Muotikeskustelua ja koirankarvaa

Eilinen Urbanstoryn Muotia ja mieltä -tapahtuma oli mukava, keskustelu rönsyili vapaamuotoisesti odottamattomiinkin suuntiin. Glögi oli maukasta ja tunnelma intiimi (väkeä ei paikalla ollut kovinkaan paljoa, mutta sopivasti kuitenkin!). Outi Pyyltä opin taas uutta ihmeellistä massavaatetuotannon kertakaikkisen ällistyttävästä epätehokkuudesta: hyvänä myyntinä pidetään, jos tietystä vaatemallista saadaan myytyä 70%  - siis että myymättä jää tehdyistä vaatteista 30% - mutta sattuu ihan useinkin, että myytyä saadaan vain 20-30%. Ja mitä näille kaikille ylijääneille vaatteille tapahtuu? Hmm...

Yhtään kuvaa en huomannut tapahtumasta näpätä.


Kävelin eilen aiemmin päivällä joulutorin halki, silmääni osui tälläinen koju, rukki ja kaikki:

 

Rukki ja rautapata, 100% koirankarvasta tehtyjä lapasia jne neuleita! Olin ollut siinä luulossa, että koirankarvasta ei saa yksinään, ilman villalisää, kehrättyä lankaa, mutta nytpä luulo osoittautui vääräksi. Käsin kehräämällä koirankarvalankaan saa riittävän tiukan kierteen jotta lanka pysyy hyvin koossa ja kestää neulomista ja käyttöä (sukkalangassa oli lampaanvillaa mukana, kestää paremmin).

Käytössä koirankarvatuotteet pörhistyvät ihanan pöyheiksi, kuvassa vasemmalla tekijän 4 vuota käytössä ollut lapanen. Innostuin tästä materiaalista, mahtavan lämmintä ja kauniit värit. Ja kun lapasissa on sen koiran kuva mukana, josta karvat on kerätty, niin todella on tuotantoketju hallussa joka kohdaltaan! Mielenkiintoinen materiaalilisä kotimaisiin vaateaineksiin.

Harmillinen tunne, kun haluaisi ostaa jotain, on niin hyvä tuote ja kannatettavaa kaikin puolin, mutta joululahjat on jo hankittu..!

Eräs lehti kävi kuvaamassa vaatevarastoni (tulevaan juttuun, jossa vaatevarastonsa järkeistäneet ihmiset antavat vinkkejä). Rekillä talven vaatteet: kolme takkia, kolme mekkoa (joista yksi ylläni), kaksi hametta, kolme lämpöneuletta, neljä ohuempaa yläosaa, jakkupuku. Lisäksi on kolmet saappaat, kahdet kengät, pipo, kaksi kaulaliinaa, käsineitä, koruja ja kaksi laukkua - kuvan kori on yöpuvun päiväsäilytysastia, ei käsilaukku. Ja alusvaatteita, sukkahousuja ym tietysti kanssa. Värivalikoima heijastelee varmaankin talvista metsää; mustaa, harmaata, tummanvihreää, valkoista, beigeä, pieniä pilkahduksia punaista ja viininpunaista.

Viikon tiedonmurunen

Olen ihmetellyt, miksi vanhat (~ ennen seitskytlukua tehdyt) kankaat pysyvät siisteinä kulumisestä huolimatta - eivät siis nuhjaannu, nukkaannu tai kulahda. Luulenpa nyt selvittäneeni syyn: langan kehruutekniikka. Ennen 70-lukua lanka kehrättiin teollisuudessa rengaskehruu-nimisellä menetelmällä. Sitten yleistyi huimasti nopeampi roottorikehruu. Näiden ero lopputuotteen kannalta on se, että ensiksimainitussa kuitujen päät suuntaavat langan sisään, jälkimmäisessä taas langan pintaan. Luonnollinen seuraus kuitujen päistä langan pinnassa on, että ne tarttuvat toisiinsa ja muutenkin pyrkivät karkuun ja törröttämään, jolloin seuraa kankaan pinnan kulahdus.

Langan pintaa voidaan silottaa gaseeraamalla (käristämällä) langan pinnasta esiinpistävät kuidut ennen kankaan kutomista, ja valitsemalla mahdollisimman pitkiä ja huolellisesti kammattuja kuituja, mutta joka tapauksessa rengaskehrätty lanka pysyy siistimpänä.

EDIT: No voihan nolous! Olin lukenut väärin - sittenkin rengaskehruussa tulee enemmän kuidunpäitä langan pinnalle. Roottorikehruun yleistyminen osuu kuitenkin täydellisesti yksiin kulahtavien kankaiden yleistymisen kanssa, joten jokin sen ominaisuus on huonompi. Esim. tämä perusteellinen PDF  (Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford) kertoo, etttä "Rotor-spun yarns have a higher twist at the center of the yarn" ja rengaskehrätyissä taas kierre on sama kautta koko langan. Ehkä siis löysempi kuitujen kierre langan päällisosassa aiheuttaa kulahtamisen. Samaisesta PDF-stä sivulta 11

löytyvä taulukko vertailee rengas-, roottori- ja airjet-kehrättyjen lankojen ominaisuuksia:

Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford

Kiinnitän huomionne erityisesti kohtiin "parallelism of fibers", "yarn structure" ja "pilling propensity", joissa rengaskehrätty lanka saa parhaat arvosanat. 

shoppin'

Lately i've been in a shopping mood. I've tried to divert it to buying food (good bread! good cheese! and handmade chocolate which is so good only one piece wins over a whole box of lesser chocolate), but it succeeded only partially. Found some cute lacy handkerchiefs at a thrift shop and, after a long time, Novita yarn company made something that broke my decision not to hoard more yarn. I have a cardboard box full of yarns in almost all colours of the rainbow. But their recent Tempo and Stone yarns are rather the colour of dust or mud, which does not sound that exciting but right now looks lovely.

Viime aikoina on vaivannut kova shoppailuhimo. Olen koittanut kanavaoida sitä laaturuuan ostamiseen (hyvää leipää! Kunnon juustoa! ja sellaista hyvää käsintehtyä suklaata, jonka yhden palan makuelämys voittaa levyllisen tavanomaista suklaata) mutta jotain muutakin on silti tullut hommattua. Samarias-kirpparilta Kalliosta löytyi nättejä pitsinenäliinoja ja Novita on saanut aikaiseksi lankoja jotka houkuttelivat vastustamattomasti. Minulla on kyllä pahvilootallinen lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja olen päättänyt olla ostamatta lisää, mutta Tempo- ja Stone-lankojen natural-mudansävy olikin sitten se puuttuva värikartan osa.


Samarias thrift store finds / Samarias-kirpputorin löytöjä:


Machinemade eyelet lace. Usually I despise eyelet where the stitches are so far apart, but here the holes are so large that the combination is in balance.
Konetekoista brodyyriä. Yleensä inhoan brodyyriä jossa pistot ovat noin harvassa (tehtaan piheyttä tekoajan ja langan kanssa), mutta tässä reiätkin ovat normaalia isompia ja niin kokonaisuus näyttää tasapainoiselta.

Princess tape lace (this is the back side) / prinsessa-nauhapitsiä, nurja puoli

Carefully hand-sewn eyelet border and mysteriously clumsy X / huolellisesti käsinommeltu reunus ja ihmeellinen kömpelösti ommeltu X


Valenciennes, probably machine-made. I'll have to consult my trusty The Identification of Lace by the lace authority Pat Earnshaw though to make sure. I'd be super happy to own a piece of handmade Valenciennes, but it's unlikely.
Valenciennes-pitsiä, luultavimmin koneella tehtyä. Pitää vielä varmistaa asia The Identification of Lace -kirjasta (tekijä alan auktoriteetti Pat Earnshaw ). Olisi mahtavaa jos huomaisin omistavani palan käsinnyplättyä valneciennesia, mutta se olisi varsin epätodennäköistä.


All of the above photoed on Marimekko's Purnukka fabric, which waits to be cut and sewn into a dress. I'm planning to make a collar from the small linen tablecloth in the photo above, somehow the clear shape matches the print.
Kuvien pohjana toimi Marimekon Purnukkakangas, josta aion tehdä mekon. Kauluksen mekkoon taidan tehdä kuvan pellavaisesta liinasta, selkeät kaaret sointuvat jotenkin printtiin.



Closer look at the Novita yarns / lähikuva Novitan langoista


Hey, the linen cloth looks good with chunky mud-coloured yarn too!
Liinahan sopisi mudanvärisen muhkuisen langan kanssakin!


I had a doggy visitor today. She loves my hairy carpet. Tämänpäiväinen hauvavauva-vieraani rakastui karvamattoon.