Vain lievästi fuskaava naamiaisasu

Kauan aikaa sitten, kun olin vielä parikymppinen muotiopiskelija Taikissa, kävin välillä La Perse-klubilla.  Minä olen perheytynyt ja rouvistunut, mutta Perse-klubi on edelleen olemassa! Kävin tanssaamassa ja näyttäytymässä heidän Halloween-spesiaalissaan, ja sinnehän ei sovi mennä tai ei ainakaan ole mitään mieltä mennä pynttäytymättä. Koska olen heivannut kierrätykseen suurimman osan ihmeellisistä pynttäytymisvaatteistani, piti hiukan säätää. Naamiaisasu ei ihan mahdu P333-valikoimaan, fuskasin siihen nähden, mutta en varsinaisesti joutunut ostamaan mitään asua varten.

Pitkä viininvärinen samettiviitta on lainassa siskolta. Tyllimekon tein toissakesänä ja kaivoin sen kesävaatelaatikosta esiin. Gaalamittaiset vintage-nahkakäsineet ostin viime vuoden syksyllä ja taisin peräti luvata hankkiutua niistä eroon, jos ei vuoteen tule käyttöä ("Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!"). Näin ne pääsivät käyttöön ja saavat vastedeskin asua käsinelaatikossani, puuh!

 

 Kengät ovat hääkenkäni vuodelta 2006, jotka olen säilyttänyt sentimentaalisista syistä, ja tukassa oli pikkuOnnettaren samettirusetti-hiuspompulat (vaikka eivät näykään kuvassa). Vyön nappasin kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta, ajatuksena oli yhdistää se syystakkiin, mutta sopi se tähänkin.

 

Käsilaukkuna oli pieni UFFilta ostettu nahkapussukka, jonka hankin aikoinaan Huilin muotikuvausten rekvisiitaksi. Se on ollut pussissa odottamassa poistoa, mistä kaivoin sen tätä varten esiin. Nyt kun se on osoittautunut käteväksi, niin pitäisiköhän se sittenkin säilyttää? Ja koska saatan seuraavan kerran tarvita sitä?

Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Tyllinparsimisohjeita

 

Pitsiverhojen parsimaohjeita Tinnylle, lähteenä "Hoida oikein vaatteesi". 

 

Nämä pitäisi saada niin isoon kokoon, että tekstistä saa selvää - kerro jos ei toimi niin voin lähettää s-postilla.

 

Lähikuva parsimajärjestyksestä. Toivotan tarkkaa kättä ja kärsivällisyyttä!

Ylellisyydestä ja pitsityynyliinoista

 Kun, jos, pitää silmänsä auki rampatessaan kirpputoreilla ja vanhantavarankaupoissa, voi varustaa elämänsä vallan tavattoman ylellisillä ylellisyyksillä. Nyt sattui löytymään kahdeksalla eurolla makuuhuone-eleganssin lähes dekadentti huipentuma: läpikuultavan ohuesta batistista tehty tyynyliina pitsiupotuksin. Siihen aikaan kun tämä on tehty, se on ollut niin kallis että jollain epämääräisillä tuloilla elelevä kirjailijanrutku ei todellakaan ole voinut hankkia sitä petinsä somistukseksi.

 Vaatii itse tyynynkin kauneudelta varsin paljon, että sen päälle voi sovittaa näin läpikuultavan liinasen.

 Kaunista point d'esprit tylliä ja käsin päälle ommellut koristukset.

 Leavers-pitsiä upotettuna kankaaseen, niin tasaisin ja tarkoin pistoin että voisi luulla konetyöksi, mutta pykäpistoa ei voi täysin jäljitellä koneellisesti.

Valkokirjonnan, päällikeompelun ja tyllin hienonhienot sävyerot saavat aikaan hienostuneen vaikutelman.

Suht pienilläkin varoilla voi sistustaa kotinsa kuin menneiden vuosisatojen herttuatar, jos vain etsiskelee kaikessa rauhassa ja tarkalla silmällä käytetyn tavaran myyntipaikoista. (Toki pitää muistaa, että vaikka omitusen hinnoittelupolitiikan takia varaa on hankkia herttuattaren tavarat, vain harvan kukkaro venyy palkkaamaan piikoja ja palvelijoita huoltamaan niitä. Itsehillintä on siis välttämätön varuste). Nykytuotanto ei pääse lähellekään laadussa, ei ainakaan sellaisissa hintaluokissa joihin minulla on mahdollisuuksia. Tavaraa kyllä piisaa, mutta suurin osa siitä olisi pitänyt jättää valmistamatta, niin ankeaa se on.

Hellocon prinsessapitsi-työpaja

Lämmin kiitos kaikille ihanille pitsipajalaisille, ja pyydän syvimmin anteeksi, jos joku nappasi flunssani.

Lisää materiaaleja saa siis tilattua seuraavista paikoista:

Pienireikäistä puuvillatylliä (cotton bobbinet) Whaleys Bradfordilta. Nykyään tylliä saa ostaa näemmä jopa metrin kappaleina!

Prinsessapitsinauhoja (Princess lace tapes) Embellishments One -nettikaupasta. Products > Princess lace.

Reunapitsiä Cluny Lace Companyltä - he myyvät pitsiä vain täysinä keloina, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä. Minulta voi kysellä lyhyempiä pätkiä!
Suosittelen katsomaan prinsessapitsiin sopivaa reunapitsiä Narrow Laces - Valenciennes -osastosta. Valinannvaraa on!

Prinsessapitsi testi 1

 Kirjoitin tässä joku aika sitten tilaamistani prinsessapitsitarvikkeista. Ehdin jo kokeilla kyseistä tekniikkaa, se oli juuri niin nopeatekoinen kuin ohjeissa luvattiinkin. Sain hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan olevan pikkuliinasen valmiiksi noin viikon illoissa, vaikka rauhaisaa käsityöaikaa ei liiemmin ole.




Harsin hätäisesti (vastoin tilaamani ohjevihkon ohjeita) tyllin ompelukoneella kangas- ja kartonkialuselle, vain kahdella ristikkäisellä ompelleella. Ihmeen siisti liiansta silti tuli, mutta parempi kai olisi tehdä huolellisemmin. Muutenkin turhanpäiten hätäilin.

Piirsin mallikuvan kankaalle, ja olin niin liekeissä työn aloittamisesta, että en malttanut käydä edes ostamassa uutta rullaa kontaktimuovialoppuneen tilalle. Sitä sitten koitin paikkailla ujuttamalla teippiä tyllin alle, mikä tästä kuvasta ehkä näkyy. Vinkkini on, että kannattaa vain suosiolla hankkia kontaktimuovia. Ilman sitä menee liikaa aikaa siihen, että koittaa välttää napaamasta neulankärjellä vahingossa pohjakankaaseen kiinni.

Kontaktimuovi on (internetin ohella) ainoa 1900-luvun keksintö, joka on edistänyt hienoa kirjontaharrastusta. Muuten 1900-luku on ollut neulatöille vain turmioksi.

Tälläinen tästä tuli, reunassa on Cluny Lace Companyn somaa Leavers-pitsiä. Seuraavaksi teen jonkin sellaisen prinsessapitsityön, jota voi käyttää vaikka pukeutumisessa hyödyksi. Tämän tekeminen oli todella hauskaa, ja siitä tuli sievä (joskin äärimmäisen perinteinen) - mutta mitä peeveliä teen tällä pikku liinasella? Ideoita otetaan vastaan!

Princess lace

Hyvä postipäivä! Ihanan hymyileväinen postipoika kävi ja antoi mulle kaksi pakettia. Toisessa oli kolme japanilaista muotikirjaa/lehteä Yesasialta, ja toisessa pitkään himoitsemiani nauhoja ja opasvihkonen aiheesta kuinka tehdä prinsessapitsiä. Princess lace on eräänlainen käsintehdyn ja konetekoisen pitsin välimuoto: tyllille kiinnitetään somiksi koukeroiksi muodosteltuja ilmavia pitsinauhoja. Tekniikka peräytyy jostain 1800-luvun puolenvälin jälkeen, kun konetekoista tylliä ja konetekoisia nauhoja sai suhteellisen edullisesti.

 

Ihanaa hömppää Japanista, mm. rouva Uchidan kirja 

"Suosikkitavarani ja mistä löysin ne"

 

Pari päivää sitten saapunut kestävästä muodista kertova kirja, 

prinsessapitsin opaskirjanen ja itse nauhat.

Näitä nauhoja voi valmistaa vain Leavers-koneilla, ja niiden saaminen käsiinsä on hankalaa. Ostin monta vuotta sitten pikkuisen näytepalasia tokiolaisesta pitsikaupasta, mutta jälkikäteen älysin, että ei niillä pienillä paloilla paljoa tee. Nyt vihdoin, pitkän etsimisen jälkeen, löytyi firma, josta näitä nauhoja saa: EmbellishmentsOne. Maksu hoitui PayPalilla ja kaikki kävi mukavasti ja nopsaan.

Nyt vain neula viuhtomaan ja jotain tälläistä pitäisi syntyä:

Cotton tulle / bobbinet

Yayyy! Finally! Finally I've found a place where it's possibly to buy cotton bobbinet tulle, the same small-holed type that I always admire on vintage baby hats, luxurious edwardian summer dresses and embroidered collars. I've been looking for it for ages. 

 

Just look at the fantastic structure! Pretty little hexagons.

I did find some cotton tulle at Paris, Marche Saint-Pierre fabric store, but that was large-hole type. Even they did not have small-holed tulle in cotton. There was some doll supplies web shop in Australia, that had cotton bobbinet, but was just too absurd to buy British fabric there. It's is still made in England with the same type of looms that mr. Heathcoat invented in 19th century (they later evolved into complex lace machines).

So, here is the link to the place that has cotton bobbinet: Whaleys Bradford. Just put "bobbinet" in the fabric search. It costs 22 pounds / metre or a little less if you order more than 3 metres. Then add shipping and VAT, and it becomes something around 30 euros for metre, which is of course 10 times the price of common polyester tulle. But so what, the fabric is more than 10 times more awesome than boring plastic netting. (OK, I admit that polyester tulle has good points too even forgetting about price, it's just the right fabric for poofy petticoats.)

I am happy with the whole experience. They sent a sample for free, answered my question quickly and the package arrived in five days (which is nice, considering my chosen shipping option - the cheapest - was told to take as long as 21 days).

If you wonder what I'm going to do with 3 metres of bobbinet, I'm planning to try some machine embroidery, and then create a light, nostalgic summer dress in a similar mood to this beauty:

 Cotton bobbinet looks wonderful with white embroidery and valenciennes lace, like so much seen in 1890-1910 tea dresses. Another example:

Lyhesti suomeksi: löysi vihdoin tehtaan nettisivun, josta voi tilata pienireikäistä puuvillatylliä (bobbinet). Maksaa kyllä päälle 30 euroa metri kun kaikki kulut lasketaan mukaan, mutta on sen arvoistakin! Ihana tekstiili!

Järjestin pitsilaarit ja muita kuvia

  

Pitsilaatikot ovat viime aikoina tursuilleet epäsiististi. Kun ei mahdu, niin ei mahdu, vaikka kuinka vuoroin tunkisi ja vuoroin viikkaisi. Kun Siivouspäivänä onnistuin ostamaan erityisen viehkon vanhan matkalaukun, annoin pitseille luvan levitä taas uuteen lootaan. Ja näin sievä tuli!

Ostin myös rottinkituolin, siitä kuva Pellavahelmassa.

 Tässä pari viikkoa sitten tekemäni kirppissyöksähdyksen tulos. Pienenpienet kahvikupit olisi kai voinut jättää ostamatta, harmi kun sieviä kuppeja ei tarvitse enempää kuin muutaman parin. Mutta ehkä niille joku käyttö löytyy. Pikkukorin löysi ja halusi itselleen Pikku Onnetar, ei vielä kahtakaan ja tunnistaa jo hyvän korin...

Oli niin kaunis pahvi langalla, että ostin tuo ihan koristeeksi.

 

Joskus viime viikolla esittelin Monnalisa-merkkisen kirjotun tyllin pinkein kukkasin. Päädyin ostamaan palan samaa, mutta valkoisena, kun alelaarissa tuli vastaan. I-ha-naaaaa, ih! Näyttäisi erityisen ajankohtaiselta nudenvärisen Calaisista ostetun pitsin alla. Voi kun nyt tietäisi tuleeko kutsu kustantajan kevätkekkereihin vai ei, voisi alkaa sommitella söpöstysmekkoa.

 

Femeinine Wardrobe-kirjan inspiroima silkkipaita on edelleen kesken, nyt loppui lanka eikä sitä saa helatorstaina tietenkään lisää. Oikeassa ylänurkassa itseostamani äitienpäiväkukka.