lauantai 30. toukokuuta 2015

Löytöpitsejä



Pitsikirjan valokuvaaja Riina oli löytänyt hylätystä autiotalosta hämmästyttävän ihania pitsejä. Tosi laadukasta koneommeltua pitsiä, brodyyriä ja mielenkiintoista pykäreunaista reunustusnauhaa, jossa on "tasku" johon kankaan reunan voi sujauttaa.

Dilemman äärellä: vanhanaikaisella menetelmällä valmistettu koneommltu pitsi on tiheää, ryhdikästä, kaunista ja kestävää. Sen tekoprosessista jää myös jäljelle hirveän myrkyllisiä kemikaaleja. Nykyaikaisella menetelmällä, vedessä sulavalle pohjakankaalle kirjottu koneommeltu pitsi on lörppöä, löyhää ja karkealankaista. Mutta sen tekoprosessista jää jäljelle vain vettä, johon on sekoittunut hieman polyvinyylialkoholia – myrkytön sekoitus, joka on OK lorauttaa viemäriin. Kumpi siis parempi?

12 kommenttia:

  1. Mulle ainakin herää ensimmäisena kysymys, onko nykymetodilla mahdollista tehdä parempilaatuista pitsiä ollenkaan, vai onko vaan kustannussyistä päädytty tekemään huonompaa laatua? Voisiko nykymetodilla halutessaan saada aikaan vanhanaikaista vastaavaa tavaraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni nykymetodin mukainen pohjamateriaali ei kestä repeämättä niin tiheää tikkausta kuin vanha. Mutta en voi olla tästä 100% varma, koska epä olisi kerta ensimmäinenkään, kun selityksenä annetaan "ei oo teknisesti mahdollista" kun syynä on raha tai laiskuus.

      Poista
  2. Vanhoihin pitseihin liittyen: satuitko katsomaan maanantaina 25.5. Teemalta dokumentin "Vanha nainen ja Dostojevski"? Se kertoo saksalaisesta Svetlana Geieristä, joka on syntyisin Ukrainasta ja kääntää nyt Dostojevskiä saksaksi. Dokumentissa hän on lähemmäs 90-vuotias mutta tekee yhä käännöstyötä. Myös tekstiilit tulevat esiin, ja sanat teksti ja tekstiili ovat samaa alkujuurta. Svetlana mm. esittelee äitinsä tekemiä käsitöitä, tavattoman kauniita, ja kuinka hän niitä arvostaakaan. Kannattaa katsoa, Areenasta löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Kuulostaa todella mielenkiinstoiselta!

      Poista
  3. Tai kolmas vaihtoehto: ei kumpikaan. Ehkä maailmassa on jo tarpeeks pitsiä, ettei sitä enää tarvis valmistaa kummallakaan metodilla.

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi pitsiä?! nyt ollaan kyllä kumman ajatuksen äärellä :D

      Poista
  4. Saisiko vanhan tekniikan pitsin jätevedet nykytekniikalla puhdistetuksi? Joka tapauksessa alkoi tehdä mieli seikkailemaan autiotaloihin, kun tämän luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaa se ainakin olisi, koska pohjakankaan hävittämiseen käytettiin rajuja happoja. Autiotalot alkoivat houkuttaa minuakin, Riina oli ottanut upeita kuvia!

      Poista
  5. Pitsiähän minulla ei ole, paitsi mitä olen itse virkannut. Tai nyplännyt, joka on harrastajatasoa, ettei ole kovin leuhkimista. Pidän kirjoituksistasi. Täsmällisyydestä ja päättäväisestä asenteestasi. Mutta ihan kaikkea en ymmärrä ja kuitenkin "kuuntelen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatekoiset pitsit ovat aina arvokkaita, harrastajatasossa ei ole mitään häpeämistä! Kiitos kommentista, on tosi palkitsevaa kuulla että kirjoitukseni kiinnostavat!

      Poista
  6. Vaikka talo olisi kuinka hylätty ja autio sen kuitenkin joku omistaa ja sieltä on laitonta viedä yhtään mitään - vaikka olisi kuinka kaunista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on näitä arkeologian moraalisia ongelmia, joita sietääkin pohtia. Kuvan nyt kuitenkin kehtasin julkaista!

      Poista