Käsintekosia ja asiaa koreista

Välillä sitä ihminen hämmästyy, kun tajuaa kuinka paljon myytävistä ns. massatuotetuista tavaroita on oikeasti tehty käsin. Kaksi muutaman euron neuletta Kierrätyskeskuksessa: tsekatkaa käsin virkatut pitsit. Onkohan vaatteiden alkuperäinen ostaja ymmärtänyt, että pitsiosiot on joku koukulla silmukka silmukalta virkannut?

Sitten olen havahtunut ymmärrykseen, että huomattava osa myytävistä koreista ym. punontatuotteista on myös tehty käsin. Googlauksen perusteella jonkinlaisia korinpunontakoneitakin on, mutta monesti (ehkä jopa useimmiten) vaan ihminen istuu ja punoo. Käsinvalmistusta ei mitenkään mainosteta, varmaankin koska sitten olisi pakko ihmetellä niitä halpoja hintoja joilla koreja myydään. Taas alkaa pyörryttää kun mietin näitä tavara- ja rahavirtoja, ja kuinka ihmeellisen kätevästi kyllä yhden ihmisen punoma kori supsahtaa jostain Kiinan peräseinäjoelta Suomeen markettiin myyntiin, mutta kuinka täydellisen mahdotonta on saada tietää tästä ihmisestä ja hänen työoloistaan mitään.

No, kehaisenpa tässä että korintarpeessa olevalle on onneksi ns. hyvän mielen vaihtoehtojakin. Hommasin juuri Mamariisalta korin muksun palapeleille. Kaunis on ja tukeva, ja korvasi tosi ruman muovikorin. Korin ovat punoneet tansanialaiset rouvat Lulanzin kylästä.

Vasta hankittu Mamariisan kori alinna, sen takaa kurkkii suomalainen tuohikori ja tuolilla oleva pajukori on joskus löytynyt kirppikseltä. Tässä siis murto-osa koreistani. Diagnoosina korikahjous...

Muitakin reiluja korivaihtoehtoja on, ainakin Tikausta löytyy. Siis melkeinpä kaikkea löytyy reiluna versiona, jos vaan ehtii ja jaksaa hakea. Kai asia on niin, että pitäisi pyrkiä sellaiseen kulutustilanteeseen, jossa uudet hankinnat ovat niin harvinaisia että ehtii jokaiseen paneutua huolella.

Kotona taas ja kuvaläjä

Palasimme kotiin ja nyt on erittäin epätodellinen olo, vuorokausirytmi aivan sekaisin ja ei oikein tiedä onko unessa vai hereillä. Kotimatka sujui suht vaivattomasti, vaikka migreeni uhkasi. Kaikki näyttää avaralta, laajalta ja hieman autiolta. Peruna ja ruisleipä maistuvat hyvältä.

Sekalaisia matkakuvia tässä päivityksessä, myöhemmin vielä neuvoja pitsi- ja kangasostoksille Tokioon, ostostunnustuksia ja se kauan aikaa sitten luvattu arvonta!

 Kolmen euron bentolounas Odaiban toimistopilvenpiirtäjän ruokakerroksesta.

Minusta erittäin hienoa ja sympaattista: metroaseman ilmaisvessassa tuoreita kukkia ja vuodenaikaan sopivat paperikoristelut.

Supersuloinen Hattifnatt-kahvila Koenjin kaupunginosassa. Jos kaipaa runotyttöilyä ja herttaisuutta, suosittelen! Naapurissa todella viehättäviä nuorten suunnittelijoiden postikortteja ym. pientä tilpehööriä myyvä kauppa.

Hattifnatin suosituin herkku, kurpitsakräämileivonnainen. Kaulassani ent. luokkatoveriltani Apilta lahjaksi saamani to-del-la hieno saksikoru. Jos joku syynäsi oikein tarkasti taannoista televisioesiintymistäni, saattoi huomata jakun kauluksessa Apin tekemän kellokorun.

 

Shjinkun keskuspuiston tosi toimiva leikkipuisto (kuvassa betonivalas, jossa lapset saavat kiipeillä). Lähestulkoon kokonaan uusissa vaatteissa -_-' paraskin kuluttamisen välttämisestä saarnaaja... kaulahuivi on sentään vuodelta 2008. Kissakuvioinen kassi tuli ostettua voidakseni vältellä joka kaupassa tungettavia muovipusseja. Olin lukenut, että tsunami- ja ydinvoimalakatastrofin jälkeen Japanissa oli herätty ekotietoiseuuteen aiempaa enemmän, ja mm. muovipussien tuputtamista vähennetty, mutta se ei kyllä oikein näkynyt. Esim. sämpylöitä ostaessa jokainen erimakuinen sämpylä sujautettiin omaan pikku muovipussiinsa, sitten kaikki yhdessä pussiin, joka vielä laitettiin pussiin - ja kaiken päälle pussiin laitettiin vielä säilytyspussi ja nipsutin sitlä varalta että haluaa säilyttää leipänsä seuraavaan päivään. Kertyvän roskan määrä kyllä ärsytti, vaikka ne säntillisesti kerätäänkin ja käytetään lämmöntuotantoon. 

Korikauppa Kappabashi-kadulla Asakusassa. Olen aivan himona koreihin ja ostin tuolta perinteisen bambusta punotun torikorin. Sinne aion säilöä sukkahousujani kunhan kori tulee postitse luokseni. Jee! Pääsen eron rumasta rupsahtaneesta pahvilaatikosta, jossa ne nyt ovat. Kovin mieluusti olisin ostanut enemmänkin, mm. kuvan oikealla puolella näkyvän ilmavasti punotun sylinterinmuotoisen jättikorin, mutta niiden kotiintoimittaminen olisi täysin mahdotonta.

 

Pari illanhämykuvaa, ylempi Odaiban keinosaarelta ja alempi Shinjukun kotikadulta. 

Valtavan kaupungin keskellä on jatkuvasti pienepieniä mutta tehokkaasti täytettyjä viheralueita. Naapurin riisikaupan pihalla kasvoi tämä hedelmäpuu, jonka lajikkeesta ei ole tietoa.

Tokio sen kun kasvaa vaan. Tämä kuva on suht läheltä Shinjukun Okadaya-kangastavarataloa.

Pikku onnetar ja iso kaupunki.