Elämäni kuvina

Mahtavasta Kaisa-kirjastosta (Hgin Yliopiston pääkirjasto) raahaamani vaatelaatuun liittyvä kirjapino sekä jälkiruokana pieni kirjanen ulkoavaruuden oikeudellisista ja kehityksellisistä kysymyksistä. Kirjasto on se paikka, jossa hamuamisimpulssini saavat virrata vapaasti.

  Fleuristessa tekstiili-insinöörinä. Hiukan kuivaa mutta juuri näihin kirjoihin on piilotettu syyt siihen, miksi jotkut vaatteet kestävät hyvinä vuodesta toiseen ja toiset nuhjaantuvat samantien.

 Uuden kodin vanhat tapetit. Otin näistä mallit talteen. Alanurkassa ei pilkota home vaan noki - tässä kohtaa on ollut takka joskus aika kauan aikaa sitten.

Uusi vintagesyystakkini. Huom. älyttömän päheä tweedvuori. Se lämmittää, ja napakka polyester-puuvilla-päällikangas pysäyttää tuulen. Ostin takin kesällä Remakelta ja samassa paikassa teetin siihen yhden lisänapinläven, kun mielestäni napitus loppui liian aikaisin. Oli muuten edullista, vähänkö alan teettää napinläpiä joka paikkaan ihan vain huvin vuoksi :)
Kiitos Oona kuvasta!

Elämäni epäonnistunein Älä osta mitään -päivä

Mikä järki on tunkea Black Friday ostohysteriapäivää Suomeenkin? Minä kun luulin sen olevan vain rapakon takainen vitsaus, joka on suunniteltu nälkäpalkalla sinnittelevien kaupanmyyjien perheiden kiusaksi (siis niin että kun kiitospäivän jälkeiseen perjantaihin sijoittuva musta perjantai tarkoittaa kaupan ovien avaamista alehimoisille shoppailijoille jo heti keskiyöllä tai jopa jo kiitospäivän iltana, myyjien kiitospäivän illallinen perheen kanssa ei onnistu). Älä osta mitään -päivä sijoittuu – ei tietenkään sattumalta – samalle päivälle. En voi kuin lainata Facebookissa näkemääni lauselmaa: "It's not a great deal if you don't need it".

Perhe aamupalalla uudessa keittiössä. 

Heti kun saatiin avaimet vietiin 

patjat, peitot, Pikku Onnettaren leluja ja pari astiaa, 

ja oltiin yötä retkellä uudess kodissa!

Nooo, minä ostin Älä osta mitään -päivästä huolimatta pitsan, aamiaistarvikkeet, niin ja hei asunnon! Nyt ollaan sit meidän perheessä asuntovelan lieassa seuraavat parikymmentä vuotta.

Vähän siis jännittää tulevat talouden käänteet, mutta itse ostos ei harmita. Uusi koti on huikeassa yli sata vutta vanhassa talossa oleva söpö, mutkikas pesäkolo puulattioin. Onneksi on tullut viimeiset pari vuotta karsittua tavaraa, sillä neliöitä vähenee kymmenen – huonekorkeus tosin mahdollistaa parviratkaisut joten loppujen lopuksi päästäneen lähelle alkuperäistä neliömäärää. Ensin tehdään pintaremontti ja joulukuussa sitten muutetaan, huh!