Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Hamonen

Jotta ei vaikuttaisi siltä, että pelkästään luuhaan kaupoissa, esittelen vastavalmistuneen kesähameeni. Ompelin kymmenen richelieu-tyylistä leikekirjontaliinaa käsin yhteen, taakse (koneella) vetoketjun ja vyötärökaitaleen. Tälläiset harmaalla tai pellavanvärillä vaalealle kankaalle leikekirjotut liinat ovat jostain ihmeen syystä todella halpoja kirpputoreilla ja vanhojen tavaroiden kaupoissa, minusta ne ovat upeita ja lisäksi aikaavieden tehtyjä. Mutta tämäntyypinen käsityö ei kai ole nyt muodissa. Hameen liinat maksoivat 50 sentistä 4 euroon.

Olen hamstrannut tämäntapaisia liinasia pinoittain, aikomuksena leikellä ja ommella niistä mekko, mutta en sittenkään raaskinut saksia aivan ehjiä vanhoja liinoja. Hameeseen ne saattoi käyttää kokonaisina.

Just so it does not appear I'm ONLY wasting my time in shops, I present this skirt I've made for summer. It's made of 10 handmade cutwork tablecloths (richelieu style), which for some reason can be found very cheaply at flea markets & secondhand shops. I can't for the life of me figure out why those cloths cost so little (from 4 euros to 50 cents per piece), I think they are very beautiful and needed lots of time and patience from the needleworker. But I guess they are not fashionable right now.

I've been stocking this type of tablecloths, planning to cut and sew them into a dress, but after all I don't have the heart to put scissors on perfectly fine old textiles. So this skirt was a way to use them without cutting them.

Jippii! Kevät! - Yay, spring!

Joululahjoja

Pitsikirjan leikekirjontaliina odotti pitkään puolivalmiina, kunnes kesäkuumilla kirjoin sen loppuun synnytystä odotellessa.
A cutwork tablecloth from Lace Book remained in unfinished state for about a year, until last summer I completed it while waiting for birth to begin.

Pykäpistoin reunustetut tilkkusoikiot on yhdistetty silloilla ja taustakangas leikattu pois.
Blanket stitch borders the applique ovals. Connecting brides are made first, and as the last step, backgound fabric is cut away.

No jopas on ryppyinen... kankaan rypyt aina korostuvat valokuvissa. Joka tapauksessa liina meni joululahjaksi toimittajalleni, joka haaveili jo Pitsikirjan aikaan tekevänsä itselleen samanlaisen. Koska kustannusala on sangen kiireinen, liina oli jäänyt haaveasteelle. Eipä ole toimittajalla aikaa istua tuntikausia kirjomuksen ääressä!
It became a Christmas gift to my editor, who's been way too busy to embroider a tablecloth herself!


Huurteiset koivunoksat tuovat mieleen hienoimman pitsin.
Frosty delicate birch twigs as lace inspiration.