itsehän en ole teollisuuden tekniikoista niin hyvin selvillä, mutta kaikki laatuun vaikuttavat yksityiskohdat kiinnostavat aina. Sinänsä sääli että modernit valmistusmenetelmät ovat alkaneet kääntyä itseään vastaan tällä tavoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan todella lämmitä tekstiiliteknologian insinööritieteille, niillä on niin välitön vaikutus jokapäiväiseen elämään.

      Ei tässäkään asia ole yksiselitteinen, kummallakin kehruumenetelmällä on hyvät laadullisetkin puolensa (esim roottorikehruu tekee kaikkein tasaisinta lankaa) - mutta teollisuus kallistuu käyttämään nopeinta metodia sielläkin, mihin se ei oikeastaan sovi. Tämän tiedon myötä minusta tulee entistä rasittavampi vaatteiden ostaja, koska alan jo tivata lankojen valmistusteknologiaakin :D

      Poista
    2. Yksi selitys luonnonkuituisissa vaatteissa on lyhytkuituisemman, eli halvemman materiaalin käyttö. Pitkäkuituinen on sileämpää eikä pinta nukkaannu, koska kuitujen päitä on ylipäätään vähemmän. Harmi, ettei vaatteen hinta enää kerro käytetyn materiaalin laadusta.

      Poista
    3. TiinaSydän - totta, kuitupituus on todella merkittävä seikka. Harmi kun siitäkään ei juuri tietoja saa, joskus sentään kehutaan pitkäkuituisuutta.
      Rengaskehruun prosessissa ilmeisesti on vielä sellainenkin laatua parantava seikka, että lyhyimmät kuidut eivät tartu lankaan mukaan.

      Poista
  3. Olen muuten ihmetellyt tuota usein - nyt tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tsekkaa korjattu versio, olin ensin käsittänyt kuitujen päiden suunnat eri kehruumenetelmissä väärin päin. Mutta lopputulos on silti sama - rengakehruulanka ei kulahda.

      Poista