Naisten paratiisi

Luin pitsihistorioitsijalle hyvin kiinnostavan romaanin: Emile Zolan kirjoittama Naisten paratiisi (Bonheur des Dames, 1883). Se kertoo tuolloin uudesta tavasta tehdä kauppaa, suuresta tavaratalosta, joka lähes vastustamattomalla voimalla jyrää alleen pikkukaupat.

Suosittelen kirjaa kaikille ostamisesta, myymisestä, vaatehistoriasta ja tekstiileistä kiinnostuneille. Tuohon aikaan tavaratalo oli lähes täysin vaatteiden ja kankaiden myyntipaikka, ja kirjassa suorastaan hekumoidaan kankaiden runsaudella ja niiden eri laatujen kuvaamisella. Tavaratalon röyhkeä mutta nerokas omistaja Mouret järjestelee kankaat milloin kukkaniityiksi, milloin itämaiseksi teltaksi houkuttelemaan naisia ostoksille. Mouret vetoaa naisten kätkettyihin intohimoihin ja valjastaa ne myynnin edistämiseksi. Zola on löytänyt tavaran ja ostajan (naisen) suhteesta paljon sellaista, joka pätee yhtä hyvin tänäänkin.

Kuva täältä

"Myyntipöydältä toiselle kiertäessään asiakas löysi aina mieleistään tavaraa. Täältä hän osti kangasta, tuolta vähän myöhemmin pätkän jotakin nauhaa, sitten päällystakin ja ehkäpä koko vaatetuksensakin, ja lopulta tuo asiakas lankesi hyödyttömään rihkamaankin. Se oli vain tarpeettoman ja kauniin tavaran omistamisesta saadun mielihyvän tavoittelua." s. 100

Kirjassa esiintyvät rouvissa ruumiillistuu erilaisia tapoja suhtautua tavaratalon houkutuksiin. Yksi rouvista on holtiton shopaholic, toinen tarkka emäntä, jonka kukkaron turmioksi koituvat lopulta tavaratalon ihanuuksien valta lapsiin. Kolmas on varaton, mutta kauniita tavaroita suorastaan eroottisen kiihkeästi himoitseva jne. Kaikki saavat nautintoa kankaiden ihailemisesta ja koskettelemisesta. Jos joku yrittää pysyä kylmäpäisenä, viimeistään pitsit murtavat vastustuksen. Pitsit esiinyvät kirjassa naisten perimmäisenä intohimona ja tavaratalon parhaana aseena.

"Rouva Guibal, Henriett, Blanche, kaikki he mittasivat, leikkasivat ja tuhlasivat. Siinä oli todellinen röykkiö kankaita, tavaratalon ryöstö, ihanuuksilla herkuttelu sekä unelmoitujen ja ihasteltujen pukujen suunnittelu. Tätä onnea löytyi vain kankaista, joiden elävä kosketus tuntui antavan noille naisille voiman elää. " s. 101

"Naiset eivät hellittäneet otettaan pitseistä. Pystymättä tekemään pienintäkään vastarintaa he humaltuivat pitsien vaikutuksesta. Pitsikääröt aukenivat ja lainehtivat toistensa ylitse lyövinä aaltoina, ne pyydystivät naiset suloisten verkkojensa ohuilla langoilla. Polvillaan naiset pitelivät ja hyväilivät noita ihmeellisiä ja hienon hienoja kudonnaisia, joihin heidän kätensä väkisinkin eksyivät." s.110

Kuva täältä

 "rouva de Bovesilla oli kukkarossaan rahaa juuri sen verran, että sai ajurinsa maksetuksi mutta siitä huolimatta hän tyhjennytti laatikon toisensa jälkeen mitä erilaisimmista pitseistä nauttiakseen niistä katseellaan ja kosketuksellaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa metriäkään pitsiä.

...

Jo yli puoli tuntia rouva de Boves oli pidätellyt poikaparkaa kysellen nähtäväkseen yhä uusia pitsilaatuja. Myyntipöytä oli tullut jo kukkuroilleen mitä erilaisimpia pitsejä ja rouva de Boves upotti intohimoisesti kätensä tähän jatkuvasti paisuvaan valtaisaan pitsikasaan. Kasassa oli malineita, valenciennejä ja chantillyjä. Rouva de Bovesin sormet alkoivat väristä intohimosta ja hänen kasvonsa alkoivat vähitellen lämmetä nautinnon suomasta kiihotuksesta." s.141-142

Pitsiosastolla - täällä haluaisin päästä käymään!

"Tämä oli valmisvaateosaston lähellä sijaitseva loisteliaasti sisustettu huone, jonka tammiset kaapit olivat täynnä kohokuvin koristeltuja laatikoita. Punaisella sametilla verhoiltuja pylväitä pitkin nousi kiemurtelevaa valkeaa pitsiä. Ylhäällä katossa kulkivat pitsikiemurat lennokkaina huoneen laidasta laitaan. Myyntipöydät olivat kukkuroillaan mitä erilaisimpia pitsejä hintalappuineen, oli valnciennen pitsejä sekä kaiikia mahdollisia käsin ja koneella nyplättyjä laatuja. Huoneen perällä kaksi naista katseli istualtaan pitsejä, joita Deloche heille parhaillaan esitteli, asettaen ne mustaa silkkistä näytetaulua vasten.
...
Tavaratalon kaikista kiusauksista tämän sanottiin juuri olevan kaikkein vaarallisimman. Se oli asiakkaiden lankeemuksen tehokkain varmistaja, todellinen kadotuksen kuilu ja sitä oli kaikkein voimakkaimpienkin vaikea vastustaa. Naisten kädet eksyivät pakostakin pehmeän upottaviin pitsikasoihin ja hivelemisen nautinto sai naiset vahvaan humalatilaan." s.322

Kuva täältä

"Sietämätön ahdinko kasvoi pitsiosastollakin jatkuvasti. Suuri valkoisten tavaroiden näyttely vietti siellä  voitonjuhlaansa kaikkein hienoimman ja kaikkein kalleimman valkoisuuden valkoisuuden merkeissä. Se oli terävä piikki, joka sai jokaisen naisen mielenrauhan järkytettyä. 

Koko osasto oli muutettu valtavaksi kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä putosi katonrajasta muodostaen siten valkoisen taivaan, joka oli kuin ryhmä pilviä lieventämässä aamuauringon liiallista kirkkautta. Pylväiden ympärillä, katosta lattiaan kierteli outoja kiehkuroita malines- ja valenciennen pitsejä kuin pyörivien tanssijattarien hameet. Joka paikkaan, kaikille mahdollisille myyntipöydillekin oli satanut valkoista pitsilunta. Siellä oli henkäyksen keveitä espanjalaisia pitsejä, Brysselin nypläyksiä suurine kukkineen ja leveine lehtineen, Venetsian kaikkein raskaimpia taidepitsejä, Alenconin pistepitsiä (sic!) ja Bruggen rikasta ja kuninkaallista, melkeinpä uskonnollisen ihanaa. Näytti siltä kuin itse rättien jumala olisi pystyttänyt oman alttarinsa osastolle." s.502

Pitseihin liittyy kirjan dramaattinen käännekin, kun eräs rouvista ei kykene enää hillitsemään tavaranhimoaan vaan alkaa varastella. Kun hänet tutkitaan, löytyy hameiden poimuista 1000 frangia metriltä maksavaa pitsiä 12 metrin kerä, ja 14000 frangin arvosta muita pitsitavaroita. Kallista, ylellistä - onkohan enää nykypäivinä mitään tekstiiliä, joka olisi noin hinnakasta?

Jummi jammi, jättipotti kirpputorilta

Anteeksi karkea kielenkäyttö otsikossa, joka ei oikeastaan sovi löytämäni aarteen tunnelmaan. Pitäisi virittäytyä mielessään laventelintuoksun, pidätettyjen huokausten, alasluotujen katseiden, salonkiin vetäytymisen ja ylöskasvattavien kirjojen aikakauteen.

Kävin Kaivarin Kanuuna -kirpputorilla, ja osuin aivan ihmeelliseen pitsipöytään. Melko ankean romun joukossa oli kaunis virkattu pitsi:

Koristeellinen, sievä malli, jollaista en ole ennen nähnyt.

Virkkauksen alta löytyi aivan upea filet-pitsi:

Verkon silmät ovat noin 2 mm, eli tarkkaa työtä! Mutta viimeisenä oli kaikkein paras löytö, aivan käsittämätön aarre:

Upea, sisäreunalta noin 80 cm pitkä ja leveimmältä kohdalta 16 cm leveä käsintehty pitsikaulus. Se on upea. UPEA! Ei arvaisi, että etsiessään lapselle pipoa, törmääkin historialliseen aarteeseen (joka muuten maksoi 4 euroa, lähes sikamaista että sain tämän omakseni niin halvalla!). Mittakaavan näette pari kuvaa alaspäin, lanka on käsittämättömän ohutta - ja huomautan, että minulla ei ole mitkään lapiokourat, 1800-luvulla pieni käteni olisi ollut paras valttini naimamarkkinoilla.

Kauluksessa on nyplättyjä lehtiä, kiemuroita ja kukkia, reunoissa koristesilmuin reunustettuja soikioita. Kuvioita yhdistävät letitetyt sillat. Nyplättyjen kuvioiden muotoja myötäilee ulkoreunasta hiukan paksumpi laanalanka. Kaiken upeuden huippuna kauluksessa on kolme ommeltua Point de Gaze -medaljonkia, käsintehdyllä (!) tyllipohjalla.

Tämäntyyppinen nypläystä ja ommeltua pitsiä yhdistelevä pitsi on englanniksi mixed Brussels lace, suomeksi kai yhdistelty brysselinpitsi? Vai mikä lienee. Ei nyt kai ainakaan sekoitettu brysselinpitsi, kuulostaisi siltä että langat ovat menneet solmuun :D.

Arvioin (arvailen) parinkymmenen vuoden haarukalla kauluksen olevan 1870–1880 -luvuilta. Täällä samanmallinen (tosin irlantilaista virkkausta oleva) kaulus, jossa siis isot kolmionmalliset ulokkeet, 1880-luvulta. Täällä taasen "ulokkeinen" kirjailtu tyllikaulus ajoitettu välille 1880-1900, mutta paljon ostamaani kaulusta isompi. Aiemmin (1800-luvun puolivälin tienoilla) kaulukset olivat pienempiä ja 1890-luvulla taas - ainakin muotikuvien mukaan - isompia. Voi tietysti olla, että näyttävät jättikokoiset pitsikaulukset olivat vain muodin huippu, ja vaatimattomammin pukeutuvat käyttivät silloinkin kohtuullisen kokoisia kauluksia.

En pistäisi ajoituksen kanssa päätäni pantiksi, mutta on hyvin epätodennäköistä että näin hienotöinen pitsi olisi enää 1900-luvulta. Silloin vain hyvinhyvin rikkaat tai kuninkaalliset pystyivät hankkimaan korkealaatuisia käsinnyplättyjä/ommeltuja itsejä, sellaiset tuskin kulkeutuisivat Kaivarin Kanuunan kirppispöytään nuhjuisten kippojen ja kuluneiden paituleiden seuraan.

Kuvan keskellä pitsi on 12 cm leveä. Pitsissä oli muuten pari pientä mustaa langanpätkää, ilmeisesti tätä on käytetty mustan puvun kanssa.

Ommeltu medaljonki kauluksen keskeltä, tyypillinen point de Gaze ruusu, jossa kolmiulotteisuutta tuova päälleommeltu terälehti.

Lopuksi sydäntälämmittävää luettavaa intohimoisille pitsinystäville, "sen hiljainen runsaus ei koskaan tyrkytä itseään ja sen aidon arvon ja kauneuden tunnistavat vain ne, joiden ylittämätön hyvä maku on opettanut näkemään sen arvon...". Kukapa ei haluaisi tulla imarrelluksi sanoilla "superior taste"!

It is the one costly wear which never vulgarises; jewels worn without judgment can be rendered offensive to good taste in their too apparent glitter, but lace in its comparatively quiet richness never obtrudes itself and is recognised in its true worth and beauty only by those whose superior taste has trained them to see its value. . .

—Mrs. F. Nevil Jackson, A History of Hand-Made Lace, ca. 1900.

The Illustrated Household Journal part II

Lehden ensimmäinen aukeama kirjavine mainoslippusineen. First spread of the magazine has several colourful advertising inserts.




Käsinväritetty muotikuva, varsin hieno! 1880-luvun muodinmukaisen naisen kuvailtiin jossain kirjassa muistuttavan topattua ja tupsutettua sohvaa, ja vaikka kuvaus onkin ehkä pahansuovasti virittynyt niin ei se ihan väärässäkään ole... Ajan muodikas korsetti vaati (tai muodosti) taaksepäinkallistuneen, liioitellun ryhdin, jota turnyyri tietysti vielä korosti.
Hand-painted fashion plate, rather nice I think. In some book, a fashionable lady from 1880's was described to resemble a padded sofa, with all the buttons, tassels and ruchings she wore. Although the description is a bit exaggerated, one can see it does have a basis in reality. The fashionable corset of the time required (and created) the back-stretching posture shown also in this drawing, and tournure enhanced the effect.

Oikeanpuolesessa asussa on kuosina ötököitä, jotenkin yllättävää!
Check out the bug / cockroach pattern on the dress!

Röyhöjä, pöyhöjä, puhveja ja rypytyksiä - muffs, ruffs, cuffs & puffs!

Elegantin aamupuvun kuva on salakavalasti asetettu keskelle naisten yliopistosta kertovaa artikkelia, epäilemättä ajatuksella että höpsömmänkin tytön katse saattaa vahingossa lipsahtaa muotikuvasta ylöskehittävään tekstiin.
I can guess what the layout designer has been thinking: Perhaps even the silly, fashion-minded girl will accidentally read the article about ladies' education, if I put this fashion plate in the middle of text.


Muodikkaita uima- ja ranta-asuja. Lovely fashionable swimming and beach outfits.

Lastenvaatteita. Madallettu vyötärö ennakoi 1910-luvun suoralinjaista muotia. Kidswear, with low waislines that seem to foretell straight lines of 1910's.

The Illustrated Household Journal

Viime aikoina minulla on ollut hyvää tuuria vanhojen muoti- ja kaavalehtien kanssa. Toissa viikonloppuna löytyi Fidasta 1880-vuoden The Illustrated Household Journal and Englishwoman's Domestic Magazine (puuh mikä nimi!). Lehti on tanakka tietopaketti viimeisimmistä muotiuutuuksista, hienostojuoruista, kanankasvatuksesta, ranskalaisten naisten löyhämoraalisista avioliitoista, matkailuun tarvittavista asusteista, naisten koulutuksesta ja kotiopettajatarkysymyksestä. Mukana myös runoja, novelleja ja huumoria. Luulenpa, ettei moikaan nykyinen aikakauslehti käsittele yhtä monipuolisia aiheita!
Lately I've been lucky with old fashion magazines. I bought this 1880's The Illustrated Household Journal and Englishwoman's Domestic Magazine a couple of weeks back. It tells all you need to know about latest up-to-date fashions, society gossip, how to keep healthy hens, why French marriages are so low morale, what outfits one needs for travelling, women's college education in America, and what's the right way to treat one's governess. Also short stories, poems and humour. Not many magazines today offer such variety of reading!


Lehdessä on lukuisia muotikuvia aluspukimista iltapukuihin. Kaavoja sopii tilata eräältä madame A. Letellieriltä Covent Gardenista.
Fashion plates show all kinds of fashionable clothes from lingerie to evening dresses (patterns to be bought from Madame A. Letellier, 40 Tavistock Street, Covent Garden).



Lehdessä on myös monta aukeamaa käsityökaavioita ja runsaasti hattuja.
The magazine has also several spreads of needlework patterns and plenty of millinery.

Lisää pieniä pitsihattusia ja virkkuuohjeita. Mielenkiintoista, että aamumyssy on esitetty noin runsaan pitsikauluksen kanssa, luulin että tuontapaiset pitsit olisi varattu enemmän iltapäivä tai iltakäyttöön. Mutta näin sitä oppii.
More lace-encrusted hats and crochet patterns. I would have expected the wide lace collar that morning cap girl is wearing, to be more suitable for afternoon or even evening – but a fashion plate girl wearing a huge lace collar in the morning emphasises the fact that 1880's were indeed a top time for lace.

Kaavio hienoon nauhapitsiin, jolla voi somistaa nenäliinan kulman. Valmiita nauhapitsin tekemiseen tarkoitettuja nauhoja myytiin 1800-luvun loppupuolella yleisesti. Pattern for "point lace" ie. fancy tape lace / princess lace made of special pre-made tapes.

Galathee-puku. Mitä se sitten tahtookaan tässä yhteydessä sanoa... Galathea on nereidi Kreikan mytologiasta, mutta puku ei näytä juurikaan antiikkiselta tai merenhengettärelliseltä. Googlaamalle "Galathee" selvisi, että samannimisessä humoristisessa operetissa Galathee oli Pygmalionin henkiin heräävälle naispatsaalle annettu nimi. Höm, kyseenalainen inspiraatio mekolle! No, jokatapauksessa puku on kermanväristä voile de nonnea ja Bengalin ruusun (?) väristä surah'ia, kevyttä ja herkkää siis. Mekko on luultavasti tarkoitettu käytettäväksi tea gownina, epämuodollisena mutta ylellisenä iltapäiväasuna. Huomatkaa itämaishenkinen viuhka!
Galathee dress. I have no idea to what Galathee refers in this case - it's a name of a sea spirit from Greek mythology, but the dress does not look very Antique or seaspirited. Also, by googling I found out the name Galathee was given to Pygmalion's statue that came alive (in a humorous opera), but why name a dress after that..? Well anyway, the dress is made of cream voile de nonne and Bengal rose surah, very delicate effect. It's probably a tea gown, an informal but luxurious afternoon dress. Note the Oriental style fan!

Aivan täydelliset kesäkengät. Haluaisin tismalleen tuollaiset! The perfect summer sandals. I wish I could find a pair exactly like that!