Kun tungin vessapaperirullia kaapinhyllylle, jossa oli valmiiksi rumia kuitukankaisia pukupusseja, keksin ainakin yhden selityksen sille, miksi ihmiset haalivat niin paljon tavaraa: Koska tavanomainen nykyelämä vaatii toimiakseen melkomoisen määrän epäesteettistä, jopa suorastaan rumaa tavaraa (vessapaperirulla, pukupussit, johdot jne) niin sitä koittaa omasta mielestään kauniita tavaroita hankkimalla parantaa suhdetta kotitalouden rumien ja kauniiden tavaroiden välillä. Niin että jos välttämättömät rumat tavarat ovat suhdeluku 1, että kauniita olisi ainakin 2, tai psyykestä riippuen vielä enemmänkin. Oma toivesuhdelukuni olisi arviolta noin 1:8, siis suvaitsen yhden yhdeksäsosan pakollisia mälsiä tavaroita kodissani, jota sitten alitajuisesti olen tavoitellut lisäämällä kauniiden asioiden määrää (josta tietenkin seuraa tunkua ja yleistä sotkuisuutta, joka on itsessään rumuuden kategoriaan kuuluvaa).
Tai ei ne "rumat" tavarat välttämättä niin rumiakaan ole, mutta sellaisia joita ei itse ole valinnut, ne vain pakon edessä päätyvät kotiin. Kuten juurikin esim. tietokonelaitteiden johdot - koneen itsensä on valinnut tarkoituksellisesti, ja se kuuluu "kauniiden" kategoriaan, mutta sen oheislaitehässäkkäjohtoja ei ole kutsunut nimenomaisesti, ne ovat vain luikerrelleet paikalle, ja ei niitä poiskaan voi heittää, koska ne ovat aivan pakollisia. Muuten ei saisi kuvia ulos kamerasta tai tulostinta yhdistettyä tietokoneeseen.
Niin ja tuossa ylhäällä kun lukee "ihmiset", se tarkoittaa tietenkin "minä"!
Kamerasta on hyötyä ostamatta-jättämisessä: otan nykyään kuvat niistä söpöistä kipoista ja kupeista joita en todellakaan tarvitse ja jotka eivät edes mahtuisi kaappiini, kuten allaolevat aivan liikkikset sirot pastellinväriset. Koska ne kiinnostavat vain esteettisenä asiana, valokuva riittää, enkä tarvitseitse kuppeja mukaani.
Hyvä idea tuo kuvien ottaminen tavaroista, jotka ovat kauniita, mutta joita ei oikeasti tarvitse. Minä olen himoinnut bussilla Kamppiin mennessäni Vapaaseurakunnan kirppiksen ikkunassa näkyviä juomalaseja, joissa on punainen vinoraidoitus 80-luvun alun (eli sen rakkaimman osan lapsuutta) tyyliin. Taidankin käydä nappaamassa kuvan, jos ne vielä ovat siellä :)
VastaaPoistaKuvan ottaminen helpottaa kummasti. Nuo kippolaiset pyörivät mielessäni, kunnes otin kuvan ja laitoin sen tänne blogiin. Kun sain jaettua niiden söpöyden lukijoiden kanssa, halu ostaa ne hävisi heti. Pää käyttäytyy kummallisesti :D
Poistahihii! Mun ensireaktio oli, että "ihanat kupit, tahtoooooo"! :D onneks et linkittänyt mitään kivaa nettikauppaa noille ;)
VastaaPoistaEn tiedä teenkö nyt hyvän teon vaiko huonon, mutta paljastan että ne olivat ainaksin vielä pari päivää sitten Hietalahden kierrätyskeskuksessa. Mittakaavaltaan leikkimökkiin sopivat.
PoistaPohdin vaatekaappiasiaa ja mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan uutta kirjaasi!
VastaaPoistaMietin sitä, että jos olen hieman tyytymätön kaappini sisältöön, mutta sieltä löytyy vaatekappaleita, joita voi pukea päälleen ja jotka suojaavat kylmältä, niin onko mitään järkeä kuitenkaan hankkia lisää vaatteita, jos en osaakaan ostaa/tehdä sen parempia kuin vanhat... Pitäisi siis kuluttaa vanhat loppuun ensin ja paikkailla niitä, jotta olisin ekologinen enkä toimisi omaatuntoani vastaan ja sitten vasta perehtyä tyylin ja toimivamman vaatekaapin luomiseen.
Ehkä nykyajan ihmisenä tämä tuntuu aika hitaalta prosessilta.. Toisaalta onneksi kaapissani on muutama suosikkikin. :)
En väitä että voisin olla totaalisen objektiivinen tätä miettiessäni, mutta: jollekulle toiselle henkilölle sinun tyytymättömyyttä aiheuttavat vaatteesi voisivat olla juuri ne ihanimmat. Siispä yleistä tyytyväisyystilaa voisi nostaa hankkimalla itselleen (ei siis välttämättä ostamalla) jotain parempaa, ja lahjoittamalla vanhat kiertoon.
PoistaVaatteet viakuttavat kuitenkin tunnetilaan varsin paljon, jos pitää päivästä päivään mielestään ikäviä vaatteita, säätää itsensä ihan väärälle tunnetaajuudelle!
En ihan usko rumien tavaroiden aiheuttamaan haluun haalia lisää kauniita tavaroita. Mutta kaikki konstit, jotka edesauttavat harkintaa uusien tavaroiden hankintaan, ovat kyllä tarpeen.
VastaaPoistaLuin juuri hesarista että Zara-ketjun keinona on tehdä tuotekierto niin nopeaksi, että ostaja ei voi mennä kotiin ja harkita ostosta. Ostopäätös on tehtävä heti, sillä seuraavalla kerralla vaatetta ei ehkä enää saa.
Juu, Zaralla on näin. Hyvin ärsyttävä konsepti, kostoksi en käy koko kaupassa. Sama juttu kuin kirpputorilla, mutta vain keinotekoisesti aiheutettuna.
PoistaTää on niiiiin raivostuttavaa. Tähän mennessä mulle on käynyt monta kertaa sama: nään zaran nettikaupassa jonkun ihanuuden, ja alla sanotaan, että tulee myyntiin ajankohtana XX/YY. Sitten kyttäilen siellä liikkeessä, että millon se nyt tulee (koska sovittamatta ostaminen päättyy aina huonosti), ja just sillon kun tulee, en pääsekään sinne kauppaan ja jään ilman. Jos ny pikasesti päässä lasken, niin zara on hävinny tällä tavalla varmaan n. tonnin meikäläisen rahoja jo. En ehkä enää viiti ees tsekkailla niiden nettisivuilta mitään :(
PoistaEntä kauniiden vaatteiden (katso edellinen postaus) tuottamaan "voih, olisipa minullakin noin fiksu ja kaunissisältöinen vaatekaappi"-tuntemukseen ja sitä kautta syntyneeseen pettymykseen omasta vaatekaapista. :D
VastaaPoistaValmiiksikulututet farkut ovat myös aika omituinen oston lisääjä.
Oletko muuten Rimmu eri henkilö kuin Rinna? :)
Rimmu-nimimerkin takana piilee äitini :)
PoistaTasapainon vuoksi olisi kai pitänyt laittaa myös jonkinlainen kuvaus vaatekaapistani siltä ajalta, kun en vielä ollut löytänyt valaistumaista Project 333:n kautta - vain ankara raivaaminen ja tisetutkistelu ovat saaneet aikaan tämänhetkisen seesteisen tilan.
Kulutetut farkut ovat kaikinpuolin epäilyttäviä: niistä ei ikinä voi tietää ihan varmaksi, onko ne hiekakpuhallettu (vaarallista työntekijöille) vai ei. Ja oikeastaan jo yleisen tyylikkyyden takia ne pitäisi mielestäni kieltää.
Oi, en ole äitisi, vaikka ikäni puolesta voisin ehkä olla. Sorry, jos käytin äitisi nimimerkkiä. Keksin uuden jos jatkossa kirjoittelen. Mikäli muistan.
PoistaMitä ihmettä? Äitini on kommentoinut tänne rimmu-nimimerkillä, ja kommentti olisi tosiaan voinut olla hänen kirjoittamansa. Olen äimän käkenä.
PoistaHih. :D Sitä postausta odotellessa!
VastaaPoistaJa valmiiksi kulutetut farkut myös hiutuvat nopeammin reikäisiksi --> pitäisi ostaa uusia nopeammin.. Tai paikkailla, mutta useimmiten ihmiset ostavat uusia. Vaikka paikkailu voisi sopiakin "kuluneet farkut"-muotiin. Toisaalta paikatut vaatteet ovat useissa tilanteissa ehkä epäsiistit ja omituiset, vaikka se olisi fiksua..