Katsokaa miten kaunis tapetti löytyi alimmaisena seinästä!

Huomaan motivaatio-ongelmaa laatukirjan kirjoittamisessa. Syy on, että on todella epätehokasta koittaa huolehtia vaatteiden ja muiden tekstiilituotteiden laadukkuudesta opastamalla jokaista kuluttajaa yksitellen. On oikeastaan ajanhukkaa, että miljoonat ihmiset joutuisivat käyttämään kuukausia opetellen kankaiden ja ompelujäljen tunnistamista. Laajamittaisen rationaalinen ja ainoa todella tehokas ratkaisu olisi kodinkoneiden energiamerkinnän tapainen kestävyysmerkintä, tai vaihtoehtoisesti tietyn laatutason alittavien tuotteiden poistaminen markkinoilta jollain ohjaustoimenpiteellä. EU:n komission tuoreessa kiertotaloustiedonannossa on kunnianhimoiset visiot tulevaisuudesta ja käsittääkseni tämäntapainen markkinoiden ohjaus sopisi siihen kuin nenä päähän.
Minun henkilökohtaiselle taloudelleni on toki hyvä, jos voin kirjoittaa aiheesta kirjan ja saada mahdollisimman monet ihmiset ostamaan sen. Ja pukeutumisesta ja vaatteista erityisesti kiinnostuneita ihmisiä on paljon, joille tälläinen opaskirja on kiinnostavaa luettavaa "harrastepohjalta". Mutta entä ne ihmiset, joita kirja ei tavoita tai se ei vaan kiinnosta? Helppoa sen olla pitäisi.


Hei, mahtavaa, 200 lukijaa blogissa! Voisin taas järjestää arvonnan, osuisi myös joulun kanssa kivasti yksiin. Mitä sanotte?

Hei hei vanha muistilehtiö

Vanha luonnos/muistikirja tuli täyteen ja nyt on aika aloittaa uusi! Ihan näin kouluvuoden alkuun vielä osuu tämä tärkeä hetki. Edellisen on Pikku onnetar koristellut vesiväreillä, niin että näytin koko edellsien vuoden joltain rikoselokuvan maaniselta murhaajalta, joka on töhrinyt hulluja vuodatuksia täyteen pipertämänsä muistikirjan verellä...

Sain Paper Shopista ostettua heidän varastonsa viimeisen A5-kokoisen Fabrianon ekopaperi-muistikirjan rengasselkämyksellä, aivan täydellinen kirja tarpeisiini! Mitä teen sitten kun uusin täyttyy jää mysteeriksi. Rengasselkään saa kiinni kynän (parhaan löytämäni kynän, eli Kuretake Fudegokochi, japanilainen mustekynä, jossa on hieman sivellinmäinen, mutta silti napakka kärki - ja en ennen äskeistä googlaamista tiennyt, että niitä saa ostettua netistäkin. Minä kun juoksutin japanilaista ystävääni etsimään uuden ja postittamaan minulle, kun alkuperäisestä loppui muste -_-').

 Suurinpiirtein vuoden kestänyt! Ekalla sivulla pikainen croquis Pikku onnetaresta.

 Teippailen muistikirjaan kaikenlaista mielestäni säilyttämisen arvoista. Lehtileikkeitä, kasveja jne.

 

Suurin osa muistikirjasta näyttää tältä. Piirustuksia ja muistiinpanoja sekaisin. 

Muutamia lainauksia Fashion practice -lehden numerosta 4. Olin kirjoittanut nämä minua puhuttelevat lainaukset muistikirjaani, joka nyt menee säilöön. Olen lukenut ihmisistä, jotka hävittävät muistikirjansa kun ne tulevat täyteen, mutta minulle ajatus on hurja.Yhtä hyvin voisin hävittää pääni!

"However, consumers are symptomatically disposing of fast fashion goods as quickly as the fashion companies can produce them."("The rise of Vintage Fashion & The Vintage Consumer", Cassidy & Bennett)

"By extending the potential for satisfaction with existing pieces, no additional ones are required. New consumption is forestalled, resources are saved, waste is reduced, needs are met."
"Durability in fashion cannot only be promoted as a product-based phenomenon, but rather it emerges from an individual and collective practice with dynamic implication for our use of materials."
"A shift in the perception of clothes from a durable cnsumer good with an intrisic material value, to a non-durable consumer good with novelty and brand value"
("Durability, Fashion, Sustainability: The Processes and Practices of Use", Fletcher)

Kirja kuin tahmainen taikina

 

 En saa käsiäni irti kirjasta. Käsis on nyt vihdoinkin lähetetty kustannustoimittajan syyniin, mutta vielä viimeisiä kuvituksia puuttuu. Piirtelen niitä tässä ihanassa Fleuriste-kahvilassa. Olen jo monta kertaa luullut, että kaikki on osaltani hoidettu, mutta aina putkahtaa jotain, joka vielä kaipaa tekemistä!

 

 Ihanissa kahviloissa pitsihame on aina sovelias vaatevalinta.

 Kesän rentouttavin päivä: edestakainen risteliy Helsinki-Porvoo kauniilla Runeberg-laivalla. Porvoossa ehti juuri syödä etanoita, maleksia hieman vanhassa kaupungissa ja sitten pitikin pinkoa takaisin laivaa. Meinattiin myöhästyä, olisikin ollut noloa :D

Kuvassa ei juuri näy, mutta risteilyasuna oli musta kietaisutrikoopaita (NoaNoa), harmaa kirjottu toppi (sama merkki), valkopilkullinen musta sifonkihame (kirpputorihankinta, muistaakseni euron tai 50 senttiä joskus monta vuotta sitten – lähes paras hinta-laatusuhde mitä missään vaatteessa ikinä ollut!), olkihttu ja kori. Eipä ole vielä tullut vastaan tilannetta, johon P333-vaatevarasto ei venyisi!

Julkisuudessa ja syreenejä

 On onni kun on läppäri ja voi työskennellä syreenipensaan alla. 

Minua haastateltiin hyvän mielen vaatekaapin kesäsovellutuksista Ylen Olotilaan, käykää vilkaisemassa! "Hyvän mielen kesävaatekaapissa on vain itselle parasta". Huom. haastatteluun liittyvässä kuvassa ylläni muodikasta kesämustaa - onpahan kerrankin trendi, johon on helppo hypätä mukaan ilman yhtään uutta ostosta.

Myin Siivouspäivänä vaatteita ja tekstiilejä Kapteeninpuistikossa - kerrankin Siivouspäivänä oli kelvollinen sää. Viisi minuuttia ennen kuin aloin pakata jäljellejääneet tavarat kassiini, paikalle osui kaksi hauskaa tyttöä, jotka ostivat noin puolet jäljelläolevista tavaroista ja sen jälkeen tarjoilivat kuohuviiniä! Mukavuutta! Toinen heistä oli askartelukirjailija Amalia, jonka blogi löytyy täältä.

Kevät - niitänäitä

Jee, ihanaa, vihdoinkin kevät! On ihan suurinta nautintoa, kun voi kirjoittaa rapulla istuen ja samalla kuunnella linnunlaulua. Kiitos vanhemmilleni, jotka huvittivat Pikku Onnetarta sillä välin.

 

Ja välillä käyn Villipuutarhassa kirjoittamassa. Ihana Katja huolehtii hyvinvoinnistani herkuin ja kahvein, oih...
 

 

"Nyt on aika päivittää vaatekaappi kevääseen."

Tuulettakaa talvitakit huolella ennenkuin pakkaatte ne odottamaan syksyä. 

Kuvassa tuulettuvat Jane marplen laukkku, hankittu 2007 ja siitä lähtien joka talvi käytössä sekä 70-luvun tweedkankainen takki, ostettu muistaakseni 2009. Kohta pitäisi vaihtaa vuori.

 

Jouduin myöntämään, että olin valinnut kevään Project 333 vaatteet ajattelemattomasti. Kevättalven/varhaiskevään paksummat ja värittömämmät vaatteet eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää, kun kukkia nousee maasta ja aurinko lämmittää. Pitsimekot esiin! Mulla on siis vuodessa neljän vuodenajan sijaan viisi: syksy, talvi, varhaiskevät, sydänkevät ja kesä.  

 

Muuten olen tyytyväinen vaatevarastoihini, mutta sukkahousuja puuttuu. En vaan raaskisi ostaa uusia, kun kohta niitä ei tarvitse moneen kuukauteen ollenkaan. Nämä beiget ei oikein rimmaa asun kanssa, mutta ei ole parempiakaan. Tehdäänköhän jossain reilun kauan puuvillasta sukkahousuja?
 

Nyt mietin...

 

... että onpa kiva, kun tässä saksalaisen tavaratalon mainoslirpakkeesta reväistyssä sivussa on merkitty kaikkien vaatteiden materiaalit.  Näin pitäisi olla kaikkialla!

 

Mietin myös, että Costume-lehti vaikuttaa yleensä aika kulutusbulimiselta, mutta välillä siinä on ituja johonkin erinomaiseen suuntaan. Esim. sekin yksinkertainen seikka, että kiinnitetään lukijan huomio johonkin tekstiilitekniseen työtapaan, kuten yllä, kohottaa lehden arvoa silmissäni.
(Olenko muuten maininnut, että voitin Costumen arpajaisissa joskus puolivuotta sitten lahjakortin Samujille? Hankin sieltä kahdet mielettömän ihanat ja lämpimät pitkät nahkakäsineet, mustana ja vihreänä, joita olen käyttänyt pitkin talvea.)

Voi kunpa tuo tai joku muu muotilehti alkaisi toden teolla kirjoittaa vaatteista, eikä vain enemmän tai vähemmän virtuaalisista muoti-ilmiöistä. Virtuaalisella tarkoitan sitä, että kyse ei ole vaatteista fyysisinä kappaleina, vaan kuvista. Lehdessä on kaunis kuva, ja sitten tuo kuva silmissään kuluttaja menee kauppaan ja haalii tuota kuvaa muistuttavia vatekappaleita, ostaa ne, katsoo itseään kameran läpi ja laittaa kuvansa blogiin, jota joku toinen katsoo ja prosessia alkaa alusta - ja koko prosessissa vaate jostakin materiaalista jollain työtavalla toteutettuna tuotteena on aivan sivuseikka.

Minä haluaisin lukea todella paneutuen kirjoitettua tekstiä vaatteista. Olisin tuostakin mekosta mielellään saanut enemmän tietoa. Mikä sen materiaali on? Onko se vuoritettu? Onko se tuettu niin, että se pysyy pesujenkin jälkeen ryhdissään? Miten nauhat on ommeltu, automaattisella kirjontakoneella vai käsin? Jos saisi vielä jotain taustatietoa, kuten mistä materiaalit ovat peräisin, missä se on ommeltu, ja mistä kirjontatekniikka on keksitty, niin olisin aivan ekstaasissa.

Tässä minulle tarpeeksi vakavamielinen julkaisu. "Ne yksityiset ja kansantaloudelliset varat, jotka säästetään vaatteita oikein ja taitavasti pestäessä, ovat huomattavan suuret."

Outi Pyy neuvoi tekemään kirjasta mind mapin seinälle. Hyvä ajatus! Tässä se on ja kasvaa.

PS: Kaksi kivaa, mukavan kulutuskriittistä muotiblogia Suomesta
Aamukahvilla
No Signposts on the Sea

Taidankin tehdä vallankumouksen

 

Tapasin Trashion-kirjan tekijän Outi Pyyn (saman kustantamon tekijöitä kun ollaan jne). Hän pyysi mukaan myös kirjansa taittaneen Hanna Linkolan (pukuhuone.fi). Nyt oli taas niin mielettömän innostavat keskustelut, että meinaa pää räjähtää. Tuli sellainen energia- ja kunnianhimoboosti että level up, vähimmäistavoite on vallankumous!

Olen luonteeltani melko kaino ja sisäänpäinkääntynyt, mutta Outi Pyy sai tajuamaan että nyt pitää löytää itsestään jotain muitakin ominaisuuksia - asia on äärimmäisen tärkeä.

Muotihuomiona voisin sanoa, että mustavalkoiset peruskuviot ovat pop - Pyyllä leveitä raitoja, Linkolalla kapeita raitoja ja pölähtäneellä kirjoittajalla pieniä pilkkuja. Muotikuvan arvoinen sommitelma!

 

Onneksi "revolution begins at home"! Kahvikuppi, kirja ja läppäri, yöpuvussa keskellä päivää, näin alkaa massiivinen systeemimuutos kollektiivisessa tajunnassa.

Modemanifestet ja avautuminen tuunauksesta

Lainasin kommentoijan vinkistä Modemanifestet-kirjan kirjastosta. Hei ensi sivusta alkaen minua alkoi kuumottaa. Tämähän on se kirja, joka minun piti kirjoittaa, paitsi että tämän on tehnyt huipputyylikäs muotijournalisti Tukholmasta ja esipuheen kirjoittanut Vivienne Westwood!  Siellä oli useita lauseita, jotka olivat kuin omalta näppikseltäni, vain elegantimmin ilmaistuina. Voi tuskanhiki! Sivujen reunoille oli koottu lausahduksia vanhoista pukeutumisoppaista, juuri kuten olin itsekin aikonut tehdä - ja mikä pahinta, myös Orchids on Your Budget -kirjasta, jota minunkin piti lainailla. Aaaaargh!


Mutta kun pääsin ensimmäisen kolmanneksen yli, ahdistus laantui. Manifesti-osuus oli aivan timanttia, mutta sitten alkoivat vaatteidentuunausohjeet. Tämä ei ehkä edistä suosiotani, mutta minun on pakko tunnustaa, että mielestäni sangen usein vaatteiden tuunaus tarkoittaa samaa kuin vaatteiden tärvely. Jos kuumaliimaa oranssin huopakukan tylsiin mutta kunniallisiin villakangashousuihin, niitä ei voi enää ikinä käyttää muun kuin kahjon asun osana. Jos villakangashousut saisivat olla sinällään, ne olisivat paljon monikäyttöisemmät. Kukkakoristeiset housut pääsevät mitä todennäköisimmin käyttöön vain kerran, pari.



Tuunausta esitellään ekoasiana, mutta eihän se sitä ole muuta kuin jos tuunatulla vaatteella voi korvata uuden ostoksen. Jos "piristää" jollain askartelulla ns. tylsän perusvaatteen, saattaakin käydä niin, että joutuu ostamaan uuden "tylsän" eli neutraalin/monikäyttöisen perusvaatteen piristetyn tilalle! Jos tekee vanhasta paidastaan pöytäliinan ja vanhasta pöytäliinastaan paidan, ympäristökannalta tulos on plusmiinusnolla eikä siinä ole mitään moitittavaa - jos niitä siis todella käyttää. Saipahan ainakin tyydyttää askarteluhimoaan ostamatta uusia materiaaleja. Oikea ekoteko tuunaus on silloin, jos tekee vanhasta, sellaisenaan käyttökelvottomasta tuotteesta jonkin sellaisen vaatteen, jota oikeasti tarvitsee, ja näin välttyy ostokselta.

(Voinkin tässä nostaa omaa häntääni, ja mainita, että havaitsin tarpeen uuden pitkähihaisen aluspaidan hankintaan. Leikkasin dekolteen kohdalta läpinäkyväksi hiutuneen trikoopaidan avarakaulaiseksi. Paidan ostin aikoinaan 2006 Japanista, ja se on ollut todella ahkerassa käytössä kylminä vuodenaikoina. Ylijääneellä materiaalilla reunustin pääntien ja peitin keskiedestä istuvuutta parantaneen muotolaskoksen. Somisteeksi ompelin jostain vanhasta vaatteesta ratkotut metallinapit. Säästin aluspaidan hinnan, ja eipähän tarvinnut miettiä tuotannon eko- ja eettisyysongelmia. Tiina Talvikki kopioi alkuperäisen paidan minulle, ja olen siihen hyvin tyytyväinen - luultavasti yhtä kauan kuin alkuperäiseenkin, tai kauemmin, koska kangas on parempilaatuista.)

Lisäksi on sanottava, että minkäänlainen piristely ei auta, jos vaate on alunperin huonolaatuista materiaalia. Nuhruinen, kulahtanut puuvilla-polyesterineule ei piristy, vaikka sille tekisi mitä ihmetemppuja. 

Kaikin mokomin ihmiset saavat tuunailla ja piristää ja päivittää omia vaatteitaan leikkaamalla niihin reikiä, ompelemalla paljetteja, applikoimalla pitsinauhoja jne. Hyvä vaan, jos saa vaatteensa tuntumaan enemmän omiltaan. Mutta mikään ratkaisu vaateteollisuuden ongelmiin se ei ole. Oleellista olisi, että kuluttajat olisivat tyytyväisiä vaatteisiinsa pidempään, jolloin ei tulisi tarvetta ostaa uutta niin usein. Tuunailu vain jatkaa jatkuvasti uuden hamuamisen ajatusmallia - joko ostaa joka viikko uutta kaupasta, tai sitten väsäilee jotain uutta joka viikko. Mitä jos olisikin koko viikon tyytyväinen niihin vaatteisiin joita omistaa, sellaisinaan kuin ne ovat, ja koittaisi rauhoittaa hysteeristä vaihtelunhalua?

Terveisin
Beige nyreä nainen, jonka viikon vaihtelukiintiön täyttää *kahden* hopeanvärisen kaulakorun käyttö yhtäaikaa!

Etsin koekaniia!!

Hakusessa
- naispuolinen henkilö, joka haluaisi kokeilla Project 333a ja muutenkin toimia koekaniinina kirjani vaatekaapin järkeistämisneuvoille.
- lapseton (siksi, että voin  jo omasta kokemuksestani vannoa, että sekä P333 että oma metodini vaatteiden valintaan helpottavat merkittävästi äiskähenkilön elämää. Haluaisin testata kuinka paljon puvuston harkittu supistaminen edistää lapsettoman sujuvaa arkea).
- haastattelen koekaniinia parin kuukauden päästä. Haastattelu tulee kirjaani, joko nimellä tai anonyymisti toiveen mukaan.

Avustan tarvittaessa vaatteiden valinnassa. Jos arvelet, että apu olisi tarpeen, toivottavasti asut pääkaupunkiseudulla.

Palkkioksi - kätevämmän elämän ja tyylikkäämmän vaatevaraston lisäksi - laitan 100 euroa haluamaasi hyväntekeväisyyskohteeseen ja saat tietenkin kutsun kirjan julkkareihin!

Ilmoittautumiset alle tai sähköpostiosoitteeseen rinna piste saramaki miukumauku gmail.com - ensimmäinen ilmoittautuja saa paikan!

Edistystä vai taantumista?

Kun aloitin kirjoittamaan nyt tekeillä olevaa kirjaa, suunnitelmani oli tehdä siitä kevyt ja ehdottomasti kaikkea syyllistämistä ja painostamista välttävä opas. Mutta kun olen nyt oikein paneutunut kaikkeen pahuuteen, mitä vaateala maailmalla aiheuttaa, minulla on suuria vaikeuksia pitäytyä päätöksessäni (vaikka tiedän tasan tarkkaan, että syyllistäminen kääntyy erittäin nopeasti itseään vastaan). No, toivottavast kustannustoimittaja karsii pahimmat synkistelyt. Synkkyyskirjoja kyllä piisaa, mutta "no mutta mitä minun pitää sitten tehdä" -kysymykseen vastaavia vähemmän.

Lisäksi tämän prosessin aikana minusta saattaa kuoriutua vaarallinen ekohihhuli. Tilasin juuri tämän kirjan  - käytettynä toki.


Pari mielenkiintoista linkkiä:

Honest By - Bruno Pietersin luksusvaatemerkki, joka on joka suhteessa avoin ja läpinäkyvä. Joka vaatteesta kerrotaan joka nippelin ja nappelin alkuperä, ja jopa hinta eritellään. Tälläinen tulee toivottavasti yleiseksi

Kirsi Niinimäen idea vaatteiden laatutakuusta

Käsilaukun teettämisestä (maksoi noin 350 e)

Pari kuvaa tämänhetkisestä suosikkikahvilastani - Factory Tehtaankadulla. Siellä on hyvää kahvia, maukkaita bageleita, joskus lettuja ja aivan ihanan pehmeä sohva, jossa on hyvä istua, lukea ja kirjoittaa. Nyt luen Kirsi Niinimäen kirjaa From Disposable to Sustainable. 

Ylemmässä kuvassa Judith Levinen kirja "Not Buying It", jossa hän kertoo vuoden mittaisesta ostamattomuuskokeilusta (ruoka ym. välttämättömyydet poislukien). Sen ehdin jo lukea, jos jotakuta kiinnostaa, niin postitan sen jalkapalloa tai huopaa vastaan halukkaalle!

Mahtava päivä

Parhaimmillaan kirjan tekeminen on niin hauskaa, etten meinaa pysyä pöksyissäni. Saa vaan jutella mielenkiintoisille ihmisille ja se on muka olevinaan työtä :D

Ensin kävin aamupäivällä haastattelemassa kangaskauppa Holger Kiven juuri eläkkeelle siirtynyttä omistajaa aiheesta "kuinka tunnistaa laadukas kangas". Sepä ei ole ihan helppoa, siis ainakaan välittää kangaskauppiaan sormiin tallentunutta asiantuntemusta sanoin, mutta opin joka tapauksessa paljon uutta. Olen esimerkiksi ihmetellyt polyesterin sekavaa olemusta. Välillä se on aivan surkeaa, mutta jotkin polyesterit tuntuvat varsin miellyttäviltä. No, salaisuus on, että laadukas polyester on merkiltään Trevira. Kampalankaisia kankaita kannattaa suosia niin villoissa kuin puuvilloissa, ne pysyvät siisteinä iät ajat. Ja paljon muuta, jonka voitte tietenkin lukea tulevasta kirjastani! Hänellä oli muutenkin paljon mielenkiintoista sanottavaa vaatteista, laadusta ja ihmisten asenteista näihin.

Sitten illalla sain Skype-yhteyden Courtney Carveriin, joka on mahtavan Project 333:n äiti. Siirryin hetkeksi Helsingin illasta Utahin aamuun, ihmeellistä aikamatkailua!

(Sivuhuomio: Olettehan jo varmasti tutustuneet Project 333:n? Ennen kuin sitä kokeilee, ajatus tuntuu ihan mielipuoliselta, mutta kun sitä on kokeillut, huomaa, että aiempi vaate-elämähän vasta kahjoa olikin. Voin tuskin liioitella tuon projektin mullistavaa vaikutusta elämässäni. En olisi lähtenyt kirjoittamaan tämänhetkistä kirjaa ilman sitä, koko kodin siisteys on kohentunut hurjasti, ja elämä on yksinkertaisesti valtavan paljon helpompaa. Pidän vaatteista ja kauniit vaatteet tuovat minulle paljon iloa, mutta aiemmin myös paljon turhautumista ja harmitusta esim. läjäytyvien vaatteiden ja yleisen pukeutumisstressin takia. Nyt kun Project 333:n avulla olen saanut karsittua vaatteiden määrän helposti hallittavaksi, ja kaapissani on muutama asukokonaisuus joihin olen täysin tyytyväinen -eikä muuta- niin jäljelle jää vain ilo. Ehdin paneutua jokaisen ihanan vaatteen käyttämiseen huolella, kun kaappi ei ole täynnä ties mitä riepuja sotkemassa tilannetta. No niin. Matkasaarnaaja lopettaa taas hetkeksi.)

Courtney oli mitä hurmaavin ja ihanin tyyppi, hänen kanssaan oli ilo jutella. Lainaan häneltä yhden lauseen, joka jäi erityisesti mieleeni (kun jonkin ihmisen vaatekaapin sisältö on valtavana vuorena lattialla ja hän on aivan pökeltynyt siitä raha- ja aikamäärästä, jota se edustaa): "You spent the money, you spent the time. It's gone. Now let's not spend one more minute fussing over it." Jes! Ei niitä rahoja takaisinkaan saa, eikä varsinkaan aikaa, mutta tästä hetkestä eteenpäin voi valita toimivamman tavan elää.

Sustainable Fashion & Textiles

Lainasin ystäältäni Heiniltä (joka tekee mm. A3-nettilehteä) todella mahtavan kirjan: Sustainable Fashion & Textiles, jonka on kirjoittanut Kate Fletcher. Suosittelen sitä kaikille vaate- ja tekstiilialan ihmisille, jos ette ole jo lukeneet.

Olen lähes naurettavan kliseinen kahvilakirjailija, joka lattea hörppiessään samalla nakuttelee läppäriään. Mutta kahvilan hälyäänet helpottavat keskittymistä, kotona hiljaisuudessa ei kirjoittaminen useinkaan suju. Musiikkikaan ei auta, koska se on liian säännöllistä, ja olen itse valinnut sen. Vieraiden puheensorina, kahvikoneen porina ja lusikoiden kilahtelu on miellyttävää harmaata kohinaa. Saisikohan maitokahvit laittaa verovähennyksiin :D ?

Ainiin! Kun ensimmäisen karran avasin tämän kirjan, se aukesi sivulta 73, josta silmiini osui seuraava kappale:
"Paradigms, or the accepted models of how ideas relate to one another, are the sources of systems. If we influence things at the level of a paradigm, then a system can be totally transformed."
Juuri tätä toivon voivani tehdä, vaikuttaa koko vaateparadigmaan!

Pohdintaa Pietarsaaressa

 

Olin tänään aamupäivällä haastattelemassa Lassfolkin pitsitehtaan perustajan lapsenlasta, joka on ollut itsekin pitsitehtaalla töissä, ja opin taas valtavan paljon uutta pitsitehtaan toiminnasta. Kokonaisuus paljastuu vähä vähältä, palat loksahtavat yhteen, asiat tarkentuvat... tämä on jännittävää puuhaa. Kunpa saisin jotenkin kirjaan välitettyä kokemani löytämisen ilon!

Pietarsaaren keskustan kävelykatu on katettu söpön pastellisävyisillä laatoilla.

En ole oikein vielä varma kirjan rakenteesta, pitäisikö se jakaa lukuihin eri tehtaiden mukaan, vai eri toimintojen (siis esim. suunnittelu, myynti, tuotanto jne). Eniten tietoa minulla on Lassfolkin ja Vaasan pitsitehtaista, joistain pienemmistä taas en tiedä kuin kenties aloitus- ja lopetusvuoden ja omistajan nimen. Niistä ei oikein mitään mielenkiintoista saa puristettua.

Hostelli Liljan idyllinen piha.

Toinen kysymys on, että paljonko asiaa pystyy järkevästi käsittelemään yhdessä kirjassa. Olen haukannut aika ison palan, kun haluaisin käydä läpi pitsitehtaiden historian ja niiden merkityksen, mutta toisaalta myös pitsikoneiden teknisen puolen (ainakin pääpiirteissään). Kaikkia pitsikonetyyppejä ei tosin ole edes ollut suomessa käytössä, mutta kokonaiskuvan luomiseksi haluaisin sanoa niistäkin muutaman sanan. En siis (valitettavasti) ole mikään insinööri tai muutenkaan erityisesti teknisesti lahjakas, joten kuvailut jäävät pakostakin hyvin perustasolle, mutta saisi niistä kuitenkin käsityksen eri pitsikoneiden periaatteista.

Hostellin keittiössä on kaunis valo. Matkaliesi on btw mikron alla kaapissa,
sain hieman etsiskellä sitä.

Sitten kirjaan tarvitaan tietysti myös kauniita pitsikuvia - kun nyt tälläisestä aihepiiristä kirjoittaa, miksipä ei samalla käyttäisi itsestään tarjoutuvaa tilaisuutta tehdä kirjasta samalla silmänruokaa. Kenties tulevia keräilijöitä varten olisi kiva saada kirjaan mahdollisimman paljon esimerkkejä kotimaisten tehtaiden pitseistä (haastattelemani henkilö muuten mainitsi, että hän oli nähnyt jollain kirpputorilla myynnissä pitsejä Lassfolkin kääreissä, mutta osa oli ollut jotain ihan muita pitsejä... ja hän varmasti kyllä tunnistaa tehtaan tuotteet. Eli tarkkana, ostajat!).

 

Pietarsaareen kannattaa tulla maanantaina illansuussa, sillä silloin kaupunkilaiset myyvät torilla kaikenlaista. Kirppiskamaa, pullia, itsetehtujä käsitöitä, taimia... loistoidea!