Ruusu- ja mesiangervotee, annos kesän tuoksua!

Piipahdin pari päivää sitten haastateltavana Käsityömarttojen korjausompeluillassa. Kiinnostuksen aiheena oli mm. mistä tunnistaa laadukas trikoovaate jo kaupassa, ja miten maksimoida juhlavaatteiden käyttöaste. Yksi hyvä vinkki jonka kuulin ja aion ottaa käytäntöön on mekkorinki: kaverit avaavat mekkokaappinsa toistensakin käyttöön. Arkivaatteiden kohdalla ei niin käytännöllistä, mutta harvemmin tarvittaville juhlakoltuille loistava idis. Taidan itse ottaa valokuvat muutamasta kellarissa hautomastani isotädin juhlamekosta, ja tehdä niille vaikka Facebookiin "Lainamekot"-nimisen kuvakansion. Siitä voivat sitten ystävät ja tuttavat selailla, olisiko joku seuraaviin juhliin lainakelpoinen. Joskus heti kohta tässä kun ehdin...

Viimeiseen haastattelukysymykseen "Tekeekö sinun koskaan mieli lähteä hulvattomasti shoppailemaan vaatekauppaan" vastasin, että laatutietoisuuteni kohottua minun tekisi mieli mennä raivokkaalle ostoskierrokselle lähinnä vain sellaisiin kauppoihin, joihin minulla ei ole varaa. Mutta se ei ole aivan koko totuus. En osannut siinä hetkessä muotoilla sanotuksi, että ensinnäkin maailmassa on loppujen lopuksi hyvin vähän vaatteita, joita oikeasti haluaisin pitää päälläni. Vaikka pääsisisin platinavisan kanssa Diorille, en välttämättä löytäisi sielä paljoa sen enempää ostettavaa kuin henkkamaukasta. Tietysti Diorilla olisi paljon paremmista kankaista paljon paremmin valmistettuja vaatteita, mutta jos niissä on vääränmallinen kaulus ja vääränvärinen raita helmassa, niin en minä niitä haluaisi (ottaisin kyllä jos ilmaiseksi saisin, ja myisin eteenpäin). Toisekseen koska nykyään suhtaudun vaatteisiin käyttötavarana, ja tiedän selvästi minkälainen tila niille on kotonani, en koe vaatekaupassa hinkua ostaa ylenmääräisesti tarpeetonta sen enempää kuin ruokakaupassa kokisin halua ostaa koko ostoskärri täyteen maitopurkkeja ja toinen ostoskärry täyteen voipaketteja. Siinä ei vain olisi mitään järkeä.

Marttojen ihana kiitoskimppu

Martoista muuten vielä sanottavaa, että olen pitämässä yhdessä Siperian Marttojen kanssa Hyvän mielen vaatekaappi -kurssin, jossa askel askeleelta käydään läpi yhdessä ja itsekseen mitä omasta vaatekaapista pitäisi oman hyvinvoinnin kannalta löytyä ja mitä ei. Myös muutkin kuin Martat voivat osallistua, martat saavat kurssin edullisemmin. Ja ensi viikolla minua voi tulla kuuntelemaan Hyvinkäälle, luento maksaa 5 euroa, ei tarvitse ilmoittautua!

Uutinen, valitus ja käsityö

Hei, olenko jo maininnut, että kirja on painossa!! Tämän kuun lopussa (viimeistään) sitä pitäisi saada kaupoista. "Hyvän mielen vaatekaappi", ja kirjoittaja siis Rinna Saramäki. Saa taputtaa! Niin ja varata kirjastoista ja kysellä kirjakaupoista!!

-----------------------------------

Viikon ärsytys: Nelly-nettivaatekaupan mainoskampanja:

Mainoksessa on tavalliseen, ja juuri siksi niin ärsyttävään tapaan sotkettu kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. On ensinnäkin asia 1, (vaate)shoppailun rakastaminen. Sitten on asia 2, bileissä käyminen parhaiden ystäviensä kanssa bileisiin sopivasti pukeutuneena. Mutta näiden kahden sulauttaminen toisiinsa on yhtä johdonmukaista kuin olisi vaikkapa "Oletko #cernholic? Täysin sydämin hiukkasfysiikkaa rakastava, joka mielellään käy maatalousnäyttelyissä kumisaappaat jalassa ja lippalakki päässä parhaiden ystäviensä kanssa? Tässä sinulle uusimmat hiukkaskiihdyttimet higgsin ja muidenkin hiukkasten etsimiseen." Shoppailu ja bailaaminen eivät ole sen likeisemmässä riippuvuussuhteessa keskenään kuin maatalousnäyttelyt ja harrastuneisuus hiukkasten kiihdytyksen alalla. 

Ostelun ja bilettämisen suhteesta voi muodostaa kätsyn nelikentän. Shoppaa ja bilettää, shoppaa ja ei biletä, ei shoppaa mutta bilettää ja lopuksi ei biletä eikä shoppaile. Shoppailu ei lisää biletystä - voi jopa olla että vähentää, jos kuluttaa kaikki disko- ja drinkkirahansa nettitilauksiin! Kukaties sadat #nellyholicit istuvat kaikki lauantai-illat kotona tietokoneen ääressä nenäänsä kaivellen, kun vähemmän ostelevat kanssasisaret taas tanssivat samaan aikaan jalkansa väsyksiin ja päätyvät ihailemaan ikimuistoista auringonnousua jatkoilla kattopuutarhassa. No, juuri tälläistä käsitteiden sotkemista mainostoimistolta on varmaan tilattukin.

Ihan tavanomaista on tietenkin mainoksissa yhdistää mainostettava asia johonkin positiiviseen, kuten nyt tässä tapauksessa juhlimiseen kavereiden kanssa. Siitä on turha nurista. Se, mikä nellyn mainoksessa minua nyppii, on se että mainostettava asia eivät ole mekot tai korkkarit, vaan nimenomaan osteleminen. Ostamisen, tai siis shoppaamisen, mainostaminen tökkii, se on jotenkin häiritsevällä tavalla perverssiä tässä maailman tilassa ja myös ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä. Samasta syystä kai kauppakeskusten mainoskampanjat ovat aina niin puistattavia. Ostamista on vaikea (mahdoton?) mainostaa millään kunniallisella ja ei-iljettävällä tavalla.

-------------------------------

Loppuun käsityö: ostin Pikku onnettarelle kirpparilta eurolla vakosamettimekon. Siinä oli edessä kirjonta, ihan siistiä jälkeä, mutta minusta väärän tyylinen vakosamettiin. Tai ehkä minun vain teki mieli askarrella. Juu, tarkemmin ajatellen se olikin syy. Löysin (pohjattomista) varastoistani pienen pikkuruisen virkatulla pitsillä reunustetun liinan ja kirjoin siihen ristipistoilla S-kirjaimen. Kirjontamallin sain 5 vuotta vanhasta japanilaisesta käsityöpaketteja mainostavasta Couturier-lehdestä.

 

 

 Mekon helmaan voisi vielä etsiä virkatun pitsin tasapainotukseksi.