Syksyn look

 Päivitin vaatekaappini syksyyn, vaihdoin sekalaiset henkarit ihaniin ystävältä lahjaksi saatuihin virkkauspäällysteisiin puuhenkareihin. Mummosöpöys yhdistyy kätevyyteen!

MMMadethis-blogissa meikäläisen uusi fantastisen hieno hattu!
Sain sen jo keväällä, mutta sitten tuli pian niin lämmin että vasta nyt olen kunnolla ottanut käyttöön.

 Tukholmalaisen kierrätysmyymälän peilissä, 

en ostanut kuvan hienoa 50-luvun käsilaukkua vaan sen sijaan vyön.

Toinen syksyn uutuusvaate on  petroli-valkoisesta tweedistä ompelemani hame-viitta-kombo. Piti saada jo kevääksi valmiiksi, mutta tulihan sentään syksyksi! Tämä yhdistelmä pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa Burdan Käsityöristeilyllä, ja mm. Beyond Retron tyylikäs myyjä kehui sitä vallan ylitsevuotavasti. Asiakkaille lirkuttelu taitaa kuulua siellä palvelukonseptiin, mutta joka tapauksessa tuntui oikein kivalta :)

Vuori on silkkiä, jonka tilasin kotimaisesta nettikaupasta, kun Eurokankaasta eikä Villisilkistä löytynyt sopivaa väriä. Vuori maksoi noin kolme kertaa enemmän kuin päällykangas, mutta alan kallistua siihen mielipiteeseen että niin asian kuuluukin olla. Kunnon silkkivuorin kanssa jopa pahvikin laskeutuisi kauniisti!

 Keepin vuori paksua kreppisatiinia (satiinipuoli nurjalla, kreppipuoli näkyvillä).

Hameen hattaranvärinen silkkipongeevuori. 

Keepin vyönkolot tein napinläpityyliin, ja olen tyytyväinen siitä miten ne onnistuivat.

Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Runkopuku matkailee

 

Runkopuku pilvenpiirtäjän huipulla. Mekon asusteena vain mustat sukkahousut ja kengät, kiiltävä ruskea käsilaukku ja metallinen vyö, joka on oikeastaan juhlakäsilaukkuni irroitettava hihna. Se sattui olemaan vyötäröni mittainen, mikä kätevä tuplakäyttö!

 

 

Puku onneton on kuvassa ryppyinen testipakkauksen jäljiltä mutta kehnostakin kuvasta ja rypyistä huolimatta ilmenee puvun yksinkertaisuus. Siinä ei ole oikein mitään huomionarvoista itsessään, ja juuri siksi se on niin kätevä perusta asusteille. Villakreppi on matkailijalle siitä kätevä kangas, että se siliää itsestään kunhan saa riippua päivän henkarilla.

 Näppäys leikkuupöydällä odottavasta kangasläjästä. Beigestä silkistä tuli runkopuvun vuori, ja tuntuupa ihanan ylelliseltä yllä. Oikeanpuoleisessa ylänurkassa Pikku Onnettaren samettinen juhlamekko ja siihen tuleva beigenpunertava pitsi.

Testasin paria eri pitsiä ja pitsikaulusta puvun kanssa. Uunoja ilmeitä seuraa:

Loppukevennyksenä Pikku Onnettaren asu päiväkodin naamiaisjuhliin, arvaatteko hahmon? Olen jälleen melko tyytyväinen puvun taikomiseen tyhjästä yhden päivän aikana ja 3,5 euron investoinnilla  - napit 1 e/kpl, pipo kierrätyskeskuksesta 1,5 e. Haalarikangas löytyi varastoistani ja valkoinen kangaspainoväri samaten.

Uusia asukkaita vaatevarastoon

Täysin odottamatta ja suunnitelman ulkopuolelta vaatetankooni muutti kaksi uutta vaatetta. Tälle on kylläkin järkevä selitys (kuten aina...). Isoäitini täytti 90 vuotta, ja ilahdutaakseni häntä keksin ommella hänelta saamastani vanhasta hameesta itselleni juhla-asun. Hame oli alunperin ollut juhlamekko, jota isoäitini käytti tiettävästi 15-vuotiaana. Myöhemmin se oli pätkäisty hameeksi. Materiaali on viskoosia, ihan viskoosin kaupallisen käytön alkuajoilta, 30-luvulta siis. Ihmeen kestävä materiaali! Joitakin säilytyslaskosten taitteiden aiheuttamia kulumareikiä oli, mutta pääosin oikiein siisti, eikä kangas peloistani huolimatta ratkennut käytössäkään hitusiksi.

Kuvassa näjyvä kukkapaita on tämän päälle 70-vuotiaan mekon uusin inkarnaatio. Suunnitelmanani oli pukea paita pilkullisen hameen kanss, mutta yhdistelmä oli mahdoton. Ompelin sitten kiireessä hameen kaveriksi mustan pellavaisen kynähameen, toiseksiuusimman Suuren Käsityön kaavalla.

Joten nyt on kaksi uutta vaatetta kaapissa, tosin positiivisena vähennysuutisena kolme kangasta poistunut kangasvarastoista! (Siis hamekangas, paitakangas ja hameen vuorikangas).

Isoäiti oli muuten kovin hyvillään mekkonsa uudesta muodosta!

Käyttöä yli 15 vuotta odotelleelle kankaanpalalle

Joskus lukioaikoinani tulin ostaneeksi palan sini-valko-ruudullista puolipellavaa Tampereen kierrätyskeskuksesta. Kangas on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet, kunnes kevättalvella vihdoin otin sen vakavan tarkastelun alaiseksi. Se oli juuri sopiva kohta-kolmevuotiaan kesämekoksi. Ja sellainen siitä tulikin, ja lopulta se on päässyt käyttöön.

Mekko on klassista Carl Larsson -mallia, leveä helma poimutettu empire-mittaiseen yläosaan.

 

Helmassa on kudottuna raitana teksti "ASS GUDR ROSS", luulen että kyse on jonkin laivan lakanasta tai pyyhkeestä. Punaisten sydännappien alkuperän olen unohtanut, ehkä huuto.netistä?

  

Pioneita, mansikkakakkua ja kahvituoki ulkona = kesäonni!

Herttaisia kesäpuuhia vaihteeksi

Tämä piti laittaa jo juhannuksen kunniaksi, mutta unohdin ettei mökillä saa nettiä läppäriin. Mutta kai kaikki lukijt olivatkin netin ulottumattomissa itsekin, ihailemassa superkuuta (se oli upea!) ja kuuntelemassa kuikan huutoa järvellä (appivanhempien mökillä tosin ääntelee pierutyynyltä kuulostava härkälintu. Olen aivan kiintynyt tuohon ääneen, "prööt" on alkanut merkitä kesälokoilua).

Olen tehnyt kirjaa varten tuntikaupalla haastatteluita, ja niiden purkamisen ratoksi aloin ommella pitsiapplikaatiota tyllille. Kun kirjoitan haastatteluista ylös vain tekstin kannalta tarpeellisimmat, ehtii välissä pistellä monta pistoa.

Suunnitelmissa häämöttää jotain tämäntapaista, megaromanttista läpikuultavan tyllin ja paksun pitsin vuoropuhelua 1900-luvun varhaisvuosien tyyliin. Muutenkin puuvillatylli puhuttelee. Jos tässä ei muuta tekemistä olisi, saattaisin tekaista jotain höpsöä minttujäätelönvärisestä viskoosineuloksesta ja vanhasta tylliverhosta...

Aah!

Muutenkin tykkään sellaisesta kesälookista, joka ehkä helman pituutta lukuunottamatta sopisi rantapromenadille noin vuonna 1910. Mekko on viimevuotinen tuunaus XL-kokoisesta miesten tirolipaidasta, kietaisuneule NoaNoasta parin vuoden takaa ja hattu Fidasta myös viime vuonna hankkimani.

Pikku Onnettarelle ehdin surauttaa uuden kesämekon. Hyvä että löysin käyttöä jo 7 tai 8 vuotta hautomalleni söpölle jätskitrikoolle... väriin sopivat napit olen ostanut myöskin joskus vuosikaudet sitten Pariisista (Kookaïn tehtaanmyymälää vastapäätä olevasta mainiosta nappikaupasta, jota suosittelen, jos se on edelleen olemassa).

 Eipä ollut kovin selkeää kuvaa siitä.

Söpöysmekko

Huomasin, että muuan käsityö on jäänyt raportoimatta. Tein Pikku Onnettarelle rimssumekon, vuosia sitten Japanista ostetusta karuselliheppakankaasta (tyttö itse sai valita kankaan parista erivärisestä vaihtoehdosta, ja epäröimättä päätyi mustapohjaiseen. Onko lapseni luonnonlaadultaan gootti?). Hiljalleen koitan saada jotain aikaiseksi kaikista kangasvarastoni kankaista. Prosessi etenee hitaasti, koska ompeluaikaa on niukasti ja olen hamstrannut kankaita vuosikausien tarpeiksi. HUOM! myyn jotain kankaita Siivouspäivänä, tulkaa käymään Helsingin Kapteeninpuistikossa.

Valkoisen kauluspaidan kanssa mekko on hiukka juhlava, tennareiden ja farkkurotsin kanssa mihin vaan.

Alareunassa on mustavalkoinen koristenyöri-tere, joka hauskasti mätsää heppojen karusellikeppeihin. Reunaröyhelön alareunassa on vielä mustaa pykänauhaa - vaatimaton mutta söötti detalji, jonka olen lainannut Emily Temple Cute-vaatemerkiltä. Kaikenlaista ompelukamaa sitä laatikoistani löytyykin, mutta eipä tarvinnut ostaa yhtään mitään tätä varten!

Vappua ja kosmetiikkaa

Pikku onnettaren päiväkodissa on tänään vappunaamiaiset. Kysyin viime viikolla mikä hahmo hän haluaisi olla, ja onnetar halusi pukutua mustaksi kissaksi. Tekaisin tunnissa kirpparilta ostetusta XL-kokoisesta T-paidasta kissamekon ja olen itseeni äitinä ja ompelijana varsin tyytyväinen! Varsinkin kun en tehnyt edes kaavaa, piirsin vain kappaleet liidulla suoraan paidalle ja saksin. Jostain syystä lapsi on e-k-s-t-r-a-suloinen naamiaisasuissa, hyvä kun raaskin päästää pikkukissan juhliinsa.
Mekossa on muuten häntäkin, ei tullut otettu kuvaa takaapäin. Kädessä on yhdessä ommeltu musta kissalelu (hmm! mikä mustakissa-fiksaatio lapsella on?!) ja sotku on tavanomainen.

Jostain syystä olen innostunut kosmetiikasta viime aikoina. Ostin oranssinpunaisen huulipunan (Joliesta Zuui-merkkiä), jokaällistyttävästi onnistuu piristämään tylsänkin asun. Anteeksi tämä valtava naamakuva, mutta huulipunaa on paha muuten esitellä!

Käväisin kanssa vähän vahingossa Nudge-putiikissa ja ostin kotimaisen tiskiharjan. Sitten kokeilin (ihan luvan kanssa) Kure-kynsilakkoja. Herkut pastellivärit on kyllä. Sopivat Metamorphose temps de Fillen kangaskassin värimaailmaan.

 

 

Helsinki on oikeastaan aika suloisen pastellivärinen paikka, kun zoomaa oikealla tavalla. Kaupunki sointuu kynsilakkaani!

Ja sitten vielä Annankadun egyptiläisestä kaupasta sitruunalla tuoksutettua manteliöljyä. Olen luopunut kokonaan hiustenhoitoaineen käytöstä - en siksi, että jotkin kemikaalit herättäisivät epäluuloa, vaan koska hoitoaineen imeytymisen odottaminen on tylsintä elämässä. Inhoan sitä seisoskelua kylmissään suihkualtaassa. Minun kylpyhuoneeni ei tosiaankaan ole spa-paratiisi, vaan kylmähkö pikku koppero, jossa pesukone ja kuivuvat pyykit vievät suurimman tilan. Hoitoaineen sijaan sijaan laitan hiuksiin öljyä pesun jälkeen. Kokeilin avokadoöljyä, mikä periaatteessa oli ihan OK, mutta haisi liikaa salaatinkastikkeelle. Katsotaan miten egyptiläinen öljy pärjää, se ainakin tuoksuu ihanalle.

Jotenkin matkalta jäi päälle shoppailuhimo, näiden lisäksi olen ostanut mm. 15 metriä persikanväristä vintage-puuvillapitsiä, 30 metriä pellavapitsiä pitsitehtaalta ja sitä sun tätä pientä kierrätyskeskuksesta. Nyt voisi laittaa tulpan tälle ostelulle! 

PS. Olen jo aiemmin linkittänyt mainion Empty Emptor -blogin tänne, mutta nyt siellä on taas aivan mahtava kirjoitus äskeiseen romahtaneeseen tehdasrakennukseen Bangladeshissa liittyvä teksti. Ajatelkaa! Kysykää! Tivatkaa! Toimikaa!

ja sittn hauskaa Vappua kaikille!

Prinsessapitsi testi 1

 Kirjoitin tässä joku aika sitten tilaamistani prinsessapitsitarvikkeista. Ehdin jo kokeilla kyseistä tekniikkaa, se oli juuri niin nopeatekoinen kuin ohjeissa luvattiinkin. Sain hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan olevan pikkuliinasen valmiiksi noin viikon illoissa, vaikka rauhaisaa käsityöaikaa ei liiemmin ole.




Harsin hätäisesti (vastoin tilaamani ohjevihkon ohjeita) tyllin ompelukoneella kangas- ja kartonkialuselle, vain kahdella ristikkäisellä ompelleella. Ihmeen siisti liiansta silti tuli, mutta parempi kai olisi tehdä huolellisemmin. Muutenkin turhanpäiten hätäilin.

Piirsin mallikuvan kankaalle, ja olin niin liekeissä työn aloittamisesta, että en malttanut käydä edes ostamassa uutta rullaa kontaktimuovialoppuneen tilalle. Sitä sitten koitin paikkailla ujuttamalla teippiä tyllin alle, mikä tästä kuvasta ehkä näkyy. Vinkkini on, että kannattaa vain suosiolla hankkia kontaktimuovia. Ilman sitä menee liikaa aikaa siihen, että koittaa välttää napaamasta neulankärjellä vahingossa pohjakankaaseen kiinni.

Kontaktimuovi on (internetin ohella) ainoa 1900-luvun keksintö, joka on edistänyt hienoa kirjontaharrastusta. Muuten 1900-luku on ollut neulatöille vain turmioksi.

Tälläinen tästä tuli, reunassa on Cluny Lace Companyn somaa Leavers-pitsiä. Seuraavaksi teen jonkin sellaisen prinsessapitsityön, jota voi käyttää vaikka pukeutumisessa hyödyksi. Tämän tekeminen oli todella hauskaa, ja siitä tuli sievä (joskin äärimmäisen perinteinen) - mutta mitä peeveliä teen tällä pikku liinasella? Ideoita otetaan vastaan!

Uusi mekko pienelle isolle tytölle

 

Muun kehittävän touhun ohella minulla on meneillään "käytä kivat kankaat"-projekti. Minulla kun on laarikaupalla mitä hauskimpia kankaita, osteltu ties mistä maailman metropoleista ja jännittäviltä kirpputoreilta. Nyt niiden hautominen saa riittää, hirveää kyytiä vaan tekemään kaikista jotain kivaa. Uusia ei saa ostaa ennenkuin jotain silmin havaittavaa tyhjenemistä on tapahtunut, vähintään yksi laatikko tai hylly pitää saada muuhun käyttöön.

Tässä Pikku onnettarelle tekaisemani mekko, aikoinaan Tokiosta ostetusta tanakasta talvipuuvillasta. Mekkomalli on hyvin yksinkertainen ommeltava, koostuu vain viidestä palasta = etukpl, 2 x takakpl, suorakaiteen muotoinen etuhelma ja samanmallinen takahelma. Siinä on napitus takana (hän sai itse valita kahdesta vaihtoehdosta napit), tilavat taskut edessä ja pääntie ja kädentiet huoliteltu vinokantilla nurjalta. Helmassa on moninkertainen käänne, josta voi avata kasvunvaraa.
Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari tuntia, ja äitin pieni iso tyttö on kovin tyytyväinen. (Siis äitin mielestä pieni, mutta jos joku harhautuu kutsumaan Pikku Onnetarta pieneksi, hän kyllä korjaa sen jotta "ISO!").

 Mekon vaaleanpunaiset muoviset kantanapit ostin aikoja sitten Pariisista, aivan mahtavasta pienestä nappiputiikista, joka oli vastapäätä Kookain outlet-myymälää kai 2. kaupunginosassa.


ps. Poseerauskuvat otettu Toinen keksi -kahvilassa Salossa. Sieltä saa herkkuruokia ja -juomia, ja lapsille on kiva puuhanurkka - suosittelen!!

... ja ikkunassa virkattuilla pitsiliinoilla somistetut verhot.

Lopuksi

Pikku Onnettaren omakätinen viesti blogin lukijoille: "SSSSSSSSSSSSSS1111111". S on tietenkin kirjaimista hauskin!