Vaatevallankumous & Parsintapaja

Muistutan blogin lukijoille, että 24.4. eli ihan pian on kansainvälinen Vaatevallakumouspäivä, jolloin vaateteollisuuden järjettömään tilaan ärtyneet, turhautuneet ja kyllästyneet ihan tavalliset ihmiset voivat vaatia parempia työoloja ompelijoille ja muille vaatteiden tekijöille ja toisaalta juhlistaa hyviä, kestäviä ja rakkaita vaatteita.

Itse osallistun Vaatevallankumoukseen pitämällä Helsingissä Parsintapajaa, jonka käyttöön designputiikki MadeByHelsinki tarjoaa tilansa (Katariinankatu 4), kello 16 ja 20 välillä. Parsintapajaan voi tulla ja on erinoimaisen tervetullut aivan ummikkona, tai vaikka olisi superparsija. Neuloja ja saksia lainataan, ja jos sinulla sattuu olemaan pikku lankakeriä tai rullanloppuja, niin niitä otetaan mielellään vastaan. MadeBy:n tiloissa on kahvila, josta saa herkkukahveja ja jotain pientä syötävää.

Vappua ja kosmetiikkaa

Pikku onnettaren päiväkodissa on tänään vappunaamiaiset. Kysyin viime viikolla mikä hahmo hän haluaisi olla, ja onnetar halusi pukutua mustaksi kissaksi. Tekaisin tunnissa kirpparilta ostetusta XL-kokoisesta T-paidasta kissamekon ja olen itseeni äitinä ja ompelijana varsin tyytyväinen! Varsinkin kun en tehnyt edes kaavaa, piirsin vain kappaleet liidulla suoraan paidalle ja saksin. Jostain syystä lapsi on e-k-s-t-r-a-suloinen naamiaisasuissa, hyvä kun raaskin päästää pikkukissan juhliinsa.
Mekossa on muuten häntäkin, ei tullut otettu kuvaa takaapäin. Kädessä on yhdessä ommeltu musta kissalelu (hmm! mikä mustakissa-fiksaatio lapsella on?!) ja sotku on tavanomainen.

Jostain syystä olen innostunut kosmetiikasta viime aikoina. Ostin oranssinpunaisen huulipunan (Joliesta Zuui-merkkiä), jokaällistyttävästi onnistuu piristämään tylsänkin asun. Anteeksi tämä valtava naamakuva, mutta huulipunaa on paha muuten esitellä!

Käväisin kanssa vähän vahingossa Nudge-putiikissa ja ostin kotimaisen tiskiharjan. Sitten kokeilin (ihan luvan kanssa) Kure-kynsilakkoja. Herkut pastellivärit on kyllä. Sopivat Metamorphose temps de Fillen kangaskassin värimaailmaan.

 

 

Helsinki on oikeastaan aika suloisen pastellivärinen paikka, kun zoomaa oikealla tavalla. Kaupunki sointuu kynsilakkaani!

Ja sitten vielä Annankadun egyptiläisestä kaupasta sitruunalla tuoksutettua manteliöljyä. Olen luopunut kokonaan hiustenhoitoaineen käytöstä - en siksi, että jotkin kemikaalit herättäisivät epäluuloa, vaan koska hoitoaineen imeytymisen odottaminen on tylsintä elämässä. Inhoan sitä seisoskelua kylmissään suihkualtaassa. Minun kylpyhuoneeni ei tosiaankaan ole spa-paratiisi, vaan kylmähkö pikku koppero, jossa pesukone ja kuivuvat pyykit vievät suurimman tilan. Hoitoaineen sijaan sijaan laitan hiuksiin öljyä pesun jälkeen. Kokeilin avokadoöljyä, mikä periaatteessa oli ihan OK, mutta haisi liikaa salaatinkastikkeelle. Katsotaan miten egyptiläinen öljy pärjää, se ainakin tuoksuu ihanalle.

Jotenkin matkalta jäi päälle shoppailuhimo, näiden lisäksi olen ostanut mm. 15 metriä persikanväristä vintage-puuvillapitsiä, 30 metriä pellavapitsiä pitsitehtaalta ja sitä sun tätä pientä kierrätyskeskuksesta. Nyt voisi laittaa tulpan tälle ostelulle! 

PS. Olen jo aiemmin linkittänyt mainion Empty Emptor -blogin tänne, mutta nyt siellä on taas aivan mahtava kirjoitus äskeiseen romahtaneeseen tehdasrakennukseen Bangladeshissa liittyvä teksti. Ajatelkaa! Kysykää! Tivatkaa! Toimikaa!

ja sittn hauskaa Vappua kaikille!

Nokkoskankaista ja Paloni maailmalla

Viimeisen viikon kuluessa olen haastatellut Paloni-liikkeen perustajaa Minnaa ja Sirinä Design -liikkeen Ritua. Palonissa on myynnissä pienten, riippumattomien vaatemerkkien tuotteita, jotka on valittu tyylin ja ekologisen valveutuneisuuden perusteella. Kyselin Minnalta hänen näkemyksiään m. eettisen vastuun jakautumisesta kuluttajien, tuottajien ja virallisten tahojen välillä.

Ja jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, Paloni avaa pian pop-up-liikkeen IvanaHelsingin kaupassa New Yorkissa! Tsemppiä!

Alempi kuva: Palonin liikkeessä oli hienoja koreja seinällä. Olen aika heikkona koreihin, joten tuo koristelu vetosi.

Sirinä-kaupassa Krunikassa myydään nokkosesta ja pellavasta tehtyjä vaatteita ja kodintekstiileitä. Kyselin Ritulta erityisesti nokkosesta, sillä siinä olisi yksi vaihtoehto puuvillan vahingolliselle hegemonialle vaatealalla. Sirinässä myytävät nokkoskankaat tulevat Nepalista, mutta teoriassa kuitunokkosta voisi kasvattaa myös Suomessa (MTT on tehnytkin jotain kokeiluita aiheesta). Ritu värjää nokkoskangasta itse kasviväreillä ja vielä ompelee myynnissä olevat tuotteetkin. Kiirettä piisaa!

Ihastuin luonnonvärisen nokkoskankaan elävään pintaan. Harmi kyllä juuri luonnonvärinen kangas oli loppu, mutta heti kun sitä tulee lisää, teen tai teetän tästä materiaalista kesämekon. Tosin myös kotimaisella indigola värjätty savunsininen kangas oli hurmaava. Kuvitelkaa tästä kankaasta aivan yksinkertainen, linjoiltaan chic kesämekko, yhdistettynä hienostuneeseen laukkuun, ruotsalaisiin puupohjasandaaleihin ja valkoiseen pitsihuiviin - oih!

Tämän mekon koristeelliset raidat ovat nokkoslangan luonnollisten värivaihteluiden aikaansaamia. Mitä valoisammassa nokkonen kasvaa, sitä vaaleampaa kuitua siitä saa.

Black Lace Photoshoot II

Kallio district has surprisingly lots of green (and yellow and red in this season) and nice buildings too.
Kalliossa on yllättävän paljon vihreää (ja keltaista ja punaista näin syksyllä) sekä kivoja rakennuksia myös.

Accessories & props bag / asuste- ja propsikassi

After the photoshoot outside Cafe, tired but accomplished / kuvauksen jälkeen Kahvila Villipuutarhan ulkopuolella, väsyneenä mutta aikaansaaneena

Black Lace Photoshoot

Our final photoshoot was on Sunday and today. Riina came to Helsinki to have some urban spirit with our black lace outfits.
Now that all the photos with people are done, and only some detail pics of laces are left to photograph, it seems we are still itching to take more lace photos. Another book perhaps?!

Viimeiset kuvaukset olivat sunnuntaina ja tänään. Riina tuli Helsinkiin kuvaamaan mustia pitsejä urbaanissa ympäristössä. Nyt kun mallikuvaukset ovat ohi, ja jäljellä ottamatta enää joitakin tasokuvia vaatteista ja pitsidetaljeja, tuntuu että kuvaideoita ja pitsienergiaa jäi jäljelle. Toinen kirja?!


Senaatintori square where the Helsinki Cathedral is. Sunday weather did not exactly favour us, but on the other hand it did not rain either. Or snow.
Senaatintorilla Tuomiokirkon edessä. Sunnuntain sää ei varsinaisesti suosinut kuvauksia, mutta eipä toisaalta satanut vettäkään. Eikä räntää.

Pretty colourful leaves! Kirjavaiset syyslehdet, oi oi.

Things falling into place (or being dragged into place)

It's time to make decisions about the book; how many pages, what goes into which section, the layout, the cover etc. So me and Emmi had a meeting this week to make a list of pages. It's quite long!
Nyt pitää alkaa tehdä päätöksiä kirjan suhteen; sivujen määrä, ohjeiden järjestys, taitto, kansi jne. Kokoustimme Emmin kanssa ja koitimme tehdä sivulistauksen. Niitä on paljon!


First we had a business lunch at Cafe Villipuutarha and topped it with a shared mudcake. See how they seated us in the table with crocheted tablecloth!
Aluksi söimme bisneslounaan Kahvila Villipuutarhassa. Pisteenä I:n päälle jaoimme mutakakun, mmm... Huomatkaa että emidät sijoitettiin pöytään jossa on virkattu liina!



Emmi shares a workspace called Panama with a couple of other girls. It's wonderfully inspiring, full of lovely things to get distracted by. On the wall all of the Lace Book's photos.
Emmin työhuone Panama on huiman ihana paikka, kaikkea ihanaa tutkittavaa. Seinällä pinnakkaiset Pitsikirjan valokuvista.


Emmi tries to make lacy neckwarmer Siiseli to attack. Beware! It has sharp teeth. Emmi härnää lusikalla Siiseli-kaulakettua. Varo! Sillä on terävät hampaat!


Helsinki autumn evening / Helsingin syksyilta

Ett Hem 1809 exhibition

Hand-quilted and embroidered silk duvet / käsinkirjottu ja -tikattu silkkipeitto

On Sunday I visited an exhibition about a typical Society home in Finland in year 1809. It was nice, though I have to say they had some anachronistic laces there (which in all probability bothered no-one but me). Drawn work in the photo was suited to the era though, and superb quality too. I've done some work of same type, on much coarser scale, and a 20 cm long strip took 8 hours of concentrated work time. So the decorated bed linens must be hundreds of hours' product.
Sunnuntaina tutustuin viimeistä päivää auki olleeseen Ett Hem 1809 -näyttelyyn, joka esitteli tyypillisen suomalaisen seurapiirikodin sisustuksen tuolta vuodelta. Mielenkiintoista, mutta bongasin muutamia väärän aikakauden pitsejä (jotka eivät takuulla vaikuta kehenkään muuhun kuin minuun). Yläkuvan sidepistorevinnäinen oli kuitenkin ymmärtääkseni ajankohtaan sovelias, ja upeaa työtä. Olen tehnyt samalla tekniikalla mutta paljon karkeammalle kankaalle muutamia töitä, ja noin 20 sentin mittaisen koristeen tekemiseen meni semmoiset kahdeksan tuntia aherrusta. Joten noihin petivaatteisiin on mennyt varmaan satoja tunteja työtä.



Framed embroidered picture with humorous characters / viehko kirjottu kuva, harmi kun lasi heijastuu kuvassa.


Other than that, I've been writing at Cafe Villipuutarha and eating their wonderful new cakes. They are a bit on the expensive side, but on the other hand 2 people can share one piece and feel completely satisfied. Their gorgeous mudcake is such concentrated goodness that I'm surprised it's even legal.
Muuten olen istunut Kahvila Villipuutarhassa kirjoittamassa ja syömässä heidän uusia herkkukakkujaan. Ne ovat hiukkasen kalliita, mutta toisaalta kaksi ihmistä voi syödä yhden palan puoliksi ja tulla siitä aivan täyteen. Varsinkin mutakakku on sellaista tiivistettyä nautintoa että ihme kun se on edes laillista.



I'm seeing lace everywhere, tram electric lines look like some giant very airy lace structure.
Näen nykyään pitsiä kaikkialla, ratikkajohdot tuovat mieleen ilmavan jättikokoisen pitsistruktuurin.