Yön ruhtinatar askartelee tilkuista

 

 Päivän asu eiliseltä: tanssimassa Anvil-klubilla asianmukaisesti tälläytyneenä. Kun en ole vielä päättänyt uuden blogin kuivuuden astetta, julkaistakoon tämä toistaiseksi täällä.

Kaikkea ei kannata säilyttää, edes käsityötarvikkeiden saralla, mutta on vaikea ennustaa etukäteen mille tulee käyttöä ja mille ei. Ompelin synkkää asuani varten pienen musta ranteeseen ripustettavan pussukan, johon mahtuu juuri pankkikortti, puhelin ja nenäliina (ei haittaa tanssimista). Käytin siihen pieniä mustia tilkkuja ja nauhanpätkiä, jotka olisivat olleet kaikenlaisiin muihin tarkoituksiin liian pieniä, saksin mukaan monta vuotta käyttämättä olleen hiuskoristeen ja vuoritin pussukan nahkalla, joka oli poisheittämieni saappaiden varsista. Kas kun niissä oli hyvää nahkaa, vaikka pohja oli peruuttamattomasti hajalla, joten leikkasin varret talteen ja heitin vain pohjat pois... Osa tilkuista oli 10 vuoden takaa, ja moneen otteeseen olisi jo voinut kuvitella, että ei niistä koskaan mitään tulekaan. Ja vastaavanlaista tarviketta on minulla edelleen vaikka kuinka paljon, vaikka olen heivannut paljon kierrätykseen, päiväkodin askartelutarvikkeiksi jne.

Jos ei ikinä tulisi tehtyä mitään kierrätyspaskarteluita, niin sitten voisi suosiolla myöntää että tilkku- ja jämäarkistojen oikea kohde olisi esim. polttolaitos, mutta sitten taas välillä tulee näitä todistuksia vastakkaiseen suuntaan.

Muuten olen sitä mieltä, että musta pitsijakkupuku on hämmästyttävän muuntautumiskykyinen vaate. Tätä ennen se oli päälläni ristiäisissä, pastellinvärisesti asustettuna. Kun käärii pään mustaan hattuharsoon, onkin täysin goottiuskottava.

Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

Matkakuvia ja pitsihankintoja

Päivittämisen aihetta olisi vaikka kuinka paljon, aikaa kirjoittamiseen vaan ei tunnu löytyvän! Tässä on ainakin koettu japanilaiset häät (vihkiminen shintotemppelissä, hieno juhla-ateria japanilaiseen tyyliin, iltabileet), kaksi päivää Disneylandissa vihkiparin ja perheensä kanssa, yön-yli-matka kuumien lähteiden Hakoneen, nabe-soppakemut ateljeessa ja öö, pakko myöntää, jonkinverran shoppailua myös. 

 Pidän häissä maljapuhetta. Kuvassa vain yksi kolmesta valtavan pitkästä pöydästä - väkeä paikalla oli ainakin 70. Ylläni runkopuku, kullanvärinen pitsihuivi, kultainen ranneketju ja toffeenväriset korkkarit. Muiden vieraiden pukeutumisesta huomaa, että musta ei tosiaankaan ole pannassa - periaatteessa siis pikkumustani olisi käynyt. No, en kadu mekon ompelua, se on ollut muutenkin hyödyllinen matkalla! Jos tarkkaan tihrustaa, näkee morsion ja sulhasen perinteisissä hääkimonoissa.

 

 

Disneyland

Uudet saappaat Disney-hotellin matolla.

 

  Kuuluisa vuori Hakonen köysiradalta nähtynä.

  Valkoneuleiset äiti ja tytär Hakonen Goran rautatieasemalla tyytyväisenä vuoristojunailun jälkeen.

Sammalpuutarha.

Metrokartta.

 Nabe-pata ja herkkuaineksia. Melkein tekisi mieli hankkia sähköpata, mutta mitäpä sillä tekisi kun lähikaupasta ei kotona saa asiaankuuluvaa lientä.

Pitsiostosten suhteen mopo ja lapanen ovat jo kaukana toisistaan... tänään kävin Harajuku Lace Centerissä, joka on korkealuokkaiseen pitsiin ja siitä valmistettuihin vaatteisiin erikoistunut kauppa. Alakerrassa on intialainen kahvila, josta havaitsin saavan mm. maukasta mausteista chaita. Sitten kapeat raput yläkertaan ja on pitsiparatiisissa! Lisää kuvia seuraa myöhemmin, alla todisteet päivän pitsiosteluista: pussillinen pitsinäytteitä, hiuspanta ja kaulakoru. Nipporin retkestä, Yuzawaya-kangaskaupasta ja Okadaya-kangaskaupasta raportoin vielä erikseen.

Hyvää lukemista ja vapaa viikonloppu

 Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!

Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.

Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.

  

Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.

Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.

Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.

Ostoslista ja ostamattomuuslista matkaa varten

Olen miettinyt ostoslistaa Japaninmatkalle. Perusteellista navan kaivelua seuraa:

Tarpeellisuuksia olisi lähiaikoina 1) uusi lompakko - vanha isoäidiltä saatu alkaa rapautua vuosikausien käytön jälkeen ja 2) sateenvarjo - nykyinen on fantastisen hyvin kestänyt vuodesta 2008 varsinkin hintaansa nähden (muistaakseni 1500 jeniä) mutta nyt alkaa olla ruoteet vääntyneet ja kahva rispaantunut. Eli näitä kahta vaatetuksen alaan liittyvää asiaa voisin aktiivisesti haeskella. Kaunis laatikko ompelutarvikkeille on tervetullut, samoin muutama japanilaistyylinen lakka-tai keraaminen soppakulho voisi korvata nykyiset muoviset. Tarroja aion ostaa Pikku Onnettaren koko lapsuuden varalle, eipä tarvitse sitten kiroilla täkäläisiä kalliita ja niukkoja tarravalikoimia. EDIT: niin ja rintaliivien pesupusseja ostan lisää, ihan ehdottoman käteviä!

Harmillisesti minulla ei oikein ole välittömiä vaatetuksen puutteita. Mekkoja, hameita, neuleita ja paitoja on enemmän kuin tarpeeksi (kaikesta karsimisesta huolimatta). Huiveja en luultavasti tarvitse lisää koko loppuelämäni aikana, tai ainakaan pitkiin aikoihin. Toisaalta monet rakkaimista ja useimmin käyttämistäni vaatteista olen ostanut juuri Japanista, joten voisi olla ehkä mahdollisesti kannattavaa ostaa jos jokin oikein sopiva vaate löytyy. Nytkin käytössä olevat molemmat kevyet neuletakit ovat sieltä, toinen Jane Marplen rusettikuvioinen ja toinen tummansininen, johon on brodeerattu valkoisia pilkkuja Laforetin alennusmyynneistä. Mitään akuutteja tarpeita ei kuitenkaan ole, joten pitää harkita e-rit-täin ankarasti kannattaako ostos vai ei. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ison kasan täysin sopimattomia tai vähälle käytölle jääneitä japaninvaatteita, joten kaikki sieltä hankkimani ei suinkaan ole timanttisen onnistunutta.

Parhaita hankintojani ikinä on Jane Marplen talvilaukku, joka kyllä maksoi pitkän jenin, mutta on sekä supertyylikäs että superkäytännöllinen. Se vaan on niin hyvässä kunnossa viiden vuoden käytöstä huolimatta, että sen korvaamista ei tarvitse edes harkita. Rento, iso kesäkori voisi olla tarpeen (nykyinen jo hieman repsottaa), mutta liekö sellaisia tähän vuodenaikaan myynnissä..? Fanitan Ebagos-laukkumerkkiä, joka tekee todella mielenkiintoisia rottinkikoreja, mutta silmäys nettisivuille torppasi minkäänlaisen ajatuksen siihen suuntaankaan. Hinnat lähtevät viidensadan euron tienoilta, ja se laukku joka minusta oli hauskin, maksaa päälle 1500 euroa. Jos ei mitään muuta tarvitsisi koko ensi vuonna kuin ebagoksen korin ja ehkä yhdet alkkarit, niin kai sellaisen voisi hankkia. Mutta minulla ei nyt edes ole vapaana tonniaviittäsataa laukkuun, joten spekulointi on turhaa.

Ebagos

Hieman turhauttavaa olla menossa minuntyylisten vaatteiden ostosparatiisiin, mutta ilman juuri mitään hankintatarpeita! Sikäläinen kulttuuri sitäpaitsi kiertyy huomattavalta osalta ostamisen ympärille, sellaisella tavalla josta pidän: pikkutarkka huomio yksityiskohtiin, vaatteen laatuun, korkealuokkaisten kalliidenkin tuotteiden valmistajille on vissi markkinarakonsa. Jos missään on hauska ostella niin juuri Japanissa, varsinkin kun tosiaan löydän sieltä vastakaikua omille tyylimieltymyksilleni.

Seuraava kenkäpuute on uudet matalakorkoiset talvisaappaat, jos sellaiset täydelliset löydän niin kenties ostan. Jos en löydä, niin säästän rahani ja teetän maailman hienoimmat saappaat joskus viidentoista vuoden päästä.  Herraintyyliset mieluiten kiiltonahkaiset nilkkurit ovat mahdollinen hankinta, tosin en ole varma sopivatkohan ne sittenkään minulle. Tiettyjen mekkojen kanssa ne kävisivät, toisaalta onko kyse vain herrainkenkätrendin ulkoisesti tarttuneesta vaikutuksesta?

Koruosastolla paikkamatta on kadonneen mustan frivoliteettipitsikorviksen jättämä aukko. Toinen jäi, mutta toinen katosi. Siro pitsikorvis sopii moneen asukokonaisuuteen, varsinkin sellaisiin joihin ei metalli sovi. Mutta olen pärjännyt ilman jo kohta vuoden, joten liekö sekään niin välttämätön. Korujahan minulla on kenkälaatikollinen, sieltä sun täältä vuosien kuluessa hankittuja. Olen karsinut niitä hyvin kevyellä kädellä, sillä innostus tiettyihin koruihin tulee ja menee aaltoina. Mutta koruja tosiaan piisaa, ja ne kun eivät käytännöllisesti katsoen edes kulu.

 TutuAnna-sukkakaupan valikoimista

Vaaranpaikkoja
* Sukkahousuja voisi muuten ostaa, nehän pakosta kuluvat ja uusia tarvitsee väistämättä useampia pareja vuodessa, mutta muistutuksena itselleni: älä osta sukkahousuja Japanista! Pystyn kyllä juuri ja juuri ahtautumaan niihin, mutta sitten olo on kuin appelsiinillä mandariinin kuorissa ja käyttämättähän jäävät. Liian pienien sukkahousujen aiheuttamaa kokonaisvaltaisen epämiellyttävää tunnetta ei pelasta mikään.
* Samaten pitää muistaa, että vaikka polvisukat olisivat maailman söpöimmät ja hurmaavimmat (ja niitä kyllä Japanin sukkakaupoista löytyy), niin en tule ikinä käyttäneeksi polvisukkia.
* Kaapumaiset, rintamuotolaskoksettomat mekot, jotka näyttävät sirojen japanilaisten naisten päällä suloisilta ja tyylikkäiltä, näyttävät minun päälläni Hemulin navettatakilta. Ei siis pidä harhaantua luulemaan, että ihana pellavakolttu olisi minulla yhtä elegantti ja huolettoman natural chic kuin, no, vaikka rouva Uchidan yllä.
* Pitää muistaa, että pellavanväri ja jotkin muutkin värit sopivat erinomaisesti mustatukkaisille, mutta tekevät minut helposti kaurapuuron näköiseksi. Toisaalta myös hyvin kirkkaanväriset vaatteet ovat huono ajatus (tosin sokaisevan kirkkaankeltainen froteeneuletakki, parinsadan jenin hankinta Kichijojin vintageliikkeen penkolaarista, toimii kätevänä metsävaatteena mökillä. Se päällä minut erottaa kilometrienkin päästä).
* Ei pidä kuvitella, että rintamuksesta liian ahdas vaate lakkaisi olemasta liian ahdas - en viitsi edes muistella, miten monen japanilaisen paidan kohdalla olen teeskennellyt, että kuppikokoni jotenki mystisesti pienenisi. Ei pienene.

Jane Marplen pitsiteemaa, tykkäilen!

Yksi mahdollinen hankintakohde tulee mieleen: unelmainen pitsimekko. Rakkahin harmaa pitsimekkoni on paljosta käytöstä alkanut räytyä, ja jos esim. Double Maisonilta, Jane Marplelta, Harajuku Lace Centeristä tai Rei Schiffli de Lacelta sattuisi löytymään vastaavantyyppinen kauneusmekko, niin se olisi varteenotettava hankinta. Kunhan vaan on sopivan kokoinen ja mallinen, ei liian pieni eikä liian telttamainen! Doomo arigatou!

Uusi jakku & ostohimotuksia

 Teetin nuhjuiseksi käyneen mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa hoitavan, mutta paremman näköisen tummanharmaan villakangasjakun. Kankaan ostin torilta Italiasta kevätmatkalla ja sen ompeli helsinkiläinen mahtava ompelija (kysykää yhteystiedot jos haluatte teettää hieman hinnakkaan mutta toisaalta myös hintansa arvoisen vaatteen).

Alkuperäisen jakun olin ostanut eurolla tai kahdella UFFin aleista, ja se on osoittautunut todella hyödylliseksi. Vakosametti vaan on turhan "casual" moneen siistimpää tyyliä vaativaan tilanteeseen ja kangas kului käytössäni aika surkean näköiseksi. Nyt sammarijakku on alennettu ulkoilutarkoituksiin (ja vanhan minulle epäkäytännöllisen ulkoilutakin poistin taloudesta kokonaan. Se oli 60-luvun kirkkaanpunainen vintageihme, luulenpa että sille löytyy Kierrätyskeskuksen kautta uusi koti).

 Suuressa suunnitelmassani jakku oli tarkoitus korvata uudella vasta ensi vuonna, mutta päätin aikaistaa budjetin venymisenkin uhalla hankintaa tokionmatkaa varten. Haluan näyttää siellä siistiltä. Jakun idea on olla helposti erilaisten mekkojen päälle vetäistävä välikausitakki. Kangasta on vielä jäljellä pari metriä, suunnitelmissa on ensi vuonna tai parin vuoden päästä teettää kotelomekko.

  

Jakun saa myös napilla kiinni ja minulla on ihana vilkas lapsi!

Viimeaikaisia ostohimotuksia, jotka ylöskirjaan nähdäkseni kuinka pitkään ne kestävät (jos vielä ensi vuonna samaan aikaan tuntuu hyvältä idealta, eikä minulla ole tähdellisempää hankittavaa, niin saatan jo harkita ostamista).

Sateenvarjoni alkaa olla viime metreillään. Jos vois kuten tahtois, hankkisin nykyisen lopullisesti hajotessa brittiläisen James Smith & Sons -firman kokoontaittuvan sateenvarjon vihreänä. Siinä on kaikki mitä kaipaan sateenvarjolta: taittuu pieneen tilaan ja kädensija on hyvännäköinen ja kaareva. En käsitä nuppipäisiä sateenvarjoja, niitä ei voi ripustaa käteen tai käsilaukkuun.

 Com-pa-ny:n supermahtavansuloinen tammenterholaukku Secrets of Russia -kokoelmasta.  Tämä olisi niiiin mahtavan hyvännäköinen valkoisen pitsimekkoni kanssa. Jos ramppaisin alvariinsa coctailtilaisuuksissa... nykyisellään valitettavasti minulla ei oikeasti ole juuri käyttöä pienelle söpöisälle käsilaukulle.

Päivien asuja ja pitsien reikiä

Syksyn pääasiallinen look: ylikasvanut taidekoulutyttö. Ladylike jakkupuku odottelee pukupussissaan käyttöä, kun käännyn lähes joka aamu jättikokoisen villatakin ja mekkojen puoleen. Villatakki taitaa olla pisimpään käytössäni ollut vaatekappale, sain sen ystävältäni joko 1998 tai 1999. Toimii edelleen.

 

Hommasin taas uuden vaatteen. Tämä ei todellakaan kuulunut suureen suunnitelmaani. Mutta paljon rahaa oli vaarassa mennä haaskuuseen... voitin nimittäin erään muotilehden arpajaisissa tasan vuosi sitten 300 e lahjakortin Samujille. Ostin lähes samantien kahdet ihanat, kashmirvuoratut pitkät käsineet, ja sen jälkeen unohdin lahjakortin. Pari päivää sitten muistin sen - onneksi! Lahjakortti  nimittäin vanheni tänään. Syöksyin siis Samujille, ja hankin kuvan angorapipon. Se oli juuri jäljellä olevan summan hintainen, ja sopii nutturaiseen päähäni (ainainen talvipäähineongelma! Ihmettelen, mitä naiset pitivät päänsä suojana silloin, kun nuttura oli ainoa aikuisen naisen sovelias kampaus. Huivia vissiin, koska juuri mikään korvia lämmittävä hattu ei mahdu nutturan yli).

Vaatebudjettiin nähden tämä on fuskausta. Tokion-bleiseri venyttää sen jo äärimmilleen, ja jo varaamieni tuotteiden lisäksi tarkoitus ei ollut hankkia mitään (ennen matkaa siis - parasta olla tekemättä lupauksia matkan osteluiden suhteen!). Mutta kun nyt universumi katsoi hyväksi lahjoittaa minulle tämän todella lämpöisen päähineen, niin otan sen mielihyvin vastaan. Olen myös ahkerasti parsinut puhkikuluneita sukkahousuja, tasapainottaakseni vaatetalouttani. Jos parsii 20 euron sukkahousuja, niin että niiden käyttäikä kaksinkertaistuu, on ansainnut 20 e, eikö niin?

 

Kaikkia reikiä ei ole pakko parsia. Reikäinen, hapertunut pitsi on ihanaa. Jos olisin puolet nuorempi, liihottelisin runotyttönä antiikkisista purkautuvista pitsinrepaleista kootussa mekossa, kukkia hiuksissa. Nyt tyydyn lempipitsimekkooni, ja sen muutamiin kulumisreikiin. Osan olen paikannutkin, hihojen lyhennyksestä yli jääneillä palasilla. Mekossa oli alunperin trumpettihihat ja lyhyt helma, mutta lyhensin hihat ja pidensin niillä helman itselleni mieluiseen mittaan.

Ystäväni H:n suvun naisilla kiertäneen pitsineulehuivin kuvauksellinen reikä. Kaunis huivi ja vielä tunnelmallisempi paljosta käytöstä hiukan reikiintyneenä!


Viikonlopun kahviloinnin asu: pitsikaulus, Samujilta viime vuonna ostamani silkki-pellava-neule ja villatakin neulojaksi lupautunut Kaino.

Pikku Onnetar ja taide:

Kesän Project 333

Pidän tänään vapaapäivän ja sen huviksi piirtelin kuvat kesäkauden P333-puvustostani. Näillä olen pärjäillyt jo kaksi kuukautta ja vaihtopäivä on elokuun lopussa (tai siinä vaiheessa, kun sää muuttuu syksyiseksi).

Yläosat:

1 Musta vakosamettijakku
2 Pellavatakki (Tiina Talvikin ompelema)

38 Harmaa neuletakki
4 Vaaleanvihreä pitsineuletakki

5 Valkoinen neulebolero

6 Tummansininen neulebolero

7  Musta kietaisutrikoo

8 Vedenvihreä neule
 

9 Musta trikoopaita x 2
10 Vedenvihreä kangastoppi pitsikoristein
11 Harmaa kirjottu hihaton paita

12 Tummansininen tähtikirjottu t-paita (Tiina Talvikin muodistama vanhasta trikoopaidastani)

Mekot ja hameet:

13 Valaspellavamekko (itse tehty, Pitsikirjaa varten)

14 Valkoinen puuvillamekko (antiikkinen alusmekko Pariisista kirpputorilta)

15 Globehopen pellavapyyhemekko

16 Raidallinen tirol-mekko (itse muokattu)

17 Viskoosimekko

18 Pellavahousut (itse tehdyt)
19 Mustapohjainen keittiöhame (itse ommeltu, vuonna 2007 ja edelleen loistokunnossa, vaikka ollut koko ajan käytössä!)
20 Musta valkopilkkuinen sifonkihame
21 Pitsiliinahame (itse tehty)

 22 Mustat balleriinat
23 Keltaiset balleriinat
24 Beiget balleriinat
25 Mustat avokkaat
26 Harmaanrusehtavat korkkarit

27 Tikaun kori (siisti, kaupunkimainen)
28 Rento iso piknik-kori
29 Juhlalaukku
30 Olkihattu, musta nauha
31 Olkihattu, rusehtava
32 Musta juhlahattu

 ja kohdan 33 täyttävät korut yhtenä mönttinä. Aiemmilla P333-kausilla sain korutkin mahdutettua mukaan, mutta kesäkauteen en – minulla on ihan tajuttomat määrät ihania, kauniita, sopivia kesävaatteita, joista nämä ovat vain pieni osa. Oivoi! Eipä tarvitse kesävaatteita ostaa tai tehdä pitkiin aikoihin.

Joku mietti jossain blogissa, kyllästyykö rajoitettuun vaatevarastoon. Itse en ainakaan kyllästy, 33 vaatetta kaikkine yhdistelyvariaatioineen riittävät erinomaisesti kattamaan sen kolme kuukautta, minkä yksi kausi kestää. Sitten tuleekin jo uusi vuodenaika ja toiset vaatteet, joka tarjoaa vaihtelua ja virkistystä. Kyse on toki paljon myös siitä, minkälaista vaihtelua kaipaa ja kuinka usein on itsensä opettanut sitä tarvitsemaan. Minä olen kertakaikkiaan päättänyt, että tämä määrä riittää, ja hankin vaihtelun näitä vaatteita yhdistelemällä. Pidän usein samaa vaatetta eri kombinaatioissa pitkin viikkoa, ja kun se menee pesuun, alan tutkailla jonkin toisen vaatteen mahdollisuuksia. Haluan selvittää jokaisen käyttämäni vaatteen kaikki mahdollisuudet.

 Tänään on tummansinisen tähtipaidan ja pitsiliinahameen päivä. Taidan tutkailla mahdollisuutta yhdistää niihin valkoiset pitsikorvikset, kuten jo aika monena muunakin päivänä. Toimivaa ei tarvitse korjata!

Rovaniemen kirpputorilta ostettu posliinibambi. Vaihtelua elämääni saan valitsemalla eri pitsiliinan bambien alle :D !

 Tänään siinä on erittäin hieno käsin ommeltu pitsi, jonka olen ostanut jollain naurettavalla hinnalla kirppikseltä.