Kaikki mitä opin tänään untuvatakeista

Yle Puheen toimitaja Tiina Lundberg pyysi minua haastateltavaksi ohjelmaan, jossa mietitään muodikkaiden kevytvanutakkien eettisiä ja ekologisia ulottuvuuksia. Haastattelu tehtiin Partioaitassa ja paikallisena eksperttinä oli myyjä Petri Pakkanen, joka todellakin osasi paitsi kertoa myynnissä olevista takeista, myös paljon hyödyllistä taustatietoa untuva-asioista. Minun puoleltani tuli lähinnä teoriaa, sillä en ole mitenkään perehtynyt untuviin tai teknisiin ulkoiluvaatteisiin.

 Petri ja valikoima kevytuntuvatakkeja paremmasta (ja kalliimmasta) päästä.

Eettinen aspekti liittyy tietenkin lintuihin, joilta untuvat saadaan. Ehdottoman kamalaa eläinrääkkäystä on untuvien nyppiminen eläviltä linnuilta, se on kuin tukan kiskomista ihmisen päästä juurineen (muistaakseni vuonna 2009 tuli aiheesta karmea TV-dokumentti). Miksi eläviltä linnuilta sitten vaivaudutaan nyhtämään verisesti untuvat? Koska sitten ne ehtivät elinikänään kasvattaa vielä toiset ja kolmannetkin, jotka siten riivitään yhtä kivuliaasti. Eläinrääkkäyksen välttämiseksi untuva pitäisi nyhtää teurastetuilta eläimiltä. Puhtaasti luonnonvarojen kannalta on toki säästeliäämpää käyttää samaa eläintä useamman untuvasadon kasvattamiseen, mutta mahdollisesti säästettyjä ekopisteitä pitää verrata eläinten kärsimykseen.

Jos aikoo ostaa untuvatakin, pitää perehtyä huolellisesti valmistajan untuvapolitiikkaan. Jos mitään ei luvata, voi olla varsin varma että untuvat on nyhdetty elävistä linnuista. Jos lupaukset ovat tasoa "pyrimme selvittämään, että alihankkijamme lupaavat olla käyttämättä epäeettisesti hankittua untuvaa" niin siinä on liian monta ehkää ja muttaa ja perustelematonta toivetta asian varmistumiseksi. Vasta sitten kun valmistaja kertoo nimenomaisesti käyttävänsä vain sellaista untuvaa joka tulee heidän omilta tai sopimuskasvattajilta, voi olla suht turvallisin mielin. Sittenkin vielä ahdistelisin valmistajaa lisätietopyynnöillä, jos olisin itse untiskkaa hankkimassa.

Petriltä opin, että halvemmisa untuvatakeissa käytetään hätäisesti pestyä untuvaa, joka ei pysy niin pitkään hyvänä kuin perusteellisesti oikealla prosessilla puhdistettu untuva. Ja haiskahtaa jo uutena epämiellyttävälle. Kaksinkertainen kurjuus: rääkkäyksellä saatu untuva käytetään luultavasti huonolaatuisempiin tuotteisiin, jolloin eläimen tuska menee ihan erityisesti hukkaan. Yle ei voi mitään merkkiä mainita tai mainostaa, mutta minäpä voin välittää Petriltä kuulemani asian – Joutsen-firmalla on kuulemma yksi maailman parhaista jos ei jopa paras untuvien pesuprosessi. Se vaatii paljon energiaa, mutta jos tulos johtaa superpitkään kestävään takkiin, niin se on varmasti sen arvoista. Kuulemma myös untuva itsessään ei ole allergisoiva, vaan lintujen hilse, joka hyvässä pesuprosessissa saadaan kokonaan pois. Halvoissa untuvatakeissa on myös luultavasti enimmäkseen höyhentä ja vain vähän untuvaa, jolloin se ei lämmitä niin hyvin kuin pääasiassa untuvaa sisältävät takit.

Tiina Lundberg, Petri Pakkanen ja minä

Luksuksimmat untuvat kerätään villihaahkojen pesistä, mutta ne ovat sitten vallan tavattoman kalliita. Haltilla oli kierrätetyllä untuvalla täytetty takki. Sen lämpöominaisuudet eivät ole aivan yhtä hyvät kuin uuden untuvan, mutta jos takkia aikoo käyttää vähän kaupungilla käyskentelyyn kahvilakäyntien lomassa, niin naparetkeilykelpoinen vaate ampuisi yli maalin.

Untuvan herkkyyttä kosteudelle voi parilla tavalla vähentää. Ensimmäinen on antaa untuvantuottajalintujen uiskennella, joka kuulostaa lisäksi hyvin eläinystävällisltä, kun kyse kuitenkin on vesilinnuista. Toinen on spreijata untuvat suojasuihkeella, mutta asiasta enempää tietämättä suhtaudun epäluuloisesti tämäntyyppiseen kemikaaliin. Usein vettähylkivyyskemikaalit ovat karmeita myrkkyjä. Ja nyt oli kehitetty untuvan ja tekokuitutäytteen spesiaali yhdistelmä, joka hylkii vettä (toistaiseksi vain Tierra-merkillä, ja hiottavan hinnakas, mutta niin ovat kaikki hyvät untuvatuotteet).

Untuvatakkia pitää osata pestä ja säilyttää oikein tai se tärvääntyy. Petri suositteli pesulapesetystä vanhassa ja hyväksi tunetussa pesulassa (untuvan pesemisessä ja ennenkaikkea kuivaamisessa on ihan omat niksinsä, joita ei edes kaikissa pesuloissa hallita, saati sitten kotona pystytä toteuttamaan). Kesän ajaksi kannattaa laittaa takki esim. tyynyliinassa tai muussa hengittävässä pölysuojassa sängyn alle tai muuhun suht tasalämpöiseen kuivaan paikkaan, jotta untuvat eivät ala kostuneina mätiä. Ei saa runnoa liian pieneen pakettiin (mm. ei siihen pussiin joka untsikan mukana tulee!), eikä riiputtaa pitkiä aikoja naulakossa etteivät untuvat painu untuvataskujen pohjalle. Kymmenen vuotta on realistinen ikä kunnon untuvatakille, jos sitä vain hoitaa hyvin.

Se, että untuva on uusiintuva ja sellaisenaan tietyltä kannalta tekokuitua ekologisempi täyte, on jotakuinkin samantekevää. Takkien kankaat ovat joka tapauksessa tekokuitua, eikä monikaan varmaan rupea kaivelemaan untuvia loppuunsa käytetyn takin sisuksista kompostiin (kerro, jos olen väärässä!). Oleellisempaa on se, että kerran hankittua takkia kanssa käyttää eikä joudu heti seuraavana syksynä hankkimaan uutta. Jos ostelee paljon ja varsinkin sellaista joka ei kestä seuraavalle käyttäjälle käyttökelpoisena, on ihan se ja sama onko joku täyte pikkiriikkisen ekologisempaa kuin joku muu.

 

Lopputulemana sanoisin, että jos aikoo ostaa untuvatakin, niin ostaa sitten mahdollisimman kalliin, ja investoi hankintaan rahan lisäksi myös aikaa. Sen pitäisi olla harkittu pitkän tähtäimen suunnitelmaan kuuluva ostos, joka toteutetaan vasta perusteellisen tuotten ominaisuuksien ja omien tarpeiden tutkimustyön jälkeen, ei päähänpisto. Jos ei ole rahaa eikä aikaa, niin ostaa sitten kierrätetyn tai tekokuitutäytteisen (mielummin ensinmainitun). Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä. Ja kun ostaa ulkoilutyyppisen takin, niin ostaa sellaisen jolla on oikeasti hyvät tekniset ominaisuudet, alan kaupasta ja myyjältä joka osaa todella avata mikä takissa tekee siitä hyvän hankinnan. Eräilytyyli ei kuulu minun kaupunkipukeutumiseeni, joten tästä ei ole juuri minulle iloa, mutta eräily- partio- ym. kaupoissa henkilökunta oikeasti tietää tuotteista joita myy, ja se on arvokas hyöty ostajalle. Oikein nautin, kun sai olla sellaisen myyjän asiakkaana, joka osaa vertailla eri tuotteiden faktisia ominaisuuksia laajasti, tietää taustoja ja antaa hyödyllisiä vinkkejä kuinka hankinnastaan saa parhaan hyödyn.

Talvivaatteista jotka ovat tai eivät ole sitä miltä näyttää

Ihan tähän alkuun pari pitsikuvaa keskustan trendi-Fidasta. Arkku täynnä virkattuja pitsejä, kaunis eri valkoiseten sävyjen ja virkattujen pintojen yhdistelmä, melkein taideteos:

Käsinnyplätyllä pitsillä koristettu liina, 15 e jos joku kaipaa hienompaa pöydänpäällistä.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa muistelin muinaisia teiniaikojani ja sitä kuinka tehdäkseni oikeanlaisen vaikutuksen muihin yläastelaisiin kärsin ilman pipoa hurjilla pakkasillakin. Kun vertaa tilannetta nykyhetkeen, voi vain olla tyytyväinen siitä että tällä hetkellä muodissa ovat lämpimät, funktionaaliset talviasut. Untuvatakit, muhkeat pipot, paksut villaneuleet, jokasäänkengät, parkat ... kerrankin se, mikä on mukavaa näillä säillä, on myös trendikästä. Tosin ongelmansa on siinäkin: kun teknisistä materiaaliesta tehdyt, viimeistä pistoa myöten toimivaksi ja lämmön pitäväksi mietityt ulkoiluvaatteet ovat muodikkaita, niistä tehdään saman näköisiä, mutta ominaisuuksiltaan toimimattomia muotiversioita. Jutskailin erään valokuvaajan kanssa, jonka heikko kohta on tekniset retkeilyvaatteet, ja hän piti kummallisena joskin humoristisena sitä, että tehdään teknisen ulkoiluvaatteen näköisiä vaatteita, jotka eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja sitten (se humoristinen kohta) ... myydään ne vielä kaksi kertaa kalliimmalla kuin kalliihkot tekniset esikuvavaatteet! Jos nyt lähtisin ostamaan untuvatakkia tms. lämpövaatetta, niin menisin varmaan Partioaittaan tai vielä mielummin johonkin Ase ja erä -myymälään, sieltä luultavasti saa juuri sitä mitä näyttääkin saavansa. Esteettisesti vaan olen viehättynyt enemmän villakangastakkeihin (itselläni), urheiluvaatteet kiinnostavat ulkonäöllisesti vain jos ne ovat siltä ajalta kun kolmiosainen tweedpuku oli urheiluasu.

Toinen saman ilmiön esiintymismuoto on kun muhkeat skandinaavisilla kuoseilla koristellut villaneuleet ovat muotia, niistä tehdään kopioversioita akryylistä, joka ei juuri lämmitä.

Tapasin eilen kaffin ääressä Laura Honkasalon, jolta muuten on ihan näillä hetkillä tulossa budjetti- ja pihistelyaheinen kirja Nuukailua. Kummallakin oli chic talvitakki (pakko myöntää että Lauralla vielä tyylikkäämpi kuin minulla - uskomattoman huolellisesti ja kauniisti tehty musta villakangastakki tuntemattomalta kotimaiselta merkiltä 60-luvun alusta pikku karvareunuksineen, kangasreunusteiset napinlävet, täysin priimakunnossa, olen lievästi kade) ja iloitsimme tämänhetkisestä muotivirtauksesta, joka sallii yhdistää siistiin ja siroon takkiin lämpimän, tötterömäisen pipon. Parhaita muotikeksintöjä viime vuosilta! Kävimme myös Eurokankaassa, ja voin ilokseni raportoida, että poistuin sieltä ostamatta mitään. Hahaa! Olen vapaa! Kankaat eivät enää sumenna järkeäni!

 

Vuotuinen kevättalven visiitti kasvitieteelliseen puutarhaan Pikku Onnettaren kanssa. Tuskin mikään on yhtä virkistävää pakkasen ja hankien keskellä! Tällä kertaa eväänä oli itsetehtyä sushia.  

Parissa haastattelussa minulta on kysyttyä vinkkiä miten estää itseään shoppailemasta vaatteita. Niiden vinkkien lisäksi mitä kirjasta löytyy, voin myös vinkata uuden - blogi. Kun on enemmän tai vähemmän velvoittavasti lupautunut esittelemään kaikki vaateostoksensa blogissa, se on omiaan lannistamaan pöhköimmät ostohalut. Tai siis kun pitäisi sitten selittää, että mihin tarpeeseen ja käyttöön tämä vaate tulisi, ja tietää jo valmiiksi että selitys olisi aika hatara, niin se hillitsee. Eilen näin erään rouvavaatekaupan loppuunmyyntialet, ja jollakin tekosyyllä käyskentelin katsomaan mitä sieltä löytyisi (rouvavaatekaupoissa voi olla varsin kiehtovaa tavaraa tarjolla). Käteni leijaili pitkään kirjotun tyllihameen yllä - puuvillatylliä! - mutta sitten aloin sommitella mielessäni ostoksesta kertovaa blogikirjoitusta, ja siitä tuli ihan hoopo, joka varmisti sen että jätin hameen sikseen. Empty Emptor on kirjoittanut blogien shoppailua lisäävästä vaikutuksesta, mutta toimii se toisinkinpäin!