Kevään 2016 Halpa-T-paitavertailu

Kierrätyskeskuksen kanssa tekemääni työhommaan (josta lisää myöhemmin) liittyen olen joutunut ostamaan valkoisia t-paitoja monesta eri kaupasta. Nyt kun minulla kerran on vertailumateriaalia, toimin hyödyllisen pukeutumisjournalismin esitaistelijana ja keroon mitä olen tällä hetkellä edullisissa ketjukaupoissa myytävistä t-paidoista selville saanut. Näin Vaatevallankumousviikon kunniaksi: älkää ostako sokkona!

1) Kappahl

Niskassa lukee Our Best Basics Made with organic cotton. Materiaali 95% luomupuuvilla, 5% elastaani. Pesu 40C. Valmistusmaa Bangladesh. Kirkkaanvalkoinen.
Ohutta mutta ei ihan lirua trikoota. Yhden pesun jäljiltä hiukan untuvaa pinnassa, ei vielä häiritsevissä määrin, mutta pörröttää siihen malliin että saattaa jatkopesuissa vielä rumistua. Ei ole lähtenyt juurikaan kiertymään eikä kerrosten- ja silmukkarivien kulma ole kovin vino.
Pääntien kaitale kiinnitetty vain saumuriompeleella, ei tukinauhaa olkasaumassa (joka tosin on pääntien laajuuden takia niin lyhyt, että ehkä tukinauha ei ole välttämätön). Ompelujälki suht siistiä. Helmakäänteen saumat täsmäävät. Muotoiltu, kapeahko malli.
Sanoisin että aluspaidaksi OK hankinta, mutta luultavasti nuhraantuu pesuissa niin ettei oikein sovi pitemmän päälle päällispukeutumiseen.
Lisähuomio: ystäväni kertoi ostavansa juuri näitä perus-aluspukeutumiseen. Materiaalia on kuulemma vuosien varrella ohennettu, mutta hänestä hinta-laatu-suhde on vieläkin OK.

Lähikuva Kappahlin paidan trikoosta

2) Lindex

Niskassa lukee Sustainable Choice. Materiaali 55% lyocell 45% viskoosi. Materiaalilapussa lukee lisäksi "may shrink 5-7%". Valmistusmaa Bangladesh. Luonnonvalkoinen.
Valuvaa, laskeutuvaa trikoota, luonteenomaisen viskoosimaista. Yhdessä pesussa pinta ei ole mennyt miksikään. Kerrosten ja silmukkarivien kulma näyttäisi olevan tasan 90 astetta. Kiertää hiukan oikealta vasemmalle, mikä väljän ja suoran mallin huomioonottaen ei ainakaan tässä vaiheessa ole vielä vaivaksi.
Hihaton malli, laatikkomainen ja tarkoitettu väljäksi. V-mallinen pääntie viimeistelty kapealla kantilla, jonka saumanvarat käännetty siististi nurjalle. Olkasaumassa tilkku samaa trikoota tukinauhana. Helmassa käynyt ompelukämmi, käänteen syvyys heittää ja sivusaumat ei toisella puolella täsmää käänteessä (ks. kuva).
Ei peruspaidan etsijälle, koska malli ei ole klassinen.  Materiaali vaikuttaa aivan kelvokkaalta, mutta ompelujälki ei kaikin osin vakuuta.

Lindexin viskoosipaidan helmakämmi.

3) Lindex

 Niskassa teksti Lindex Organic Cotton ja Sustainable Choice. Roikkolapussa Gots-symboli. Materiaali 100% puuvilla. Valmistusmaa Bangladesh. Luonnonvalkoinen.
Tämän joukon ainoa täysin puuvillainen T-paita. Höyhenenkevyttä, aivan ohutta ja läpikuultavaa trikoota, jossa (tarkoituksellisia) epätasaisia kohtia. Kuvan kappaletta ei ole pesty, mutta toinen samanlainen on, ja se pysyi pinnaltaan siistinä mutta meni niin vinkuraksi etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Menetti siis täysin muotonsa. Trikoo on todella vinoa ja ilmeisesti lisäksi venytetty neulomossa liikaa tai väärään suuntaan. Kaareva helma on muutenkin haasteellinen ommeltava, ja pesussa vääntyvässä trikoossa erityisen epäonninen valinta. Helma on nurjalta aivan kurtuilla, ja paheni vain pesussa.
Laaja V-pääntie, niska siistitty kaitaleella. Ei tukinauhaa olkasaumassa. Hihankäänteiden, etupääntien ja helman huolittelu tehty leveällä kaksipuoleisella peitetikillä – tyylivalinta, josta en itse pidä, mutta se on makukysymys.

Jottei tästä jäisi väärää käsitystä, on sanottava että pesussa vääntyminen ei ole mikään luomupuuvillalle erityinen ominaisuus. Se johtuu trikoon neulonnassa ja viimeistelyssä tehdyistä virheellisistä valinnoista. Luomupuuvilla on muutoin aivan kannatettava materiaali.

Kurttuja helmassa. 

4) H&M

Materiaali 95% puuvilla, 5% elastaani. Valmistusmaa Bangladesh. Niskalapussa lukee Basic H&M. Vitivalkoinen.
Ihan kelvokkaan tuntuista sinkkutrikoota, ei näy läpi, ei ole vinoa. Ei ole yhdessä pesussa lähtenyt kiertämään eikä pinnasta näy kuin minimaalisinta kuitupörrön aavistusta. Laaja pääntie, hyvänoloisesti istutetut hihat (minulle väärä koko, joten en voi testata istuvuutta omakohtaisesti). Pääntie viimeistelty nauhalla. Olkasaumassa ei ole tukinauhaa, mutta ehkä ei tarvitse kun on niin lyhyt sauma. Helmassa ei kurttuja ja saumuriommel on tiheä. Hihankäänteiden ja helman peitetikki ehkä hieman löysä langankireydeltä, onkohan tarkoituksellinen valinta (joustaa hyvin) vai vahinko?

Jos mietitte mitä tarkoitan pääntien huolittelua nauhalla, se on siis tuo kuvassa näkyvä.

5) GinaTricot

Materiaali 95% viskoosi, 5% elastaani. Valmistusmaa Bangladesh. Pesu 30 asteessa. Luonnonvalkoinen.
Raskaasti valuvaa, todella lurua viskoositrikoota. Harvahkoa, verrattain paksulankaista neulosta. Kuvan paitaa ei ole pesty, mutta tästä on testattu kaksikin versiota. Toinen pestiin ohjeenmukaisesti 30 asteessa, ja sille ei käynyt mitään ihmeellistä. Toinen pestiin 40 asteessa ja se meni todella nukkaiseksi. Tätä paitaa siis ei tosiaankaan kannata pestä yli kolmenkympin. Sitten ei myöskään kannata erittää rasvaa ihostaan tai hirveästi hikoillakaan. Sopii siis parhaiten mallinukeille.
Malli on suora ja pitkä, pääntie viimeistelty nauhalla. Hihat ovat lyhyet. Helmassa on pientä epämääräisyyttä ompelussa. Saumuriommel on löysähkö ja pitkätikkinen.

Helmassa ihme kupruilua.

Tässä vielä vertailukuva kaikkien t-paitojen saumuriompeleista:

Näistä parhaaksi valikoisin H&M:n t-paidan. Sen materiaali tuntuu parhaalta eikä ompelujäljessä ole mitään huomauttamista. Kaikkein paras viime aikoina hiplaamani T-paita oli kuitenkin R-collectionin (28€), siinä oli niin hyvä vankka kaksipuolinen trikoo että varmaan kestää vuosia.

Sananen Muodin vaihteluista

En tiedä mistä tämä juuri tänään tuli mieleeni, mutta haluaisin paneutua erääseen yleiseen, mielestäni virheelliseen käsitykseen muodin kiertoon liittyen. Monesti tulee vastaan oletus, että nykyään muoti muuttuu kovin nopeasti, nopeammin kuin ennen, ja seurauksena vaatteet vanhenevat tyylillisesti hurjan nopeasti. Mutta tiedättekö mitä? Asia ei ole näin. Jos käsitämme "muodin" sellaisena yleisenä pukeutumistyylinä, jota ihmisen on noudatettava, jos ei halua pistää silmän todella omituisesti, niin sen vaihtelut eivät ainakaan ole nopeutuneet viime aikoina. Jos vertaa mitä muutoksia esim. yleisessä siluetissa oli vuosina 1905-1925, tai 1925-1945, tai 1955-1975 ja sitten vastaavasti viimeksi kulunutta 1995-2015, niin eivät suinkaan muutokset ole olleet nopeampia ja rajumpia viimeisessä periodissa? Paljon vähemmän silmäänpistävältä näyttäisi vuoden 1995 asukokonaisuudessa tänäpäivänä kuin vuoden 1905 asukokonaisuudessa olisi näyttänyt 1925.

Muodin suuret linjat muuttuvat nykyään laskelmieni mukaan noin 6-8 vuoden välein – kun taas Madame Dariaux'n kirjassa Elegance vuodelta 1964 hän laskee suurten linjojen muuttuvan 4-6 vuoden välein. Jos siis jotain, muodin kierto on itseasiassa hidastunut. Varhaisen 2000-luvun pinkeät ja kireät vaatteet näyttävät nyt vanhahtavilta, mutta 2007 vuoden vaatteista huomattava osa kävisi ihan kelvollisen ajankohtaiseen pukeutumiseen tänäänkin.

Asia erikseen ovat hetkelliset päiväperhon omaiset trendit, jotka tulevat ja menevät pikavauhtia. Mutta ne ovat hupihommia, joita ei ole mikään pakko ottaa pukeutumisen osaksi. Ihminen voi aivan hyvin näyttää muodikkaalta, ajankohtaiselta osallistumatta yhteenkään ohikiitävään trendiin. Ja yhden muotikauden mittaiset tai vielä lyhyemmät trendit eivät nekään ole 2000-luvun keksintö. Niitä on ollut vähintään siitä lähtien, kun Marie Antoinette ja Rose Bertin keksivät viikko toisensa perästä yhä hupsumpia hullutuksia ensinmainitun hattuihin ja kampauksiin. Epäilemättä tälläisten "vapaaehtoisten" muotipilkahdusten tarjonta on nykyään paljon määrällisesti laajempaa kuin ennen pikamuodin keksimistä. Ennenkaikkea se mitä nykyään on enemmän on nimenomaan hauskoja, erilaisia ehdotelmia. Siluetit ja vaatteiden väljyys, joka on tärkein pukeutumista räikeästi ajoittava seikka (nyt kun hameen pituus ei enää ole kovin merkittävä asia), eivät vaihtele joka vuosi. Muotikauppias ei jyrähdä kapeiden hameiden oleva pakollisia tänä keväänä. Ehei, hän asettaa esille vähän sitä ja tätä, persikanväristä denimiä ja sporttigoottia, romanttisen rokkia, pitsiä yhdistettynä collegekankaaseen, 90-luvun kukkakuoseja ja läpinäkyvää leopardia, ja asiakas kuljeskelee rekiltä toiselle valikoiman huumaamana ja ostelee vähän kaikenlaista mikä sattuu miellyttämään. Kuinka pitkään esim. yhdistelmä tiukat farkut - väljä yläosa on jo ollut ajankohtainen? Varmaan pian 10 vuotta.

Ainahan uutuudet kiinnostavat, se on kai ihmisen aivoihin syvälle koodattu juttu. Mutta tämä ei ole sama asia kuin muoti. Siluetti ja merkittävät inspiraatiot ovat muodin suuria aaltoja, eivätkä ne vaihdu joka kahden viikon välein. On oma valinta haluaako ostaa kaikenlaisia päähänpälkähdyksiä joita pikamuotiketjujen suunnittelijat tuottavat liukuhihnalta – kunhan käsittää sen että nämä tuotteet parhaimmillaankin vain seuraavat trendejä, välttämättä eivät edes niitä. Suuret muotiaallot syntyvät yhteiskunnallisista olosuhteista, ihmisten elintavoista, kulttuurista. Niitä ei keksitä. Trendit nimenomaan keksitään, mutta niihin osallistuminen taas on aivan vapaaehtoista. Jos on kiinnostunut trendeistä ja haluaa pukeutua niiden mukaan, niin sitten voi ottaa asiakseen etsiä elinkaarensa aivan alkuvaiheessa olevan trendin, jolloin sitä ilmentävää vaatetta voi käyttää ainakin vuoden, mikä suurinpiirtein on nupusta kuihtumiseen trendin ikä. Minkä lisäksi lähes mihin vain trendiin sopivia tuotteita löytää käytettynä, sillä vain harvoin trendi on jotain aivan ainutlaatuisen uutta. Yleensä se on kahden aiemman muoti-ilmiön yhdistelmä. Trendien seuraamista voi siis suositella askartelunhimoisille alustavasti ompelutaitoisille, joilla on liikaa vapaa-aikaa. Niiden ostamiseen käytetty raha vain aniharvoin ehtii ansaita itseään takaisin ennenkuin ... käyttäjä itse kyllästyy, joka yleensä tapahtuu ennenkuin trendi edes ehtii kokonaan kadota. Vika siis ei ole muodissa, eikä trendissä, vaan käyttäjän mielessä.

Lainaan Mme Dariaux'ia: "There are two kinds of fashion, which might be distinguished as True Fashion and Passing Fashion. True Fashion is a deep current that changes only every four or five years and is the inspiration of some particular creator while Passing Fashions are ripples of no great importance, which are carried off by the winds of a single season and are invented by a number of different designers. It is the former that change the lines, volume and length of the mode; the latter are especially concerned with details and most of all with trimmings." Tämä pätee edelleen, paitsi että arvelen muotisuunnittelijoiden arvovallan hieman rapistuneen, siinä mielessä että suuret muotikäänteet eivät enää ole jonkin tietyn suunnittelijan neronleimauksia.

Himoshoppaajista

Ansaitusti paljon huomiota ja pahennusta aiheuttaneesta NYTin Himoshoppaaja-artikkelista päähäni pälkähtäneitä ajatuksia (+ muutamasta velkaantumisesta kertovasta lehtijutusta, ja tästä blogista josta kiitos vinkistä Honkasalon Lauralle):

1) 500 euroa viikossa ylimääräisiin osteluihin?!?!? Ehkä minun pitäisi vielä miettiä, olisiko järkevässä palkkatyössä sittenkin mukavampaa kuin epäsäännöllisesti pieniä summia ansaitsevana kulttuurityöläisenä.

Pieni laskutoimitus. Jutun tytöllä on 800 e kuukaudessa "löysää" rahaa. Tekee vuodessa 9600 euroa. Jos nyt uisin itse vastaavassa rahamäärässä niin jakaisin summan näin: Siitä voisi laittaa satasen viikossa pikku hemmotteluihin ja välttämättömin vaateostoksiin, jolloin koko vuoden hemmottelu- ja vaatebudjetti olisi yhteensä 5200 e. Jos siitä puolet laittaisi vaatteisiin - 2600 e - vuoden vaatebudjetti olisi yli tuplasti isompi kuin minun nyt. Kaikki tarvitsemansa vaatteet olisi varaa hankkia mitä parhaimman laatuisina, esim. ompeluttaa mittojen mukaan huippulaatuisista kankaista. Jos kahtena perättäisenä vuonna pistäisi säästöön puolet vaatebudjetista, voisi teettää vaikkapa maailman kauneimmat saappaat Shoebakeryn Otsolla (tämänhetken tavoittamaton vaatehaaveeni). Tai jos mielikuvitus ei riittäisi teettämiseen, joka tapauksessa voisi hankkia mitä hyvänsä merkkivaatteita ja -asusteita. Ei luonnollisestikaan mitä hyvänsä määriä mitä hyvänsä merkkivaatteita, mutta sellaisen määrän kuin nyt vuodessa uutta tarvitsee, ylöspäin pyöristäen ja ilman mitään pihistelyä.

Viisikymppiä viikossa jäisi yleiseen hemmotteluun, kuten leffalippuihin, kahviloihin, keikkoihin ym.

Loput voisi laittaa säästöön, jolloin ilman mitään vaivannäköä tai vähintäkään asketismia saisi kokoon 4400 euroa - joka onkin suurinpiirtein kahden kuukauden lomareissun hinta missä vain kohteessa, ruokineen asumisineen matkalippuineen kaikkineen.

Eli voisi nauttia elämästä kaikin tavoin, pukeutua mitä ihanimpiin laatuvaatteisiin, ja viettää 2 kk aina jokaista työssä vietettyä vuotta kohden reissussa palkintona siitä, että ei täytä kotiaan mitättömän laatuisilla vaaterievuilla, jotka ovat jo valmiiksi lähes jätettä. Hmm, jaa-a, täytyy sanoa että jutun tyttö ei voisi mielestäni juuri tuntua hullummalta, vaikka hän polttaisi rahansa kokossa. Ja hänen tapansa käyttää rahaa tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Elämme omituisia aikoja.


2) Jos aikoo törsätä hulluna rahaa vaatteisiin, kannattaisi ostaa merkkivaatteita. Kun / jos joskus rahat loppuvat tai huomaa olevansa kaulaansa myöten veloissa, löytää aina jonkun toisen ääliön, joka ostaa huomattavalla summalla logolaukkusi tai merkkikenkäsi. Jos on raahannut kotiinsa tusinariepuja ketjukaupoista, niistä eroon päästäkseen joutuu lähinnä maksamaan.


…ja mitä helkkaria ihminen tekee sellaisella määrällä vaatteita, että niitä ei ikinä ehdi pitää kaikkia yllään? Käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelee, mutta aikamäärä on kaikille sama: 365 päivää vuodessa, joista kussakin on 24 tuntia. Ajasta vähintään neljännes menee yöpuvussa. Pari-kolmesataa vaatetta kattaa kaikki mahdolliset vaatetarpeet ja suo huomattavaa vaihtelunvaraa (ei sillä, että niin paljon tarvitsisi omistaa, mutta ihan enimmillään siis). Enempää tuskin ehtii käyttää, sillä lisäaikaahan tunnetusti ei voi ostaa. Jos haalii vaatteita, joita ei aiokaan pitää, eikö aivan hyvin riittäisi että ostaa jotain Habbohotel- tai Poupeegirl-virtuaalivaatteita?

Jutun tyttö käytti kaksi mekkoa ompelijalla, joka on sentään aika fiksua toimintaa. Mutta osoittaa, että hän käyttää tiettyjä vaatteita useammin kuin kerran, joten suuri osta kaapin sisällöstä makaa jouten sitäkin pidempään.


3) En vastusta edullisia ketjuliikkeitä sinänsä. Ihmisille, jotka kaipaavat jotain päällepantavaa, koska alastikaan ei voi olla ja vaatteet eivät kiinnosta niin paljoa että niihin ei tekisi mieli laittaa tuloista kuin korkeintaan pari prosenttia, ketjuliikkeet ovat juuri passeli paikka. Sieltä saa edullisesti jotain vartalonverhoa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla herättämättä kiusallista huomiota. Mutta minun on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka olevinaan rakastaa vaatteita, niinkin että laittaa niihin tuhansia euroja vuodessa, mutta ei ole niistä sen vertaa kiinnostunut että kyseisten liikkeiden mitäänsanomaton laatu ei vaivaa. Jos pätäkkää kerran piisaa, miksi, miksi, miksi vaatteista ja muodista kiinnostunut ihminen ei hanki jotain oikeasti hyviä vaatteita? Tai siis mistä asiasta vaatteissa on kiinnostunut, jos ei niistä vaatteista?

Minä vaan ihmettelen. Pää meinaa haljeta, kun ajattelen tätä asiaa.