Näytetään tekstit, joissa on tunniste hannu rajaniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hannu rajaniemi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. syyskuuta 2016

Antishoppailun teknotulevaisuus



Turussa järjestettävä Tekstiili2.0:n tekstiilikiertohackathon lähestyy (minut on pyydetty tuomaristoon, jee!) ja ajatukset askartelevat teknologian ja vaate-elämän yhtymäkohdissa.

Asiaa auttaa myös Hannu Rajaniemen juuri suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Näkymättömät planeetat – mukavasti aivoja aktivoivaa luettavaa. Rajaniemi kuuluu myös niiden harvojen (n. kahden) scifikirjailijan joukkoon, jotka eivät ole aivan kujalla muodin mekanismien ja psykologian suhteen. Tässä kokoelmassa on mukana joskus aiemmin mainitsemani mainio novelli Apollo-avaruuspukujen ompelijattaresta. Joskin olen kyllä vahvan ammatillisesti sitä mieltä että neula joka novellissa esiintyy pitäisi olla nuppi- eikä hakaneula!! Toisena muoti-ihmistä puhuttelevana tarinanan nostan esiin novellin Kääpiökuningattaren katedraali, jossa päähenkilönä on nörttimenneisyydestään eroon pyristelevä muotiopiskelija. Paljon mielenkiintoisia ideoita siitä, miten some yhdistettynä koneoppimiseen voisi suht pikapuoliin kehittyä.

Muotiin tai pukeutumiseen ei mitenkään liity lumikin tarinaa versioiva novelli, mutta siinä mielenkiintoinen on tarinan alkuperäinen muoto (http://neurofiction.net). Se on tarkoitettu luettavaksi ruudulta, aivotoimintaa mittaava Emotiv päähineenä, ja tunnereaktioiden perusteella kone valitsee miten tarina etenee. Tämä laite on siis oikeasti olemassa, niitä myydäänkin niille jotka haluavat tutkailla omia aivosähkötapahtumiaan. Ne voi yhdistää erilaisiin laitteisiin, mm. pienoishelikopteriin jota voi näin ohjata ajatuksilla!



Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.

Kaikki tämä yhdistettynä johtaa seuraavanlaiseen tulevaisuusvisioon:

Itseoppiva tekoäly (tai ainakin jonkinsortin deep learning verkko jokinjokin) käy läpi kaiken maailmat eBayt, huuto.netit jne. Se selvittää tästä datamassasta mitkä ominaisuudet tavaralla, esim. vaatteella, johtavat siihen että sitä arvostetaan. Mittarina, toki karkeana mutta kumminkin hyvää osviittaa antavana, toimii raha. Jos joku on valmis maksamaan jostain asiasta rahaa, se kielii suurella todennäköisyydellä siitä että kyseistä asiaa arvostetaan ja pidetään jollain tapaa hyödyttävänä.
Hidastavana tekijänä tässä on se, että ihmiset tekevät myynti-ilmoitukset ja kuvailevat tuotteita mitä moninaisimman sekavin tavoin, mutta luotan siihen että algoritmi kumminkin rakentuu toimivaksi.

Sitten kun ihminen on tekemässä ostosta, jonkinlainen appi varoittaa, mikäli samankaltaisten tuotteiden arvo putoaa radikaalisti heti kun se on ostettu. Ostos ei siis ole luultavasti kovin kannattava, koska jos sen joka tapauksessa haluaa välttämättä hankkia, sen saa lähes tai täysin ilmaiseksi jostain (ja appi voi vinkata samantien mistä sen saisi). Toisekseen Emotiv tarkkailee tunnetilaa, ja jos vaikuttaa siltä että ostosaie on reaktio meneillään olevaan tunnekokemukseen, se niin ikään varoittaa käyttäjää – valituista säädöistä riippuen ehkä jopa blokkaa luottokortin kunnes tunnetila on tasoittunut :D

Kyllin pitkään ihmistä tarkkaillut oppiva algoritmi pystyisi myös luultavasti ennustamaan kuinka suurella todennäköisyydellä jokin vaate muodostuisi suosikkivaatteeksi.

Ainoa ongelma tässä on, että kuka tai mikä taho tälläistä algoritmia lähtisi kehittämään, kun ostamatta jättäminen ei tuota kenellekään rahaa. Valitettavan paljon todennäköisempää on se, että aivotoimintaa ja mieltymyksiä analysoiva algoritmi kehitellään vaatteita myyvien tahojen toimesta, niin että pystytään entistäkin tehokkaammin myymään tarpeettoman paljon vaatteita ja kaikenlaista muutakin rompetta pienelle ihmiselle, joka on aivan eri olosuhteisiin kehittyneiden aivojensa armoilla…

torstai 17. heinäkuuta 2014

Spekulatiivisen tiedemuodin murusia

Finnconista tarttui mukaan monia ihmeellisiä tiedonmurusia ja joitakin uusia oivalluksia (sekä pari kirjaa, mutta ei puhuta nyt niistä). Esim. oletteko tienneet, että Kuulennon painepuvut, siis avaruuspuvut, kehitti Playtex-niminen liivi- ja korsettifirma! Alkuperäinen metallinen säilyketölkkiä muistuttava avaruuspukusuunnitelma ei toiminut, ja aikansa kehittyneimpien teknisten kankaiden kanssa toiminut liivifirma kehitti sen sijalle joustavan, monkerroksisen kankaisen puvun. Puvut valmistivat liivifirman malliompelijat, kullekin astronautille yksilöllisesti. Tämän tiedon kertoi conin kunniavieras Hannu Rajaniemi kunniavieraspuheessaan, josta hänelle suuri kiitos! Nyt tekisi kovasti mieli ostaa Fashioning Apollo -kirja, jossa asiasta kerrotaan juurta jaksain.

Rajaniemi miettii yhden lauseen tarinaa.

Sitten samainen Rajaniemi luki uuden, vielä julkaisemattoman novellinsa, jossa päähenkilönä on avaruuspuvun ompelijatar. "It all comes down to the fabric" lausuu novellin ompelija, osoittaen tieteiskirjallisuudessa harvoin tavattua ymmärrystä tekstiilien tärkeydestä. Jo toinen novelli suunnittelemaani "Tekstiiliteknologia tieteiskirjallisuudessa" -novelliantologiaan! Antologian ensimmäinen novelli olisi Johanna Sinisalon vaihtoehtohistoria, jossa terävä ipana keksii Tampellan kutomon jacquard-reikäkorttia katsellessaan tietokoneen. Enpä tiedä, löytyykö näitä paljoakaan enempää. Voi tulla ohut kirja...

Scifissä ei juurikaan muotia tai tekstiilejä käsitellä, tai jos käsitellään niin yleensä pintapuolisesti ja vailla syvempää ymmärrystä. Poikkeuksena on Charles Stross, jonka kirjoista henkii arvostus ompelutaitoa kohtaan ja käsitys muodin ja pukeutumisen syvistä syistä. Stross kirjoittaa blogissaankin muodista ja sen tulevaisuudesta (suosittelen artikkelin lukemista, jos varsin huolella mietityt tulevaisuuden vaatetusteollisuudesta kiinnostavat! esim. mitä tapahtuu miljoonille ompelukoneoperaattoreille kaakkois-Aasiassa, kun vaatteiden 3D-tulostaminen korvaa halpisvaatemarkkinat?).

Kun minulla ei ole mitään kuvaa, joka sopisi tähän aiheeseen, niin tässä Pikku onnettaren nuppineulateideteos!