Kevätmuodin ja lehdistön pitsikatsaus

Selailin kassajonossa uusinta Oliviaa, ja kun silmäni osuivat pitsiaiheiseen juttuun niin ostin sen kiinnostuksesta. En tiedä hämmästyttääkö vaiko ilahduttaako enemmän pitsin pitkäkestoinen suosio muodissa. Tänä kesänä jälleen muodin aallonharjalla havaitaan jälleen pitsikuohua, ihanaa! Kööpenhaminassakin suorastaan imin silmilläni tavaratalojen monipuolisia pitsivaatevalikoimia (näyte yllä, taisi olla Style Butler -niminen merkki).

Ilahduin Olivian kesämuotijutun informaatiosisällöstä. Todellakin arvostan, että lehti pyrkii valistamaan lukijoita muustakin kuin siitä että vihreä toppi maksaa 45 e tms.

 Pitsitietous voisi tosin olla parempaakin. Part Twon pitsipaita ei ole kudottu, vaan kirjottu/ommeltu. Kuviot muistuttavat käsin nypläystä yhtä paljon tai vähän kuin mikä hyvänsä koneommeltu pitsi, siis eivät juurikaan. Alareunan pitsinäytteet ovat hurmaavia, mutta asiavirheet eivät. Polyamidi ei anna kankaalle venyvyyttä. Se venyvä juttu on polyuretaani eli elastaani. Jos musta pitsi todella tulee Italiasta, se on uutta tietoa minulle – tasan samaa pitsiä ainakin varmasti tehdään Englannissa (Pariisissa meinasin ostaa juuri tuota pitsiä kangaskaupasta, mutta tulin toisiin aatoksiin – osoitus uudesta henkistyneestä ja askeettisuutta hipovasta mielenlaadustani). Antaako jäykkä ja paksu lanka pitsille perinteisen tunnun on kovasti makuasia... vanhat pitsit tuppaavat olemaan sirompia kuin nykyiset. Kuviot eivät yhdisty silloin viimeisimmässä näytteessä, jossa niin lukee, vaan toisiksiviimeisessä.

Lyhyesti sanoen, suunta on Olivialla oikea, mutta pyytäkää tästälähin pitsijutut esim. minulta :)

Kuvat ovat aivan ihania, tämä Minnan mekko lautalattialla esim kertakaikkiaan puoleensavetävä!

Pitsin laatu on asia josta kyllä soisin puhuttavan enemmänkin, kaikkine virheineenkin juttu on oikealla asialla. Esim. olin kyllä melko närkästynyt siitä, että Sandin pitsipusero (jotain 200 e) oli aika kököä polyesteripitsiä ja vielä varsin ronskisti vaan saksittu:

Bloggers Inspiration Day -tapahtumassa taasen näin BikBokin pitsipaidan, jonka hinnasta en tiedä, mutta käsittääkseni jonkinsortin halpaketju on kyseessä.

Varsin sievää, tiheästi kirjottua puuvillaista koneommeltua pitsiä. En siis yhtään tiedä kyseisen firman eettisyydestä tai mistään muustakaan, mutta ainakin ovat saaneet aikaan paljon Sandia parempilaatuisen pitsipaidan.

Eetti ry:n vetoomus

Eetti ry:n vaateteollisuuden toimintaryhmän (jonka toimintaan osallistun) on tehnyt nettiin vetoomuksen, joka kannattaa käydä alleikirjoittamassa. Kyse on siitä, että piakkoin työministeri Lauri Ihalaisen käsittelyyn tulee ehdotus laista, joka vaatisi suomalaisia yrityksiä seuraamaan ns. "due diligence"-protokollaa ihmisoikeuksien suhteen, käännetty suomeksi "huolellisuusvelvoitteet". Eli yritysten pitäisi normaalina ja pakollisena osana toimintaansa huolehtia siitä, että niiden toimet eivät loukkaa ihmisoikeuksia eivätkä aiheuta ihmisoikeusloukkauksia. Voi kuulostaa shokeeraavalta, että tälläisen vaatimuksen suunnittelua vasta hiljalleen mietiskellään, mutta toistaiseksi mikään laki tai muu pakottava seikka ei sitä vaadi. Jos yritys onnistuu löytämään maan, jossa asukkaiden ihmisoikeuksia ei sen maan taholta suojella, niin yritys voi käyttää tätä ihan vapaasti hyväkseen.

Lisäksi vetoomus vetoaa sen puolesta, että suomalaisille yrityksille säädettäisiin vaatimus kertoa "säännönmukaisesti merkittävistä ihmisoikeusriskeistään, toimista niiden minimoimiseksi ja näiden vaikutuksista maakohtaisesti".


Nyt käsittelyyn tuleva lakiehdotus perustuu YK:n Ruggie-periaatteisiin, jotka toteutuessaan olisivat merkittävä ja radikaali parannus maailmanlaajuisesti. Hitaasti kohti parempa maailmaa...

Pitsiärtymykset osa 1 - väärä nimi

 

Pitsiunelmia aloittaa nipotussarjan pitsiin liittyvistä pienistä ärtymyksen aiheista. Myös lukijoiden ideoita otetaan vastaan!

Tämä kaukaa katsoen ihan hauskannäköinen pitsitakki Onlystä (30 e) on nettisivun mukaan "lace crochet". Ymmärrän kyllä, että häviävälle pohjakankaalle konekirjotulle pitsille ei ole yhtä ainoaa selvää nimitystä, sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan, mutta sen sijaan virkkaus on hyvin selkeärajainen tekniikka, jonka tunnistaakseen ei tarvitse olla vihkiintynyt pitsitieteen syvällisyyksiin. Joten olkoon tämä chemical lace, koneommeltu pitsi, venice lace, guipure - vaihtoehtoja on monia, sekä romanttisia että asiallisia - mutta ei sotketa tähän virkkausta. Erityisen harmillista tästä termisekaannuksesta tekee se, että kaupoissa on paljon virkattuja, ällistyttävän halpoja tuotteita, ja kuluttajat eivät välttämättä käsitä niiden olevan oikeasti käsintehtyjä. Asiaa ei todellakaan auta se, että koneellatehtyä markkinoidaan käsintehdyn tekniikan nimellä.

Only ei ole suinkaan ainoa taho, joka syyllistyy sekavien nimitysten käyttöön tämän pitsityypin kohdalla (jota olen omavaltaisesti päättänyt nimittää koneommelluksi pitsiksi, se kun mielestäni on asiaa napakasti kuvaava sanayhdistelmä). Monesti näkee koneommeltua pitsiä kutsuttavan nimellä "macrame lace", joka on melkein yhtä pökelöä kuin sen nimittäminen virkkaukseksi. Tähän olen törmännyt niinkin oletettavasti asiantuntevissa paikoissa kuin Voguessa ja luksuskauppa Mytheresassa. Makramee on solmutyötä, ja saa sillä aikaan pitsimäisiäkin pintoja, mutta tuolla sanalla kuvaillut pitsit ovat jotain ihan muuta. Koneommellulle pitsille kun olisi muutenkin jo englanniksi monta mahdollista synonyymiä: solubility lace, chemical lace, embroidered lace, jopa burn-away lace. Tai sitten voisi käyttää epätarkkaa, mutta runollista ilmaisua venice lace tai guipure. Mutta ei macrame, joka viittaa jälleen tiettyyn selkeästi rajattuun tekniikkaan.

Jos joku vaatteen ostaja nyt haksahtaa kutsumaan väärää pitsiä väärällä nimellä, se on aivan ymmärrettävää, koska pitsituntemus ei (vielä) kuulu pakolliseen oppimäärään. Mutta ei käy laatuun, että tekstiilejä työkseen käsittelevät nimittelevät materiaalejaan miten sattuu. Pienelle pitsin lajeja käsittelevälle luentosarjalle voisi olla tilausta...