Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaasan pitsitehdas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaasan pitsitehdas. Näytä kaikki tekstit
tiistai 16. lokakuuta 2012
Tutkijan turinaa
Olen viettänyt viime viikkoina paljon aikaa Brages Pressarkivissa käyden läpi Vaasan teollisuus- ja talouselämäkansioita viime vuosisadan alusta alkaen. Varsinainen tiedon kultakaivos! Bättre än internet. Vasa Spetsfabrik esiintyy lehtileikkeissä kiitettävän usein. Nyt olen päässyt juuri alkavalle 1950-luvulle. Tämä on kuin aikamatkailua, olen aina arkistosta poistuessani aivan pölähtänyt, kun löydän itseni taas 2010-luvulta.
Suosikkiaikakauteni oli 20-luvun loppu ja 30-luku. 1910-luku oli raskasta luettavaa, koska Vasabladet ei ollut päivittänyt itseään uudelle vuosisadalle vaan käytti lähes koko ensimmäisen vuosikymmenen fraktuurakirjasimia. Luen kyllä ruotsia OK, mutta vanhahtava ruotsinkieli fraktuuralla on jo kestokykyni äärirajoilla. 1920- ja 30-luvuilla pitsi oli muotia, pitsitehdas ajan hermolla ja Vaasan talouselämä muutenkin ilahduttavan vilkasta. Uusia tehtaita perustettiin harva se päivä, erilaisia messuja ja tapahtumia piisasi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisana. Talous kyllä kärsi lamasta 30-luvulla, mutta se pitsiverhojen kysyntä pysyi tasaisena (tämän kertoi Vasabladetin mahtava vuotuinen teollisuuskatsaus, jossa pitsiteollisuus oli yhtenä alana). Sitten tuli 40-luku, sota ja pula. Ei mitään herkkuaikaa pitsiteollisuudelle, ja lehtien painomustekin oli jotain tuhruista korviketta.
1950-luvun tiedän olleen huippuaikaa pitsitehtaille, pitsiä olisi ostettu enemmän kuin ehdittiin koneista ulos veivata. Odotankin kiinnostuneena, näkyykö se lehtiartikkeleissa. Harmi kyllä Vasabladetiin ja pariin muuhunkin lehteen pitsitehtaasta ylistyksiä usein kirjoittanut nimierkki WS edesmeni jo 40-luvulla, joten Vasa Spetsfabrikin hienoutta ei enää julisteta niin usein kuin edellisina vuosikymmeninä. Sain muuten selville, kuka WS on, mutta kerron sen vasta kirjassani…
ps. vanhempani ovat historiantutkijoita, ja heidän tutkimansa parisataa vuotta sitten kuolleet henkilöt olivat lapsuuteni päivälliskeskusteluissa mukana kuin jotkin hieman kauempana asuvat sukulaiset. En olisi koskaan arvannut, että minusta itsestäni tulee samanlainen. Mutta näin kävi; mm ilahdutin perhettäni pari päivää sitten illallispöydässä pitkällä monologilla nimimerkki WS:n henkilöydestä ja suhteista pitsitehtaaseen. Peirytyyköhän tämä Pikku Onnettarellekin?
Tunnisteet:
archive,
kunhan vaan mietin,
research,
vaasan pitsitehdas
torstai 10. toukokuuta 2012
Vielä Vaasasta, matkailua ja pitsejä
Vaasan söpöin paikka on kauppahalli torin nurkassa. Suosittelen sitä kaikille Vaasassa kävijöille. Sieltä sain hyvää kahvia, maukasta ruokaa ja vähältä piti etten ostanut Olivia's -putiikista pitsimekkoa. En kirjoittanut näiden supersuloisten ruotsalaisten mekkojen merkkiä ylös ja unohdin sen, harmitus! Joku kaksiosainen, e-kirjaimella alkava se oli.
Tässä saamiani pitsinäytteitä, kuvattuna puuvillatyllin päällä. Ylhäältälukien
0. pellavaista pitsiä Barmen-koneesta
1. hienoa leavers-koneella tehtyä puuvillaista pukupitsiä (täma on siis pieni suikale leveästä pitsikankaasta)
2. Barmen-koneella tehtyä pupupitsiä
3. Leavers-konella tehtyä reunuspitsiä alusvaatteisiin
4. Barmen-koneesta hauskaa "pallopitsiä"
Lähikuva leavers-koneen jäljestä - näin upeaa ja laadukasta pitsiä ei enää saa mistään. Tai no ehkä jos on ranskalainen kallis muotitalo, mutta tuskin ainakaan suomesta. Tämän pitsin tuntukin on jotain aivan erilaista kuin nykypitseissä (kyllä ennen kaikki oli jne).
Seuraavalla kerralla kuvia pitsimallikirjasta!
Tunnisteet:
barmen,
lace factory,
leavers,
samples,
vaasan pitsitehdas
torstai 3. toukokuuta 2012
Ja Seuraavaksi Reportterimme Vaasasta!
Lököilen Omena-hotellin sängyllä, pehmittelen nauttimaani hampurilaisateriaa napostelemalla suklaata ja nautiskelen omasta rauhasta niinkuin vain vähän vajaa kaksivuotiaan lapsen äiti ensimmäisellä omalla yön-yli reissullaan voi. Hih!
Pääsin tapaamaan erästä tehtaan perustajan Paul Malmlundin jälkeläistä. Hänellä oli paljon mielenkiintoista tietoa tehtaan asioista, suurista linjoista pieniin asioihin (esim. harmia tuottanut voimansiirtoremmi, joka hajotessaan pysätti kaikki pitsikoneet). Sinänsä Pitsitehtaan historia on mollivoittoinen juttu, kun pitsin kysynnän vähentyessä 1970-luvulla ja halpojen ulkomaalaisten pitsien vallatessa vähenevätkin markkinat tuotantoa oli pakko supistaa ja lopulta se lopetettiin 80-luvulla kokonaan. Mutta aikoinaan Vaasan pitsitehdas on ollut aivan poikkeuksellinen lajissaan.
Tehtaan logo-pitsineito on ollut olemassa myös nukkena, joka on ollut mm. somisteena tehtaan myymälässä.
Haastateltavallani oli myös upea aarrearkku - täynnä pitsejä tehtaan historian varrelta! Huomatkaa päätäpyörryttävän söpö pupukuosi, joka olisi varmasti hittituote tänä päivänä.
Vaasan pitsitehtaan erikoisuus ovat olleet pitsiverhot, -päiväpeitot ja -pöytäliinat. Niitä on tehty puuvillan ohella silkistä - silkkinen pitsiverho on jotain niin kaunista ja ylellistä, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.
Pitsejä on tehty valkoisen ja beigen ohella monissa suloisissa pastellisävyissä, jotka ovat juuri tämän kesän muotivärejä!
Vain yksi monista todella ihanista verhoista. Yksi mieltäni askarruttaneista kysymyksistä on ollut se, mistä pitsimallit on tehtaalle hankittu. Nyt selvisi, että ainakin osan on piirtänyt tehtaan johtaja (ensimmäisen johtajan poika) itse! En tosin tiedä mitä malleja hän on suunnitellut.
Sain myös lahjaksi runsaan kokoelman pitsinäytteitä, varmaan parikymmentä metriä reunapitsiä ja ison palan maitokahvin väristä puuvillatylliä. Jee! Aivan upeita aarteita. Olen onnesta soikea!
Omenahotellin ikkunasta näkyy auringonlasku, vielä on pari palaa suklaata jäljellä ja Elle-lehti on käden ulottuvilla. Rauhallista iltaa myös kaikille blogin lukijoille!
Olen Vaasassa pitsi-haastattelumatkalla, kävin myös pokkaamassa Gustaf Svanljungin säätiön apurahan (kiitos kakustakin!). Apurahanjakotilaisuus - josta minä olin vain pieni osanen - oli Vaasan yliopistolla. Osa yliopiston tiloista ontisen vaasan puuvillatehtaan rakennuksissa. Komeaa teollisuusmiljöötä!
Kävin moikkaamassa Pitsitehdasta, jonka tiloissa nykyään asuu alakerrassa Siwa ja yläkerrassa asuntoja. Vähänkö oli hienoa päästä käymään samassa paikassa, jossa isot pitsikoneet aikoinaan pyörivät! Siwan vieressä on ennen ollut Alko mutta nyt tyhjä liiketila johon saisi vaikka mitä hienoa - vinkki vaasalaisille!
Pääsin tapaamaan erästä tehtaan perustajan Paul Malmlundin jälkeläistä. Hänellä oli paljon mielenkiintoista tietoa tehtaan asioista, suurista linjoista pieniin asioihin (esim. harmia tuottanut voimansiirtoremmi, joka hajotessaan pysätti kaikki pitsikoneet). Sinänsä Pitsitehtaan historia on mollivoittoinen juttu, kun pitsin kysynnän vähentyessä 1970-luvulla ja halpojen ulkomaalaisten pitsien vallatessa vähenevätkin markkinat tuotantoa oli pakko supistaa ja lopulta se lopetettiin 80-luvulla kokonaan. Mutta aikoinaan Vaasan pitsitehdas on ollut aivan poikkeuksellinen lajissaan.
Tehtaan logo-pitsineito on ollut olemassa myös nukkena, joka on ollut mm. somisteena tehtaan myymälässä.
Haastateltavallani oli myös upea aarrearkku - täynnä pitsejä tehtaan historian varrelta! Huomatkaa päätäpyörryttävän söpö pupukuosi, joka olisi varmasti hittituote tänä päivänä.
Vaasan pitsitehtaan erikoisuus ovat olleet pitsiverhot, -päiväpeitot ja -pöytäliinat. Niitä on tehty puuvillan ohella silkistä - silkkinen pitsiverho on jotain niin kaunista ja ylellistä, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.
Pitsejä on tehty valkoisen ja beigen ohella monissa suloisissa pastellisävyissä, jotka ovat juuri tämän kesän muotivärejä!
Vain yksi monista todella ihanista verhoista. Yksi mieltäni askarruttaneista kysymyksistä on ollut se, mistä pitsimallit on tehtaalle hankittu. Nyt selvisi, että ainakin osan on piirtänyt tehtaan johtaja (ensimmäisen johtajan poika) itse! En tosin tiedä mitä malleja hän on suunnitellut.
Sain myös lahjaksi runsaan kokoelman pitsinäytteitä, varmaan parikymmentä metriä reunapitsiä ja ison palan maitokahvin väristä puuvillatylliä. Jee! Aivan upeita aarteita. Olen onnesta soikea!
Omenahotellin ikkunasta näkyy auringonlasku, vielä on pari palaa suklaata jäljellä ja Elle-lehti on käden ulottuvilla. Rauhallista iltaa myös kaikille blogin lukijoille!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Kesäpäivä maakunta-arkistossa



Olen aivan huumaantunut 30-luvun kansainvälisestä säpinästä, kun pitsitehtaan kirjeenvaihtoa käydään suvereenisti sekaisin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Valtamerihöyryt kuljettavat pitsilankoja ja koneenosia maasta toiseen, sähkösanomat ja liikekirjeet sinkoilevat, kireätkin liikesuhteet hoidetaan äärimmäisellä hienostuneisuudella. Jos olisin elänyt 30-luvulla, Vaasan pitsitehtaan konttori olisi ollut suosikkityöpaikkani. Olisin naputellut insinööri Malmlundin sanelemia kirjeitä ja postittanut pitsinäytteitä milloin Ranskan Roubaixiin tai Englannin Nottinghamiin, seuraavaksi taas Suomen etäisimpienkin kolkkien pikkuruisiin osuuskauppoihin.

Tunnisteet:
history,
lace factory,
research,
vaasan pitsitehdas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)