Näytetään tekstit, joissa on tunniste huili. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huili. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. lokakuuta 2016

Lehtikatsaus & farkkuesikuva



Uusi Huili on juuri ilmestynyt, mutta olenko muistanut mainostaa edellisessä kesä-Huilissa ollutta laajaa farkkukokonaisuutta? Paljon luettavaa minun farkkuarvosteluni lisäksi.

Olen kovasti ihmetellyt, kuka on se myyttinen farkkuhahmo, jonka reisistä hiutuneet denimpökät ovat miljoonien tehtaalla kulutettujen farkkujen esikuvana. Yleensähän farkut todellisuudessa kuluvat haaroista, lahkeensuista tai persauksista, eivät etureidestä. No, tämä salaperäinen muotiedelläkävijä paljastui olevan oma isäni! Kun tuli puhetta Huiliin kirjoittamastani farkkujutusta, isäni mainitsi farkkuharmikseen reisiin tulevat kulumat. Ja toden totta, näin näyttäisi olevan. Yliopiston dosentti/asuntoviljelystilallinen on siis se look, jota rei'ille hinkutetut muotifarkut tavoittelevat, jännää. Elämä on jatkuvaa uuden oppimista!


Etelä-Suomen Sanomissa oli laaja ja perusteellinen opas villakangastakin hankkimiseen, jossa olin mukana haastateltavana. Ajattaren myyjä kertoi, että alpakka on lämpimämpää kuin villa suhteessa painoon, ja siksi paremmissa villakangastakeissa on nyyään siirrytty käyttämään paljon alpakkaa. Sama lämpöteho, kevyempi takki. Vanhat talvitakit voivat olla totta tosiaan aikamoisen raskaita.

Vintagevaatteita esittelevä muotijuttu, tykkäsin!


Myös Trendissä oli hyvä talvitakkiopas, olen iloinen tälläisistä aidon hyödyllisistä ja valistavista jutuista muotilehdissä! Pidin myös kovin vintagevaate-muotijutusta, ihanaa että voidaan tehdä muotikuvaukset käytetyillä vaatteilla.


Ainoa valituksen aihe on omituinen kohta 2, skipatkaa sen ohi. Muuten ohjeet ovat toimivia. Ei todellakaan kankaan laatua erota siitä, näkyykö kude vai ei. Pörröiseksi harjattu tai hieman huovutettu villakangas, jossa yksittäiset langat eivät näy, voi olla hyvä, mutta niin voi olla rouhea tweedkin, jossa joka lanka näkyy selvästi. Jos paksussa, möyheässä langassa on esim runsaasti akryyliä, niin se kyllä nyppyyntyy juuri kuten tuossa varoitetaan. Mutta tanakkaa villaa oleva kangas ei. Ja epämääräinen villakankaaksi naamioituva tekokuitusekoite voi olla kudonnaltaan tyyppiä, jossa langat eivät erotu. Vai onkohan tuossa tarkoitettu sitä, että kudos on harvaa? Harvakin kangas voi olla laadukas, mutta arkikäyttöön tarkoitettuun talvitakkiin ei sopivin.



 Oikein hyvää ja takuulla kestävää villakangasta, jossa langat erottuvat selvästi.

Ylipäänsä hyvälaatuinenkaan talvitakki ei käy joka tilanteeseen, se pitää valita oma elämäntilanne mielessä pitäen. Oli siellä Ajattaressakin ihania pöwwöisiä hattaranvärisiä kashmirtakkeja, jotka kylläkin ovat laadukkaita ompelutaiteen tuotteita ja ihanan tuntuisia, mutta sopivat käytännön puolesta hyvin harvaan tilanteeseen. Kun kuivalla säällä sipsuttelee pitkin kaupunkia pikku väsky sirosti kädessä ja käy välistä kahvilla, oikein chic. Jos pyöräilee loskassa lapsen kanss leikkipuistoon kassin hihna takkia hinkaten, huono idis...


perjantai 9. lokakuuta 2015

Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

 Kevään Huili-lehden mekkoarvostelu, jonka kirjoitin. Haluaisin tehdä lisää tälläisiä juttuja!

Heipä hei pitkästä aikaa, arvoisat blogin lukijat. Pahoittelut hiljaiselosta - pidin spontaanin ja suunnittelemattoman blogitauon kesän ajan, ja se vielä venähti. Olen sillä väliin suunnannut tarmoni mm. Hyvän mielen vaatekaapin englanninkielisen blogin tekemiseen yhdessä InkTankin väen kanssa. Jonkinlainen bloginjulkistustapahtuma on tiedossa ensi kuussa. Hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulta voi tarkastaa, että jotain elämää on ollut!

Muuten olen mm. miettinyt vaatteiden laatua ja tuskitellut kun en ole keksinyt täydellistä tapaa erottaa nukkaantuva ja siistinä pysyvä villakangas toisistaan kaupassa, kun testejä ei sovi tehdä. Mutta Malmitalolla pitämäni vaatelaatuluennon suosio oli niin suuri, että kai se kirja on valmiiksi saatava, oli se oppaana 100% täydellinen tai ei. Tuntuu että tiedonjano aiheesta on mittava.




 

Vaatepuolelta koko kesä meni pellavaneulemekossa, jonka löysin Knitworksista. Supermukava, superkätevä ja (haluan uskoa) supertyylikäs. Joskus kun mekko oli pakko pestä, mustat kynähame ja pellava-T-paita paikkasivat puutteen. Minulla on edelleen liikaa lämpimän kauden vaatteita suhteessa siihen mitä oikeasti kerkiän ja jaksan käyttää, kriittistä tarkastelua siis pitää harjoittaa.
(Haluan promota Knitworksia, koska olen todella ihastunut tähän putiikkiin. Tuottet ovat yksinkertaisi – juuri sellaisia, mitä tässä designkommervenkkien piinaamassa maailmassa on ihmeen vaikea löytää. Ne neulotaan Suomessa laatulangoista. Omistaja/suunnittelija on itse usein paikalla kaupassa, ja jos sieltä löytyy melkein mutta ei täysin hyvä vaate, niin hänen kanssaan voi neuvotella omat tarpeet täyttävän version tilaamisen! Itse kaipasin yksinkertaista valkoista neuletakkia, joka sopii pilkullisen kotelomekon kanssa, ja koska juuri täydellistä valkoisen sävyä ei rekistä löytynyt, hän teki kahta eri valkoista lankaa yhdistämällä minulle oman. Olen erittäin tyytyväinen!)


Juhlissa olin mainitussa vintagemekossa ja mainitussa neuletakissa, ylläolevassa kuvassa poseeraan Remedy-pelistudion kemuissa (hyvät kemut!!). Ja hankin vihdoin silmälasit, horisontti on ollut jo aika pitkään sumea.


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vaatevallankumous ja mekkovertailu

 Vaatevallankumous tuli ja meni, olen tyytyväinen! Toivottavasti moni kyseli vaatefirmoilta – minä odotan edelleen vastausta balettitossuni tehneeltä Capeziolta. Zalandon mekkomainokseen kommentoin Facebookissa, vaikka en ole sieltä ikinä mitään tilannut, mutta kun tuppasivat sitä oikeen nenän eteen. Kommentoivat asiallisesti, mutta mitään tietoa ei toistaiseksi sieltä oikein saa. Lupasivat välittää pyynnön eteenpäin.

Mediatorilla poseerasin vastaostettu paita nurinpäin. Juuri missään muussa paidassa ei lappuja olekaan, koska ne ovat inhottavia.

Teen Huili-lehteen mahtavan kiinnostavaa juttua: laatuvertailu kesämekoista. Tässä kulissien takaa kuvauksista. Kun hörpin komean barista-valokuvaajan tekemää laatukahvia elegantissa loft-ateljeessa, mietin vaan mielessäni joskus aikoja sitten lukemaani lehtijuttua. Siinä joku stailisti kehtasi väittää, että stailistin työssä ei ole glamouria ja se on pääasiassa raskasta tavaroiden ronttaamista. Pyh! sanon minä. Parasta puuhaa se on mistä ylipäänsä maksetaan.

Ekostailistin kuormamuuli. 

torstai 11. joulukuuta 2014

Pika-arvonta: uusin Huili-lehti


Eilen oli Huili-lehden julkkaripikkujoulut ja sain sieltä mukaani ylimääräisen kappaleen. Laita nimesi tai yhteystietosi alle sunnuntaihin mennessä, niin saatat saada tämän mielenkiintoisen lehden kotiisi!

 Lehdessä esim. stailaamani juttu ekologisista ja/tai kotimaisista joululahjoista - lisäksi artikkeli miniasunnoista, henkilökuva tanskalaisesta ruokahävikinvastustajasta, sarjakuvamuotionen raportti seminaarista, joka käsitteli sijoittamisen hiilivastuullisuutta ja paljon muuta. Lehti on lisäksi kaunis ja miellyttävälle paperille painettu!

Huililla on muuten FB-sivullaan arvontajoulukalenteri, jossa on joka päivä jotain mielenkiintoista ja ah ihanan ekologista arvonnassa lukijoille!

Tässä minun ruokahävikinvastustusvinkkini: helppo piimäkakku, johon voi tunkea esim. liiskaantuneet ja hieman hapettuneet suklaamunat, jugurtinjämät ja hillonrippeet 
Ohje on niin helppo ettei melkein ole mikään ohje: kaksi kupillista jauhoja ja kaura- tai muita hiutaleita, puoli kupillista sokeria, 1 tl soodaa per kupillinen jauhoja, sekä pähkinöitä, suklaamuruja tai mausteita maun mukaan sekoitetaan. Sekaan kaadetaan kupillinen voisulaa (josta osan voi korvata esim. porkkanaraasteella tai hillolla), sekä kupillinen piimää tai jugurttia. Kakkumuoti voidellaan ja jauhotetaan - kuvassa jauhotteena hieman vanhaksi menneet mantelilastut vuuan pohjalla eli kakun huipulla & mannaryynit. Taikina kaadetaan muottiin tai vaihtoehtoisesti muffinssivuokiin ja paistettaan n. 200 asteen lämmössä kunnes kypsää.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Suuri shoppailukierros

 
 Kiertelin keskutan kaupoissa ja kaikenlaista ihanaa tarttui mukaan, tässä levähdän Fleuristessa ostoskasseineni.

Noo, melkein tosi - kävin siis hakemassa Huilin joulukuvauksiin kaikenlaista ihanaa kotimaista ja / tai ekotavaraa, mm. Minna Hepburnin pitsihurmauksia, Kasperin upean kotimaisen pyöräilylaukun ja Costolta PureWaste-kierrätysvaatteita. Kaiken muun hyvän lisäksi toimin stailistina/kuvausjärjestäjänä, painotuksena ekomuoti. Ekostailisti myös hakee ja palauttaa kuvauslainat pyöräillen, ainakin Helsingin alueella, nyt on jalat aika väsyneet...

 
Fleuristessa oli lueskeltavana todella viehättävän näköinen leivontakirja Baking Instinct. Kuvassa myös kirjan päällä kierroksen todellinen ostossaalis: vintagesilkkikukkia ja -hattuneula Antiikki Trianon-nimisestä antiikkitavaran putiikista (jota suosittelen mm. korujen ostopaikkana! ja omistajarouva on aivan ihana!).


Kalliiksi tämän jutun stailaajana toimiminen tosin käy, sillä nyt olen aivan intona monista näkemistäni mahtavista tavaroista. Esim. seuraava lompakko voisi olla Galateian kasviparkittua kalannahkaa, valtavan kaunis pinta näissä.

Ja pitää hieman säästää rahaa, että voin sitten hankkia tämän kengänhuoltoseteistä kauneimman, joka löytyy pinkomosta vähän vajaa kahden ja puolensadan euron hintaan. Rukin ja rautapadan untuvaisen pehmeät koiranvillahuivit jäivät myös vaivaamaan. Miehelle tahtoisin ostaa Kasperin pyöräily-ystävällisen olkalaukun. Ostoslista onkin tämän jutun ansiosta täynnä pitkälle ensi vuosikymmenelle!

Tam-Silkin silkkivillaisen aluspaidan jo hankin itselleni (tulisipa kylmempi!) ja kuvauksista sain vielä pitkikset (saa tulla ihan kunnolla pakkasta).

Itse kuvauksissa oli niin kiire, etten tullut ottaneeksi kuin yhden kuvan. Se on tässä.