Tuliaisia Tukholmasta

Ensimmäinen parisuhdematka sitten Pikku Onnettaren syntymisen, suuntautui Tukholmaan (sellainen tavanomainen 5 tuntia perillä -risteily). Ihana, rentouttava reissu, johon laivalla löllimisen lisäksi kuului mielenkiintoinen länsi-Afrikan veistosperinnettä esittelevä näyttely, käyskentelyä Södermalmilla ja parin kirpparin koluaminen.

Olen muuten ihan intona Mujista ostetuista kosmetiikan matkapurkeista:

Kahden yön reissuun tarvittava naamanhoitoarsenaali mahtuu vaikka takataskuun.

En ottanut koko reissulla kuvan kuvaa, en edes kännykän kameralla. Rentouttavaa kai sekin!

Innostuin ostelemaan lehtiä. Näin kevättalvella kaikki värikäs kutsuu, mitä enemmän sateenkaaren värejä sen parempi.

Bazaar-lehden kannessa oleva sateenkaari-pitsi-mekko saa minut aivan intoihini. Hyvä Chanel!

 Kevään kukkaismuotia, keskellä pökerryttävän ihana  Dolce&Gabbanan kirjottu verkkopohjainen kauhtana. Kiisin katsomaan netistä D&G-kevätkokoelmaa, ja siinä on paljon ihanan yletöntä silkkikukka-kirjonta-pitsihuumausta.

 Miu Miun kukkatakki muistutta minua omasta kukkatakistani, joka on tällä hetkellä Tiinan luona odottamassa vuoria. Kukkatakkini on tehty samasta kankaasta kuin kuvan Belovedin pussukka, ja tilasin sen jo useampia vuosia sitten Tiinalta. Vaikka kaava on sama kuin kahdessa muussakin Tiinan ompelemassa vuorittomassa takissa, se ei vaan koskaan oikein solahtanut päälle luontevasti, joten pyysin Tiinaa vuorittamaan sen kevääksi.

Näin Hyvän mielen vaatekaapin jälkeen tulee tosin mieleen, että kukkakuvioinen takki ei ole kovin monikäyttöinen vaate ja vaatii muulta puvustukselta aika vähäeleistä linjaa... Ehkä pitää ommella samasta kankaasta mekko ja käyttää niitä aina yhdessä!
 

 Burberry Prorsum on innostunut paksulankaisista Leavers-pitseistä, joita ennenvanhaan tehtiin pöytäliinoiksi. Hyvin yksinkertaisen mallisena mekkona toimii kyllä hienosti.

 Michael Korsin valkokirjonnalla koristettu pellavamekko kolahti niin lujaa, että mietin parhaillaan intensiivisesti oman version tekemistä.

 

Lopuksi suloisin aukema, keväisiä ruusunnuppuja muistuttavat mekot. Lehden alla huippulöytö Emmaus-hyväntekeväisyyskirppiksen vintagekaupasta: maailman kauneimmat tyllipitsiset verhot.

 Sain parilla kymmenellä eurolla kaksi päälle kolmemetristä puuvillaista tylliverhoa. Tyllille on kirjottu ketjusilmukoilla hennosta musliinista kiemuroita ja kukkia, ja vielä runsaat leikekirjonnat. Tämän tapaista tyllille tehtyä applikointia kutsutaan Carricmacross-pitsiksi, ja applikaatiot voi kiinnittää joko neulalla ommellen tai tambour-koukulla ketjusilmukoiden. Ketjusilmukoita voi kirjoa myös koneellisesti, eikä tietääkseni ole mahdollista erottaa koneellisen ja käsintehdyn ketjusilmukan eroa (muuten kuin jos käsinkirjojan käsiala on epätasainen).

Reikäkohdissa on taatusti käsin ommeltuja "hämähäkkejä", mutta se ei vielä kerro mitään siitä onko myös ketjusilmukointi thety käsin. 1800-luvulla oli yleistä yhdistää käsin ja koneella tehtyjä elementtejä tekstiilitöissä. 

Nyt kun vaan keksisin mihin nämä ihanat ripustaisin. Mies ei ole innostunut pitsisisustuksesta, joten joko otan eron tai sitten vien nämä työhuoneelle. Taas nousee mieleen haave pienestä pitsikaupasta!!!

Tavaroiden suhteesta

Kun tungin vessapaperirullia kaapinhyllylle, jossa oli valmiiksi rumia kuitukankaisia pukupusseja, keksin ainakin yhden selityksen sille, miksi ihmiset haalivat niin paljon tavaraa: Koska tavanomainen nykyelämä vaatii toimiakseen melkomoisen määrän epäesteettistä, jopa suorastaan rumaa tavaraa (vessapaperirulla, pukupussit, johdot jne) niin sitä koittaa omasta mielestään kauniita tavaroita hankkimalla parantaa suhdetta kotitalouden rumien ja kauniiden tavaroiden välillä. Niin että jos välttämättömät rumat tavarat ovat suhdeluku 1, että kauniita olisi ainakin 2, tai psyykestä riippuen vielä enemmänkin. Oma toivesuhdelukuni olisi arviolta noin 1:8, siis suvaitsen yhden yhdeksäsosan pakollisia mälsiä tavaroita kodissani, jota sitten alitajuisesti olen tavoitellut lisäämällä kauniiden asioiden määrää (josta tietenkin seuraa tunkua ja yleistä sotkuisuutta, joka on itsessään rumuuden kategoriaan kuuluvaa).

Tai ei ne "rumat" tavarat välttämättä niin rumiakaan ole, mutta sellaisia joita ei itse ole valinnut, ne vain pakon edessä päätyvät kotiin. Kuten juurikin esim. tietokonelaitteiden johdot - koneen itsensä on valinnut tarkoituksellisesti, ja se kuuluu "kauniiden" kategoriaan, mutta sen oheislaitehässäkkäjohtoja ei ole kutsunut nimenomaisesti, ne ovat vain luikerrelleet paikalle, ja ei niitä poiskaan voi heittää, koska ne ovat aivan pakollisia. Muuten ei saisi kuvia ulos kamerasta tai tulostinta yhdistettyä tietokoneeseen.

Niin ja tuossa ylhäällä kun lukee "ihmiset", se tarkoittaa tietenkin "minä"!

Kamerasta on hyötyä ostamatta-jättämisessä: otan nykyään kuvat niistä söpöistä kipoista ja kupeista joita en todellakaan tarvitse ja jotka eivät edes mahtuisi kaappiini, kuten allaolevat aivan liikkikset sirot pastellinväriset. Koska ne kiinnostavat vain esteettisenä asiana, valokuva riittää, enkä tarvitseitse kuppeja mukaani.

 Olen vienyt kerran parissa viikossa kassillisen tavaraa Kierrätyskeskukseen, ja aina sitä vaan riittää. Mutta on täällä selvästi siistimpää kuin prosessin alussa. Harmi vain, että en alussa tiennyt, että kyseessä on prosessi, enkä älynnyt ottaa kuvia alkutilanteesta!

Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Kaksi pitsiliinaa ja salaperäinen paketti

Eräässä divarissa (!) myytiin 70-vuotiaan emigranttiperheen jälkeläisen pitsiliinoja, jotka ovat kuulemma kotoisin hänen isoäitinsä kodista. Ostin kaksi, nolostuttavan halvalla. Pitäisi varmaan antaa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, kun sain nämä lähestulkoon ilmaiseksi.

Ensimmäinen on nyplätty, sievä pieni liina. Harmittaa, että Pitsikirjaan kirjoitin, että käsinnyplätyn ja konetekoisen erottaminen on hyvin vaikeaa. Nyt osaan erottaa ne, paitsi tietyissä tapauksissa pitsinauhojen kohdalla se on todellakin vaikeaa (jos malli on riittävän yksinkertainen, manteliton, eikä siinä ole liinalyöntiä, niinlangan laadusta voi tehdä jotain arvauksia, mutta muuten käsi- ja konetekoisen erottaminen ei onnistu). Mutta tälläistä liinaa ei voisi tehdä koneella, se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Toinen liina on erittäin hienoa verhokoneella tehtyä pitsiä, jonka reunat on huoliteltu sirosti käsin ommellen, ja reunaan on tehty neulalla ommellen/solmuillen koristepykiä. Koristereunus on samantapaista tekniikkaa kuin bebilla (ommellun pitsin tekniikka lähi-Idästä).

 

Liinat kuvattu tässä erään ihanan, upean, mahtavan paketin kanssa. Kerron myöhemmin mitä se sisältää, ainakin erään unelmani siemenen...

Pitsiostoksia taas

Pari viikonloppua sitten Hietsun torilla oli jotkin myyjäiset, ostin antiikkiliikkeen kojusta satsin pitsiliinoja. Hinnoittelu oli epäloogista ja myyjä koitti väittää (varmastikin vilpittömästi tietämättömyyttään) leavers-koneella tehtyä liinaa käsintehdyksi. Toivon välillä, että joku antiikkiliikkeen pitäjä pyytäisi minua lajittelemaan tekstiilinsä. Yleensä tekstiilit on sysätty johonkin pahvilootaan, huippuarvokkaat 150 vuotta vanhat kirjailut sekaisin kömpelöiden 1970-luvun virkkausten kanssa. Onhan tuollaista hauska penkoa, mutta ei ostajillekaan muodostu käsitystä siitä mikä on oikeasti arvokasta, kun kaikki on samassa läjässä.

Alempana todella pienisilmäinen filet-pitsiliina ja yllä kolme käsinnyplättyä pikkuliinaa. Mittakaavaa antavat perintösakset, isoäitini äidin aikoinaan mökin seinänrakoon sujauttamat. Nyt jo edesennyt mummoni löysi aikoinaan sakset, ja antoi minulle. Olen kiitollinen, ja kaiken lisäksi ne ovat hyvät paperisakset!

 Hyvin ohuesta (olisko 100-150 numeroista) langasta virkattu pieni liina ja konetekoinen tyllipitsiliina, laadukasta työtä sekin.

 Tylliosuuksien päälle on kiinitetty koneommeltuja pitsikukkia. Osa terälehdistä on taittunut mankeloitaessa kaksinkerroin, mistä tulee hieno kolmiulotteinen vaikutelma.

 Pitsi- ja kangasosiot on yhdistetty uskomattoman pienellä ja ohutlankaisella siksakilla. Joku melko varmakätinen ja tarkkasilmäinen tyyppi on tuossa ollut asialla. Olisi pitänyt laitta vertailuksi nykyaikainen ompelukoneen lanka. Ne ovat samanpaksuisia kuin kankaan langat, 4-5 kertaa paksumpia kuin tässä käytetty ompelulanka.

ps. sain blogitunnustuksen Neulanhaltijalta, joka tekee upeita sekä taide- että käyttökäsitöitä, mm. paljon isoja tilkkutöitä ja konekirjontaa. Käykää kurkkaamassa! Ja suuri  kiitos tunnustuksesta!!

shoppin'

Lately i've been in a shopping mood. I've tried to divert it to buying food (good bread! good cheese! and handmade chocolate which is so good only one piece wins over a whole box of lesser chocolate), but it succeeded only partially. Found some cute lacy handkerchiefs at a thrift shop and, after a long time, Novita yarn company made something that broke my decision not to hoard more yarn. I have a cardboard box full of yarns in almost all colours of the rainbow. But their recent Tempo and Stone yarns are rather the colour of dust or mud, which does not sound that exciting but right now looks lovely.

Viime aikoina on vaivannut kova shoppailuhimo. Olen koittanut kanavaoida sitä laaturuuan ostamiseen (hyvää leipää! Kunnon juustoa! ja sellaista hyvää käsintehtyä suklaata, jonka yhden palan makuelämys voittaa levyllisen tavanomaista suklaata) mutta jotain muutakin on silti tullut hommattua. Samarias-kirpparilta Kalliosta löytyi nättejä pitsinenäliinoja ja Novita on saanut aikaiseksi lankoja jotka houkuttelivat vastustamattomasti. Minulla on kyllä pahvilootallinen lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja olen päättänyt olla ostamatta lisää, mutta Tempo- ja Stone-lankojen natural-mudansävy olikin sitten se puuttuva värikartan osa.


Samarias thrift store finds / Samarias-kirpputorin löytöjä:


Machinemade eyelet lace. Usually I despise eyelet where the stitches are so far apart, but here the holes are so large that the combination is in balance.
Konetekoista brodyyriä. Yleensä inhoan brodyyriä jossa pistot ovat noin harvassa (tehtaan piheyttä tekoajan ja langan kanssa), mutta tässä reiätkin ovat normaalia isompia ja niin kokonaisuus näyttää tasapainoiselta.

Princess tape lace (this is the back side) / prinsessa-nauhapitsiä, nurja puoli

Carefully hand-sewn eyelet border and mysteriously clumsy X / huolellisesti käsinommeltu reunus ja ihmeellinen kömpelösti ommeltu X


Valenciennes, probably machine-made. I'll have to consult my trusty The Identification of Lace by the lace authority Pat Earnshaw though to make sure. I'd be super happy to own a piece of handmade Valenciennes, but it's unlikely.
Valenciennes-pitsiä, luultavimmin koneella tehtyä. Pitää vielä varmistaa asia The Identification of Lace -kirjasta (tekijä alan auktoriteetti Pat Earnshaw ). Olisi mahtavaa jos huomaisin omistavani palan käsinnyplättyä valneciennesia, mutta se olisi varsin epätodennäköistä.


All of the above photoed on Marimekko's Purnukka fabric, which waits to be cut and sewn into a dress. I'm planning to make a collar from the small linen tablecloth in the photo above, somehow the clear shape matches the print.
Kuvien pohjana toimi Marimekon Purnukkakangas, josta aion tehdä mekon. Kauluksen mekkoon taidan tehdä kuvan pellavaisesta liinasta, selkeät kaaret sointuvat jotenkin printtiin.



Closer look at the Novita yarns / lähikuva Novitan langoista


Hey, the linen cloth looks good with chunky mud-coloured yarn too!
Liinahan sopisi mudanvärisen muhkuisen langan kanssakin!


I had a doggy visitor today. She loves my hairy carpet. Tämänpäiväinen hauvavauva-vieraani rakastui karvamattoon.

Cute little animals

More antique needlework I just could not pass at the thrift store although i have no idea what I'm going to do with it (apart from starting a museum). It's a eyeglass case from year 1903, decorated with tiny yet quite funky cross-stitch animals and plants.

Taas yksi antiikkilöytö Iso-Roban Lähetyskirpputorilta, 1 e. En voinut jättää sitä ostamatta mutta ei mitän aavistusta mitä tällä tekisi, muuta kuin ihmettelisi... museon voisin varmaan perustaa. Löytöni on siis silmälasikotelo vuodelta 1903, ristipistokirjottu hassuilla minieläimillä ja -kasveilla ja toisella puolella kotelon omistajan nimi.



Those cute squirrels remind me of this cute little furry animal (shrew?)my dad found in the sauna fallen to a plastic bucket. Poor little thing was shocked at first, running around the bucket, but when we started feeding him dead mosquitoes calmed down real quick. Isn't he the cutest? Tail not included about 2,5 cm long. It's like a real live Pokemon!
Kotelon oravat muistuttavat söpöydessään jotenkin vanhempieni luona saunapaljusta löytynyttä päästäistä. Otusparka juoksi hysteerisenä ympyrää minkä pienillä töppöjalkoillaan pääsi, mutta kun sille tarjoiltiin liiskattuja hyttysiä, rauhoittui syömään. Ehkä kesän liikuttavin ilmestys. Ilman häntää noin 2,5 cm pitkä miniotus. Ihan kuin joku Pokemon!


PS. We did let him free in the forest but I sort of wish I could keep one of his kind as a pet...
PS. Päästimme päästäisen vapaaksi metsään mutta tuo olisi kyllä ollut lemmikkinä suloinen.

Good finds

Yesterday, just by chance I popped in one antique shop in Helsinki, without any plan to buy anything. You know how these stories start... well, I ended up buying this wonderful 260 cm x 155 cm hand-embroidered cutwork tablecloth for 26 euros. It's not professional work, but the amazing amount of work put into it, complex design and huge size are amazing. And when you think about it, it's exactly 10 euros per meter, the price of a normal ok quality fabric! Crazy.
Eilen ihan sattumalta käväisin eräässä antiikkikaupassa Korkeavuorenkadulla, tietenkin ilman ostosaikeita. Näinhän nämän jutut aina alkavat... no, päädyin sitten ostamaan huiman hienon 260 cm x 155 cm käsintehdyn leikekirjontapöytäliinan 26 euron hintaan. Jälki ei ole aivan ammattilaisluokkaa, mutta työn määrä, monimutkainen kuvio ja iso koko antavat aihetta ihailuun. Metrihinnaksi tulee tasan kymmenen euroa, eli ihan tavallisen ok-laatuisen kankaan hinta. Aika älytöntä.


There are some minor rips and stains, so I might use it as a fancy fabric for some particularly decorative dress, but on the other hand it woul seem like such a shame to cut it. Have to think about it.
Pöytäliinassa on muutamia pieniä repeämiä ja tahroja, joten saatan päätyä käyttämään sitä kankaana (ajatelkaa miten ihana koristeellinen kesämekko siitä tulisi!), mutta toisaalta olisi mälsää leikellä noin näyttävä liina. Pitää miettiä.