Laatuvaatteiden sukupuolesta

On tässä vaatteideen laatuun perehtyessä moneen otteeseen tullut mieleen, että olisi paljon helpompaa olla laatuvaatteisiin hurahtanut mies kuin nainen (tai sitten nainen, jolle miestenvaatteet sopivat). Tänään kirjaa varten eri tietoja etsiskellessä törmäsin aihetta kuvittavaan vaatepariin. Miehille tarjotaan paljon paremmin asiaperustein selostettua laatua kuin naisille. Naisille tarjotaan vaatteiden sievää ulkonäköä, mutta löytyykö laatua? Harvemmin.

Katsokaa nyt tätäkin kalliissa muotinettikaupassa yli 500 euroa maksavaa söpöä puuvillavoileemekkoa. Informaatiota on monin verroin enemmän kuin halvemmissa nettikaupoissa. (En nyt ala mussuttaa siitä, että käytetty pitsi ei ole virkattua vaan koneommeltua, vaikka ihan hyvin voisin). Sinänsä suurin osa infolootan tiedoista on sellaisia, jotka ilmenevät jo kuvaa katsomalla. Kyllä juu, on koristeltu kankaan sävyisillä kirjonnoilla. Hyödyllistä tietoa, jos kuva on jäänyt latautumatta.

Söpö on.
Mutta sitten lähikuva.

Hyvä siis että lähikuva on. Se on tärkeä. Kiitos tälle nettikaupalle, että ostopäätöstä ei tarvitse perustaa paahtoleivän kokoiseen kuvaan.

Tämä on esimerkkikappale mielestän suht. hinnakkaasta vaatekappaleesta, jonka luulisi olevan ekstrahuolellisesti valittu. Kohdassa a) pitsiupotus on heilahtanut. Kohdassa b) on joku kumma mutru. Kohdassa c) on törröttävä langanpätkä, joka nyt itsessään ei ole kovin paha vika, mutta eikö valokuvaaja tai joku olisi voinut nyppäistä sen pois? Se ei ole hyvää mainosta.


Sitten aivan sattumalta löytynyt miesten talvitakkivalmistaja.
Alkuun nettisivulla on pari hyvännäköisen jampan kuvaa takki päällä. Sitten itse takit.

Seuraavaksi kerrotaan mikä tekee tästä takista hyvän hankinnan:

Takin hyviin puoliin paneudutaan perusteellisesti ja informatiivisesti:

Ja entäs tämä:

Hihoissa on pidennys- ja lyhennysvaraa! Kuten paremmissa miestenvaatteissa yleensäkin, on varauduttu siihen että asiakas voi muokkauttaa vaatetta joko oman koon muutoksen takia tai saadakseen täydellisen istuvuuden.

Nämä takit maksavat 845 dollaria eli n. 740 euroa. Verrattuna kesämekkoon, vaika kuinkakin pitsiupotuksilla koristeltuun, työmäärä takin tekemisessä on moninkertainen. Hinta taas ei.

Grr!

Mistä löytyisi se naisten keikari.com, jossa vertailla vaatteiden todellista laatua???

Logoista

 50-luvulta kajahtaa taas!

Koskennurmi-Sivosen teetettyjen vaatteiden laadun arvointia kästtelevästä tutkielmasta poimin couture/ateljeetyön arvosteluun ja arvoon liittyvästä käsitekentästä arvon "discretion" eli olisiko suomeksi hienotunteisuus tai huomiotaherättämätön tahdikkuus. Se ei Koskennurmi-Sivosen mukaan ole enää kovin korkealle arvostettu seikka, toisin kuin aiempina vuosikymmeninä. Moneen kertaan mainitsemani (ja lukemani) madame Dariaux'n Elegance viittaa jatkuvasti juuri tähän ominaisuuteen pukeutumisen ylimpänä saavutuksena – aina kello kuuteen asti, jonka jälkeen naisen velvollisuus ja oikeus on olla mahdollisimman säkenöivä ja lumoava.

No, huomaan että ilmeisesti mme Dariaux tai ties mikä vaikuttaa omaan psyykeeni, sillä koen itse tämän tietyn salaperäisyyden erittäin toivottavana ominaisuutena vaatteiltani. En nyt tarkoita tahdikkuudella  sitä, miltä vaatteet näyttävät, vaan sitä, mitä niiden perusteella pystyy päättelemään. En yhtään kaipaa sitä, että ventovieraat ihmiset pystyvät pelkästään katsomalla selvittämään mistä vaatteeni ovat kotoisin ja mitä ne ovat maksaneet. Tästä syystä inhoan logollisia tuotteita. Ne julistavat aivan liian avoimesti vaatteen alkuperän. Haluan olla itse tähti, ja vaatteet hiljaisia ja nöyriä palvelijoita, jotka eivät tuo itseään esiin. Logo on liian kovaääninen visuaalinen elementti ja lisäksi ymppää valmistajan tyyli- ja arvomaailman liian selvästi ulkoasuuni. Minua nyppivät muuten erinomaiset tuotteet, jotka on kuitenkin tärvätty länttäämällä niiden keskelle valmistajan liikemerkki. Valmistaja ilmenee kyllä asianharrastajalle muotoilusta muutenkin, ja jos ei ilmene niin antaa jäädä ilmenemättä.

Tietysti näin bloginpitäjänä, joka julkituo joka ainoan vaatehankinnan on hieman turhaa mesota 'salaperäisyydestä', mutta ainakin blogissa voin sitten kertoa juurta jaksain vaatteideni alkuperän ja motivaationi niiden hankkimiseen.

(Hyvän mielen vaatekaapin virallinen mielipide tietysti on, että jos logot sopivat ja kuuluvat omaan tyyliin, ne ovat täysin paikallaan, vaikka sitten olisi asukokonaisuutena logopaita, logohousut, logolaukku ja logotatuointi otsassa. Kukin oman mieltymyksensä mukaan.)

Trendi-inspiksiä Euroopasta

Pariisissa silmään pistivät second-hand kauppojen edustalle houkutteeksi pystytetyt 90-luvun viskoosikesämekkojen rekit. Jes, arvasin että ne palaavat! Sääli vain, että en ole löytänyt pyöränkettinkiin repeytyneelle siniharmaalle viskoosimekolleni korvaavaa (korjasin sen keltaisella tilkulla, ja se on liian hippi että menisin se päällä ulos. Kotimekkona oikein toimiva).

Toinen muotijuttu olivat suurikokoiset puolijalokivikorut. Koristeena ajankohtaisia ovat myös vanhat kunnon pinnit, ilman mitään hörhellyksiä. Halpa tyyliasuste, jos ei löydy jo valmiiksi kampauspiirongin laatikosta. Niillä saa aikaan pienellä vaivalla mielenkiintoisia kampauksia eritotn lyhyisiin hiuksiin.

Laadukkaiden materiaalien, perinteikkyyden ja funktionaalisuuden, puunruskeiden, luonnonsävyjen, syvän farkunsinisen ja kuparin tyyli – en tiedä mikä tämän trendin nimi on mutta joka tapauksessa pidän siitä. Pohjalla siis jonkinlainen slow fashion ajatus, jatkuvuus, laadukkuus. Yksi esimerkki Kölnissä ManuFactum, jossa jouduin hurmoksiin esim. joka tuotetta kuvailevien lappujen äärellä. Myös heidän postimyyntikatalogissaan kerrotaan tavaroista juurta jaksain, katso alla olevasta kuvasta.

Näin pitää myynnissä olevista tuotteista kertoa!!

Illums Bolinghusin näkemys vuoden 2015 miehestä. 

Tämä aikakapseliin esimerkkinä kauden miestentyylistä!

Toinen samanhenkinen ainakin tyylillisesti on Kööpenhaminan Illums Bolighus, jossa kaikki oli ihastuttavan chic. Ostin sieltä pellavaisen, Portugalissa ommellun T-paidan kesäksi. Myyjätär selosti erinomaisen innostavasti, kuinka firman suunnittelijat testaavat kaikki tuotteet huolellisesti ennen tuotantoon pääsyä. Toivottavasti se sitten on hyvä!

Jos indigonsinisen ja pellavanbeigen hillitty "luonnollisuus" kyllästyttävät, tanskalaisen sisustuslehden trendiaakkoston mukaan seuraava väritrendi on luonnon omituisimmista väriyhdistelmistä innoittunut "crazy colours". Tämän lurkkii jo nurkilla, kohta varmaan iso juttu. Tulee vähän oma nuoruus 90-luvulla mieleen, rakastin silloin muodissa olleita tumman helmiäisenhohtavia ja siftaavia meikkejä.

Dries van Notenin hapsutopissa syvänmereneliön väri- ja muutakin inspistä

Syvänmeren sienieliöt todellakin ansaitsevat paikkansa visuaalisessa maailmassamme, mutta taidan silti vältellä vihertävänvioletinkukertavia sävyjä omassa vaatekaapissani. Paitsi näin juuri FB:n vintagekirppisryhmässä todella päheän 50-luvun lasiriipuksen, joka olisi juuri tuota värimaailmaa. Sallin ostohimon tulla ... ja mennä. Ahh...