Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Helmikuun pyöryläisiä

 

Helmikuun pyöryläisiä asioita:

1. Pikku Onnettaren ensimmäinen tekstiilitaideteos. Tylpän kanavaneulan voi antaa jo kaksijapuolivuotiaalle käteen, ei pelkoa onnetomuuksista. Tylli osoittautui hyväksi ompelupohjaksi, kun lapsi näkee ompeluksen molemmat puolet yhtä aikaa. Kivaa yhteistä puuhaa äidille ja tyttärelle!

2. Olen kokenut valaistumisen kalansyönnin turmiollisista vaikutuksista (siis poislukien jotkin tylsät kalat, kuten hauki. Saahan siitä ihan hyvän keiton, mutta ruotoihin menee hermot aaargh! on kai ihan järkeenkäypää, että parhaan makuiset ja helpoimmin ravinnoksi käytettävät kalat kärsivät kalastuksesta eniten, mutta erittäin mälsää). Mutta sillointällöin nautin silti kalaa. Pääpaino sanalla nautin! Pidin työhuoneella miniblinifestivaalit, lisukkeina siis mätiä, sienisalaattia, sipulia ja savulohikräämiä (kaikki kuvan ruokatuotteet Aitokauppa).

3. Nokkoslankaa Sirinä Designiltä. Hyvin mielenkiintoisen tuntuisa, tiukkaan kehrättyä lankaa, jonka piakkoin postitan neulesuunnittelua opiskelevalle siskolleni.

Hiukan lainauksia viikon lopulle:

Spades and Silk:  "The fashion industry can get us jazzed, and even obsessed, over a new outfit or style that we just have to have for this season.  And we love it, because it makes us look and feel good. ... We all do this from time to time, without thinking about all the negative effects, whether that applies to our financial lives, or the aspects of production behind what we are buying.  Unfortunately, on the production end there can be a lot of negative effects hitching a ride of hem of your cheap garment.  And it is important to be informed."

Radical simplicity "how do we get people to live within the means of nature and not feel deprived?"

Nokkoskankaista ja Paloni maailmalla

Viimeisen viikon kuluessa olen haastatellut Paloni-liikkeen perustajaa Minnaa ja Sirinä Design -liikkeen Ritua. Palonissa on myynnissä pienten, riippumattomien vaatemerkkien tuotteita, jotka on valittu tyylin ja ekologisen valveutuneisuuden perusteella. Kyselin Minnalta hänen näkemyksiään m. eettisen vastuun jakautumisesta kuluttajien, tuottajien ja virallisten tahojen välillä.

Ja jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, Paloni avaa pian pop-up-liikkeen IvanaHelsingin kaupassa New Yorkissa! Tsemppiä!

Alempi kuva: Palonin liikkeessä oli hienoja koreja seinällä. Olen aika heikkona koreihin, joten tuo koristelu vetosi.

Sirinä-kaupassa Krunikassa myydään nokkosesta ja pellavasta tehtyjä vaatteita ja kodintekstiileitä. Kyselin Ritulta erityisesti nokkosesta, sillä siinä olisi yksi vaihtoehto puuvillan vahingolliselle hegemonialle vaatealalla. Sirinässä myytävät nokkoskankaat tulevat Nepalista, mutta teoriassa kuitunokkosta voisi kasvattaa myös Suomessa (MTT on tehnytkin jotain kokeiluita aiheesta). Ritu värjää nokkoskangasta itse kasviväreillä ja vielä ompelee myynnissä olevat tuotteetkin. Kiirettä piisaa!

Ihastuin luonnonvärisen nokkoskankaan elävään pintaan. Harmi kyllä juuri luonnonvärinen kangas oli loppu, mutta heti kun sitä tulee lisää, teen tai teetän tästä materiaalista kesämekon. Tosin myös kotimaisella indigola värjätty savunsininen kangas oli hurmaava. Kuvitelkaa tästä kankaasta aivan yksinkertainen, linjoiltaan chic kesämekko, yhdistettynä hienostuneeseen laukkuun, ruotsalaisiin puupohjasandaaleihin ja valkoiseen pitsihuiviin - oih!

Tämän mekon koristeelliset raidat ovat nokkoslangan luonnollisten värivaihteluiden aikaansaamia. Mitä valoisammassa nokkonen kasvaa, sitä vaaleampaa kuitua siitä saa.