Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

 Kohti koristeellisempaa elämää -projekti on edennyt mm. polttamalla kynttilöitä illallisen aikaan, laittautumalla pikkumustaan kun kaverit tulevat syömään ja hankkimalla talvikauden suosikkijälkkäriäni marinoituja päärynöitä parhaiten esittelevät puristelasikipot Kierrätyskeskuksesta. (Nihtisillan Kierrätyskeskuksen astiahyllyt ovat yksi vaaranpaikka. Olin vähällä ostaa tusinan huumaavan sööttejä kukkakuvioisia jälkiruokalautasia, mutta viime hetkellä soitin miehelleni, joka ääni epäuskoa tihkuen kysyi "mihin ihmeeseen ajattelit meidän tarvitsevan lisää lautasia", jolloin lumous särkyi ja muistin että minunhan piti ostaa syviä jälkiruokakulhoja. Huh! Olipa väärä ostos lähellä! Hyvä että tukihenkilö on puhelinsoiton päässä.)

Lisäksi olen ostanut uuden kodin lähellä olevasta Kupla-nimisestä liikkeestä modistin tekemän pääkoristeen (ylin kuva) & Recci-myymälästä 50-luvun hameen (tuossa yläpuolella). Samainen modisti oli tehnyt myös vanhoista nuhjaantuneistaa huopahatuista pitsillä päällystämällä ym. muokkaamalla sieviä uusia hattuja, hyvää materiaalin uusiokäyttöä.

Recci-myymälässä tykkään paitsi piristävän värikkäistä ikkunasomistuksista myös siitä, että jonkinlaista tyyli- ja laatukarsintaa on tehty ostajan puolesta. Minun makuuni tietty voisi olla julmempikin, mutta epäilemättä tasapainoilu ostajille sopivan hintatason ylläpitämisen ja toisaalta kelpaamattoman pois raakkaamisen välillä on oma taiteenlajinsa. Ostamani hame oli ainakin riittävän edullinen vintagevaatteeksi, 8 e. Vetska pitää tosin vaihtaa, mutta se on onneksi helppo homma. Kevääseen mennessä, jolloin tuon voisi punaisten balleriinojen ja harmaan paidan kanssa laittaa päälleen, se on varmaan jo tullut tehtyä...

Jotta talouden tavaravirrasta ei jäisi virheellinen käsitys, liitän alle todistusaineistoa kierrätyskeskukseen päätyneistä kamoista. Ennen muuttoa varsinkin oli aivan häkellyttävää kuinka monesta tavarasta oli tarve päästä eroon. (Niinpä sitten mahduimmekin 10 neliötä entistä pienempään asuntoon ihan kunnialla.) KUNPA VAIN olisi kätsästi keskustassa k-keskus kuten vanhoina hyvinä aikoina. Nyt manguin yhden kyydin äitiltä, toisen veljeltä, kolmannen appivanhemmilta ja yhden satsin vein taksilla, sen lisäksi että olen pienempiä eriä vienyt käsivaralla bussilla.

Morjens vaan tavarat, kiitos että olitte ja vielä isompi kiitos kun häivyitte!

Orchids on Your Budget

Palatakseni kevyempiin aiheisiin, olin viime sunnuntaina Leppävaarassa Marttojen Garderobi-tilaisuudessa haastateltavana ja myymässä kankaita (meidän perhe on muuttamassa, ja olen ottanut aktiivisen asenteen kangasvarastojen kutistamiseen). Jonkun verran sain kankaita myytyä, myös muutamia kirjojani, ja tilaisuus oli muutenkin käymisen arvoinen.

Vaatevaihtopisteellä vaihdoin yhden kankaan uhkarohkeasti ohueen nahanväriseen vyöhön vaikka ei ollut mahdollisuutta peilata, no, voi olla että se jatkaa piankin matkaansa eteenpäin, koska ei oikein sitenkään näytä päälläni sopusuhtaiselta. Otin sen sillä ajatuksella mukaan, että ehkä sopii ehkä ei, kohtalo määräytyy sitten kokovartalopeilin edessä. Ei kukaan n. kokoa 40 oleva lukija sattuisi tarvitsemaan sievää, kapeaa vyötä?

Kiitokseksi osallistumisesta sain upean orkidean, joka muistutti mieleeni ihanan kirjan Orchids on Your Budget. En ole koskaan kehunut sitä täällä blogissa, vaikka se on ai-van mah-ta-va! Kirjoittaja on Marjorie Hillis, jonka kuuluisin kirja on Live Alone and Like It, opas- ja kannustuskirja sinkuille (vaikkakaan tuota sanaa ei alkuperäisenä julkaisuajankohtana 1930-luvulla vielä käyttty). Orchids... opastaa taloudenpitoon, jonka päämääränä on saada käytettävissä olevilla - niukoilla- varoilla mahdollisimman paljon itselle tärkeimpiä nautintoja irti elämästä. Kirja on nokkelasti ja hauskasti kirjoitettu, eikä ollenkaan altistu säälittelemään vähävaraista lukijaa, päinvastoin koittaa tuupata hänet täyteen tarmoa ja ryhtiä. Kirjoittaja on usein jopa piikikäs, mutta ei ainakaan minusta ärsyttävällä tavalla.

Vaatteista Hillisillä on paljon edelleen pätevää sanottavaa. Kirjasta myös oppii, kuinka paljon aikaisemmin valmisvaateteollisuus muodostui pääasialliseksi vaatteidenhankintametodiksi Yhdysvalloissa kuin esim. Suomessa. Ei täällä meilläpäin vielä 30-luvulla ensisijaisesti hankittu vaatteita kaupoista, valloissa taas tämän kirjan valossa laukattin kaupasta toiseen ja oli peräti itsepalvelumyymälöitäkin (niistä kannattaa hankkia mm. iltapuvun kanssa käytettävä silkkinen shaali, jos vaatetustili on pieni!).

"There's the old saw (tell us if you haven´t heard this one before) about building your wardrobe around one colour. You may have learned this one just after the alphabet, but if you always follow it, you are a stronger-minded woman than most. It's amazing, in this enlightened age, to see how many women will go out and buy a brown coat, just as they planned to do, and then get carried away by a little navy-blue dress that is so sweet, and eventually choose a black hat because they can't find a becoming one in any other colour and black goes with everything (oh, does it?) Once you've done that, you can choose between wearing all three and looking as if you did not know any better, or getting three complete outfits. We wouldn't know which to advise."

"The most expensive item in your wardrobe and the greatest extravagance is the garment that can't be worn with a lot of other things (also in your wardrobe) or that you seldom wear at all, because you don't like it. If you have to economize, you can't afford mistakes, which are definitely luxuries."

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joista tuntuu että rahaa saisi olla enemmän. Ainoa vikapuoli on, että tulee kadehtineeksi vilkkaan 1930-luvun ihmisiä, joilla tuntuu olevan vähintään parit pikkukutsut joka viikko ja iltapukujuhliakin monta kertaa vuodessa minimissäänkin!

Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

 Kevään Huili-lehden mekkoarvostelu, jonka kirjoitin. Haluaisin tehdä lisää tälläisiä juttuja!

Heipä hei pitkästä aikaa, arvoisat blogin lukijat. Pahoittelut hiljaiselosta - pidin spontaanin ja suunnittelemattoman blogitauon kesän ajan, ja se vielä venähti. Olen sillä väliin suunnannut tarmoni mm. Hyvän mielen vaatekaapin englanninkielisen blogin tekemiseen yhdessä InkTankin väen kanssa. Jonkinlainen bloginjulkistustapahtuma on tiedossa ensi kuussa. Hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulta voi tarkastaa, että jotain elämää on ollut!

Muuten olen mm. miettinyt vaatteiden laatua ja tuskitellut kun en ole keksinyt täydellistä tapaa erottaa nukkaantuva ja siistinä pysyvä villakangas toisistaan kaupassa, kun testejä ei sovi tehdä. Mutta Malmitalolla pitämäni vaatelaatuluennon suosio oli niin suuri, että kai se kirja on valmiiksi saatava, oli se oppaana 100% täydellinen tai ei. Tuntuu että tiedonjano aiheesta on mittava.




 

Vaatepuolelta koko kesä meni pellavaneulemekossa, jonka löysin Knitworksista. Supermukava, superkätevä ja (haluan uskoa) supertyylikäs. Joskus kun mekko oli pakko pestä, mustat kynähame ja pellava-T-paita paikkasivat puutteen. Minulla on edelleen liikaa lämpimän kauden vaatteita suhteessa siihen mitä oikeasti kerkiän ja jaksan käyttää, kriittistä tarkastelua siis pitää harjoittaa.
(Haluan promota Knitworksia, koska olen todella ihastunut tähän putiikkiin. Tuottet ovat yksinkertaisi – juuri sellaisia, mitä tässä designkommervenkkien piinaamassa maailmassa on ihmeen vaikea löytää. Ne neulotaan Suomessa laatulangoista. Omistaja/suunnittelija on itse usein paikalla kaupassa, ja jos sieltä löytyy melkein mutta ei täysin hyvä vaate, niin hänen kanssaan voi neuvotella omat tarpeet täyttävän version tilaamisen! Itse kaipasin yksinkertaista valkoista neuletakkia, joka sopii pilkullisen kotelomekon kanssa, ja koska juuri täydellistä valkoisen sävyä ei rekistä löytynyt, hän teki kahta eri valkoista lankaa yhdistämällä minulle oman. Olen erittäin tyytyväinen!)

Juhlissa olin mainitussa vintagemekossa ja mainitussa neuletakissa, ylläolevassa kuvassa poseeraan Remedy-pelistudion kemuissa (hyvät kemut!!). Ja hankin vihdoin silmälasit, horisontti on ollut jo aika pitkään sumea.

Hattuneulat

  

Pari postausta sitten tuli puhetta hattuneuloista. Tässä kokoelmani, vasemmalta oikealle

1. Jane Marplen hattuneula, jota käytän tosin lähinnä koruna. Se somistaa pipon enemmän "hattumaiseksi". Ainoa uutena ostettu, muut ovat vähintäänkin vintagea jos eivät peräti antiikkia.

2. Play it again Samista ostettu puupäinen hattuneula.

3. Petit Trianonista ostettu hattuneula, en tiedä mitä materiaalia koristepylpyrä on.

4. Jostain antiikkiliikkeestä ostettu pitkä hattuneula, luultavasti myöhäiseltä 1800-luvulta tai varhaiselta 1900-luvulta, koska silloin hatutu olivat niin isoja että tuollaisia kamalia tikareita tarvittiin niiden paikallaan pysyttämiseen. Tämän suojus on hukkunut, mutta onneksi Jane Marple-neulan suojus sopii tähänkin.

Alla hattuharso, joka glamoroi (tai höpsentää) asun kuin asun supertehokkaasti.

 Hattuneulaa voivat käyttää he, jotka pitävät hiuksiaan jollain tavoin kiinni. Se pistetään hatun läpi ja ankkuroidaan hiuksiin. Sidotun kampauksen vaatimuksen takia se melko lailla hävisi 1900-luvun lyhyttukkaisina aikoina. Koen hattuneulan erittäin hyödylliseksi kapineeksi sellaisten hattujen kanssa, jotka muuten lentäisivät tuulisessa Helsingissämme päästä.

 

60-luvun ruskea huopahattu päässäni väärinpäin, se kun ei muuten istu nutturapään päähän. Se näyttää paremmalta, jos muistan tehdä etuhiuksista tötterön, joka täyttää rusetin alla olevan "hyppyrin". Huomatkaa muuten Aarrekorun hopeiset korvakorut ja rintakoru!

Ylipukeutunutko? - ohjeita vuodelta 1960

14 pisteen säännöstä on ollut minulle valtavasti hyötyä, ja siksi jaoin sen mielelläni Hyvän mielen vaatekaapissa muillekin. Ainakin Mangos for Flamingos on myös otanut säännön omakseen, ja vaikka sääntö ei muutoin kiinnostaisi, niin alkuperäinen artikkeli on joka tapauksessa hauskaa luettavaa. Olkaa siis hyvä, monsieurs et mesdames, Naisen Kirja 2 / Nykyaikaisen naisen tietokirja, toimittaja Mirja Sassi kertoo meille asian niinkuin se on:

 

Beauty over novelty

Luin loppuun Przybyszewskin kirjan "Dress Doctors - the Lost Art of Dress". Siinä oli paljon mielenkiintoista, ja jos on kiinnostusta menneiden aikojen pukeutumisoppaisiin ja niiden periaatteisiin ja/tai kotitalouden opetukseen Yhdysvalloissa, niin kannattaa lukea. Vein sen Minerva-kirjastoon (Helsingissä) joten viikon, parin päästä sen voi lainata sieltä. 

Rakastan itse vanhaa pukeutumiskäsitystä, jossa asiallinen ja tyylikäs ulkomuoto vaihtelee päivän hetkien, tilanteiden ja vuodenaikojen mukaan, ja samaa mieltä on myös Prz. - tosin paljon kärkevämmin kuin minä. Pidän kyseistä käsitystä viehättävänä ja haikailen sen perään, mutta toisaalta ymmärrän, että monille nykyaikainen "samat farkut aamusta iltaan kesät talvet arjet juhlat" -pukeutumistapa on mukavin ja vaivattomin (vedän kyllä rajan amerikanmaalla nykyään ilmenevään pyjamapukeutumiseen. Yöpuku ei kuulu julkisuuteen!!). Mutta kummallista kyllä, sama nykyajan pukeutumiskulttuuri joka pitää kauhean vaivalloisena ajatuksena vaihtaa aamupäiväpuvun iltapäiväpukuun, vaatii ainakin muotilehtien (ja -blogien) lukijoita esiintymään erilaisessa vaatekombinaatiossa joka päivä. Prz. kuvailee suosittujen muotilehtien juttuja, joissa tietystä määrästä vaatteita muodostellaan erilaisia yhdistelmiä, esim. joka päivä kuukauden ajan. Hän kirjoittaa "and all these efforts beg the question: if an outfit looks good on day 2, why can't you wear it on day 12 and day 22? Isn't there a difference between mere novelty and beauty?". Muistan vielä hämärästi ajan, jolloin itselläni oli jonkinsortin pakkomielle huolehtia siitä, että en pitänyt täsmälleen samaa asukokonaisuutta - siis ikinä! Vähintään korvakorut tai sukat piti olla erilaiset. Mutta vaikka muistan tämän, en mitenkään kykene enää asettumaan siihen ajatusmaailmaan, josta tämä todellakin vaivalloinen ja lisäksi tyylikkyydelle vaarallinen ajatus juontui. 






"Entisinä aikoina", siis aikana ennen vaatemäärien moninkertaistumista, vaatteiden halpenemista jne. pukeutujan tehtävä oli reagoida erilaisiin tilanteisiin ja niiden asettamiin vaatimuksiin: aamupäiväpuku ostoksilla, vierailupuku konsertissa, kävelypuku töissä jne. Nykyään taas reagointia vaativaa tilanteiden erilaisuutta havaitaan vain harvoin: muodollista pukeutumista vaativissa töissä (ei kovin yleistä, kai jossain sijoitusalalla), joissakin suurissa juhlissa, ja hautajaisissa. Mutta ostoksille, konserttiin ja töihin ei katsota tarvitaavan erilaista asukokonaisuutta, sillä näillä tilanteilla ei koeta olevan laatueroa. Sisäisestä luomisinnosta pukeutuja (tässä tapauksessa yleensä nainen) voi huvikseen ja taiteellista kykyään osoittaakseen luoda erilaisia yhdistelmiä vaatteista. Itseilmaisun ja henkilökohtaisen vapauden kannalta jälkimmäinen tilanne kuulostaa paremmalta, mutta degeneroituu helposti päättömään shoppailuun ja haalimiseen.  
Toisessa mielenpainuvassa kohdassa "the diaries of teenagers reveal an enormous shift inter understanding what it means to be good. Before the 1920's teenagers worried about becoming better people. remember the long lists of mental and social habits that the home economists encouraged in junior-high-school girls? They were supposed to work on becoming courteous, honest, trustworthy, loyal, kind to animals, respectful to elders, and the like. And that's what they worried about becoming in their diaries. By the late 20th century, teenagers worried almost entirely about their looks. working on their bodies was their idea of being good. Weight loss become the primary obsession in the 1960's. the 70's added on exercise as another requirement." Tämä on jotenkin kauhean surullista ja koskettavaa - en nyt osaa formuloida tähän mitään sanottavaa, muuta kuin että kyllä joskus ahdistaa missä maailmassa pitää Pikku Onnetarta kasvattaa...

Przybyszewski summaa pukeutumisoppaide  viisaudet kirjassaan näin:

- practice the art of dress. You may be self-conscious because you are far better dressed than the people around you, but maybe you can inspire them.
- mark your day by the pleasures of dress. Change in some way for a dinner out. Own something comfortable and beautiful to slip on at the end of the hard day's work.
- less is more. So long as yo value beauty over novelty, five outfits is all you need for work. Or maybe just one!
- dress for the people you love. Yes, the people you love love you will forgive those torn gym shorts, but don't ask them to if you can help it.
- balance concealment with revealment. Flesh exposed all the time has far less effect than flesh revealed on special occasions and for a privileged few. People who receive privileges should be appropriately grateful
- celebrate girlhood and womanhood, and the difference between them.

Mitäpä siihen enää lisäämään!

Niitä näitä tulee ja menee

Kierrätystehtaan pilkullinen löytö pääsi ensikäyttöön äänestyspäivänä. Avasin sivusaumoista lantiolle lisää tilaa, selän saumasta nipistin liikoja pois, ratkoin olkasaumat auki ja poistin selän pituudesta noin 2 cm. Kun olin tämän tehnyt, pääntie oli supistunut niin pieneksi että sitä piti puolestaan laajentaa. Jossain puolivälissä koko hommaa into alkoi hiipua, mutta onneksi jaksoin pakertaa korjaukset loppuun - mekko on aivan ihana ja tunnen oloni todella tyylikkääksi.

Tavaraa on sekä tullut että lähtenyt. Siivouspäivänä kuljeskelin kaupungilla perheen kanssa, ja taisin tehdä pari pöhköä hankintaa. Hengasin kivan tyypin pöydännurkalla jutustelemassa pitkän tovin ja ostin siinä samassa euron korvikset. Ne eivät ole järin ihmeelliset ja taidan poistaa ne taloudesta samantien. Toiselta kojulta ostin kauniin vedenvihreän, ohutta puuvillaa olevan pitkähihaisen mekkoasian (se aukeaa edestä kokonaan ja toimii siis helteellä käsivarsia suojaavana "takkina"). Kun ei ollut peiliä, otin riskin ja ostin näkemättä - virhe! Vaate itsessään on todella kaunis, mutta ei minun malliseni. Se on avara ja vyötärötön, eikä näinollen oikein näytä hyvältä päälläni. Testaan vielä, olisiko siitä jonkinlaiseksi kesäajan aamutakiksi, mutta voi olla että sille käy samoin kuin korviksille. Ei mennyt paljoa rahaa hukkaan, mutta turha ostos on aina tyhmä ostos. Nämäkin eurot olisin voinut säästää uuden talvitakin teettämiseen...

Poistin taloudesta muutamia kirjoja lahjoittamalla ne "käsityöopettajien kirjastoon" eli tarkemmin sanoen käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastoon. Siellä ne ovat edelleen käytettävissäni, sikäli kun huomaan joskus tarvitsevani. Ja tietenkin kaikkien muidenkin!!

Ompelin Pikku Onnettarelle muistorikkaasta japanilaisesta T-paidasta ja kulahtaneesta NoaNoan topista kesämekkosen (Vinkki! helppo tapa päästä tuskatta eroon rakkaista t-paidoista, jotka ovat uitenkin niin kärsineitä, että niitä ei kannata säilöä sellaisenaan tuleville sukupolville). Muksun mekkoja tarvitsee monia, sillä aina illalla mekko joutaa pyykkiin - joko siinä on jäätelöä, mutaa tai aurinkorasvaa. Tavaran määrä ei tästä varsinaisesti vähentynyt, mutta hyödyttömästä tuli hyödyllinen.

Pihalle on kinostunut ilmeisesti pajun höytyviä. Kuin lämmintä lunta!

Kotipukujen viehätys

Luen Linda Prz.. prz.. Przybyszewskin kirjaa The Lost Art of Dress, joka kertoo amerikkalaisista 1900-1960-lukujen välissä kansakuntaansa pukuasioissa valistaneista  asiantuntijoista. Pukeutumisvalistus kuului Home Economics -nimisen tieteenalan, olisiko kotitaloustiede suomeksi, ja kotitaloustieteen tohtorit ym. suolsivat pukeutumis- ja ompeluoppaita vuosikymmenten ajan naisten tyylin ja pukeutumistason kohottamiseksi ja rahan säästöksi. 

Koska olen itsekin suuri vanhojen pukeutumisoppaiden fani, aihevalinta on minulle nannaa. Kirjoittajalla on tosin sellainen tapa kirjoittaa, että tekee mieli tivata vastaan joihinkin asioihin, joista ole oikeastaan samaa mieltä. Kaikkea ei aina tarvitsisi vääntää rautalangasta, vann voisi jättää jotain lukijan pääteltäväksi. Minun teki monessa kohtaa myös mieli ruveta korjaamaan tekstiä, siiretelemään lauseita ym. – kustannustoimittajan ituja?

Innostavinta on ollut tähän mennessä ajatus kotiasusta. En ole aiemmin erityisesti miettinyt kotipukua, vaan olen kotona samoissa vaatteissa kuin muuallakin (jos en tule juhlista tai jakkupukutöistä). Yleensä jos joku puhuu kotivaatteitsta, sillä tarkoitetaan röhnöverkkareita ja kulunutta T-paitaa, missä asussa en haluaisi viettää aikaa kuin perunapellolla. Mutta entisaikain kotiasut ovat olleet aivan muuta: reippaita puuvillaisia aamupukuja, työtakkeja kotitöihin, täyspitkiä samettisia kotitakkeja oleskeluun, hekumallisia silkkinegligeitä ties mihin, pitsisiä teemekkoja (tea-gown) ylelliseen vapaa-aikaan ja seurusteluun, ja niin edelleen.

Prof. Przybyszewski ehdottaa, että päivän pukeutumisrituaalien noudattaminen, siis puvun vaihtaminen jokaista vuorokauden eri toimintoa varten, täyttäisi pukeutumisen vaihteluntarpeen, johon yleensä nykyään ostetaan uutta. Tässä voisi olla jotain itua. Sama homma kuin vaatteiden vaihtelemisessa vuodenajan mukaan, mutta ripeämmällä tahdilla. Nimenomainen kotipuku kunnioittaa kotielämää huomionarvoisena ja tärkeänä elämän osa-alueena.

Ehdin jo suunnitella oman kotiasuni. Nilkkapituinen, leveähelmainen kietaisumekko miellyttävään kotioleskeluun on seuraava ompelutyöni.

Loput tuliaiset Tukholmasta

Pari hienoa löytöä Tukholmasta jäi vielä esittelemättä.

Emmauksen kellarivintageputiikki Södermalmilla on ehdottoman suositelmava kohde jos pitsi, vanhat vaatteet ja muu vintagetilpehööri kiinnostaa. Itselleni löysin sieltä siis edellisessä kirjoituksessa tarkemmin esitellyt pitsiverhot, ja sitten allaolevan kuvan beiget käsineet, jotka maksoivat 120 kruunua eli alle 15 e. Nämä tulevat käyttöön kevätkaudella mustan 3/4-hihaisen takin ja ruskean uuden hatun kanssa. (Mietin jo kevään vaatevalikoimaa, helmikuun lopussa vaihdan. Oikein yllytän itseäni kyllästymään talvivalikoimaan, jotta uusi satsi tuntuisi sitäkin ihanammalta!)

 

Betty-lehti löytyi Götgatanin monipuolisesta lehtikaupasta. Uusi tuttavuus, ja nyt olen aivan ihastunut.

Pastellinväristä, vintagehenkistä tyttömäistä tyyliä ja siihen sopivia puuhia palvova lehti sopii minulle kuin hansikas käteen. HUOM! Nettisivuilta voi kolmen punnan hintaan tilata sähköversiot jo ilmestyneistä Bettyistä, hyvä idea mielestäni.

Lehdestä löytyi mm. italialaisen Vivetta-vaatemerkin esittely, siinäkin uusi tuttavuus jonka sööttiyden äärellä voi vain huokailla!

 

Vielä samaisesta Emmauksesta nappasin 10 kruunulla mukaan kaksi pellavaista, persikanvärillä kirjottua pikkuliinaa ja 6 metriä hyvin siroa leavers-pitsiä. Olen innostunut ajatuksesta ommella itselleni elegantteja alushousuja, pellavaiset "viikunanlehdet" toisi hiukan huumoria pöksyihin. 

Emmauksesta löytyi vielä kolme tyylikästä puuhenkaria takeille 10 kr/kappale, kaksi kaunista kiemuraista taulunkehystä ja pari villapaitaa lapselle. Kassi, joka oli lähes tyhjä lähtiessä, oli paluumatkalla aivan täynnä!

Blogikirppis: Pitsiä & pitsivaatteita

Julkistushässäkkä on enimmiltä osiltaan ohi ja nyt takaisin talon tyhjentämiseen matkaa silmälläpitäen. Blogikirppis siis jatkuu! Tavarat saa noutaa Helsingin Stokkan kellon alta tai vaihtoehtoisesti postitan (postikilut lisätään). Tarkempia mittoja ym. saa kaikin mokomin kysyä.

Ensimmäisenä Pariisin kirpputorilta ostamani antiikkinen valkoinen paita. Väljä malli. Kauniit handmaschine-brodyyrit ja laskosryhmät. Arviolta väliltä 1880-1910. Puuvillaa. Kainaloa korjailtu hiukan kömpelösti, muutoin ehjä. Edelleen käyttökuntoinen iästään huolimatta, voi mm. pestä pesukoneessa. Hinta 8 e. Varattu!

 Musta brodyypaita 50-luvulta. Lyhyet kimonohihat, pippurinapit. Puuvillaa. Väljä malli. 7 euroa. Myyty!

Pitsikirjasta tuttu revinnäiskoristeltu silkkinen hame. Ei mahdu minulle, ollut säilössä vuodesta 2010. Säilytyksessä tullut outoa haaleaa tuhrua, joka ei oikein näy kuvassa. VY noin 65 cm
Hinta 5 e (huomioi tuhru!)Annettu pois!

Murretu vaalean/lohenpunainen pitsibolero 50-luvulta. Kimonohihat, alhaalla kaksi nepparia joilla saa vyötäröltä kiinni. Hyvässä kunnossa, en ole havainnut vikoja. Nylon/viskoosi leavers-pitsiä.
8 euroa. Myyty!