Vaihtokauppoja

 Niin paljon kun olenkin viime aikoina miettinyt vaatteiden ostamista ja miten sitä järkeistetään, haksahdin silti matkalla hölmöön hankintaan. Firenzessä (kuuluisa käsinekaupunki) tarkoitukseni oli ostaa pitkähköt vuorettomat käsineet, jotka sopivat yhteen Tiina Talvikin ompeleman 3/4-hihaisen välikausitakin kanssa. Menin käsinekauppaan. Esitin toiveeni. Myyjä kehui lapsen, lapsen kengät ja vielä minut, ja sitten kertoi, että pitkiä vuorettomia käsineitä heillä ei ole, mutta olisi nämä kauniit ihan lyhyet sähäkän pinkit, jotka sopivat myös erinomaisesti viehättävään takkiini. Ja minä pöhkö menin ostamaan ne.

Mutta eivät ne ole yhtään käytännölliset! Ranteeseen tuulee. Ja miksi ihmeessä suostuin ostamaan pinkit?! Eivät mätsää tyyliini yhtään. Typerä ostos. Miten voikin langeta nii-iiin vanhanaikaiseen!

 

 Mutta onneksi Hertta nappasi ne Vaatelainaamon kokoelmiin ja minä sain vaihtokauppana jäsenyyden kultatasolle (3 tuotetta, 2 viikkoa). Hyvä diili ja olen tyytyväinen!

Olen oppinut välttämään pöljät ostokset normaalioloissa, mutta näemmä matkalla olen vielä sellaisille altis. Jotenkin se tunne siitä, että tänne ei voi enää palata, ja parasta ostaa jotain kun voi... no, koitan oppia tästä jotain!

Toisekseen: parsintataidon etuja. Parsin työhuoneemme uuden tulokkaan Heinin sukat, ja hän antoi vastalahjaksi todella herkullisen itse leipomansa leivän. Tytöt! Parsintataidon hankkiminen on teille loppuelämänne onnistuineimpia sijoituksia, sillä voi saada leivän pöytään olosuhteista riippumatta.

 Nam!

 Ainiin! Mikä lintu tämä mahtaa olla? Olin pari päivää sitten menossa Tyyli-iltaan Fidaan (siitä kirjoitan pian!), ja Ruttopuiston kohdalla kuului niin monipuolista linnunlaulua, että aloin epäillä kyseessä olevan jonkin äänitteen. Mutta tuon eksoottisen kellanvihertävän tirpan nokasta kaikki sävelet ryöppysivät.

Lisää kokemuksia Vaatelainaamosta

 

Poseeraan tässä pölhöine ilmeineni Vaatelainaamosta lainaamaassani viskoosikukkamekossa ja vastaostetussa brodyyrialushameessa. Pukeuduin tähän yliromanttiseen, varhaisen 90-luvun henkiseen asuun menneellä viikolla, kun aloitin luvun "Vaateteollisuuden ongelmat lyhyesti" kirjoittamisen. Kaipasin nimittäin jotain piristettä erittäin synkän aiheen vastapainoksi. Menin vieläpä kirjoittamaan kahvila Villipuutarhaan, varmistaakseni henkisen tasapainoni. Viipale Ellen Svinhufvud -kakkua hälventää sankankin maailmantuskan.


 Vaatelainaamo ja Project 333 eivät täydellisesti osu yksiin, ainakaan minun tapauksessani. On nimittäin hankala tuoda valmiiksi mietittyihin asukokonaisuuksiin jokin täysin uusi elementti, se usein sotkee koko jutun. Esim. pitkä, hopekimaltein koristettu puuvillamekko sopi mahtavasti yhteen beigen neuleen kanssa, mutta mekko kurkki typerän näköisesti pitkän takin helman alta. Lyhyemmän takin kanssa se sopi, jos pidin takkia auki, ja sittenkin jouduin kaivamaan esiin valkoisen pitsikaulahuivin kokonaisuutta tasapainottamaan. Kuva mekosta ja neuleesta tuossa alempana -->

Ongelmaa ei varmaankaan olisi, jos käyttäisi farkkuja, sillä niidenhän kanssa sopii melkeinpä mikä vaan yläosa. Hameet ovat ehkä sitten joustamattomampia, mitä tulee vaatteiden yhdistelyyn (enpä ole ennen tullut ajatelleeksi näin!). Oli miten oli, farkkuja tuskin hankin.

Olen käyttänyt Vaatelainaamon tarjontaa paikkaamaan romanttisten itsensähemmotteluvaatteiden puutetta tämänhetkisessä vaatevalikoimassani. Jotenkin kimaltelevat, kukalliset tai silkkiset vaatteet vetoavat nyt kovin. Odotan jo ihan liekeissä kevättä, niin pääsisi lainaamaan ihania kenkiä!

Tässä vielä kuva söpöstä pitsimekosta, jonka lainaan joskus keväämmällä. Se oli niin nafti käsivarsista, että alle ei mahdu minkäänlainen lämmittävä aluspaita, joten näin kylmillä en viitsi vaivautua lainaamaan. Mutta sitten joskus, kunhan ihana kevät koittaa!!

Ensimmäinen Vaatelainaamo-kokeilu

 Ihania kirkkaita talvipäiviä, tulee jo keväinen tunnelma! 

Tässä kuva eiliseltä, kännykkäkamerani ei ihan pysty toistamaan kaikkialta 

hehkuvan valon upeutta, mutta tässä edes kalpea aavistus.

Liityin uuden vuoden ja kustannussopimuksen kunniaksi Vaatelainaamoon. Valitsin Perusjäsenyyden, jossa saa kaksi vaatetta viikoksi, 6kk/150 e. Heti ensimmäiseksi tuli mieleen, että pitää hommata elämäänsä enemmän juhlia, sillä siellä olisi tosi mahtavia juhlakolttuja. Esim. jotkut tyylikkäät shamppanjakokkarit tai ensi-iltanäytökset kelpaisivat, tai no jaa, lähes minkätyyppiset hipat vaan.

Tällä kertaa valitsin kumminkin Nurmi-vaatemerkin värikkään viskoosihelmaisen mekon - vaate, jota en ikipäivänä ostaisi kaupasta, koska tiedän, että en pitäisi sitä montaakaan kertaa. Mutta sitä on mukava pitää pari kertaa, johon Vaatelainaamo on onnen omiaan. Toiseksi vaatteeksi valitsin silkkisen pitsiupotuksin koristellun Odd Molly -topin. Olen hipelöinyt samanlaista Villipuutarhassa, jossa on hiukan Odd Mollyjä myynnissä, mutta on toistaiseksi jäänyt ostamatta. Nyt voin testata, tulisiko sille todella käyttöä.

Pikku Onnetar tykästyi silkkitoppiin ja oli ihan harmissaan, kun äiti piilotti sen vaatekaappiinsa. Miten voikin lapsella olla noin hyvä tyylitaju :D ? Ja saisiko Vaatelainaamoon lapsijäsenyyksiä?

Vaateratkaisuja

Kävin tänään kurkkaamassa erästä oivaltavaa ratkaisua vaateongelmiin (sekä omiin että koko maailman). Tämä ihmekeksintö on Vaatelainaamo, jota luotsaa Hel-looksia pitävä Liisa Jokinen.

Vaatelainaamo on auki joka torstai, ja jäsenet saavat lainata sieltä 2 tai 3 vaatetta, riippuen minkähintaisen jäsenyyden ovat hankkineet. Perustaso, jossa saa kaksi vaatetta viikoksi, maksaa muistaakseni 150 e/ 6 kk.

Koska Vaatelainaamossa on lainattavissa vaatteita, jotka monet jo itsekseen kustantaisivat tuon 150 e, ratkaisu on taloudellinen. Lisäksi se on tietenkin ekologinen, kun vaatteita ei tarvitse hankkia jokaisen erikseen. Monet hakevat Vaatelainaamosta joka hippoihin eri mekon, eikä huonoa omaatuntoa tarvitse potea. Mutta on siellä lainattavissa ihan arkikäyttöistäkin vaatetavaraa. Uutuudenhimon saa tuolla tyydytettyä täyttämättä komeroaan ja pääsee kokeilemaan erikoisempiakin vaatteita, joita ei uskaltaisi ostaa. Minusta tämä on niin nerokas keksintö, että en voi käsittää miksi näitä ei ole jo joka nurkalla.

Jos saan kirjaani kustannussopimuksen, hankkiudun heti Vaatelainaamon jäseneksi!!