Torikahvit kustannustoimittajani Annan kanssa. Paras toimisto!
Vastaavat kiksit, joita saa ostaessaan vaatteen, voi saada myös päättäessään olla ostamatta. Kun on jo vähällä ostaa vaatteen, ja sitten päättääkin, että lahkeiden tuplatikkien väli on liian leveä, tai kengän korko näyttääkin liian muoviselta, tai kukkaprintin yksi koukero on huonosti piirretty, tai että oikeastaan mekko muistuttaa sitä toista mekkoa, jonka tunki keräyslaatikkoon kaksi vuotta sitten eikä ole kertaakaan kaivannut - jättää ostoksen sikseen, ja poistuu kaupasta ilman ostoksia mutta rahojensa kanssa, siitä saa samanlaista nautintoa kuin ostaessaan, mutta ilman haittapuolia. Se, että vaate on yrittänyt vikitellä ostamaan itsensä, ja epäonnistunut, alkaa ennen pitkää tuntua paremmalta, kuin uuden ostoksen pauloihin lankeaminen. Tämän tilan saavuttaminen kestää muutamista viikoista kuukausiin, kun vierottuu huvinvuoksi shoppailusta tai siihen voi päätyä silmänräpäyksessä. Nirsoudesta ja laskelmoivuudesta tulee lopulta asioiden luonnollinen tila.
Silmään tarttunut lainaus Trash to Trend-blogista: "Have you ever had problems finding exactly what you need in shops? The most common thing is that you can easily get something that fulfills your needs to some extent, but it is very hard to find something that exactly satisfies your needs (in terms of function, fit, colour, style, psychological, and technical properties, etc.). That explains why fast fashion operates so well: it does not satisfy clients totally, so they must keep buying. What often happens is that people's needs are not met exactly and they get substitute products, but as time passes they go around longing to meet their real needs."
Trash to Trend tekee tekstiilijätteistä uusia käyttökelpoisia tuotteita, suosikkini on varmaankin käytetyistä paloletkuista tehty kassi.
On kyllä niin totta, että 99 kertaa sadasta löytää tuotteen, joka on melkein juuri sitä, mitä kaipaa, mutta ei ihan kuitenkaan. Ja sitten hankkii kuitenkin sen "melkein oikean" kun ei usko koskaan löytävänsä täydellistä... Ja sitten kuitenkin jollakin tasolla jatkaa sitä täydellisen tai ainakin täydellisemmän etsintää.
VastaaPoistaMutta mikään ei ole raastavampaa kuin se, kun olet oikeasti jostakin löytänyt sen täydellisen yksilön, ja se kuitenkin kuluu käytössä. Se hetki, kun tajuaa, että sitä rakasta suosikkia ei pelasta käyttökelpoiseksi enää mikään (ja uuden tekeminen/teettäminen on hirveän hankalaa tai omien kykyjen ulottumattomissa) :(
Joo, kun hyvä kenkä lopulta hajoaa kappaleiksi huolimatta kaikista pelastusyrityksistä, niin se on murheen hetki. Onneksi sentään useimmat vaatteet voi kopioittaa ompelijalla, olettaen että löytää soveliaan kankaan.
PoistaTäällä toinen, joka nauttii ostamatta jättämisestä!
VastaaPoistaOlen huomannut olevani nykyään kauhean nirso ostosten suhteen. Tuotteita ei selvästikään ole suunniteltu minua varten, joten jätän ne ostamatta. Ongelmaksi tämä asenne muuttuu vain silloin harvoin, kun oikeasti tarvitsisin jotain enkä löydä juuri sopivaa. Silloin on pakko tyytyä niin hyvään kuin löytyy. Tässä auttaa se, että aloittaa etsiskelemisen hyvissä ajoin, niin tarvitse paniikkishoppailla.
Shoppailun ja antishoppailun suoma ilon on jokseenkin sama, mutta jälkimmäinen vaan säästää rahaa (ja muutakin).
PoistaNimenomaan ajoissa etsiskelyn aloittaminen on kriittisen tärkeää. Ja että selvittää itsellleen tarkasti, mitä oikein etsiikään. Ilman näitä hyvien ostosten tekeminen on sattumankauppaa.