Paljastusten aika: Vaatehankinnat ja -kulut 2015

Hyvää uutta vuotta kaikille! Pahin muuttohässäkkä on ohi ja olemme asettuneet uuteen kotikoloon, nyt ehdin vaihteeksi blogitella. Lupaan järjestää sen aiemmin mainitsemani arvonnan... mutta ensin
on taas Vuotuisen Vaatekatsauksen aika!

Rahaa vaatteiden ja asusteiden hankkimiseen on mennyt vuodessa 1634 e. Jos urheiluvälineeksi tulkittavat juoksuhousut laskee pois, niin tulos on 1569 e, joka on vain kolmisen sataa enemmän kuin mikä vuotuinen budjettini oli... En tiedä mistä päästä kannattaisi säästää enkä kadu juuri mitään, minulla vaan sattuu olemaan pöyristyttävän kallis vaatemaku (mitä tulee uutena ostettuihin asioihin). Edes huonojen ostosten poisjättäminen ei olisi juuri auttanut, sillä olisin säästänyt vain noin 55 euroa. Silkkikukkia ym tarkkaan ottaen tarpeetonta vaikkakin ilahduttavaa tilpehööriä olisi voinut hommata vähemmän, mutta ei raha niihin kulunut vaan kalliisiin kesäkenkiin, kalliiseen alusvaatesettiin, kalliiseen silkkivuoriin, kalliiseen neuletakkiin ja sukkahousuihin. Kaikki näistä olivat parhaiden hankintojen joukossa, joten ainakin raha on mennyt hyvään käyttöön.

Vaate- ja kenkähuoltoon meni hiukan yli 150 e.

Määrällisesti vaatteita+asusteita tuli talouteen noin 58-60 kpl eli keskimäärin viisi kuukaudessa (en enää muista tarkalleen monetko alushousut ompelin, siitä epämääräisyys). Tavaroista kuusi on poistettu kierrätykseen, sekä joitain sukkahousuja lienee kulunut puhki. Upouusia tuotteita ostin tai teetin 20 kpl joista 9 sukkahousuja ja 2 alusvaatetta. Lisäksi ostin uutena kolme kangasta – ennenkuulumattoman hillittyä! – joista enää yksi on ompelematta.


Vuoden kenties paras vaateoivallus oli hyvän alushousukaavan kehittäminen, jolla ratkaisin vuosia jatkuneen alushousuongelman. Nyt loihdin vanhoista t-paidoista ja pitsinrippeistä pöksyjä milloin huvittaa!

Tässä suoraan läppärilläni pitämästäni tekstitiedostosta mitä tänä vuonna on tullut vaatekaappiin kasattua sekä selittelyitä. Sinisellä erikoisen hyvät hankinnat, punaisella huonot, kursivoidulla vaatteiden ylläpitokulut ja * tarkoittaa uutena kaupasta hankittua tai teetettyä.

Vaatekulut 2015

Tammikuu
- Pitkät villasukat Kontista 8 e
- Musta pitkä hame ystävältäni Elliltä 0 e (tätä käytän keväällä ja syksyllä, huiskahtelee ihanasti)
* Helmikorvakorut 3,5 e (>> poistettu koska liian pienet, mikä olisi pitänyt älytä alunperinkin)
* Sinivihreävalkoinen villakangas Eurokangas 47 e (tästä tuli viittakombo, ja oli siis loppujen lopuksi hyvä hankinta, vaikka ei ollut yhtään harkittu!)
- Aluspaita ruskeanvihertävä Kierrätyskeskus 2 e

Helmikuu
* Mustat Vogue puuvillasukkahousut 32 e
* Mustat Philippe sukkahousut 26 e
- Hattuneula & nailonsukat vintagekaupasta 25 e (suosikkihattuneulani mutta ihan turhat vintagesukat)
* Silkkivuoria 121 e (viittakomboon. Kallis ostos, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin raskas silkkivuori joka saa viitan soljumaan ympärillä sulokkaasti)

Maaliskuu
- Beiget käsineet ja silkkikukka vintagekaupasta 26 e
- Mustat käsineet 3 e
- Beiget lyhyet käsineet 5 e (ostettu hätäpäissään kun kaupungilla hukkui juuri käsine >> poistettu kierrätykseen, koska liian lyhytvartiset)
- Musta juhlakäsilaukku vintage-fb-ryhmästä 40 e (korvasi aiemman mustan käsilaukun, joka oli liian fiini arkikäyttöön, mutta liian arkinen juhlakäyttöön)

Huhtikuu > Hyviä ja huonoja ostoksia euroopankiertomatkalta
- Sininen pilkullinen silkkimekko Pariisin vintagekaupasta 10 e (käytössä kotimekkona, mutta oli minulla niitä ennestäänkin. Taitaa joutua kierrätykseen)
* Repetton mustat minä perhonen ballerinat 250 e (suosikkikesäkenkäni)
* Musta pellava-T-paita Kööpenhaminasta 53 e (suosikkikesäpaitani)
- Harmaanvihertävä pitkä aluspaita / kierrätystehtaan ilmaistori 0 e

Toukokuu
* Siskoni neuloma villamekko 0 e (tämä oli päällä käytännössä koko joulukuun, ihana ja lämmin!)
Roikkuvat helmikorvakorut 3,5 e (korvaavat viemäriin hulahtaneen perushelmikorvakorun)
* Italialaiset silkkialusvaatteet 258 e (alusvaatelaatikossa pitää mielestäni aina olla yksi superhemaiseva luksussetti, ja edellisen ostin häihini vuonna 2006, joten ne oli aikakin korvata)
* Juoksuhousut Howies 65 e (ei ole housujen vika, että viimeisen parin kk:n aikana ei ole tullut juostua)
3 kengät ja saappaat suutari 95 e
Parikan laukun napin kiinnitys 8 e
- Tein korun (mustat helmet + simpukankuoria) 0 e

Kesäkuu > Tarpeeseen ja käyttöön
* Pellavamekko Knitworks 30 e (kesän perusvaatteeni)
* Valkoinen neuletakki Knitworks 110 e (toiveiden mukaan tehty ja toimiva!)
* Nailonsukkahousut Wolford 30 e (Kalliit. Koska edelleen ehjät, hintansa arvoiset)
- Ompelin kahdet alushousut
* Hattu (teetetty Kuuralla) 70 e

Heinäkuu > Ei mitään ostoksia. Näitä kuukausia voisi olla enemmänkin...

Elokuu > varaudun syksyyn
- Takki ReMake vintage 75 e

Syyskuu
Minä perhonen/repetto kenkien pohjaus 40 e
- Sain valmiiksi viittakombon sekä muutamia kipeästi kaivattuja alushousuja
* Tiina Talvikin ompelema silkkialusmekko 80 e (tämä menee siskoni neuloman villamekon alle)

Lokakuu > valtavasti hankintoja
* Tryffelinväriset sukkahousut 24 e (>> Sukkahousumyyjättäret maanittelevat minua aina ostamaan liian pieniä sukkahousuja. Joko osaan pukea takamukseni niin, että se näyttää todellista pienemmältä, tai sitten muut naiset pitävät kireämmistä sukkahousuista kuin minä. Joka tapauksessa nämä poistettu sutjakkapehvaisemmalle siskolle)
* Vogue puuvillasukkahousut x 5 164 e (Ostin viidet kun sain kuulla, että näiden ehdottomasti parhaiden sukkahousujen valmistus on lopetettu. Kolmet voguet on vielä korkkaamatta.)
- Mustat käsineet Tukholmasta 4 e
- Vyö Beyond Retro/Tukholma 12 e (osoittautui liian leveäksi takkiin, mutta hyvä hameen kanssa. Ei varsinaisesti välttämätön mutta saa olla taloudessa.)
* Musta villatrikoo tukholma 40 e (vielä minä joku päivä teen tästä itselleni talvisen kynähameen)
- Vyöt (x3) kierrätyskeskuksesta 7 e  (>> tarvitsin syystakkiin vyön, testasin eri vöitä. Kolmesta kaksi laitettu takaisin kiertoon, loppujen lopuksi pidin sen jonka sain ilmaispuolelta)
- Tein mustan rannekorun + persikanvärisen rannekorun
- Punaiset kumisaappaat kierr. kesk. 5 e (mikä säästö! Olin jo vähällä hankkia yli satasen designsaappaat hapertuneiden vanhojen korvaajaksi, kun löysin nämä kierrätyskeskuksesta)
- Punainen villahuivi kierr. kesk. 2 e (saappaiden kanssa pirteä yhdistelmä)
- Violettipinkkki silkkikukka kierr kesk. 0.5 e
- Kahdet käsineet (toffeeväri + valkoiset "strings") kierr. kesk 2,5 e

Marraskuu
Napinläpi takkiin Remake 10 e
- Kapea vyö marttojen vaatevaihtopisteestä 0 e (>> ei sitten ollutkaan hyvä, palautettu kiertoon)
- Kaulus syntymäpäivälahjaksi siskolta

Joulukuu >> muutin ja vietin joulua!

Tekstiili, muoti ja kiertotalous

Sain kutsun Finatexin ja Sitran järjestämään puolipäiväseminaariin tekstiili- ja vaateteollisuuden kiertotaloudesta. Tunnen oloni VIPiksi! Jes! Tilaisuus oli maanantaina ja olen tässä sulatellut sen antia.

Bisneskeissinä oli ruotsalaisen Filippa K:n kunnianhimoinen pitkän tähtäimen vastuullisuussuunnitelma, joka kattaa koko yrityksen toiminnan – alkaen ekologisempien materiaalien selvittämisestä ja niihin siirtymisestä ja päätyen peräti mullistaviin liisaus- ja uudelleenmyyntipalveluihin. Ne muuttavat vaatefirman bisneslogiikkaa. Tavanomaiselle vaatefirmalle on eduksi tehdä vaatteet mahdollisimman vähän aikaa kestävistä materiaaleista jotta asiakkaat ostaisivat mahdollisimman usein uutta (tietenkin suhteessa siihen, mitä kuluttaja odottaa saavansa. Filippa K:n tyyppinen kalliimpi merkki olisi pian liemessä, jos heidän vaatteensa kestäisivät vain yhden pesun). Liisaus ja takaisinosto- ja edelleenmyynti, jonka firma itse hoitaa, kannustaa investoimaan mahdollisimman hyvin käyttöä kestäviin materiaaleihin ja myös aikaa kestävään suunnitteluun.

Liisaustoiminta ei ole vielä tavoittanut suuria kuluttajaryhmiä, mutta Filipan sustainablity mnager Larsson oli toiveikas. Kestää aikaa, että ihmiset tottuvat uusiin toimintamalleihin. Joku kysyi esityksen jälkeen, että onko Filipalla laskettu minkälaisia tuottoja odotetaan vastuullisuuspanostuksilta. Ei kuulemma ole, mutta näkökulma on pidempi kuin parin kvartaalin. Tuppasin kahvitauolla juttelemaan Larssonin kanssa. Todella symppiksen oloinen tyyppi! Hän kommentoi vielä tuotos-panos -juttua niin, että kaikki siitä saatava puhtaan taloudellinenkaan hyöty ei ole suoraan tilitaseesta laskettavissa. Brändin arvon kasvaminen, ja kuluttajien sitouttaminen ovat huikean tärkeitä asioita, jotka seuraavat vastuullisuustoimista. Kaikki nämä ovat siis samalla markkinointia – markkinointi ei ole välttämättä vain keksittyä höpönlöpöä, vaan voi perustua ja tulevaisuudessa ehkä entistä enemmän perustuukin ihan todellisiin saavutuksiin. (Voin sanoa että toimii – Filippa K, johon en ole ennen kiinnittänyt juuri mitään huomiota, vaikuttaakin yhtäkkiä varteenotettavalta paikalta etsiä uutta päällepantavaa sitten kun sitä tarvitsee).

 

Paneelikeskustelussa wst.fi, Voglia, Outi Pyy ja Finatex 

Liisauksesta, lainaamisesta tai vuokrauksesta odotetaan isoa juttua vaatebisnekselle. Ihmettelen, miksi lainaamotoiminta on lähtenyt niin tarmokkaasti liikkeelle harvaanasutussa Suomessa – luulisi sen toimivan paljon paremmin tiiviissä urbaanissa ympäristössä, esim. jossain Lontoon bisneskortteleissa. Siellä sillä voisi tehdä rahaakin, kun kiireinen bisnesväki maksaisi palvelusta, toisin kuin pihit (ja/tai köyhät) suomalaiset.

Harvoin käytettävien vaatteiden lainaaminen on taloudellisesti järkevää. Arkivaatteiden lainaamista helpottaisi, jos lainaamot olisivt suurinpiirtein joka korttelissa, en tiedä miten tämä taloudellisesti onnistuisi. Helsingin uusi vaatelainaamo asuu Kalliossa, ja vaatii enemmän kuin mihin kykenen käydä siellä säännöllisesti joka viikko vaihtamassa vaatteita.

Hyvät tarjoilut! Ihan tältäkin kannalta suosittelen Sitran seminaareja, jos tilaisuus osuu kohdalle!

Arvelen, että järkevin lähtökohta liisaamiselle olisi mahdollisimman suurimääräisten, itsessään yksinkertaisten tuotteiden kohdalla, käytännössä siis sukkien, alushousujen ja t-paitojen. Kuluttaja saisi niihin käyttöoikeuden, mutta materiaali kuuluisi liisaavalle firmalle – siis sama juttu kuin kemikaalien liisauksessa. Sitten kun sukka tai t-paita olisi puhki kulunut, kuluttaja palauttaisi sen firmaan, joka kierrättäisi sen uusien tuotteiden raaka-aineeksi ja kuluttaja saisi uudet käyttöön. Materiaalkierrätys toimisi parhaiten juuri sellaisten tuoteiden kohdalla jotka eivät sisällä monia materiaaleja tai kierrätystä vaikeuttavia osasia (napit, vetoketjut ym.) ja joita tulee paljon samanlaisia.

Kuka maksaisi kohtuudesta

Kävin joku viikko sitten Bloggers Inspiration Day -nimisessä markkinointitapahtumassa. Ensivaikutelma oli tulevaisuusshokki – minä 1900-luvun lapsi (joka sitäpaitsi viettää paljon aikaa mainitun luvun alkupuoliskolla) tunsin hetkellistä pyörrytystä, joka johtui siitä että on 2015 ja nämä vimpan päälle puunatut ihmiset täällä ovat syömässä ilmaisia leivoksia ja juomassa ilmaista kuplaviinasta koska he sitten ottavat taskupuhelimellaan itsestään kuvia ja latavat ne elektroniseen tietoverkkoon, josta tuhannet muut ne näkevät. Siis ihan arkipäiväistä 2000-luvun toisen vuosikymmenen meininkiä, mutta joskus nykyaika vaan tuntuu tiivistyvän klimpiksi ja kumauttaa minua päähän kuin halko. (Scifiltä tuntui myös Legon uusi mainoslärpäke, jonka augmented reality -osiot saa kännykällä näkyviin – hieno elämys!).

Jälkimakuna tapahtumasta hiipivä epätoivo. En halua olla epäkiitollinen, kun sain ilmaista juomaa ja syömää ja kahvipaketin ja aika hyvänoloisen hiusharjankin, mutta en myöskään oikein koe omien arvojeni mukaiseksi mainostella näitä tuotteita, kun en tiedä niiden laadusta enkä taustasta enkä eettisistä arvoista yhtäänmitään.

Epätoivo kumpuaa siitä, että mitä mahdolisuuksia on kohtuutta, luonnonvarojen ja muiden ihmisten olemassaoloa kunnioittavalla ei-kerskakulutukseen pyrkivällä ajatusmallilla, kun nimenomaan iloiseen, täysin mistään välittämättömään shoppailun hurmaan pyrkivillä tahoilla on sekä mittavat markkinointikoneistot että mahtavasti massia takanaan? Aina kaikenlaiset yhteistä hyvää, kohtuutta, korjaamista jne edistävät ajatukset ja toimet kilpistyvät siihen, että niistä kun ei yleensä saa rahaa lainkaan, tai parhaimillaankin vain vähän, niin niitä puuhastellaan vapaa-ajalla. Kun taas "vastavoima" tekee hommia työajallaan ja suurien rahavirrtojen siivittämänä. Olen tästä kohta lähdössä crafitvistitapahtumaan, jossa ommellaan kantaaottavia ristipistoja, mutta kuinka moni päätyy valitsemaan eettiset ristipistot ilmaisviinajuhlan sijaan, jos on mahdollisuus valita? Jos siis project333t ja vaatteidenlaskemiset ja keirrätyskeijut tuntuvat hupsuilta eikä ihan loppuun asti mietityiltä, niin se johtuu tottakai siitä, että kukaan ei ehdi paneutua niiden kehittelyyn samalla tarmolla kuin uuden ostamista kannustavat tahot omaan markkinointiinsa.

Lähinnä siis mietin nyt sitä, onko mitään toivoa siinä, että ihmiskunta ryhdikkäästi valitsee kukin yksilö kerrallaan kohtuuden tien, vai valuuko väistämättä käyttäytymismalli siihen suuntaan, johon iso raha painovoimallaan kutsuu?

Suuri shoppailukierros

 

 Kiertelin keskutan kaupoissa ja kaikenlaista ihanaa tarttui mukaan, tässä levähdän Fleuristessa ostoskasseineni.

Noo, melkein tosi - kävin siis hakemassa Huilin joulukuvauksiin kaikenlaista ihanaa kotimaista ja / tai ekotavaraa, mm. Minna Hepburnin pitsihurmauksia, Kasperin upean kotimaisen pyöräilylaukun ja Costolta PureWaste-kierrätysvaatteita. Kaiken muun hyvän lisäksi toimin stailistina/kuvausjärjestäjänä, painotuksena ekomuoti. Ekostailisti myös hakee ja palauttaa kuvauslainat pyöräillen, ainakin Helsingin alueella, nyt on jalat aika väsyneet...

 

Fleuristessa oli lueskeltavana todella viehättävän näköinen leivontakirja Baking Instinct. Kuvassa myös kirjan päällä kierroksen todellinen ostossaalis: vintagesilkkikukkia ja -hattuneula Antiikki Trianon-nimisestä antiikkitavaran putiikista (jota suosittelen mm. korujen ostopaikkana! ja omistajarouva on aivan ihana!).

Kalliiksi tämän jutun stailaajana toimiminen tosin käy, sillä nyt olen aivan intona monista näkemistäni mahtavista tavaroista. Esim. seuraava lompakko voisi olla Galateian kasviparkittua kalannahkaa, valtavan kaunis pinta näissä.

Ja pitää hieman säästää rahaa, että voin sitten hankkia tämän kengänhuoltoseteistä kauneimman, joka löytyy pinkomosta vähän vajaa kahden ja puolensadan euron hintaan. Rukin ja rautapadan untuvaisen pehmeät koiranvillahuivit jäivät myös vaivaamaan. Miehelle tahtoisin ostaa Kasperin pyöräily-ystävällisen olkalaukun. Ostoslista onkin tämän jutun ansiosta täynnä pitkälle ensi vuosikymmenelle!

Tam-Silkin silkkivillaisen aluspaidan jo hankin itselleni (tulisipa kylmempi!) ja kuvauksista sain vielä pitkikset (saa tulla ihan kunnolla pakkasta).

Itse kuvauksissa oli niin kiire, etten tullut ottaneeksi kuin yhden kuvan. Se on tässä.

Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä

Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!

Käsintekosia ja asiaa koreista

Välillä sitä ihminen hämmästyy, kun tajuaa kuinka paljon myytävistä ns. massatuotetuista tavaroita on oikeasti tehty käsin. Kaksi muutaman euron neuletta Kierrätyskeskuksessa: tsekatkaa käsin virkatut pitsit. Onkohan vaatteiden alkuperäinen ostaja ymmärtänyt, että pitsiosiot on joku koukulla silmukka silmukalta virkannut?

Sitten olen havahtunut ymmärrykseen, että huomattava osa myytävistä koreista ym. punontatuotteista on myös tehty käsin. Googlauksen perusteella jonkinlaisia korinpunontakoneitakin on, mutta monesti (ehkä jopa useimmiten) vaan ihminen istuu ja punoo. Käsinvalmistusta ei mitenkään mainosteta, varmaankin koska sitten olisi pakko ihmetellä niitä halpoja hintoja joilla koreja myydään. Taas alkaa pyörryttää kun mietin näitä tavara- ja rahavirtoja, ja kuinka ihmeellisen kätevästi kyllä yhden ihmisen punoma kori supsahtaa jostain Kiinan peräseinäjoelta Suomeen markettiin myyntiin, mutta kuinka täydellisen mahdotonta on saada tietää tästä ihmisestä ja hänen työoloistaan mitään.

No, kehaisenpa tässä että korintarpeessa olevalle on onneksi ns. hyvän mielen vaihtoehtojakin. Hommasin juuri Mamariisalta korin muksun palapeleille. Kaunis on ja tukeva, ja korvasi tosi ruman muovikorin. Korin ovat punoneet tansanialaiset rouvat Lulanzin kylästä.

Vasta hankittu Mamariisan kori alinna, sen takaa kurkkii suomalainen tuohikori ja tuolilla oleva pajukori on joskus löytynyt kirppikseltä. Tässä siis murto-osa koreistani. Diagnoosina korikahjous...

Muitakin reiluja korivaihtoehtoja on, ainakin Tikausta löytyy. Siis melkeinpä kaikkea löytyy reiluna versiona, jos vaan ehtii ja jaksaa hakea. Kai asia on niin, että pitäisi pyrkiä sellaiseen kulutustilanteeseen, jossa uudet hankinnat ovat niin harvinaisia että ehtii jokaiseen paneutua huolella.

ShockAbsorber ja Repetto viestivät

Raivosin tuolla pari kirjoitusta taksepäin ShockAbsorberin mykkyydestä. Kuulemma ovat lähettäneet minulle aiemminkin vastuaksen - kumma vain, että se ei ollut saapunut sähköpostiini (kun automaattivastaus kuitenkin oli). Nyt olen saanut sieltä vastauksen, joka sisällöltään edustaa tavanomaista keskitasoa:
"DBA requires compliance with applicable laws and regulations and adherence to fundamental human rights within its own and supplier facilities. In addition to Country applicable Laws, the DBA fundamental requirements are based on the core Labour standards of the International Labour Organization ( www.ilo.org ).
On a regular basis,  factories are audited with or without prior notice. In case of any detected non conformities, an action plan can be agreed and monitored to reach the expected level of compliance. Audits are done by a combination of independent and internationally recognised auditing firms, our own accredited auditors, and the Worldwide Responsible Accredited Production program www.wrapapparel.org/".
Jatkokysymyksiini siitä, tukevatko he elämisen mahdollistavaa palkkaa (living wage) ja missä maissa tuotantoa on, ei ole kuulunut vastausta.
Mielenkiintoista on, että Shock Absorber kuuluu BDApparel yritysryppääseen - tieto, jota en ShockAbsorbein omilta sivuilta löytänyt. Samaan ryppääseen kuuluvat myös mm. Fila, Wonderbra ja Dim. DBA:n nettisiuilla heidän tuotantopaikoikseen on ilmoitettu Filippiinit, Sri Lanka, Romania, Slovakia, Etelä-Afrikka, Saksa ja Ranska. Nettisiujen alkusivulla on slogan "Made in Experience" (jaa-a, mitähän tuostakin olisi mieltä!). Eräällä alasivulla mainitaan "These principles include ethical sourcing requirements for suppliers from whom DBApparel sources products." mutta asiasta ei kerrota sen tarkemmin. Hei, DBA! Päivittäkää itsenne 2000-luvulle ja selostakaapa valmistusasiaa vähän selvemmin!!

Kirjoitin vielä Repettolle ja kysyin, mistä heidän kenkiensä nahkat tulevat. Sieltä vastattiin valon nopeudella ja mikäpä vastaillessa, kun heillä oli tälläistä sanottavaa:
"To answer your inquiry about our leathers, all of them come from Europe (France, Spain or Italy) and comply with the Reach regulation, which is a European regulation aiming at reinforcing the knowledge of the chemicals that are produced or imported in the European market, thus ensuring a better health and environmental protection."
Eli kaikki käytetty nahka tulee Euroopasta ja noudattaa näinollen Reach-säädäntöä. Fantastisen mahtavaa! Ilman huolellisia ympäristönsuojelutoimia todella saastuttava nahkan tuotanto on suurelta osaltaan keskittynyt maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on onnetonta tai sitä ei juuri valvota, ja tärvelee ympäristöä todella rankasti. Joten tässä asiassa kannattaa ehdottomasti suosia eurooppalaista. Nyt vasta hinkuankin Repettoja, mutta kuinka saada ne käsiini? Onko tässä nyt pakko lähteä Pariisiin, voi voi...

Päivän asu ja linkkejä

Ateneumin kaunis laattalattia ja minun kaunis hameeni. Pakkas- ja hankikelillä on mielestäni vaivan arvoista kantaa museoon kevyet vaihtokengät, niin ettei tarvitse lapikkailla lontostella sisällä.

Jaahas. Mallikurssi voisi olla tarpeen. Kätevä on myös pieni kukkaromainen laukku, johon mahtuu just puhelin ja pankkikortti, niin ei tarvitse rontata isoa käsilaukkua taululta toiselle.
Päivän asu (tai siis toissaviikolopun): vastikään hankittu Jane Marplen hame, Samujin silkki-pellavapaita (hankittu kesällä 2012), isoäidiltä saamani pikkulaukku 60-luvulta ja rintakoru kirppikseltä arvtenkin 50-luvulta.

Sitten luettavaan:

 

Muotisuunnittelija Anna Ruohosen loistavaa vaatematematiikkaa (lainattu luvan kanssa). Täytyykin pitää Nanso mielessä, kun seuraavan kerran tarvitsen jotain perusvaatetta. Edellisessä postauksessa tosin tuli esille, että ns. halpakaupoitakin voi joskus osua vaatekaappiin ällistyttävän pitkään kestävieä vaatteita, harmi vainen että on hankala etukäteen tietää mitkä niitä ovat.

Kierrätyskeijuilua, shoppailunhimoa ym miettivät mm. 365morelife, Sininen kirjahylly ja Hopeapeili. Rakkahainen testaa P333:a ja Väläyksiä miettii vaatevarastoaan (tämä lause kolahti minuun: "Ehkä suurin oivallukseni nyt puolet kirjasta luettuani on ollut se, että vaateteollisuudenkin intresseissä on ennen kaikkea voittojen maksimoimointi, ei kuluttajien todelliset tarpeet." Niinpä! Eivät vaatteet ole kaupassa tarjolla siksi, että löytäisit sieltä juuri sinun tarpeesi täyttävän pukimen, vaan siksi, että antaisit rahaa kauppiaalle ja valmistajille. Ei siinä ole itsessään mitään pahaa, mutta tämä perustavanlaatuinen seikka on vain aiheellista pitää mielessä kun katselee myynnissä olevaa tavaraa).

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus kuluttajasegmenteistä ja siitä, kuinka meistä jokainen on markkinoinnin kohde The nifessä.

Mihin kohderyhmään sinä kuulut? Minä olen tätä nykyä "tuohtunut ja epäluuloinen kuluttaja, joka haluaisi maksaa korkeankin hinnan, jos vaan joku vakuuttavast selittäisi miten se korreloi oikeasti korkean laadun ja kestävyyden kanssa ja vielä edistää eettistä tuotantoa". No joo, lisäksi täytyy myöntää, että olen "autenttisuuden metsästäjä", jos joku vaate tms. onnistuu selostamaan olevansa alkuperäinen ja hienoimpien perinnekäsityölästen valmistama, olen heti huumassa (vinkki: todella autenttisen tuotteen lapussa ei lue ikinä "authentic" ja "genuine" vain jos se liittyy materiaaliin kuten "genuine leather").



Lopuksi vielä hieman heilahtanut mutta mielestäni kaunis otos kevättalven värinkaipuuseen (kiitos ihana Katja herkullisesta hedelmä-mustaviinimarjasmoothiesta!).

Ostoslista ja ostamattomuuslista matkaa varten

Olen miettinyt ostoslistaa Japaninmatkalle. Perusteellista navan kaivelua seuraa:

Tarpeellisuuksia olisi lähiaikoina 1) uusi lompakko - vanha isoäidiltä saatu alkaa rapautua vuosikausien käytön jälkeen ja 2) sateenvarjo - nykyinen on fantastisen hyvin kestänyt vuodesta 2008 varsinkin hintaansa nähden (muistaakseni 1500 jeniä) mutta nyt alkaa olla ruoteet vääntyneet ja kahva rispaantunut. Eli näitä kahta vaatetuksen alaan liittyvää asiaa voisin aktiivisesti haeskella. Kaunis laatikko ompelutarvikkeille on tervetullut, samoin muutama japanilaistyylinen lakka-tai keraaminen soppakulho voisi korvata nykyiset muoviset. Tarroja aion ostaa Pikku Onnettaren koko lapsuuden varalle, eipä tarvitse sitten kiroilla täkäläisiä kalliita ja niukkoja tarravalikoimia. EDIT: niin ja rintaliivien pesupusseja ostan lisää, ihan ehdottoman käteviä!

Harmillisesti minulla ei oikein ole välittömiä vaatetuksen puutteita. Mekkoja, hameita, neuleita ja paitoja on enemmän kuin tarpeeksi (kaikesta karsimisesta huolimatta). Huiveja en luultavasti tarvitse lisää koko loppuelämäni aikana, tai ainakaan pitkiin aikoihin. Toisaalta monet rakkaimista ja useimmin käyttämistäni vaatteista olen ostanut juuri Japanista, joten voisi olla ehkä mahdollisesti kannattavaa ostaa jos jokin oikein sopiva vaate löytyy. Nytkin käytössä olevat molemmat kevyet neuletakit ovat sieltä, toinen Jane Marplen rusettikuvioinen ja toinen tummansininen, johon on brodeerattu valkoisia pilkkuja Laforetin alennusmyynneistä. Mitään akuutteja tarpeita ei kuitenkaan ole, joten pitää harkita e-rit-täin ankarasti kannattaako ostos vai ei. Olen vienyt kierrätyskeskukseen ison kasan täysin sopimattomia tai vähälle käytölle jääneitä japaninvaatteita, joten kaikki sieltä hankkimani ei suinkaan ole timanttisen onnistunutta.

Parhaita hankintojani ikinä on Jane Marplen talvilaukku, joka kyllä maksoi pitkän jenin, mutta on sekä supertyylikäs että superkäytännöllinen. Se vaan on niin hyvässä kunnossa viiden vuoden käytöstä huolimatta, että sen korvaamista ei tarvitse edes harkita. Rento, iso kesäkori voisi olla tarpeen (nykyinen jo hieman repsottaa), mutta liekö sellaisia tähän vuodenaikaan myynnissä..? Fanitan Ebagos-laukkumerkkiä, joka tekee todella mielenkiintoisia rottinkikoreja, mutta silmäys nettisivuille torppasi minkäänlaisen ajatuksen siihen suuntaankaan. Hinnat lähtevät viidensadan euron tienoilta, ja se laukku joka minusta oli hauskin, maksaa päälle 1500 euroa. Jos ei mitään muuta tarvitsisi koko ensi vuonna kuin ebagoksen korin ja ehkä yhdet alkkarit, niin kai sellaisen voisi hankkia. Mutta minulla ei nyt edes ole vapaana tonniaviittäsataa laukkuun, joten spekulointi on turhaa.

Ebagos

Hieman turhauttavaa olla menossa minuntyylisten vaatteiden ostosparatiisiin, mutta ilman juuri mitään hankintatarpeita! Sikäläinen kulttuuri sitäpaitsi kiertyy huomattavalta osalta ostamisen ympärille, sellaisella tavalla josta pidän: pikkutarkka huomio yksityiskohtiin, vaatteen laatuun, korkealuokkaisten kalliidenkin tuotteiden valmistajille on vissi markkinarakonsa. Jos missään on hauska ostella niin juuri Japanissa, varsinkin kun tosiaan löydän sieltä vastakaikua omille tyylimieltymyksilleni.

Seuraava kenkäpuute on uudet matalakorkoiset talvisaappaat, jos sellaiset täydelliset löydän niin kenties ostan. Jos en löydä, niin säästän rahani ja teetän maailman hienoimmat saappaat joskus viidentoista vuoden päästä.  Herraintyyliset mieluiten kiiltonahkaiset nilkkurit ovat mahdollinen hankinta, tosin en ole varma sopivatkohan ne sittenkään minulle. Tiettyjen mekkojen kanssa ne kävisivät, toisaalta onko kyse vain herrainkenkätrendin ulkoisesti tarttuneesta vaikutuksesta?

Koruosastolla paikkamatta on kadonneen mustan frivoliteettipitsikorviksen jättämä aukko. Toinen jäi, mutta toinen katosi. Siro pitsikorvis sopii moneen asukokonaisuuteen, varsinkin sellaisiin joihin ei metalli sovi. Mutta olen pärjännyt ilman jo kohta vuoden, joten liekö sekään niin välttämätön. Korujahan minulla on kenkälaatikollinen, sieltä sun täältä vuosien kuluessa hankittuja. Olen karsinut niitä hyvin kevyellä kädellä, sillä innostus tiettyihin koruihin tulee ja menee aaltoina. Mutta koruja tosiaan piisaa, ja ne kun eivät käytännöllisesti katsoen edes kulu.

 TutuAnna-sukkakaupan valikoimista

Vaaranpaikkoja
* Sukkahousuja voisi muuten ostaa, nehän pakosta kuluvat ja uusia tarvitsee väistämättä useampia pareja vuodessa, mutta muistutuksena itselleni: älä osta sukkahousuja Japanista! Pystyn kyllä juuri ja juuri ahtautumaan niihin, mutta sitten olo on kuin appelsiinillä mandariinin kuorissa ja käyttämättähän jäävät. Liian pienien sukkahousujen aiheuttamaa kokonaisvaltaisen epämiellyttävää tunnetta ei pelasta mikään.
* Samaten pitää muistaa, että vaikka polvisukat olisivat maailman söpöimmät ja hurmaavimmat (ja niitä kyllä Japanin sukkakaupoista löytyy), niin en tule ikinä käyttäneeksi polvisukkia.
* Kaapumaiset, rintamuotolaskoksettomat mekot, jotka näyttävät sirojen japanilaisten naisten päällä suloisilta ja tyylikkäiltä, näyttävät minun päälläni Hemulin navettatakilta. Ei siis pidä harhaantua luulemaan, että ihana pellavakolttu olisi minulla yhtä elegantti ja huolettoman natural chic kuin, no, vaikka rouva Uchidan yllä.
* Pitää muistaa, että pellavanväri ja jotkin muutkin värit sopivat erinomaisesti mustatukkaisille, mutta tekevät minut helposti kaurapuuron näköiseksi. Toisaalta myös hyvin kirkkaanväriset vaatteet ovat huono ajatus (tosin sokaisevan kirkkaankeltainen froteeneuletakki, parinsadan jenin hankinta Kichijojin vintageliikkeen penkolaarista, toimii kätevänä metsävaatteena mökillä. Se päällä minut erottaa kilometrienkin päästä).
* Ei pidä kuvitella, että rintamuksesta liian ahdas vaate lakkaisi olemasta liian ahdas - en viitsi edes muistella, miten monen japanilaisen paidan kohdalla olen teeskennellyt, että kuppikokoni jotenki mystisesti pienenisi. Ei pienene.

Jane Marplen pitsiteemaa, tykkäilen!

Yksi mahdollinen hankintakohde tulee mieleen: unelmainen pitsimekko. Rakkahin harmaa pitsimekkoni on paljosta käytöstä alkanut räytyä, ja jos esim. Double Maisonilta, Jane Marplelta, Harajuku Lace Centeristä tai Rei Schiffli de Lacelta sattuisi löytymään vastaavantyyppinen kauneusmekko, niin se olisi varteenotettava hankinta. Kunhan vaan on sopivan kokoinen ja mallinen, ei liian pieni eikä liian telttamainen! Doomo arigatou!

Hyvää palvelua ja musta pitsi ei hellitä

Tälläinenkin hieno idea näyttää toimivan oikein hyvin: Suomessa valmistettu juhlavaatemallisto, jonka vaatteita voi kaupan tangon lisäksi saada mittojen mukaan teetettynä. Jos vaatetta pitää jostain syystä muokata, firman oma ompelimo hoitaa senkin pienestä maksusta. Klassiset vaatemallit ja huomaavainen palvelu, oikein hyvä siis kaikinpuolin. By Marja nimeltään.
(Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan kävin kyseisessä liikkeessä hoitelemassa äitini silkkisen juhlamekon korjailua. Helmaan oli tullut tahra, jota ei pesulassakaan saanut pois. Koska samanväristä silkkiä ei enää ollut varastossa, tahrakohta korvataan kahdella murretun roosan värisellä suikaleella. Periaatteessa mikä vain ompelimo voisi tehdä raidan, mutta täsmälleen saman laatuista silkkiä ei välttämättä saa muualta. Ja koska heillä on kaavat tallella kaikista vaatemalleista, jos samaa väriä olisi ollut tallella niin koko helmakappaleen olisi voinut vaihtaa ilman aikaavievää ja kallista kaavan piirtämistä vanhasta kappaleesta).

Olen ostanut samasta kaupasta beigen juhlakäsilaukun ystäväni häihin vuonna noin 2008? 2007? ja se on edelleen pääasiallinen juhlalaukkuni. Loistavaa neutraalia muotoilua, ja väri joka sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin.

Joku aika sitten pähkäilin mustan silkkipitsin ostamista tai jättämistä. Päädyin järkiperustein jättämään ostamatta, ja sittemmin se olikin hävinnyt antiikkikaupan tekstiilihyllystä. No eilen piipahdin ihan vain pikaisesti samaisessa kaupassa, ja mikä kangashyllyltä loikkasikaan kimppuuni? Se sama pitsi! En tiedä missä se on piilinyt tällä välillä, mutta siellä se oli edelleen. Nappasin muutaman kuvan.
Enkä vieläkään ostanut sitä!

pitsiaiheinen linkki:
Maison d'exceptions - paljon asiaa mielenkiintoisista tekstiilitekniikoista, muunmuassa pitsistä. Pitsijuttu kertoo pitsivalmistajien perustamasta suunnittelukilpailusta, jossa etsitään uusia ideoita ja näkkulmia pitsinvalmistukseen.

Himoshoppaajista

Ansaitusti paljon huomiota ja pahennusta aiheuttaneesta NYTin Himoshoppaaja-artikkelista päähäni pälkähtäneitä ajatuksia (+ muutamasta velkaantumisesta kertovasta lehtijutusta, ja tästä blogista josta kiitos vinkistä Honkasalon Lauralle):

1) 500 euroa viikossa ylimääräisiin osteluihin?!?!? Ehkä minun pitäisi vielä miettiä, olisiko järkevässä palkkatyössä sittenkin mukavampaa kuin epäsäännöllisesti pieniä summia ansaitsevana kulttuurityöläisenä.

Pieni laskutoimitus. Jutun tytöllä on 800 e kuukaudessa "löysää" rahaa. Tekee vuodessa 9600 euroa. Jos nyt uisin itse vastaavassa rahamäärässä niin jakaisin summan näin: Siitä voisi laittaa satasen viikossa pikku hemmotteluihin ja välttämättömin vaateostoksiin, jolloin koko vuoden hemmottelu- ja vaatebudjetti olisi yhteensä 5200 e. Jos siitä puolet laittaisi vaatteisiin - 2600 e - vuoden vaatebudjetti olisi yli tuplasti isompi kuin minun nyt. Kaikki tarvitsemansa vaatteet olisi varaa hankkia mitä parhaimman laatuisina, esim. ompeluttaa mittojen mukaan huippulaatuisista kankaista. Jos kahtena perättäisenä vuonna pistäisi säästöön puolet vaatebudjetista, voisi teettää vaikkapa maailman kauneimmat saappaat Shoebakeryn Otsolla (tämänhetken tavoittamaton vaatehaaveeni). Tai jos mielikuvitus ei riittäisi teettämiseen, joka tapauksessa voisi hankkia mitä hyvänsä merkkivaatteita ja -asusteita. Ei luonnollisestikaan mitä hyvänsä määriä mitä hyvänsä merkkivaatteita, mutta sellaisen määrän kuin nyt vuodessa uutta tarvitsee, ylöspäin pyöristäen ja ilman mitään pihistelyä.

Viisikymppiä viikossa jäisi yleiseen hemmotteluun, kuten leffalippuihin, kahviloihin, keikkoihin ym.

Loput voisi laittaa säästöön, jolloin ilman mitään vaivannäköä tai vähintäkään asketismia saisi kokoon 4400 euroa - joka onkin suurinpiirtein kahden kuukauden lomareissun hinta missä vain kohteessa, ruokineen asumisineen matkalippuineen kaikkineen.

Eli voisi nauttia elämästä kaikin tavoin, pukeutua mitä ihanimpiin laatuvaatteisiin, ja viettää 2 kk aina jokaista työssä vietettyä vuotta kohden reissussa palkintona siitä, että ei täytä kotiaan mitättömän laatuisilla vaaterievuilla, jotka ovat jo valmiiksi lähes jätettä. Hmm, jaa-a, täytyy sanoa että jutun tyttö ei voisi mielestäni juuri tuntua hullummalta, vaikka hän polttaisi rahansa kokossa. Ja hänen tapansa käyttää rahaa tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Elämme omituisia aikoja.


2) Jos aikoo törsätä hulluna rahaa vaatteisiin, kannattaisi ostaa merkkivaatteita. Kun / jos joskus rahat loppuvat tai huomaa olevansa kaulaansa myöten veloissa, löytää aina jonkun toisen ääliön, joka ostaa huomattavalla summalla logolaukkusi tai merkkikenkäsi. Jos on raahannut kotiinsa tusinariepuja ketjukaupoista, niistä eroon päästäkseen joutuu lähinnä maksamaan.


…ja mitä helkkaria ihminen tekee sellaisella määrällä vaatteita, että niitä ei ikinä ehdi pitää kaikkia yllään? Käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelee, mutta aikamäärä on kaikille sama: 365 päivää vuodessa, joista kussakin on 24 tuntia. Ajasta vähintään neljännes menee yöpuvussa. Pari-kolmesataa vaatetta kattaa kaikki mahdolliset vaatetarpeet ja suo huomattavaa vaihtelunvaraa (ei sillä, että niin paljon tarvitsisi omistaa, mutta ihan enimmillään siis). Enempää tuskin ehtii käyttää, sillä lisäaikaahan tunnetusti ei voi ostaa. Jos haalii vaatteita, joita ei aiokaan pitää, eikö aivan hyvin riittäisi että ostaa jotain Habbohotel- tai Poupeegirl-virtuaalivaatteita?

Jutun tyttö käytti kaksi mekkoa ompelijalla, joka on sentään aika fiksua toimintaa. Mutta osoittaa, että hän käyttää tiettyjä vaatteita useammin kuin kerran, joten suuri osta kaapin sisällöstä makaa jouten sitäkin pidempään.


3) En vastusta edullisia ketjuliikkeitä sinänsä. Ihmisille, jotka kaipaavat jotain päällepantavaa, koska alastikaan ei voi olla ja vaatteet eivät kiinnosta niin paljoa että niihin ei tekisi mieli laittaa tuloista kuin korkeintaan pari prosenttia, ketjuliikkeet ovat juuri passeli paikka. Sieltä saa edullisesti jotain vartalonverhoa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla herättämättä kiusallista huomiota. Mutta minun on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka olevinaan rakastaa vaatteita, niinkin että laittaa niihin tuhansia euroja vuodessa, mutta ei ole niistä sen vertaa kiinnostunut että kyseisten liikkeiden mitäänsanomaton laatu ei vaivaa. Jos pätäkkää kerran piisaa, miksi, miksi, miksi vaatteista ja muodista kiinnostunut ihminen ei hanki jotain oikeasti hyviä vaatteita? Tai siis mistä asiasta vaatteissa on kiinnostunut, jos ei niistä vaatteista?

Minä vaan ihmettelen. Pää meinaa haljeta, kun ajattelen tätä asiaa.

Tavaroiden suhteesta

Kun tungin vessapaperirullia kaapinhyllylle, jossa oli valmiiksi rumia kuitukankaisia pukupusseja, keksin ainakin yhden selityksen sille, miksi ihmiset haalivat niin paljon tavaraa: Koska tavanomainen nykyelämä vaatii toimiakseen melkomoisen määrän epäesteettistä, jopa suorastaan rumaa tavaraa (vessapaperirulla, pukupussit, johdot jne) niin sitä koittaa omasta mielestään kauniita tavaroita hankkimalla parantaa suhdetta kotitalouden rumien ja kauniiden tavaroiden välillä. Niin että jos välttämättömät rumat tavarat ovat suhdeluku 1, että kauniita olisi ainakin 2, tai psyykestä riippuen vielä enemmänkin. Oma toivesuhdelukuni olisi arviolta noin 1:8, siis suvaitsen yhden yhdeksäsosan pakollisia mälsiä tavaroita kodissani, jota sitten alitajuisesti olen tavoitellut lisäämällä kauniiden asioiden määrää (josta tietenkin seuraa tunkua ja yleistä sotkuisuutta, joka on itsessään rumuuden kategoriaan kuuluvaa).

Tai ei ne "rumat" tavarat välttämättä niin rumiakaan ole, mutta sellaisia joita ei itse ole valinnut, ne vain pakon edessä päätyvät kotiin. Kuten juurikin esim. tietokonelaitteiden johdot - koneen itsensä on valinnut tarkoituksellisesti, ja se kuuluu "kauniiden" kategoriaan, mutta sen oheislaitehässäkkäjohtoja ei ole kutsunut nimenomaisesti, ne ovat vain luikerrelleet paikalle, ja ei niitä poiskaan voi heittää, koska ne ovat aivan pakollisia. Muuten ei saisi kuvia ulos kamerasta tai tulostinta yhdistettyä tietokoneeseen.

Niin ja tuossa ylhäällä kun lukee "ihmiset", se tarkoittaa tietenkin "minä"!

Kamerasta on hyötyä ostamatta-jättämisessä: otan nykyään kuvat niistä söpöistä kipoista ja kupeista joita en todellakaan tarvitse ja jotka eivät edes mahtuisi kaappiini, kuten allaolevat aivan liikkikset sirot pastellinväriset. Koska ne kiinnostavat vain esteettisenä asiana, valokuva riittää, enkä tarvitseitse kuppeja mukaani.

 Olen vienyt kerran parissa viikossa kassillisen tavaraa Kierrätyskeskukseen, ja aina sitä vaan riittää. Mutta on täällä selvästi siistimpää kuin prosessin alussa. Harmi vain, että en alussa tiennyt, että kyseessä on prosessi, enkä älynnyt ottaa kuvia alkutilanteesta!

2013 vaateostokset tähän mennessä

 

 Olen koittanut tänä vuonna kiinnittää aivan erityistä huomiota vaatteiden hankintaan - siis että niitä tulisi todella hankittua vain tarpeeseen ja ajatuksella, ei shoppailunhimosta. Apukeinoina olen käyttänyt etukäteen päättämääni budjettia (1200 e) ja tarkkaa suunnittelua, joista ensimmäinen on toiminut tähän asti ihan hyvin, toinen taas vähän huonommin. Lisäksi olen vaatinut uutena hankkimiltani vaatteilta reiluja tuotanto-olosuhteita ja jonkunlaista ekologista näkökulmaa.

Teoriani mukaan kerran kuukaudessa uutta hankkimalla pitäisi pärjätä aivan hyvin, kun pohjana on täysimittainen vaatevarasto, eli 12 ostosta pitäisi riittää vuoteen.

Hankinnat tähän asti ovat
- brodyyrihelmainen alushame Fidasta
- kävelypuku
- kaulakoru kirppikseltä
- puuvillaiset Vogue Luxe Cotton sukkahousut
- kopio puhki kuluneesta Jane Marplen suosikkitrikoopaidastani (ompeli Tiina Talvikki)
- puolipitkät nahkakäsineet Firenzestä (+ täysin epäonnistunut käsineostos, josta onneksi pääsin eroon ja jota en laske tähän)
- leikekirjottu pellavatoppi ja
- silkkinen yöpuku, nämä kaksi second hand -kaupasta Firenzestä
 ja nyt viimeksi musta t-paita Kierrätystehtaan ilmaistorilta.

Seuraavaksi tarvitsen siistit neutraalinväriset kesäkengät - löysin ehkä sopivat huuto.netistä - ja uudet rintaliivit (vinkit eettisesti tuotetuista rintaliiveistä ovat tervetulleita!!).

Olen siis hankkinut 9 vaatekappaletta 5 kuukauden kuluessa ja käyttänyt niihin yhteensä 903 euroa (suurimman osan vei kävelypuku). Budjettia on jäljellä vähän vajaa 300 euroa, jonka pitäisi riittää loppuvuodeksi. Aika etupainotteista vaatteidenhankintaa!

Ovatko kaikki ostokseni todella olleet tarpeellisia? Hellettä odottavia pellavatoppia ja alushametta en ole vielä käyttänyt kertaakaan, muita jo vaikka kuinka monesti. Pellavatoppi, alushame, silkkiyöpuku ja kaulakoru olivat jollain tapaa ylimääräisiä, eivät siis korvanneet mitään rikki mennettä tai muuten puuttuvaa. Muut hankinnat ovat tulleet todella tarpeeseen - mutta eivät neljä mainittuakaan tunnu virheostoksilta. Tai no, kun nyt olen plärännyt kesävaatelaatikkoani, huomaan, että yhtään uutta kevyttä hametta en tosiaankaan tarvitse, ja brodyyrialushameenkin olisi siis voinut jättää hankkimatta. Todellakin, suhteessa siihen kuinka lyhyt lämpimin kesäkausi on, minulla on kohtuuttoman paljon kesäkolttuja. No Signposts on the Sea -blogissa on osuva kirjoitus suomalaisten kesävaatteista ja kuinka niillä koitetaan loitsia pidemmäksi sitä unelmien kesää, joka tuppaa loppuumaan ennenkuin alkaakaan. Periaatteessa valkoinen brodyyrihame olisi mahdollista sommitella muihinkin vuodenaikoihin, vaikka muhkuisen ruskean neuleen ja luonnonväristen nahkasaappaiden kaveriksi, mutta minun osaltani teoria ei tule siirtymään käytäntöön. Valkoinen brodyyri on ja pysyy kesämateriaalina.

Suosittelen vaateostosten kirjaamista kaikille, sillä on aina yllätys, kuinka hitsin paljon sitä tuleekin osteltua - vaikka kuinka olisi olevinaan tiukkana ja tiedostavana.

Nyt mietin...

 

... että onpa kiva, kun tässä saksalaisen tavaratalon mainoslirpakkeesta reväistyssä sivussa on merkitty kaikkien vaatteiden materiaalit.  Näin pitäisi olla kaikkialla!

 

Mietin myös, että Costume-lehti vaikuttaa yleensä aika kulutusbulimiselta, mutta välillä siinä on ituja johonkin erinomaiseen suuntaan. Esim. sekin yksinkertainen seikka, että kiinnitetään lukijan huomio johonkin tekstiilitekniseen työtapaan, kuten yllä, kohottaa lehden arvoa silmissäni.
(Olenko muuten maininnut, että voitin Costumen arpajaisissa joskus puolivuotta sitten lahjakortin Samujille? Hankin sieltä kahdet mielettömän ihanat ja lämpimät pitkät nahkakäsineet, mustana ja vihreänä, joita olen käyttänyt pitkin talvea.)

Voi kunpa tuo tai joku muu muotilehti alkaisi toden teolla kirjoittaa vaatteista, eikä vain enemmän tai vähemmän virtuaalisista muoti-ilmiöistä. Virtuaalisella tarkoitan sitä, että kyse ei ole vaatteista fyysisinä kappaleina, vaan kuvista. Lehdessä on kaunis kuva, ja sitten tuo kuva silmissään kuluttaja menee kauppaan ja haalii tuota kuvaa muistuttavia vatekappaleita, ostaa ne, katsoo itseään kameran läpi ja laittaa kuvansa blogiin, jota joku toinen katsoo ja prosessia alkaa alusta - ja koko prosessissa vaate jostakin materiaalista jollain työtavalla toteutettuna tuotteena on aivan sivuseikka.

Minä haluaisin lukea todella paneutuen kirjoitettua tekstiä vaatteista. Olisin tuostakin mekosta mielellään saanut enemmän tietoa. Mikä sen materiaali on? Onko se vuoritettu? Onko se tuettu niin, että se pysyy pesujenkin jälkeen ryhdissään? Miten nauhat on ommeltu, automaattisella kirjontakoneella vai käsin? Jos saisi vielä jotain taustatietoa, kuten mistä materiaalit ovat peräisin, missä se on ommeltu, ja mistä kirjontatekniikka on keksitty, niin olisin aivan ekstaasissa.

Tässä minulle tarpeeksi vakavamielinen julkaisu. "Ne yksityiset ja kansantaloudelliset varat, jotka säästetään vaatteita oikein ja taitavasti pestäessä, ovat huomattavan suuret."

Outi Pyy neuvoi tekemään kirjasta mind mapin seinälle. Hyvä ajatus! Tässä se on ja kasvaa.

PS: Kaksi kivaa, mukavan kulutuskriittistä muotiblogia Suomesta
Aamukahvilla
No Signposts on the Sea

Pidänkö vai poistanko?

Kirjoittelin tänään kirjaan mm. aiheesta kuinka tyhjentää vaatekaappia tuloksellisesti mutta harkiten (niin ettei joudu heti kohta uusille vaateostoksille). Minulle ainakin on (tai oli) vaikea päättää, kannattaako jotain vaatetta säilyttää vai ei. Tuntui, että riistän itseltäni pukeutumisen vaihtoehtoja, jos laitan kierrätyskeskukseen jonkun sanotaan nyt vaikka huivin, jota en ollut käyttänyt pariin vuoteen. Nyt olen päässyt ajattelussani sellaiseen pisteeseen, että mietin ensisijaisesti mitä vaatteita tarvitsen, ja paljonko jotain vaatetta voi käyttää, enkä turhanpäiten huolehdi maksimaalisen laajoista vaihtelunmahdollisuuksista. Yhdistelemällä vaatteita saa jo hurjasti vaihtelua: jos esim. omistaa viisi yläosaa, viisi alaosaa, viisi asustetta ja viidet kengät, saa aikaan yli 600 asukokonaisuutta.

Noin vuoden aikana olen raakannut vaatevarastostani reilusti yli puolet pois (siis Kierrätyskeskukseen), mutta kesävaatteissa on vielä vähentämisen varaa. Suuri osa poislaitettavista oli vuosien aikana muuttunut vääräntyyliseksi tai siis oma tyylini oli muuttunut erilaiseksi - eipä siinä muuten mitään, ihan normaalia kehitystä, mutta KUNPA EN OLISI AIKOINAAN HANKKINUT NIIN PALJON VAATTEITA! Tähtään siihen, että kun joskus 10 vuoden päästä tyylini arvatenkin on taas muuttunut erilaiseksi, olen ehtinyt kuluttaa puhki suurimman osan 2010-luvun vaatteistani.

Tässä vuokaavioksi muokattuna nykyinen miettimisprosessini. Oletus on, että tähän pisteeseen pääsevät vain vaatteet, jotka joko ovat ehjiä ja istuvia tai sellaiseksi korjattavia.

Onko sinulle helppoa päättää, mitä säilyttää ja mistä hankkiutua eroon?

Shoppailulomake

Ostatko liikaa vaatteita? Tuntuvatko ne aina kaupassa hyvältä idealta? Mietitkö, miten saada impulssiostokset hallintaan?

Kokeile Rinnan vaateostolomaketta! Ilmainen, helppo tapa ratkaista, onko ostos tarpeen vaiko ei. Täytä vain lomake. Jos et voi vakavalla naamalla lukea sitä ääneen, tiedät, että ostos kannattaa jättää sikseen.

Pian saatavilla myös PDF:nä!