Vain lievästi fuskaava naamiaisasu

Kauan aikaa sitten, kun olin vielä parikymppinen muotiopiskelija Taikissa, kävin välillä La Perse-klubilla.  Minä olen perheytynyt ja rouvistunut, mutta Perse-klubi on edelleen olemassa! Kävin tanssaamassa ja näyttäytymässä heidän Halloween-spesiaalissaan, ja sinnehän ei sovi mennä tai ei ainakaan ole mitään mieltä mennä pynttäytymättä. Koska olen heivannut kierrätykseen suurimman osan ihmeellisistä pynttäytymisvaatteistani, piti hiukan säätää. Naamiaisasu ei ihan mahdu P333-valikoimaan, fuskasin siihen nähden, mutta en varsinaisesti joutunut ostamaan mitään asua varten.

Pitkä viininvärinen samettiviitta on lainassa siskolta. Tyllimekon tein toissakesänä ja kaivoin sen kesävaatelaatikosta esiin. Gaalamittaiset vintage-nahkakäsineet ostin viime vuoden syksyllä ja taisin peräti luvata hankkiutua niistä eroon, jos ei vuoteen tule käyttöä ("Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!"). Näin ne pääsivät käyttöön ja saavat vastedeskin asua käsinelaatikossani, puuh!

 

 Kengät ovat hääkenkäni vuodelta 2006, jotka olen säilyttänyt sentimentaalisista syistä, ja tukassa oli pikkuOnnettaren samettirusetti-hiuspompulat (vaikka eivät näykään kuvassa). Vyön nappasin kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta, ajatuksena oli yhdistää se syystakkiin, mutta sopi se tähänkin.

 

Käsilaukkuna oli pieni UFFilta ostettu nahkapussukka, jonka hankin aikoinaan Huilin muotikuvausten rekvisiitaksi. Se on ollut pussissa odottamassa poistoa, mistä kaivoin sen tätä varten esiin. Nyt kun se on osoittautunut käteväksi, niin pitäisiköhän se sittenkin säilyttää? Ja koska saatan seuraavan kerran tarvita sitä?

Pitsimuotia Finnconista

Kävin viikonloppuna tieteiskirjallisuuden ja muun spekulatiivisen fiktion ystävien tapahtumassa Finnconissa. Ei uskoisi, että sielläkin näkee upeaa pitsimuotia, mutta näin kävi; bongasin tämän todella hienoon itsetehtyyn pitsimekkoon pukeutuneen henkilön. Mekko on tehty pöytäliinasta (kukaties Vaasan pitsitehtaan tuotantoa??), ja simppeli malli tuo koristeellisen kuvion kauniisti esiin.

 Oma pitsimekkoni samasta tapahtumasta (mekko on jäänyt blogittamatta, vaikka ostin sen jo viime vuonna. Se oli ostettaessa pitkähihainen ja lyhythelmainen, nyt lyhythihainen ja pitkähelmainen...). Kädessä juuri minuutteja aiemmin Sorsapuiston puistokirppikseltä ostamani rottinkilaukku. Rottinki, aah! Ostin myös conista kauniin pitsiviuhkan, josta kuvia myöhemmin, ja kasan kirjoja.

 Coni oli tänä vuonna Tampereella, ja niinpä oleskelimme vanhempieni luona naapurikunnassa. Hurja mustikkavuosi meneillään, kuulemma viimeksi viisikymmentä vuotta sitten ollut vastaavaa. Pikku onnetarkin on lämmennyt mustikoiden poimimiselle.

Pikku onnetar metsätiellä, matkalla syömään marjoja suoraan varvuista. Tässä yllä äitin tekemä mekkonen, koitan saada kaavoitettua täydellisen kesämekon ja tämä on yksi varhaisemmista kokeiluista.

Case for minilaptop

Now it's the rush time to write all the remaining texts. I borrowed a mini laptop from my parents which is so much easier to carry around than my usual big laptop computer. Yesterday, I sewed a protective cover for the mini. Usually, laptop covers are not that charming, so I tried to make something I fell happy to carry around. It's got top layer of wool and lace, terrycloth layer in the middle and inside a cute retro cotton print.

Sain vanhemmiltani lainkasi miniläppärin tähän kirjoitussumaan. Isoa läppäriä on ärsyttävä rahdata, tähän pikkuiseeen verrattuna se tuntuu painavan tonneja. Eilen ompelin minille suojakotelon, sellaisen mitä kanniskelen mielelläni. Yleensähän läppärikotelot ovat aikamoisen ankeita...
Päällynen on villaa ja pitsiä, välissä pehmusteena kerros vanhaa pyyhettä ja sisuspussi söpö retroprintti.


And a sturdy recycled metal tooth zipper! Vetskari on tuhtia vanhaa metallihampaista lajiketta.


It's photoed on top of a filet lace tablecloth I bought from recycling center yesterday. Filet is recognizable by the knots at the corners of the little squares. It's one of the oldest lace types, a smaller, decorative derivative of fishing nets! Decorations are sewn over the squares.
Kotelo on kuvattu Kierrätyskeskuksesta eilen ostamani filet-liinan päällä. Filet-pitsin tunnistaa pikku neliöiden kulmissa olevista solmuista. Se on yksi vanhimmista pitsityypeistä ja juontuu kalaverkkojen tekemisestä! Koristukset ommellaan parsinpistoin verkon silmiin.