Pitkän hiljaisuuden jälkeen...

 Kevään Huili-lehden mekkoarvostelu, jonka kirjoitin. Haluaisin tehdä lisää tälläisiä juttuja!

Heipä hei pitkästä aikaa, arvoisat blogin lukijat. Pahoittelut hiljaiselosta - pidin spontaanin ja suunnittelemattoman blogitauon kesän ajan, ja se vielä venähti. Olen sillä väliin suunnannut tarmoni mm. Hyvän mielen vaatekaapin englanninkielisen blogin tekemiseen yhdessä InkTankin väen kanssa. Jonkinlainen bloginjulkistustapahtuma on tiedossa ensi kuussa. Hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulta voi tarkastaa, että jotain elämää on ollut!

Muuten olen mm. miettinyt vaatteiden laatua ja tuskitellut kun en ole keksinyt täydellistä tapaa erottaa nukkaantuva ja siistinä pysyvä villakangas toisistaan kaupassa, kun testejä ei sovi tehdä. Mutta Malmitalolla pitämäni vaatelaatuluennon suosio oli niin suuri, että kai se kirja on valmiiksi saatava, oli se oppaana 100% täydellinen tai ei. Tuntuu että tiedonjano aiheesta on mittava.




 

Vaatepuolelta koko kesä meni pellavaneulemekossa, jonka löysin Knitworksista. Supermukava, superkätevä ja (haluan uskoa) supertyylikäs. Joskus kun mekko oli pakko pestä, mustat kynähame ja pellava-T-paita paikkasivat puutteen. Minulla on edelleen liikaa lämpimän kauden vaatteita suhteessa siihen mitä oikeasti kerkiän ja jaksan käyttää, kriittistä tarkastelua siis pitää harjoittaa.
(Haluan promota Knitworksia, koska olen todella ihastunut tähän putiikkiin. Tuottet ovat yksinkertaisi – juuri sellaisia, mitä tässä designkommervenkkien piinaamassa maailmassa on ihmeen vaikea löytää. Ne neulotaan Suomessa laatulangoista. Omistaja/suunnittelija on itse usein paikalla kaupassa, ja jos sieltä löytyy melkein mutta ei täysin hyvä vaate, niin hänen kanssaan voi neuvotella omat tarpeet täyttävän version tilaamisen! Itse kaipasin yksinkertaista valkoista neuletakkia, joka sopii pilkullisen kotelomekon kanssa, ja koska juuri täydellistä valkoisen sävyä ei rekistä löytynyt, hän teki kahta eri valkoista lankaa yhdistämällä minulle oman. Olen erittäin tyytyväinen!)

Juhlissa olin mainitussa vintagemekossa ja mainitussa neuletakissa, ylläolevassa kuvassa poseeraan Remedy-pelistudion kemuissa (hyvät kemut!!). Ja hankin vihdoin silmälasit, horisontti on ollut jo aika pitkään sumea.

Hillo marja marja marja hillo hillosokeri marjahillo hillomarja ping poks viuuh

Keskeytän normaalin pitsi-ihanaa-riistovaate-nyyh -lähetyksen aivan poikkeuksellisesti ruoka-aiheisella viestillä. Nyt marja-aikaan minua ei muu kiinnosta kuin säilöminen, ja erityisesti hillon tekeminen. Pakastaminen on kai vitamiinien säilymiselle suotuisampi tapa, mutta hilloaminen on paljon hauskempaa. Miedän perheessä syödään aamupuuroa ja sen kanssa hilloa, ja talvikauden aamiaispöytään tuo pientä vaihtelua ja iloa eri hillojen käyttäminen.

 Jokapäiväinen hillon mättäminen saattaa kuulostaa epäterveelliseltä liian sokerin mussuttamiselta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Kun kuuman hillon tölkittää huolellisesti pestyihin, juuri kiehuvasta vedetä nostettuihin tölkkeihin ja päälle ruuvaa niin ikään kiehuvasta vedestä nostetun kannen, sokeria tarvitaan vain pikkaisen. Pitäisikin kokeilla, onnistuisiko kokonaan sokeriton hillo!

Hillosokeripussin kyljessä oleva ohje on aivan tolkuton. Siinä laitetaan ihan naurettavan paljon sokeria, joka peitää alleen marjojen tai hedelmien maun, ja koska ohjeessa hillo ensin jäähdytetään (!!???!) niin tottakai sokeria pitääkin säilöntäaineeksi olla. Hillosokeripussin ohjeella 2 osaa marjoja 1 osa sokeria tulee mielestäni enemminkin marmeladi kuin hillo, jonka voisi yhtä hyvin jättää avoimelle lautaselle kuin panna purkkiin noin säilymisen kannalta.

Tarpeelliset hillovälineet  ja lisäksi tarvitaan pannulapanen ja iso, keskikokoinen ja pieni kattila.
Ylhäältä alkaen:
- Hillokaulus=leveäsuinen suppilo. Ei välttämätön, mutta siisteyttää hommaa huomattavasti.
- Kauha. Vaakasuora malli on kätevin.
- Pitkävartinen kapine, jolla hillopurkit ongitaan sterilointikattilasta.
- Haarukka, jolla kannet ongitaan omasta kattilastaan. Pihdit ovat tähän vielä paremmat.
- Käsine, jolla tulikuumat kannet ruuvataan kiinni tulikuumaan hillopurkkiin. Toiseen käteen pannulapanen.

Hilloamisohjeeni on seuraava
1. Etsitään lasipurkkeja ja kansia. Tarkistetaan, että joka purkille on kansi joka ruuvautuu kiinni. Purkkeja tarvitaan keskimäärin yksi purkki yhtä marjalitraa kohden ja varmuuden vuoksi vielä pari purkkia lisäksi.
2. Purkit ja kannet liotetaan, mielellään yön yli. Älä hyppää tämän kohdan yli, vaika purkit näyttäisivät puhtailta, sillä jo noin yksi molekyyli valkosipulioliivia tai sinappisilliä voi hajustaa hillon syömäkelvottomaksi (koin tämän kahden hillopurkin kohdalla viime talvena, todella harmillista)!
3. Marjat tai hedelmät puhdistetaan ja hedelmät pilkotaan paloiksi. Kannat, siemenkodat, ruvet ym poistetaan, mutta esim. omenoita ei tarvitse kuoria.
4. Laitetaan liedelle kuumenemaan iso vesikattila, johon purkit on aseteltu. Sen jälkeen laitetaan hillotarpeet keskikokoiseen kattilaan, ja kannet pieneen kattilaan (jossa on vettä).
5. Hillokattilaan lisätään sokeria. Määrä riippuu omasta makumieltymyksestä, itse laitan noin desin tai kaksi sokeria marjalitraa kohden. Laita tässä välissä kansikattilakin kuumenemaan.
6. Hilloa kuumennetaan sekoitellen kunnes ainekset pehmenevät. Kun hillo on kiehahtanut, laita levy pienemmälle.
7. Kalasta purkki kuumennuskattilasta pitkävartisella ottimella ja kaada kuuma vesi pois niin ettei se liru pitkin käsivarttasi. Aseta tukevalle alustalle. Täytä se hillolla. Kalasta kansi esim. pihdeillä, vedä hanska käteen ja kierrä kansi kiinni.
8. Kun parinkymmenen minuutin päästä kuuluu *naps*, tiedät onnistuneesi. Hillo säilyy viileässä vaikka ensi vuoteen.

Ollaanpa muuten kiitollisia standardoimisesta ja teollisuudesta, jotka toimittavat täydellisesti yhteen sopivia lasipurkkeja ja metallikansia niin halvalla, että niitä jaetaan ilmaiseksi kaupan säilykkeiden säilytysastioina. Esiäitien aikoina purkin kansien kierteet eivät olleet niin pitäviä kuin nykyään, ja hillon säilyminen vaati kaikenlaisia vippaskonsteja kuten alkoholia, tai sitten umpioimista ja kumitiivisteiden kanssa pelaamista, tai valtavia määriä sokeria.

Kukkia, piknik ja hattu

 Edellisessä kirjoitukessa esitely "How to Dress as a Lady on 15 Pounds a Year" kertoo vaikeimmaksi niukalla rahamäärällä suoritettavaksi vaatetustehtäväksi päähineiden hankkimisen. Ne kun eivät kertakaikkiaan voi olla erikoisen epämuodikkaita, jos ei halua kiusallisesti pistää silmään köyhyyksineen, ja modistin valmistama hattu maksaa maltaita. Onneksi näppäräsorminen voi koittaa virkistää vanhoja hattujaan ja koristaa niitä esim. itse kasvattamien kiharahöyhenisten kanojen höyhenillä.

Häveliäisyyden suoja säästää silmänne typerältä ilmeeltäni.

Omasta puolestani selvitin hattuhankaluuden muodistamalla aikoinaan (kai 2007) Tokiosta ostamani lörppälierisen olkihatun pienemmäksi kaupunkisopivaksi pitsikoristeiseksi. Ompelin lieriä takaa laskoksille niin että mallista tuli lerpahtavan rantahatun sijaan ryhdikkäämpi ja piilotin liian hippimäisen nyörin Pitsikirjassakin esiityneestä kietaisuhameesta ratkotulla mosaiikkipitsillä. Eip tarvinnut hankkia uutta hattua tänä vuonna! Nyt hattu sopii mm. kuvan mekon kanssa (jonka taasen tein muutamia vuosia sitten hääjuhlamekoksi, mutta olen julistanut sen yleiseen kesäkäyttöön soveliaaksi). Vuori on tehty roskalavalta dyykatuista silkkipaidoista, hyvin viileää ja ilmavaa!

 Yksi kesän ihanuuksia on joko käydä poimimassa kukkia (maalla) tai sitten ostaa niitä Kukkaistorilta. Se on suosikkipaikkani kukkien ostamiseen, koska sieltä saa kotimaisia ja virolaisia kukkia. Tuntuisi erittäin hoopolta ostaa ulkolaisia kukkia sinä ainoana aikana, kun niitä kasvaa meilläkin päin. Nyt tämä kukkahomma on kyllä lähtenyt aika lailla lapasesta - aluksi halusin kimpun ruokapöydälle, sitten myös eteiseen, nyt myös yöpöydälle... esim. hajuherne yöpöydällä on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Tähän vaan saa menemään niin paljon rahaa kuin käytössä on.

 Kukat käärittiin jokunen viikko sitten ihanaan vintagepaperiin, entisen kenkäkaupan kääreeseen arviolta 50-luvulta.

 Maalla taasen (tässä vanhempieni luona) olen harrastellut ns. rikkakasvien koristekäyttöä. Voisiko kukka-alalla siirtyä samankaltaiseen ideologiaan kuin ravintola- ja kokkausalalla viime aikoina on, siis että aletaan arvostaa luonnon antimia ja keksitään, että luonnon antimetkin kelpaavat käyttöön? Pelloilta nyhdetään tonneittain biomassaa, josta huomattava osa on kuitenkin sangen koristeellisia kasveja, esim. kuvan joku kärhö ja joku keltainen kukka. Mielestäni oikein somat kukkaset, jos vaan ei jumitu miettimään niiden rikkakasvisuutta.

Katselin joku aika sitten kiinnostuneena lähikukka-aiheista kirjaa "The 50 Mile Bouquet: Seasonal, Local and Sustainable Flowers" - mutta sitten kävikin ilmi, että kirja käsittelee lähinnä Floridan oloja. Vaivakos siellä on hankkiä 50 mailin etäisyydeltä kukkaa kotinsa kaunistukseksi! Kokeilkaapa samaa täällä, mieluiten tammikuussa!

Lopuksi pari kuvaa Pikku Onnettaren 4-v. synttäripiknikiltä, aah:

Kesän P333

Juhannuksen kunniaksi jälleen kevyttä asiaa: kesän 2014 vaatteet. Tiina Talvikin koristelema sinivihreä neuletakki unohtui kuvasta, se sopii mm. vasemmassa alanurkassa olevan hameen kanssa. Pari kevyempää vaatetta on jäänyt ihan alikäytölle, helteitä odotellaan... samoin viileiden säiden takia kaivoin käyttöön Tiina Talvikin tekemän kukkakuvioisen takin, josta pitääkin mitä pikimmin ottaa hyvä kuva. Uudet punaiset kengät sopivat sen kanssa aivan mainiosti.

Tapasin tänään aivan sattumalta kaupungilla kirjani fanin, tulin mahtavan hyvälle tuulelle! Terkkuja vielä tätäkin kautta, on mahtava tunne kun saa huomata että ne kirjoitukset joita kammiossaan väkertää pää höyryten todella ovat päätyneet jollekulle hyödyksi ja innostukseksi. Toivotan kaikkea hyvää urasuunnitelmille!

Kaikille lukijoille toivotan ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista Juhannusta. Olkoon kokkonne kukkea, järvenne kuulas ja seuranne sopuisaa! Kesän ihanuutta ilmentäköön näppäys Pikku Onnettaresta maaseudun iloissa:

Kaikenlaista: vähän pitsiä, vähän asuja, kenkääkin

 En ole vielä esitellyt juoksukenkiä jotka taannoin hankin. Tässä ne ovat. Mukavat jalassa ja pehmustamaton juoksentelu tuntuu sopivan elimistölleni ihan hyvin. Ahterilihaksisto tosin todellakin muistuttaa seuraavana päivänä, että liikuttu on, mutta sekin on omalla tavallaan ihan hauskaa.
 Ei vaaraa että käyttäisin näitä muualla kuin lenkkipolulla, sen verran karsea väritys mielestäni on! Sporttiestetiikka ei oikein kolahda, jos ei kyse sitten ole 50-lukulaisesta ajattelutavasta jossa laskostettu tweed-hame ja villapusero edustavat urheilutyyliä.

Ostin keväiseltä italianmatkalta, ihanasta second-hand putiikista upeasti käsin leikekirjotun hihattoman pellavapuseron. Kun asiaa aikani hauduttelin, oli pakko myöntää että malli ei vaan sovi meikäläiselle. Siinä ei ollut rintamuotolaskosta, ja sen tekemiseksi olisi joutunut väkertämään aivan liikaa. Huono ostos siis! Muistutus itselle: älä huumaannu pitsistä niin, että ostat sopimattoman vaatteen.

Onneksi se istui täydellisesti työhuonetoverilleni Heinille. Pusero poistettiin siis vaateostosten listalta ja siirrettiin tuliaisten listalle... eli oikeastaan sittenkin hyvä ostos!

Viime aikojen suosikkiasu on ollut itsetehdyt pellavahousut + itsetehty pykäreunuksinen pellavamekkonen tai vuoropäivin valkoinen antiikkinen alusmekko + jokin hihake. Omasta mielestäni ilmennän tässä ajankohtaista romanttista minimalismia, mutta mies sijoitti asuni Tatooinelle (Tähtien sota -elokuvasta)!

 Enimmäkseen ajatukset askartelevat kirjan parissa, lievää deadline-paniikkia! Ja parasta kai on nytkin palata äkkiä käsiksen korjailun pariin.
Juuri kun viime viikolla pääsimme mökille, alkoi sadekausi, siis paljon tilaisuuksia istua sisällä ja korjata kirjoitusvirheitä. Vaikka sujuisi se pihalla paisteessakin.

 Sitäpaitsi sade edistää sienten kasvua, ja hirmuisessakin kiireessä sienisaalis houkuttelee vastustamattomasti. Voiei!

Tirolipaidan uudistus

 

Löysin keskitalvella (huom. villasukat) UFFista jättikokoisen sinivalkoraidallisen tirol-paidan, jonka kankaaseen ja söpöihin lankanappeihin hurmaannuin. Paidasta tuli kesämekko, joka on osoittautunut erittäin käteväksi hellevaatteeksi.

  

Poseeraan mökillä e-rit-täin luontevasti.

Vaikka paita olikin XXL-kokoa, mieluisen helman pituuden saavuttamiseksi piti vähän kikkailla. Laitoin pidennykseksi raidan valkoisesta  puuvillasta ja sen reunoihin aivan kapeaa brodyyri-reikänauhaa
(tehty "sveitsiläisellä käsikoneella" = Swiss Handmaschine, ehkä 60-100 vuotta vanhaa... ).

Helmaan uhrasin käsintehtyä valkokirjontanauhaa, jonka ostin pari vuotta sitten Wienistä.

Kunnioittaakseni käsintehtyä nauhaa päätin huolitella osan saumanvaroista käsin (öh, huomaan että minulla on ehkä jotain omituisia päähänpinttymiä). Sivusaumat surautin siksakilla, mutta brodyyrin ja koristenauhan huolittelin käsin. Se on hyvin meditatiivista puuhaa ja jälki paljon siksakkia kauniimpi.

 

Pitsimuotia Finnconista

Kävin viikonloppuna tieteiskirjallisuuden ja muun spekulatiivisen fiktion ystävien tapahtumassa Finnconissa. Ei uskoisi, että sielläkin näkee upeaa pitsimuotia, mutta näin kävi; bongasin tämän todella hienoon itsetehtyyn pitsimekkoon pukeutuneen henkilön. Mekko on tehty pöytäliinasta (kukaties Vaasan pitsitehtaan tuotantoa??), ja simppeli malli tuo koristeellisen kuvion kauniisti esiin.

 Oma pitsimekkoni samasta tapahtumasta (mekko on jäänyt blogittamatta, vaikka ostin sen jo viime vuonna. Se oli ostettaessa pitkähihainen ja lyhythelmainen, nyt lyhythihainen ja pitkähelmainen...). Kädessä juuri minuutteja aiemmin Sorsapuiston puistokirppikseltä ostamani rottinkilaukku. Rottinki, aah! Ostin myös conista kauniin pitsiviuhkan, josta kuvia myöhemmin, ja kasan kirjoja.

 Coni oli tänä vuonna Tampereella, ja niinpä oleskelimme vanhempieni luona naapurikunnassa. Hurja mustikkavuosi meneillään, kuulemma viimeksi viisikymmentä vuotta sitten ollut vastaavaa. Pikku onnetarkin on lämmennyt mustikoiden poimimiselle.

Pikku onnetar metsätiellä, matkalla syömään marjoja suoraan varvuista. Tässä yllä äitin tekemä mekkonen, koitan saada kaavoitettua täydellisen kesämekon ja tämä on yksi varhaisemmista kokeiluista.

Pitsin varjot & uusi kassi

Kuukausikaupalla kaapissa käyttämättä hautunut tyllihame pääsi taas käyttöön, neutraalinvärisenä kombona ruskeanharmaan paidan ja harmaanruskean neuleen kanssa. Pitsihameen yksi hurmaavista puolista on sen katuun langettama varjokuva:

Stokkan alennuslaarista tarttui mukaan neljällä eurolla sievä kirjottu pellavapala, josta juuri sai tilavan kesäkassin. Sisäpuoli ja pohjavahvike ovat Eurokankaasta ostettua kaunista ruskeansävyistä pellavafarkkua (jota ei ole enää saatavilla, ostin pakan loppuun). Pohjavahvikkeessa on nurja puoli ulospäin ja sisäpuolella oikea puoli, nurj on vaaleampi.

Pinkomo-suutarin reippaat pojat laittoivat sangat paikalleen ja pohjaan nastat. Kassi voisi olla hiukan ryhdikkäämpikin - olisi kannatanut laittaa tukikangas myös sisäpuolelle - mutta toimii näinkin kun ei vaan tunge liian täyteen rompetta.

Kankaassa on kolmella eri beigen sävyllä kirjottuja höytyviä - viipyilevää pellavatunnelmaa rouva Ayano Uchidan hengessä.

Kesäjuhlintaa

 

Kaikki kukkii, voisi vain istuskella puiden alla ja tuijottaa säkenöivän vihreisiin ja kukkiviin lehvästöihin. Ainakin silloin kun aurinko paistaa.

 

WSOY:n lasten ja nuortenosasto piti perinteiset kesäjuhlansa Villa Kivessä, onneksi - huolimatta kaikista myllerryksistä. Erilaiset myllerrykset uhkasivat myös estää pääsyni juhliin, mutta niistäkin selvittiin. Esim. Pikku onnetar tökkäsi itseään tussilla silmään vain tuntia ennen juhlia ja piti lähteä lääkäriin. Lääkäri katsoi lapsen silmää, ihan kunnossa (vaikka siinä olikin musta täplä) ja lohdutteli huolesta kelmeitä vanhempia. Puuh!

 

Tämä oli juuri sopiva tilaisuus laittaa päälleen persikanvärinen silkkimekko, jonka ostin vuosia sitten Lontoosta ja olen käyttänyt kai kaksi kertaa. Huomatkaa Tiina Talvikin korikankainen, vanhalla pitsillä koristettu kassi!

Mekon helmassa ja hihoissa on isokokoista, tiuhaa reikäkirjontaa, jonka tuhtius on hauskassa kontrastissa ohueen kreppimäiseen silkkikankaaseen. Reiät on näemmä poltettu kirjontaellipsien keskelle, en tiedä minkälainen kone tuota tekee... mekon merkki on Traffic People ja se oli muistaakseni suht. edullinen.

Pikku onnetar leikki vaarin kanssa sillä välin kun vanhemmat olivat juhlimassa, ja sai tuliaiseksi ilmapallon. Pidän kovin juhlista jotka alkavat jo varhain iltapäivällä, voi juhlia kuusi tuntia ja silti palata nukuttamaan lasta. Jee!