Lisäkuvia keepistä ja löytöjä kierrätyskeskuksesta.

Keeppi on käytännössä iso ympyrä, joka on edestä halki. Siinä on tosiaan tilaa tehdä vaikka minkälaisia käsiliikkeitä. Jätin sen takaa hieman pidemmäksi kuin edestä, näyttää mielestäni paremmalta.

 vyö kuroo selkäpuolen väljyyttä kasaan. Hameessa on syvä laskos, jotta pyöräileminen onnistuisi.

 Olen nyt rampannut sekä Nihtisillan kierrätyskeskuksessa että viimeksi tänään Itäkeskuksen kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa laatutyöpajan tilan. No, kun kaupoissa käy niin altistuu ostoimpulsseille ja -mahdollisuuksille. Työasian ohella onnekkaasti satuin löytämään pitkään ostoslistalla olleet punaiset kumisaappaat! Ne ovat täydelliset: ei mitään logoa tai muuta visuaalista häiriötä, ja niihn kuuluu vieläpä eräänlaiset lämpösukat. Hintaa tälle täydelliselle löydölle tuli 5 e. Sitten vähän innostuin ja ostin punaisen villahuivin saappaiden kaveriksi, sekä pienen kukkaron pyöränlamppujen säilyttämiseen.

 

Kaikkea näkemääni hienoa en ostanut. Jätin tämän 4 e maksaneen todella laadukkaan, suorastaan itkettävän upean käsinkirjotun pellavaliinan jonkun muun löydettäväksi. Toivottavasti sen löytää joku arviolta 1920-luvun kirjontataidetta ja laatumateriaalia arvostava henkilö, eikä joku joka etsii ainesta pölyriepuihin...

  

Lepuuttakaa silmiänne näissä kauniissa pistoissa!

Yksi unelmatyö olisi käydä läpi kierrätyskeskusten laareja ja pelastaa parhaat palat jonkinlaiseen luksusputiikkiin – hinnat voisivat pysyä samana, mutta ostajille annettaisiin luento siitä miksi kukin tekstiili on erityisen upea ja arvokas :)

Tornin kahvilassa sateenkaariheijastus.

Ylellisyydestä ja pitsityynyliinoista

 Kun, jos, pitää silmänsä auki rampatessaan kirpputoreilla ja vanhantavarankaupoissa, voi varustaa elämänsä vallan tavattoman ylellisillä ylellisyyksillä. Nyt sattui löytymään kahdeksalla eurolla makuuhuone-eleganssin lähes dekadentti huipentuma: läpikuultavan ohuesta batistista tehty tyynyliina pitsiupotuksin. Siihen aikaan kun tämä on tehty, se on ollut niin kallis että jollain epämääräisillä tuloilla elelevä kirjailijanrutku ei todellakaan ole voinut hankkia sitä petinsä somistukseksi.

 Vaatii itse tyynynkin kauneudelta varsin paljon, että sen päälle voi sovittaa näin läpikuultavan liinasen.

 Kaunista point d'esprit tylliä ja käsin päälle ommellut koristukset.

 Leavers-pitsiä upotettuna kankaaseen, niin tasaisin ja tarkoin pistoin että voisi luulla konetyöksi, mutta pykäpistoa ei voi täysin jäljitellä koneellisesti.

Valkokirjonnan, päällikeompelun ja tyllin hienonhienot sävyerot saavat aikaan hienostuneen vaikutelman.

Suht pienilläkin varoilla voi sistustaa kotinsa kuin menneiden vuosisatojen herttuatar, jos vain etsiskelee kaikessa rauhassa ja tarkalla silmällä käytetyn tavaran myyntipaikoista. (Toki pitää muistaa, että vaikka omitusen hinnoittelupolitiikan takia varaa on hankkia herttuattaren tavarat, vain harvan kukkaro venyy palkkaamaan piikoja ja palvelijoita huoltamaan niitä. Itsehillintä on siis välttämätön varuste). Nykytuotanto ei pääse lähellekään laadussa, ei ainakaan sellaisissa hintaluokissa joihin minulla on mahdollisuuksia. Tavaraa kyllä piisaa, mutta suurin osa siitä olisi pitänyt jättää valmistamatta, niin ankeaa se on.

Vähenee - lisääntyy - vähenee - jne...

Projektini "työhuone tyhjemmäksi" soutaa ja huopaa. Vien työhuoneella kahden ihmisen tilan tavaramäärineni mutta tarkoitus on kutistaa tarvitsemaani tilaa niin että työhuoneelle mahtuisi vielä yksi osakas.

Eikä tässä vielä kaikki... pari isoa rullaa kangasta on nurkassa, 

samoin pöntöllinen tilkkuja & laatikollinen silkki- ja muita ylellisyyskankaita toisessa hyllyssä.

Kävin taannoin läpi kangasvarastojani ja onnistuin identifioimaan joitakin kankaita, joista raaskin luopua (arvelen, että minulla on suurin henkilökohtainen kangasvarasto koko pohjois-Euroopan alueella. Voisin avata kangaskaupan ihan vain ripustamalla työhuoneen ikkunaan "Kangaskauppa"-kyltin. Luopumisen varaa siis on.) Puolet tilkkuvarastosta lahjoitin Pikku Onnettaren päiväkotiin askartelumateriaaliksi. Osan kankaista vein kierrätyskeskukseen, yhden superkauniin mutta minulle sopimattoman japanilaisen kirsikkapuuvillakankaan lahjoitin Tiinalle ja pahvilaatikollinen odottaa vielä käsittelyä eteenpäin.

Lehtikokoelmani on laihtunut tasan puolet, kahdesta hyllystä yhdeksi, ja näin saan lähes kaikki painotuotteet yhteen varastohyllyyn. Sain sijoitettua pari kansiollista japanilaisia muotilehtiä muiden ihmisten vaivaksi ja iloksi. Päätin keskittää keräilyintoni vintage-kaavalehtiin ja lahjoitin vintage-neulelehdet Kainolle Islantiin (fotasin inspiroivimmat kuvat ja niistä taidan tehdä erillisen postauksen).

Toisaalta tavataa on tullut sisäänkin: Korkeavuorenkadun City Mode ateljeeompelimo lopettaa, ja myy varastokankaansa -50%. Lumouduin ensin puuterinvärisestä puuvillapitsistä (hieno tyllille Cornely-kirjottu pitsi) ja sen jälkeen liikkeen omistaja johdatti huomioni hienostuneen harmaanruskehtavaan laadukkaaseen villakreppiin. Ostin pitsiä koko kerän, noin 8 metriä. Näin hyvää pitsiä tulee harvoin vastaan…

 

Villakreppiä ostin sellaisen palan, että siitä saisi pitkähihaisen vierailupuvun (50-luvulta taas kajahtaa). Koitan keretä ommella puvun ennen Tokionmatkaa, niin että saisiin sen ystäväni häihin ylleni. Luulin jo, että vaatevarastoni kattaa kaikki elämän pukeutumistarpeet, mutta en ollut varautunut vihkiseremoniaan shintopyhäkössä! Tummanharmaa pikkumustani on hiukan liian synkkä, siniharmaata silkki-puuvillaa ja vaaleanpunaista pitsiä yhdistelevä mekko liian avokaulainen ja ruskea jakkupuku ehkä liian arkinen... tai sitten kyseessä on vain pään sekoittava ompeluhimo.

Hmm! tarvitsenko todella uuden mekon vai keksinkö väen vängällä aiheita ompelemiseen?

Joka tapauksessa, suosittelen käymään kyseisessä liikkeessä, jos on tarve laatukankaalle. Eivät ne ilmaisia ole alennuksessakaan, mutta laatu on huippu.

Pari päivää sitten päädyin ostamaan täysin tarpeettomasti pari pitsiliinaa ja pussillisen nappeja. Kävin akupunktiossa ja ajauduin sen jälkeisessä hömelössä tilassa Fidaan. En todellakaan tarvitse uusia liinoja ja nappejakin on noin sadan vuoden tarpeiksi, mutta sellaisia huomasin ostaneeni. Hedebokirjottu pellavaliina on kyllä kaunis, tahroistaan huolimatta, mutta samantapaisia minulla on jo monia enkä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Nämäkin rahat olisin voinut säästää matkalle! Äh!

Nappeja oli enemmänkin, mutta ehdin purkittaa muut ennenkuin keksin ottaa kuvan. Huom. vanhat suomalaiset univormunapit!

Tirolipaidan uudistus

 

Löysin keskitalvella (huom. villasukat) UFFista jättikokoisen sinivalkoraidallisen tirol-paidan, jonka kankaaseen ja söpöihin lankanappeihin hurmaannuin. Paidasta tuli kesämekko, joka on osoittautunut erittäin käteväksi hellevaatteeksi.

  

Poseeraan mökillä e-rit-täin luontevasti.

Vaikka paita olikin XXL-kokoa, mieluisen helman pituuden saavuttamiseksi piti vähän kikkailla. Laitoin pidennykseksi raidan valkoisesta  puuvillasta ja sen reunoihin aivan kapeaa brodyyri-reikänauhaa
(tehty "sveitsiläisellä käsikoneella" = Swiss Handmaschine, ehkä 60-100 vuotta vanhaa... ).

Helmaan uhrasin käsintehtyä valkokirjontanauhaa, jonka ostin pari vuotta sitten Wienistä.

Kunnioittaakseni käsintehtyä nauhaa päätin huolitella osan saumanvaroista käsin (öh, huomaan että minulla on ehkä jotain omituisia päähänpinttymiä). Sivusaumat surautin siksakilla, mutta brodyyrin ja koristenauhan huolittelin käsin. Se on hyvin meditatiivista puuhaa ja jälki paljon siksakkia kauniimpi.

 

Pikku Onnettaren jouluessu

Selailin ennen joulua Carl Larsson -aiheista kirjaa, ja intoonnuin ompelemaan sen inspiroimana Pikku Onnettarelle oikein perinteisen hienousessun.

Aineksena oli vanha, upeasti käsin kirjailtu lapsen lakana (jälleen naurettavan alhaiseen hintaan kirpparilta ostettu). Yleensä en halua leikellä ehjiä vanhoja arvotekstiilejä, mutta ajattelin että jos teen essun huolella, se ei alenna muinaisen käsityön arvoa. Ja Pikku Onnetar voi sitten jättää essun perinnöksi omille jälkeläisilleen... vai suunnittelenko jo liian pitkälle?

Pyöristetty lakanan pääty oli kuin valmiiksi essun mallinen ja leveyskin juuri sopiva. Reunan pitsi on ilmeisesti käsin nyplätty ja ommeltu paikoilleen käsin. Käsityön kunniottamiseksi tein napinlävet käsin, mutta niistä ei tullut aivan niin siistit kuin sopisi toivoa - onneksi kauniit helmiäisnapit peittävät kökköydet.

Äitee oli kaivanut kätköistään minulle ihasteltavaksi kaksi suvun perintöessua sotia edeltävältä ajalta. Molemmat ovat henkäyksenohutta puuvillaa ja siroin Leavers-pitsein koristeltuja. Oikeanpuoleisessa on hienot pitsiupotukset. Kuulemma esiäidit olivat laittaneet talteen paljonkin lastenvaatteita, mutta lähes kaikki menivät käyttöön talvisodan aikana. Vain nämä kaksi "hepenettä" jäivät.

Kirppislöytöjä Hämeentieltä

Hämeentieltä Helsingistä, jostain vallilan koulun läheltä, löytyi uusi kirpputori. Jos liikkuu siellä suunnalla, kannattaa käydä vilkaisemassa - tarjonta oli monipuolista ja kiintoisaa, paikan nimi vaan ei jäänyt muistiin. Ostin vuoden 1952 Omin käsin -lehden, nappeja, muutamia pitsinpaloja...

... ja pari lasipurkkia, hyödyksi kuivaruokakaapin järjestyksenpidossa. Tai voi olla, ettei niistä nyt niin hyötyä ole, mutta näyttääpähän hauskemmalta. Harvoin löytää noin isoja lasitöniköitä kuin taaempi, se on pälle 25 cm korkea. Tämä on taas jotain keski-iän oireita, vimmattu halu pistää ruoka-aineet lasitölkkeihin.


Omin Käsin -lehdestä: Nyplättyjä matkamuistoja tuleville olympialaisturisteille. Kirjoittaja on huolissaan siitä, ovatko tarjolle tulevat matkamuistot riittävän edustavia, tyylikkäitä ja hyvin valmistettuja.


Virkkausmalleja kodintekstiileihin ja nuoren tytön kaulus. Oikeanpuoleisen sivun pitseihin ei ole ohjeita, mutta "taitava virkkaaja saa kuvastakin katsomalla mallin selville".


Käsityöopettajaopiston opiskelijoiden taitavasti koristamia suuritöisiä puseroita.


Mahtavan kärttyistä kärinää Taideteollisuusnäyttelyn annista. Oikeanpoleisen kuvan esineistä: "Näissä kankaissa ei ole mitään moittimista, onhan vaatimattomuuskin kaunista... Samaa ei voi sanoa näistä. Mitä ne ovat?". Suosittelen lukemaan, hupaisaa!



Tässä pitsiostoksia. Harvoin enää tulen ostaneeksi mitään virkattua, kun sitä on kokoelmiini kertynyt aika lailla. Virkattu kolmio (varmaankin tyynyliinan tai pöytäliinan kulmaan tarkoitettu) oli kuitenkin niin hienoa työtä ja monimutkainen malli, että se tuli hankittua. Oikealla käsintehtyjä valko- ja reikäkirjontaliinoja, huolellista työtä nekin.


Pari lähikuvaa vielä, nätit pykäreunat. Kyllä taas olisi tekijää kiukuttanut, jos olisi saanut tietää että monien tuntien työ myydään vaivaisella parilla eurolla...


Tukholmasta kerron ensi kerralla, kunhan saan kuvani järjestykseen!

Pitsikirja Hobboksin Kirjallisissa Ompeluseuroissa 10.4.!

Tervetuloa todella hauskan oloiseen tilaisuuteen Hobboks-harrastekirjakauppaan lauantaina 10.4. Hobboksin leidit ovat kutsuneet neljän mielenkiintoisen uuden käsityökirjan kirjoittajat paikalle puhumaan kirjoistaan ja innostamaan lukijoita kokeilemaan uudenlaisia käsitöitä. Jos en olisi paikalla kirjantekijänä, tulisin sinne varmaankin lukijana, sen verran hieno idea on kyseessä.



Pari kuvaa upeista kevättalven säistä Lempäälästä. Hankikanto ja kirkas taivas, nam!

Muuan liina jonka toin äidilleni Pariisintuliaisena joitakin vuosia sitten. Löytyi 5 euron ylllätyspussista St. Ouenin kirpparialueen pitsipuodista. Herkkä ja kaunis liina ajalta jolloin piperrystä ja pikkutarkkaa käsityötä arvostettiin. Ikäarvio välillä 1890-1910, varmaan ollut alunperin jonkin kureliivillä kiristetyn porvarisrouvan salongin piirongin päällä.

Reunassa konepitsiä, sen vieressä jotain epätavallista solmuilutekniikalla (käsin) tehtyä pitsiä.


Läpikuultavan ohuelle kankaalle tehtyä valkokirjontaa, japanilaishenkinen kirsikankukka-aihe.

Keskellä superkiemurainen nypläys. Yhteensä siis neljää erilaista tekniikkaa!