maanantai 18. tammikuuta 2016

Kampalankaa, suomenlampaita ja tupasvillaa

 Katselen lumisadetta sohvaltani, juon timjami-sitruuna-hunajateetä 
ja kuuntelen Dorothy Ashbyn angoranpehmoista harppumusiikkia. OK maanantai!
Kuvassa myös Salo-Angoran tupasvilla-villalanka.

Kävin perjantaina visiitillä kurulaisessa (Tampereelta pohjoiseen, nyk. Ylöjärveä) kehräämö Salo-Angorassa. Retken pääaiheena olli tietysti oppia villalangoista ja niiden laadusta mutta kuulinpa samalla myös angorasta, tupasvillasta, koirankarvasta ym harvinaisemmista materiaaleista. Eine ja Markku Niemi näyttivät koneet ja kertoivat hurjan paljon mielenkiintoista, suuri kiitos vielä! Alunperin tarkoitus oli kehrätä omien angorakanien villaa, mutta sitten toiminta laajeni muihin kuituihin. Angorainen nimi jäi.

Eine Niemi ja kotivärjätty lanka (unohdin millä kasvilla värjätty).
 Myymälässä oli aivan huikeita lankoja, oli vähällä etten ostanut itselleni, vaikka juuri viime syksynä lahjoitin lankajemmani himoneulojatutulleni – koska en vaan itse neulo. Yhden langan ostin, sen joka näkyy ylimmässä kuvassa, ja sen laitan tulevaan arvontaan palkinnoksi!

 Kahta luonnonharmaata - aivan ihana lanka!
Tästä tulisi niiiin kaunis huivi tai ääh mikä vaan.


 Lupiinilla ja poimulehdellä värjättyä lankaa, jännät
jotenkin mystiset sävyt!

Salo-Angoralla on sekä kampalanka- että karstalankakoneita, tapasin ensinmainitut. Oli taas ihania kauniita vanhoja tekstiilikoneita! Karstalankakoneet ovat eri paikassa, myymälä ja kampalankakoneet ovat entisellä kyläkoululla. Salo-Angora on ilmeisesti ainoa paikka Suomessa, jossa kehrätään oikeaa kampalankaa, karstalankakehräämöjä on useampia.
Salo-Angorassa voi teettää lankaeria omien toiveiden mukaan, myös koneneulontaan sopivia lankoja.


Jos minulla nyt olisi oma vaatemerkki, niin tältä istumalta alkaisin teettää täysin kotimaisia villavaatteita. Tai myös jos olisin Stockmann, niin tekisin saman, ja brändäisin ne luksukseksi ja vieläpä hyvin perustein. Aidon suomenlampaan villa on muuten parhaimmillaan todella hienoa = ohutta, Markku Niemi sanoi että suomenlampaan villa on alle 30 mikronia eli samaa kuin merino, jota rahdataan hirveitä määriä Australiasta ym. Harmi vain, että tätä arvokasta ainetta ei oikein osata arvostaa, ei jalostuksessa, kasvatuksessa eikä muutenkaan. (Sama valitus kuin jo talvisodan aikaan, mutta jotkin asiat eivät tunnu muuttuvan!)


Karstalanka on siis villalankaa, jota tehdessä kuidut karstataan (harjataan), kampalankaa tehdessä kuidut kammataan ennen kehräämistä suoriksi ja kaikki lyhyt nöyhtä ja pörrö poistuu, joten lanka on hienoa ja sileää. Karstalanka on rouheampaa ja pitää paremmin lämpöä, kampalanka sileää sekä voidaan kehrätä hyvinkin ohueksi.

Matkalla kampaamoon 
Pikku onnetarta ei juuri kehruuteknologia kiinnostanut, mutta onneksi 
paikalla oli myös tämä pieni hyvin innokas hauva!

Ihanteellinen järjestys olisi että lampaat keritään kahdesti vuodessa (lyhyempi talviperiodi ja pidempi kesäperiodi). Villa olisi järkevintä pestä keväällä tai kesällä, jolloin kuivaaminen ei vaadi niin paljoa energiaa kuin talvipakkasilla. Eine hieman valitteli, että asiakkaille tulee monesti herätys nurkassa pitkään lojuneen villan kanssa sitten, kun oikein alkaa pakastaa ja tuiskuttaa... Salo-Angorassa pesu tapahtuu vain vedellä, ei siis pesuaineita käyttäen, jonka etuna on että villan ominaisuudet säilyvät parempina. Lienee ekologisempaakin, kuten toiminnassa pyritään muutenkin olemaan. Pesuvedetkin lämmitetään lähiseudun puuhakkeella.

Yksisäikeinen lanka ja neulomista ja virkkausta yhdistävä tekniikka

Niemet ovat aivan intohimoisia villaihmisiä ja itsekin innostuu kun kuuntelee heidän puhuvan villasta ja lampaista. Salo-Angoran omissa langoissa ei käytetä tekokuituja eikä myöskään superwash-käsiteltyä villaa (tilauslangat tehdään toki tilauksen mukaan). Eini Niemi kertoi, että 100% villasta neulotut sukanpohjatkin pysyvät hiutumatta jos ne tekee keksinkertaisiksi tai hieman huovuttaa. Polyamidilisä ei siis olekaan sukissa välttämätön - kertokaa neulojat tästä kokemuksianne! Superwash-käsittely tekee villan kylläkin konepesukelpoiseksi, mutta myös muuttaa sen tunnun kovemmaksi ja puuvillamaisemmaksi sekä heikentää lämmönpitoa – tunnunstelin superwash-lankaa ja puhdasta villalankaa ja ero on kyllä huomattava, käsittelemättömän villan eduksi.

Jos on esim. menossa Seitsemisen kansallispuistoon, niin tuolla kannattaa ehdottomasti poiketa. Julkisilla ei valitettavasti kovin lähelle pääse, minäkin pyytelin kyydin vanhemmiltani. Heidän luontokeskusreissunsa meni kyllä pieleen, koska keskus olikin vastoin nettisivun tietoja kiinni.

Kotimatkalla kuunvalossa

20 kommenttia:

  1. Kiitos, mielenkiintoinen tuttavuus.

    Täysvillasta neulotun sukan saa kestämään myös siten, että neuloo pienemmillä puikoilla. Näin tehdään mm. Virossa.

    Konepestävät Nallet ja muut nyppääntyvät ikävän näköiseksi konepesussa! Täysvillaisessa ei tällaista tapahdu. Ja parsiminen on hyvä tapa pidentää sukan ikää, samoin uudelleen terittäminen.

    Kädet pysyvät hyvässä kunnossa, kun villassa on jäljellä rasvaa, ei tarvitse erikseen rasvailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoni tapasi välillä viedä salaa pohjista täysin puhkikuluneita sukkia ja terittää ne uudelleen. Ihana tapa <3

      Kiitos tuosta pienemmillä puikoilla neulomisvinkistä!

      Poista
    2. Eikös vanhat mummot aikanaan vetäneet hiuksia päästään kantapään vahvistukseksi, ihana tapa sekin <3

      Poista
    3. Jännä tuo että pienemmillä puikoilla! Tiiviimpi neulos, tiukempi kierre, kestävämpi sukka?

      Poista
  2. Kiitos tästä kehräämö Salo-Angora-linkistä. Heti piipahdin heidän sivuillaan. Todella ihania lankoja!

    Aikoinaan seminaarissa meitä käsityöopettajaopiskelijoita neuvottiin laittamaan rullalankaa yhdessä villalangan kanssa sukan kantapäätä neulottaessa
    kantapään kestävyyden vahvistamiseksi.

    Kokemukseni mukaan polyamidi sukkalangoissa vähitellen hiuduttaa villan osuuden varsinkin sukkien kantapäissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, nyt kun muistutit niin olen ehkä lukenut tuon rullalankavinkin, kai jostain pula-ajan kotiliedestä! Mutta jos toimii niin hyvä, tiukka rullalanka varman sitten ottaa jotenkin kulutuksen vastaan pehmeän villalangan puolesta.

      Poista
  3. Edelliseen viestiini vielä lisäisin, että rullalangan tuli siis olla puuvillaista tai muuta luonnonkuitua, ei siis keinokuituja.

    VastaaPoista
  4. Olipa mielenkiintoista lukea tästä paikasta. Kiitos postauksesta!

    Neulon aika paljon, mutta en ole vielä kokeillut tehdä sukkia vahvistamattomasta langasta. Tiivis neulos hyvin paljon suositusta pienemmillä puikoilla tekee tosiaankin sukanpohjista kestävämmät, samoin se, että valitsee hyvin tiukkakierteisen langan - täysvillaisista sellainen olisi esim. Riihivillan Hiisi.

    Kampalankaa suomalaisesta lampaanvillasta valmistetaan kyllä ainakin Pirtin Kehräämössä.

    Minna-Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli myös hyvin mielenkiintoista käydä siellä! Tiukka kierre tekee yleensäkin langoista hankauksenkestäviä, siis kankaissa, joten varmasti sama toimii myös käsinneuletuissa tuotteissa. Kiitos vinkistä Pirtin kehräämöstä, sielläkin voisi tuppautua käymään :)

      Poista
  5. Minunkin mummo teki rikkimenneet villasukat montakertaa uudelleen uusiksi. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaa mummotoimintaa! Harmi vainen että minusta ei varmaan tule sukankutojamummoa, ainakin toistaiseksi näytttää huonolta. Tervetuloa lukemaan blogia!

      Poista
  6. Ai ihanaa innostumista, melkein jo suunnittelen matkaa tuonne kehräämöön. :)Miksi pitää aina lähteä merta edemmäs etsimään jotain hienoa? Näillä kolmenkympin pakkasilla suomenlammas kyllä lämmittää.
    Riikkakp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi heillä on myös nettikauppa, ei ole välttämätöntä hankkiutua Kurun metsiin asti! Olen saanut jonkunlaisen suomenlammasherätyksen - kunpa se pääsisi ansaitsemaansa arvoon!

      Poista
  7. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Itse neulon ja käytän muutenkin paljon villavaatteita, ja olen huomannut, että villalangan tuntuun vaikuttaa ratkaisevasti myös se, miten ja millä sitä pesee. Usein perus-superwash-langasta neulottu vaate oikeastaan kannattaa (kone-)pestä villanpesuaineella ennen kuin sen edes ottaa käyttöön. Kovuus vähenee huomattavasti. Myös tiukkakierteinen ja hyvin öljyinen vanhanajan villalanka (ryijylanka) on tosi kovaa, mutta saa senkin pesussa jonkin verran pehmitettyä. (Sen sijaan tuohon lämmönpitoasiaan en osaa ottaa kantaa. Minusta tuntuu, että neuletiheys vaikuttaa siinä eniten.) Mahtaisitko tietää jotakin teknistä selitystä pehmenemisilmiölle? Liukevatko ne viimeistelyaineet superwash-langasta jotenkin ja jos, miten ne kuitenkin jatkossa vaikuttavat niin, ettei vaate konepesussa huovu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä olen superwashista lukenut, on se että siinä on itseasiassa kaksi eri menetelmää: villan suomuja syövyttävä klooraus (chlorination) ja suomut "lukitseva" resiinikäsittely. Superwash-villa voi olla molemmilla tai vain jommallakummalla tavalla käsitelty. Ehkä kuitujen resiinipällyste jotenkin notkistuu ensimmäisessä pesussa? Resiinin ei pitäisi olla mahdollista kulua pois, se on pysyvä käsittely. Superwash-käsitellyn villan suomuttomuus tekee kuiduista sileämpiä kuin käsittelemätön villa, ja sileän kuitu ei pidä ilmaa = eristä lämpöä yhtä hyvin kuin suomuinen perus-villa.

      Poista
  8. Tuohon täytyy käydä tutustumassa. Mökkimatkan varrella näkyy sijaitsevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Varsinkin siis jos on itse neuloja tai tuntee sellaisia.

      Poista
    2. Tässä on muuten minulla jäänyt mainitsematta että puodissa on myös valmiita tuotteita, esim. lapasia, villapaitoja ja sukkia. Että ei tarvii välttämättä kävijän itse osata neuloa :)

      Poista
  9. Tämä oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Oli kiinnostava lukea tuokin, että mikä ero on karsta- ja kampalangoilla. Niiden nimet olin kuullut, mutta merkitys oli jäänyt hämärän peittoon. Ja sitten vielä tämä: on kiva kun kirjoitat perusteellisesti asiosta, eikä vain jotain lyhyitä mainintoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on ihanaa että olen löytänyt lukijoita jotka pitävät pitkistä selostuksista! Sellaisia juuri mieluiten kirjoitankin.

      Poista