lauantai 3. elokuuta 2013

Pitsi, jota en ostanut... ainakaan vielä

Eilen kävin taas vaihteeksi Fasaani Antiikissa (miksi aina luuhaan siellä, kun tarkoitukseni on olla ostamatta mitään..?). Kohtasin siellä todella hienon ja mielenkiintoisen pitsin. Se oli musta, noin kolme metriä pitkä, puolisen metriä leveä, nyplätty huivi tai verho. Pitsin tyylin sijoitan Venäjälle, se muistutti allanäkyviä kuvia:

Eli siis nauhapitsiä, mutta siinä oli myös manteleita joukossa. Käsin hienosti nyplätty, ja sangen todennäköisesti silkkiä (sellaista mattaa silkkiä, jota kutsutaan nimellä grenadine). Pitsi oli monesta kohtaa hapertunut, ja sitä on parsittukin - melko rumasti tosin. Sijoittaisin sen johonkin 1800-luvun loppupuolelle, ja voisin kuvitella, että sen on tuonut jokin Venäjän aatelinen mukanaan paetessaan vallankumousta. Hinta oli vain 18 euroa.

Ajattelin, että tuolla tavoin hapertuneesta pitsistä raaskisi ehkä leikellä kappaleita, ommella ne huolellisesti tyllille ja tehdä oikein hienon juhlamekon. Sitten kysyin itseltäni, missähän ihmeen tilaisuudessa pitäisin niin hienoa mekkoa. Vastaus: kirjan julkkarijuhlissa! Selvä juttu. Sitten kysyin itseltäni, että missä välissä ajattelin varata useampia kymmeniä tunteja pitsin käsinompeluun... eikä mitään vastausta kohonnut esiin. Niinpä jätin tuon upean pitsin odottamaan kohtaloaan, joka toivottavasti on joku sivistynyt pitsikeräilijä tai edes taiteellista silmää omaava shabby chic -sisustaja. Pahimmassa tapauksessa sen löytää joku askartelukärpäsen purema tyyppi, joka ymmärtämättä pitsin historiallista ja käsityöllistä arvoa saksii siitä jonkin hetkellisen koristeen, joka päätyy tuotapikaa roskikseen... aargh! Pitäisiköhän käydä hakemassa pitsi parempaan talteen!?!?!



3 kommenttia:

  1. Eikö ainut oikea vastaus tähän ole: hae! :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Anon ja Unikuu, muuten kyllä noudattaisin kehotustanne, mutta nyt tuli rahoille parempaa käyttöä... Kerron pian lisää! Toivottavasti joku blogin lukijoista käy hakemassa sen hoiviinsa!

      Poista