Näytetään tekstit, joissa on tunniste quality. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste quality. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. syyskuuta 2016

Aina vain laadusta



Kävin pari viikkoa sitten kouluttamassa suomessa valmistettuja vaatteita kotikutsumyyvän Kotimai Design -firman myyjiä vaatteiden laadusta. Parin tunnin koulutuksessa ei voi kuin raapaista pintaa, silloinkaan kun osallistujat ovat hyvin motivoituneita. Jotain tärppejä on, ompelujäljestä voi nopsaankin sanoa yhtä ja toista, kun taas kankaan laadun tunnistaminen vaatii pitkät ajat sormenpäiden totuttamiseen.

Pystyn itse aika hyvin kangasta koskettamalla päättelemään mitä materiaalia se on ja kohtuullisessa määrin arvioimaan myös kestoa/laatua. Pystyn arvioimaan miksi valmistuksessa on päädytty johonkin tiettyyn ratkaisuun, ja tiedän mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Näen jos ompelussa on tapahtunut kämmi tai jos viimeistelystä on tingitty. – Mutta tämän ymmärryksen hankkiminen on vaatinut n. 10 vuoden aktiivisen askartelun kankaiden ja vaatteiden parissa, muotiopinnot mukaanlukien. Ei ole kohtuullista vaatia, että kaikki uhraavat yhtä paljon aikaa ja vaivaa vain saadakseen selville nukkaantuuko tai kiertyykö kaupassa tarjolla oleva t-paita vaiko ei.

Onneksi sentään kuitumateriaalia ei vaatteesta tarvitse kuluttajan itse arvailla, sen jo laki vaatii vaatteessa ilmoitettavaksi, mutta sen pidemmälle tiedon siirron vaatimukset eivät ulotu. Siitä eteenpäin laadun arvioinnin taakka lepää kuluttajan (tai sisäänostajan, jos hän on kunnianhimoinen) harteilla, vaikka hänellä ei ole välineitä tai kykyjä sen arviointiin. Sitäpaitsi monet seikat, esimerkkinä trikoon nyppyyntymisalttius, ovat sellaisia, että niitä ei kovinkaan tarkasti lopputuotteesta katsomalla ja hypistelemällä arvioida. Ja kuitenkin! Jossain vaiheessa tuotantoprosessia joku on tiennyt, minkäpituisia ja -laatuisia kuituja langankehruukoneeseen syötetään, millä koneella lanka on kehrätty, onko sille tehty nukanestokäsittelyjä, onko trikoo neulottu niin taikka näin, onko se kylvetetty anti-pilling-entsyymiliemessä vai lähetetty sellaisenaan maailmalle. Kuinka suurta huolellisuutta on noudatettu kappaleiden leikkaamisessa suoraan, onko nopeus vai työn jälki ollut ompelutehtaassa merkityksellisemmässä asemassa. Ja niin edelleen.
Jos näitä tietoja ei siirretä edelliseltä tuotantoketjun lenkiltä seuraavalle, niin todella vaikea niitä on valmiista tuotteesta esiin kaivaa (ehkä ompelujälki poislukien, joka on arvosteltavista seikoista selkein). Ihanteellisessa maailmassa kaikki vaatteen valmistukseen liittyvät tahot sekä antaisivat omista tuotantovaiheistaan tiedon eteenpäin että osaisivat ottaa edelliseltä lenkiltä sen vastaan, ja loppujen lopuksi myös tarjoilla kuluttajalle sellaisessa muodossa jossa hän kykenee sen ymmärtämään. Näin voisi tehdä oikeasti informoituja, hyviä ostopäätöksiä, ja vertailla eri tuotteiden hintaa perustellusti.

Facebook tarjosi minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen suunnittelijan Alina Piun mainosta. Kerrankin onnistunut mainostarjooma ja vaatteiden tyyli osuu lisäksi kohdalleen! En ole nähnyt yhtään näistä vaatteista omin silmin, joten en voi kommentoida laatua, mutta nettikaupasta positiivisen esimerkkinä hyödyllisestä informaatiosta tämä:



Vaatemerkki siis tunnustaa nukkaantumisongelman olemassaolon, mutta vakuuttaa että tämän neuleen lanka on valikoitu sellaista laatua, joka kestää eikä nyppyynny. Oikein hyvä. Peruskuluttajalle tuon teknisempi informaatio tuskin on tarpeen (vai miten on? minä nyt haluaisin tietää ihan kaiken lampaan nimestä lähtien...)



kun taas tästä viskoositrikoosta haluaisin tietää hieman enemmän, koska viskoosia on niin moneen lähtöön, ja kyllä harmittaisi maksaa sellaisesta joka menee ensi pesussa rotanpesän näköiseksi. Minä nyt en muutenkaan osta vaatteita netistä, istuvuus ja kankaan tuntu ovat liian tärkeitä vaatteen hankinnan perusteita, mutta vaikka tietäisin että tämä malli on hyvä, niin epäluulo materiaalia kohtaan estäisi ostamisen. Vaikka siis tämä voi aivan hyvin olla vaikka kuinka laadukasta tavaraa.



Pienten vaatemerkkien tilanne on tietysti siinä mielessä hankala, että ei ehkä ole mahdollista saada täsmälleen samaa kangaslaatua kahteen eri erään, kun ei ole mahdollista ostaa suuria varastoja eikä toisaalta olla vahvassa neuvotteluasemassa kangasmyyjiin nähden. Mutta pitää vaan kaikin mahdollisin tavoin koittaa varmistaa, että saa kuranttia tavaraa – mikäänhän ei someaikana ole yhtä nopeaa kuin ikävien kokemusten leviäminen ja huonon maineen saaminen.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Laatuvaatteiden sukupuolesta

On tässä vaatteideen laatuun perehtyessä moneen otteeseen tullut mieleen, että olisi paljon helpompaa olla laatuvaatteisiin hurahtanut mies kuin nainen (tai sitten nainen, jolle miestenvaatteet sopivat). Tänään kirjaa varten eri tietoja etsiskellessä törmäsin aihetta kuvittavaan vaatepariin. Miehille tarjotaan paljon paremmin asiaperustein selostettua laatua kuin naisille. Naisille tarjotaan vaatteiden sievää ulkonäköä, mutta löytyykö laatua? Harvemmin.

Katsokaa nyt tätäkin kalliissa muotinettikaupassa yli 500 euroa maksavaa söpöä puuvillavoileemekkoa. Informaatiota on monin verroin enemmän kuin halvemmissa nettikaupoissa. (En nyt ala mussuttaa siitä, että käytetty pitsi ei ole virkattua vaan koneommeltua, vaikka ihan hyvin voisin). Sinänsä suurin osa infolootan tiedoista on sellaisia, jotka ilmenevät jo kuvaa katsomalla. Kyllä juu, on koristeltu kankaan sävyisillä kirjonnoilla. Hyödyllistä tietoa, jos kuva on jäänyt latautumatta.


Söpö on.
Mutta sitten lähikuva.

Hyvä siis että lähikuva on. Se on tärkeä. Kiitos tälle nettikaupalle, että ostopäätöstä ei tarvitse perustaa paahtoleivän kokoiseen kuvaan.

Tämä on esimerkkikappale mielestän suht. hinnakkaasta vaatekappaleesta, jonka luulisi olevan ekstrahuolellisesti valittu. Kohdassa a) pitsiupotus on heilahtanut. Kohdassa b) on joku kumma mutru. Kohdassa c) on törröttävä langanpätkä, joka nyt itsessään ei ole kovin paha vika, mutta eikö valokuvaaja tai joku olisi voinut nyppäistä sen pois? Se ei ole hyvää mainosta.


Sitten aivan sattumalta löytynyt miesten talvitakkivalmistaja.
Alkuun nettisivulla on pari hyvännäköisen jampan kuvaa takki päällä. Sitten itse takit.

Seuraavaksi kerrotaan mikä tekee tästä takista hyvän hankinnan:
Takin hyviin puoliin paneudutaan perusteellisesti ja informatiivisesti:
Ja entäs tämä:
Hihoissa on pidennys- ja lyhennysvaraa! Kuten paremmissa miestenvaatteissa yleensäkin, on varauduttu siihen että asiakas voi muokkauttaa vaatetta joko oman koon muutoksen takia tai saadakseen täydellisen istuvuuden.

Nämä takit maksavat 845 dollaria eli n. 740 euroa. Verrattuna kesämekkoon, vaika kuinkakin pitsiupotuksilla koristeltuun, työmäärä takin tekemisessä on moninkertainen. Hinta taas ei.

Grr!

Mistä löytyisi se naisten keikari.com, jossa vertailla vaatteiden todellista laatua???

torstai 10. joulukuuta 2015

 Katsokaa miten kaunis tapetti löytyi alimmaisena seinästä!

Huomaan motivaatio-ongelmaa laatukirjan kirjoittamisessa. Syy on, että on todella epätehokasta koittaa huolehtia vaatteiden ja muiden tekstiilituotteiden laadukkuudesta opastamalla jokaista kuluttajaa yksitellen. On oikeastaan ajanhukkaa, että miljoonat ihmiset joutuisivat käyttämään kuukausia opetellen kankaiden ja ompelujäljen tunnistamista. Laajamittaisen rationaalinen ja ainoa todella tehokas ratkaisu olisi kodinkoneiden energiamerkinnän tapainen kestävyysmerkintä, tai vaihtoehtoisesti tietyn laatutason alittavien tuotteiden poistaminen markkinoilta jollain ohjaustoimenpiteellä. EU:n komission tuoreessa kiertotaloustiedonannossa on kunnianhimoiset visiot tulevaisuudesta ja käsittääkseni tämäntapainen markkinoiden ohjaus sopisi siihen kuin nenä päähän.
Minun henkilökohtaiselle taloudelleni on toki hyvä, jos voin kirjoittaa aiheesta kirjan ja saada mahdollisimman monet ihmiset ostamaan sen. Ja pukeutumisesta ja vaatteista erityisesti kiinnostuneita ihmisiä on paljon, joille tälläinen opaskirja on kiinnostavaa luettavaa "harrastepohjalta". Mutta entä ne ihmiset, joita kirja ei tavoita tai se ei vaan kiinnosta? Helppoa sen olla pitäisi.


Hei, mahtavaa, 200 lukijaa blogissa! Voisin taas järjestää arvonnan, osuisi myös joulun kanssa kivasti yksiin. Mitä sanotte?

maanantai 30. marraskuuta 2015

Blogiyhteistyökumppani löytynyt!!


Aluksi ilmoitusasia: ryhdyin blogiyhteistyöhön Kierrätyskeskuksen kanssa ja olen nyt heidän virallinen bloggaajakumppaninsa. Omaksi hyödykseni saan lahjakortin Kierrätyskeskukseen ja saan hyvissä ajoin etukäteen kutsuja Kierrätyskeskuksen tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Lukijoille en tiedä onko tästä hyötyä sen puoleen kuin haittaakaan, koska joka tapauksessa kirjoittaisin kuten tähänkin asti usein kierrättämisestä ja Kierrätyskeskuksesta :D  – en usko että journalistinen linjani tämän myötä muuttuu. Kommentoikaa sitten jos alan kuulostaa liian sokeriselta. Kierke ei kumminkaan juttujen sisältöön puutu, heidän saantinsa tästä asiasta on näkyvyys ja tunnettuus.
(Kierke on suurinpiirtein ainoa taho jonka kanssa voin ryhtyä blogiyhtiestyöhön tekemättä moraalisia kompromisseja, tosin eipä minua juuri ole lähestyttykään tästä aiheesta. Joku tiedotustaho kysyi kerran saavatko lähettää minulle "bloggaajia kiinnostavia" vinkkejä ja viestejä joista saa ideoita kirjoitusten aiheiksi – no, ne olivat tyyliä "Suomen puhelinsanitoijaliitto on valinnut vuoden Luuriputsaajan!" tai joku firma on tehnyt jonkun tuotteen tässä siitä kuva. Kyllä pitäisi kalmanhiljaista olla idearintamalla että olisin niistä ruvennut juttuidiksiä poimimaan...)

Muutenkin blogiin liittymättä vielä suunnitelmissa eräs projekti Kierrätyskeskuksen kanssa, ihaniin vaatteisiin liittyvä, toivottavasti se etenee pian! Haluaisin päästä hipeltelemään vanhoja, hyvin tehtyjä vaatteita, sillä Ritva Koskennurmi-Sivosta lainaten

"Laadun tuntemus on kuin mikä tahansa taito: sitä ei opita teoriassa vaan olemalla välittömästi tekemisissä laadukkaiden tuotteiden kanssa."


Tämä lainaus on tutkielmasta, jonka sain mukaani kun kävin mmmadethis-blogin Marian kanssa männäviikolla käsityötieteen laitoksella kyselemässä uusimpia kuulumisia.
Koskennurmi-Sivonen on minulle tuttu Suomen muotiateljeiden historian ja niissä valmistettujen vaatteiden asiantuntijana, mutta en tiennyt että hän on myös kirjoittanut laadusta abstraktimmalla tasolla. Haluan pohjustaa omaa laatukirjaani myös laadun teoreettisella ymmärtämisellä (jotta sitten tiedän mistä kirjoitan). Koskennurmi-Sivosen tutkielmat käsittelevät käsityön ja mittatilausvaatteen laatua mutta samaa mallia voi käyttää myös valmisvaatteiden laadun hahmottamiseen. Erona on se, että mittatilausvaatteen laatu pitää kyetä hahmottamaan ja siihen luottamaan jo ennen kuin tavaraa on olemassakaan.

Marttojen tapahtuman vaatevaihtopisteestä nappaamani vyö ranteeseen kiedottuna. Näyttää minusta ihan tyylikkäältä, mutta tuntui hieman hankalalta. Lähtee kierrätykseen eteenpäin.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kauneimmat napinlävet ja pitsipeignoir

 Hyvin tehdyt ysityiskohdat vaatteissa sävähdyttävät minua. Haluan kirjassani, sitten kun se joskus valmistuu, jakaa tätä tunnetta muillekin. Esim. kuinka paljon iloa voi saada kauniista napinlävestä!

Ehdoton suosikkini kierrätyskeskuksesta löytämistäni laatua valottavista vaatteista oli jakku, jonka uskomattoman eksaktisti ja kauniisti ommeltu kangasnapinläpi (kiitos oikeasta termistä SaVa!) sai minut liikutuksiin.


Nurjalta puolelta (kuva alla) viimeistely on tehty käsin, ja on räätälintaidon mestarinäyte! Huono kännykkänäpsy ei tee oikeutta tälle napinlävelle. Jakku oli tehdastekoinen, ei siis yksittäistuote ateljeesta, ja voi vaan miettiä mikä sen hintaluokka on ollut, kun on ollut mahdollista tehdä näin työläällä tavalla yksityiskohdat.


Joitakin viikkoja sitten minut pyydettiin mukaan museo Villa Gyllenbergissä pidettyyn lolitamuoti-aiheiseen tilaisuuteen paneelikeskusteluun. Monikaan lukijoista ei välttämättä tiedä, että minulla on salattu menneisyys japanilaisen nuorisotyylin lolitan parissa. Nykyajan lolitat ovat tavattoman tyyli- ja laatutietoista porukkaa, omasta osallistumisestani tyylin alkuvaiheisiin Suomessa voin vain sanoa, että on siunaus että digikamerat olivat tuolloin vielä melko harvinaisia...

 Tässä esimerkki tyylistä. Kuvassa en ole minä.

No jokatapauksessa. Vaatteiden laatuun siis. Myrskyllä, joka tapahtumaa organisoi, oli isoäitinsä vanhasta pitsipeignoirista tehty näyttävä asu. Peignoir oli hienoa, ohutta puuvillapitsiä ja vuoritettu harsomaisella silkillä.

 Myrsky näyttävässä "over the top" asussa, 
joka sopi museon naamiaisaiheiseen näyttelyyn.

Pitsi läheltä. Erittäin ohutlankaista leavers-pitsiä.


Katsokaa, miten huikean taidokkaasti vuori on ommeltu pitsin pykäreunojen mukaan, tietenkin käsin. Ateljeetyötä, joka saa minut pyörryksiin upeudellaan. Löytyisiköhän nykyään enää mitään tahoa, joka pystyisi tai suostuisi tekemään vastaavalla tarkkuudella?

Lisää pökerryttävän hienoja napinläpiä: viime postauksessani esiintyneet pitkät nahkakäsineet. Katsokaa nyt noita puolen sentin mittaisia käsin viimeisteltyjä napinläpiä!! Ne ovat, hitto vie, miniatyyritaideteoksia. Miten mikään voikaan olla noin kaunista, huoliteltua, taidokkaasti tehtyä... nyyh!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Valistusta vaatteiden laadusta

 Kaksi jokseenkn saman hintaista ja saman tuntuista 
villa-kashmir-kangasta, jotka kuitenkin käyttäytyvät aivan eri tavoin martindale-testissä.

Viime aikoina olen kovasti ollut sitä mieltä, että vaatelaatutietoisuuden nostaminen on lääke useimpiin tekstiilialaa piinaaviin ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Syyttävä sormeni osoittaa ehkä eniten vaatevalmistajiin, jotka eivät jostain syystä koe mielekkääksi informoida kuluttajia vaatteiden ominaisuuksista lukuunottamatta tietoja, jotka on pakko ilmoittaa. Vasta-argumentti on, että kuluttajat eivät välitä ja ostavat aina halvinta. Mutta eihän kuluttajalla ole mitään välineitä tehdä korkeampihintaista ja parempilaatuista ostopäätöstä jos hänelle ei kerrota mistä kalliimmassa tuotteessa maksaa. Kannattaisi siis jakaa eikä pantata informaatiota.
Eräs vaatelaatukoulutukseeni osallistunut ihminen kertoi tapahtuman jälkeen tuohtuneena, ettei ollut aiemmin hahmottanut kuinka suurelta osalta mitattava ja tieteellinen asia vaatteen laatu on. Nii-in, poislukien urheilu/eräilyvaatteet, ei juuri mitaustuloksia tai muuta selvää infoa vaatteiden roikkolapuissa näy. Kaikenlaista joutavaa lässytystä jostain yrityksen historiasta ja hengestä tupataan, mutta ei tietoa siitä vaatteesta jota asiakas on ostamassa, grr. Voisi kuvitella, että "laatu" on vain jotain runollista höyryämistä, vaikka se todellisuudessa on ihan olemassa oleva asia. Tietenkin monimutkainen ja monisärmäinen asia, mutta ei pelkkää mielipidettä tai propagandaa.

(Kierrätyskeskuksen 25-v. juhlapaneelissa Finalysonin edustaja kertoi, että he ovat päättäneet laittaa tuleviin uusiin pakkauksiin kaiken mahdollisen infon, joka heillä itsellään tekemistään petivaatteista on. Se oli kuulemma hankalaa saada mahtumaan  pakkaukseen. Odotan mielenkiinnolla näitä uusia pakkauksia!)

Kuvassa Jani leinosen spektaakkeli "Jäähyväiset kurjalle rievulle". 
Tosi säpäkkää musaa soitti Bad Ass Brass Band!

Koitan jakaa tähän asti hankkimiani tietoja laatuvaatteen tunnistamisesta. Tein Kierrätyskeskukseen tietoiskupisteen vaatteiden laadusta. Se on nyt viikon tai pari Nihtisillassa, ja sitten sen jatko on auki - ilmeisesti ainakin kierrätyskeskuksen työntekijöiden koulutuksessa käytetään.



maanantai 13. lokakuuta 2014

Kankaita on hinkutettu





Käväisin viime viikolla Salossa tapaamassa Riinaa, joka oli testannut ensimäisen erän kankaita. Tulokset olivat mielenkiintoisia mutta mitään tarkkoja johtopäätöksiä en voi vielä vetää. Jotkin kankaat, joiden oletin nyppyyntyvän pysyivät ihan siisteinä.

Tutkittavina ovat takkivillat (ja -sekoitteet), trikoot, puseropuuvillat (ja -sekoitteet), sekä villamaiset neulokset. Uutena tutkimuslinjana vielä viskoosit, koska ne kiinnostavat minua henkilökohtaisesti.

 Tämä italialainen takkikangas nyppyyntyi räävittömästi, toinen melkein samanmoinen pysyi siistinä. Tutkimukset jatkuvat!

 Kahta eri paksuista villalaatua mikroskoopissa. 

Oikeast olen keksinyt koko kirjan ja projektin vain päästäkseni käymään Salossa, koska siellä on ihanainen Toinen Keksi...

torstai 9. tammikuuta 2014

Uusi kirjaidea ja vilkahdan Hesarissa

Tämänpäivän Helsingin Sanomien Tyyli-osiossa etsitään laadukkaita vaatteita ja minä olen yhtenä haastateltavana. Jee, nimeni näkyy Hesarissa! Olispa vaan vielä näkynyt kirjankin nimi...

Ovatkohan blogin lukijat tietoisia Huili-lehden Lukuilo-lukupiiristä 28.1.14 ja sen ensimmäisestä käsiteltävästä kirjasta (Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi)? Tapahtuma on ilmainen mutta siihen pitää ilmoittautua. Olen itse paikalla piirissä ja vastailen kysymyksiin.

-----------------

Vaatemerkkien sisäinen laadunvaihtelu on hämmentävää. Minulla on kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu Repeatin musta trikoopaita, joka on puvustoni kulmakivi. Aivan fantastinen, pesty varmaan sata kertaa ja aivan siisti. Samoin saman merkin silkkinen aluspaita ystävältä käytettynä saatu, todella hyvä aina vaan. Ja sitten kolme vuotta sitten ostin kovalla rahalla näiden innostavien kokemusten perusteella kys. merkin puuvillaneuleen, joka nuhjaantui alehallikaman näköiseksi alle vuodessa. Ihmettelen! Tutkimusteni johdosta ainakin osaan seur. kerran puuvillaneuletta haeskellessani kysyä oikeat kysymykset. Tosin saa nähdä osaako kukaan vastata kysymyksiini!

Apurahojenmetsästyskausi on avattu, ja minä koitan haalia rahoitusta uudelle kirjaidealleni "Vaatteiden laatuopas". Siinä olisi jotakuinkin sienioppaan hengessä esitelty eri materiaalit, miten erttaa paremmat ja huonommat, vaatteiden detaljit, erilaiset saumat ym. ja miten näiden tietojen perusteella tunnistetaan hyvä vaate kaupassa.

Kiinnostaisikin tietää, mikä seikka vaatteen laadun tunnistamisessa on sinulle (rakas lukijani) hankalin?

tiistai 21. toukokuuta 2013

Viikon tiedonmurunen


Olen ihmetellyt, miksi vanhat (~ ennen seitskytlukua tehdyt) kankaat pysyvät siisteinä kulumisestä huolimatta - eivät siis nuhjaannu, nukkaannu tai kulahda. Luulenpa nyt selvittäneeni syyn: langan kehruutekniikka. Ennen 70-lukua lanka kehrättiin teollisuudessa rengaskehruu-nimisellä menetelmällä. Sitten yleistyi huimasti nopeampi roottorikehruu. Näiden ero lopputuotteen kannalta on se, että ensiksimainitussa kuitujen päät suuntaavat langan sisään, jälkimmäisessä taas langan pintaan. Luonnollinen seuraus kuitujen päistä langan pinnassa on, että ne tarttuvat toisiinsa ja muutenkin pyrkivät karkuun ja törröttämään, jolloin seuraa kankaan pinnan kulahdus.

Langan pintaa voidaan silottaa gaseeraamalla (käristämällä) langan pinnasta esiinpistävät kuidut ennen kankaan kutomista, ja valitsemalla mahdollisimman pitkiä ja huolellisesti kammattuja kuituja, mutta joka tapauksessa rengaskehrätty lanka pysyy siistimpänä.

EDIT: No voihan nolous! Olin lukenut väärin - sittenkin rengaskehruussa tulee enemmän kuidunpäitä langan pinnalle. Roottorikehruun yleistyminen osuu kuitenkin täydellisesti yksiin kulahtavien kankaiden yleistymisen kanssa, joten jokin sen ominaisuus on huonompi. Esim. tämä perusteellinen PDF  (Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford) kertoo, etttä "Rotor-spun yarns have a higher twist at the center of the yarn" ja rengaskehrätyissä taas kierre on sama kautta koko langan. Ehkä siis löysempi kuitujen kierre langan päällisosassa aiheuttaa kulahtamisen. Samaisesta PDF-stä sivulta 11

löytyvä taulukko vertailee rengas-, roottori- ja airjet-kehrättyjen lankojen ominaisuuksia:



Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford

Kiinnitän huomionne erityisesti kohtiin "parallelism of fibers", "yarn structure" ja "pilling propensity", joissa rengaskehrätty lanka saa parhaat arvosanat.