Runkopuku matkailee

 

Runkopuku pilvenpiirtäjän huipulla. Mekon asusteena vain mustat sukkahousut ja kengät, kiiltävä ruskea käsilaukku ja metallinen vyö, joka on oikeastaan juhlakäsilaukkuni irroitettava hihna. Se sattui olemaan vyötäröni mittainen, mikä kätevä tuplakäyttö!

 

 

Puku onneton on kuvassa ryppyinen testipakkauksen jäljiltä mutta kehnostakin kuvasta ja rypyistä huolimatta ilmenee puvun yksinkertaisuus. Siinä ei ole oikein mitään huomionarvoista itsessään, ja juuri siksi se on niin kätevä perusta asusteille. Villakreppi on matkailijalle siitä kätevä kangas, että se siliää itsestään kunhan saa riippua päivän henkarilla.

 Näppäys leikkuupöydällä odottavasta kangasläjästä. Beigestä silkistä tuli runkopuvun vuori, ja tuntuupa ihanan ylelliseltä yllä. Oikeanpuoleisessa ylänurkassa Pikku Onnettaren samettinen juhlamekko ja siihen tuleva beigenpunertava pitsi.

Testasin paria eri pitsiä ja pitsikaulusta puvun kanssa. Uunoja ilmeitä seuraa:

Loppukevennyksenä Pikku Onnettaren asu päiväkodin naamiaisjuhliin, arvaatteko hahmon? Olen jälleen melko tyytyväinen puvun taikomiseen tyhjästä yhden päivän aikana ja 3,5 euron investoinnilla  - napit 1 e/kpl, pipo kierrätyskeskuksesta 1,5 e. Haalarikangas löytyi varastoistani ja valkoinen kangaspainoväri samaten.

Hyvää lukemista ja vapaa viikonloppu

 Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!

Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.

Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.

  

Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.

Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.

Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.

Kuin rahaa pankkiin laittaisi

Miten taloudellista! Säästin juuri varmaan ~500 euroa, kun askartelin Vuittonin kevätnäytöksen inspiroiman irtokauluksen itse sen ostamisen sijaan. Kankaana käytin puuvillaorgandia, joka on jäykkä, läpikuultava kangaslaatu. En enää muista mistä tuon kankaan olen ostanut, ehkä Pariisista tai sitten Lontoosta (sillä mitäpä sitä matkoiltaan muuta hankkisi kuin kankaita...).

Tässä Vuittonin kevään malliston ihanuusmainokset,
jos joku ei ole vielä nähnyt.

Kokeilin ensin ylt'ympäriinsä rei'itettyä mallia, mutta siitä tuli liian häsäkkä. Reiät ja reunat huolittelin moninkertaisella siksakilla ompelukoneella, kermanvärisellä puuvillalangalla. Reiät muuten suurenevat niitä siksakatessa, mikä kannatta huomioida niitä leikatessa. Sisäreunan kiertävä ja rusetiksi solmittava nauha on sifonkinen vinokantti Nappitalosta.

Kangas itsessään on todella viehättävää ilman mitään reikiäkään, saatan tehdä yksinkertaisen koristelemattoman kauluksen myöhemmin. Samaan tyyliin, kuten The Artist -leffassa Peppy Millerillä ensimmäisessä kohtauksessaan oleva melko hieno valkoinen kaulus, jossa oli vain pienet aaltoilevat kirjailut.

Todella kauniisti puvustettu hyvän mielen elokuva, jota voi suositella mukavien hetkien viettämiseen!

Wear lace everyday II

Vähän lisää ajatuksia pitsiin pukeutumisesta: Pitsikaulukset, pitsisukkahousut ja juhlapukeutuminen.

Pitsikauluksia löytyy kirpputoreilta edullisesti. Pitsikaulus näyttää vintage-henkisen tyylikkäältä mekon päällä (kuten Helmi otsalla -blogin kuvassa yllä), mutta voi alkuunsa olla hieman liiallisen tuntuinen. Niinpä pitsikaulusta kannattaakin kokeilla osittain toisen paidan alle. Ja siihen vielä päälle jokin neule, jos edelleen pitsi tuntuu hyökkäävän esiin. Pienikin pilkahdus pitsikaulusta somistaa asun kuin asun.

Eek! En taida ruveta muotibloggaajaksi, olen mielummin
vain kameran takana kuin sekä edessä että takana.

60-luvun virkattuja, napilla kiinnitettäviä pitsi-irtokauluksia on paljon liikkeellä, mutta niiden ongelma on ajan muodin mukainen pieni pääntie, joka näyttää turhankin ahtaalta tämän päivän asun kanssa. Kokeilemisen arvoista on napittaa yhteen kaksi osapuilleen samankokoista kaulusta, jolloin pääntie avartuu mukavaksi. Erimallisten kaulusten yhdistäminen tuo asuun tiettyä surrealistista vivahdetta, josta joko pitää tai sitten ei...

Ennemuinoin pitsikaulukset kiinnitettiin asuun nuppineuloilla, onneksi hakaneulat on keksitty!

Pitsisukkahousut

Kevään muotijuttu taitavat olla pitsisukkahousut (ohessa kuva Anna Suin viime syksyn mallistosta). Suosittelen niitä kaikille, jotka ovat napakassa kosketuksessa sisäiseen pikkutyttöönsä. Mustat ja tummasävyiset ovat helpoimmat useimmille, vaaleat tai kirkkaat sävyt paksuntavat jalkoja ja ovat tyylillisestikin vaativia. Mukavana poikkeuksena ovat ihonväriä lähentyvät pitsisukkahousut, jotka eivät kiinnitä liikaa huomiota ja sopivat yhteen lähes minkä vaan kanssa.

Ostin syksyllä mustat pitsineulesukkahousut Pariisista (huom! italialaisesta sukkakaupasta, näin yksissä sukkahousuissa kahden muotimaan henkäys!). Suunnitelmissa on ommella mustapohjaisesta kukkakankaasta kesämekko sukkahousujen kaveriksi. Burgundinpunaiset tai ruskeat pitsisukkikset kävisivät ehkä samoja sävyjä toistavan ruudullisen jakkupuvun seuraan hieman Vivienne Westwoodin hengessä. Ja yksinkertaisen pellavamekon kanssa ne kävisivät myös.

Juhla-asussa pitsi on tietenkin paikallaan. Ja mitä enemmän, sen juhlavampaa. Pradan syys2008-kokoelma toi selkeälinjaiset kokopitsiset mekot, hameet ja jakkupuvut muotiin (hieman varhaisen 1960-luvun hengessä), jossa ne ovat myös pysyneet.

Rikkumaton pinta antaakin pitsille tilaa olla oma koristeellinen itsensä sortumatta pikkusievyyteen. Kokopitsinen, mahdollisimman yksinkertainen mekko vaatii hieman uskallusta, mutta on tyylikäs. Kapea helma on tyylimielessä helpompi kuin leveä. Asusteet, hiukset ym. pitää sommitella äärimmäisen yksinkertaisuuden ja niukkalinjaisuuden mukaan. Muistakaa vain täyden eleganssin saavuttaaksenne laittaa alle alusmekko, toisin kuin Pradan näytöksessä!

Irtokauluksia

Lainasin tämä hyvin kauniin kuvan Dear Beatrice -blogista. Olen irtokaulusten ystävä, joskin niitä tulee käytettyä harmillisen harvoin. Mutta en voi vastustaa niitä vintagekaupoissa ja kirpputoreilla, ja Pitsikirjassakin on yksi irtokaulusohje. Pienessä Pitsipuodissa olisi tietenkin yksi haalistuneella ruusukankaalla vuorattu piironginlaatikko varattu kauluksille.

Helmi-irtokaulus olisi upean juhlava, ehkä sellaisen voisi tehdä itse (vanhoista koruista puretuista helmistä, kauniin patinan takia).