Ruokakuvia ja ammattijärjestäjien tapahtuma

Viime aikoina postaukseni ovat olleet kuvattomia, koska olen unohtanut ladata kuvia koneelle ja kamera hukassa tms. Tässä sen kompensoimiseksi iso läjä - lähinnä ruoka-aiheisia (minustakin on tullut iphone-vitsaus, joka leijailee pöydän yläpuolella ja napsii kuvia ennenkuin ihmiset saavat alkaa syömään).

Siskoni ja Nudge-puodin aasialaisia rullia. Tykkäsin, eniten ehkä tofurullasta. Keiton kanssa kelpo lounas talveenkin.

Tiina Talvikki Toinen keksi -kahvilassa Salossa. Kävin moikkaamassa Tiinaa ja juttelemassa Salon Sanomien toimittajan kanssa ekologisesta juhlamuodista ja kuinka ompelijan luona muokata käyttämättä jääneestä vaatteesta jotain käyttökelpoista. Siinä aiheessa olin itse elävänä esimerkkinä, sain Tiinalta hänen muokkaamansa vanhan beigen neulepaitani.

Toisen keksin bravuuriherkkusmoothiet.

Teetä, espressoa ja vasemmassa ylänurkassa Salon 

sanomien juttu kirjani pohjalta, jossa mielestäni onnistunut kuvitus!

Minä kun olin beigen neuleen hankkiessani (muistaakseni 2010) ajatellut, että siinäpä mainio perusvaate, sopii kaikkeen. No, periaatteessa kyllä, mutta kun näytin ihan kaurapuurolta beigessä neuleessa. Pyysin Tiinaa värjäämään ja koristelemaan neuleen ja tulos on upea! Tuskin kenellekään muulle uskaltaisin antaa näin vapaita käsiä, mutta tiesin jo edellisen muodistuksen ansiosta että jotain ihanaa hänen käsissään syntyy. Kuvia seuraa myöhemmin (ehkä keväällä, kun aurinko taas paistaa...).

Eväät matkalla Saloon: härkäpapu-perunasalaattia, avokadoa ja sivukulhossa hapankaalia. Junaruokailun tyylikkyyttä voi lisätä pellavaisella liinalla - jos on ylimääräistä intoa ja ei haittaa että vaikuttaa hieman kahjolta kanssamatkustajien mielestä.

Kävin tänään kuuntelemassa pari luentoa ammattijärjestäjien seminaarissa "Kuinka paljon on tarpeeksi". Kun nyt olen pähkäillyt tätä tavara-asiaa ja sen alaryhmää vaatteet tässä useamman vuoden, niin aivan mullistavia ajatuksia ei sieltä mukaan tarttunut, jotain pohdittavaa kyllä.

 Anne te Velde-Luoman aikajana pulakaudelta nykypäivään. Olen itse syntynyt -79, eli omakohtaista kokemusta sopivan tavaramäärän 70-luvusta minulla ei ole. Tosin lapsuuden tyylimaisemani on vahvasti 70-luvun henkinen, kun huomattava osa esim. vaatteistani oli perittyjä.

Esim. minusta vaikuttaa siltä, että olemme täällä Suomessa (varmaan muuallakin varakkaassa maailmassa) lähestymässä jonkinlaista tavarasingulariteettia, jossa tavaran arvo tulee täysin katoamaan. Kaupasta ostettuna tavaralla toki vielä on rahallinen arvonsa, mutta minkä hyvänsä tavaran jälleenmyyntiarvo (jalometalleja ja joitain muita poikkeuksia lukuunottamatta) on yleensä pienempi kuin mitä sen myyskentelyyn menevä aika on. Itsekin vien kaiken ylimääräisen nykyään suoraan kierrätyskeskukseen, ja kiittelen vuolaasti vastaanottajia siitä että saan luovuttaa tavarani heille. Vain sellaiset tavarat, kuten vintageaatteet, joiden haluan päätyvän "hyvään kotiin" myyn, ja nekin siis vain siksi että ne saisi joku joka ymmärtää niiden päälle. Tietenkään kaikilla ei ole varaa hankkia tarpeellisia asioita, ei aina edes riittävästi ruokaakaan - sen sijaan kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta voi kantaa kassikaupalla vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Tavaraa on niin paljon, että se vaan lainehtii ympäriinsä ja yrittää takertua kehen hyvänsä omistajaan. Sitä täytyy pitää aisoissa ja kamppailla ettei se täyttäisi kotipiiriä, kuin muinaisina aikoina koitettiin pitää aisoissa villi luonto, joka oli aina valtaamassa pikku peltotilkut ja ihmisten asuinsijat.

Jaahas. Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä, ja varokaa ettei tavaravyöry hiivi yöllä puremaan varpaista!

Vappua ja kosmetiikkaa

Pikku onnettaren päiväkodissa on tänään vappunaamiaiset. Kysyin viime viikolla mikä hahmo hän haluaisi olla, ja onnetar halusi pukutua mustaksi kissaksi. Tekaisin tunnissa kirpparilta ostetusta XL-kokoisesta T-paidasta kissamekon ja olen itseeni äitinä ja ompelijana varsin tyytyväinen! Varsinkin kun en tehnyt edes kaavaa, piirsin vain kappaleet liidulla suoraan paidalle ja saksin. Jostain syystä lapsi on e-k-s-t-r-a-suloinen naamiaisasuissa, hyvä kun raaskin päästää pikkukissan juhliinsa.
Mekossa on muuten häntäkin, ei tullut otettu kuvaa takaapäin. Kädessä on yhdessä ommeltu musta kissalelu (hmm! mikä mustakissa-fiksaatio lapsella on?!) ja sotku on tavanomainen.

Jostain syystä olen innostunut kosmetiikasta viime aikoina. Ostin oranssinpunaisen huulipunan (Joliesta Zuui-merkkiä), jokaällistyttävästi onnistuu piristämään tylsänkin asun. Anteeksi tämä valtava naamakuva, mutta huulipunaa on paha muuten esitellä!

Käväisin kanssa vähän vahingossa Nudge-putiikissa ja ostin kotimaisen tiskiharjan. Sitten kokeilin (ihan luvan kanssa) Kure-kynsilakkoja. Herkut pastellivärit on kyllä. Sopivat Metamorphose temps de Fillen kangaskassin värimaailmaan.

 

 

Helsinki on oikeastaan aika suloisen pastellivärinen paikka, kun zoomaa oikealla tavalla. Kaupunki sointuu kynsilakkaani!

Ja sitten vielä Annankadun egyptiläisestä kaupasta sitruunalla tuoksutettua manteliöljyä. Olen luopunut kokonaan hiustenhoitoaineen käytöstä - en siksi, että jotkin kemikaalit herättäisivät epäluuloa, vaan koska hoitoaineen imeytymisen odottaminen on tylsintä elämässä. Inhoan sitä seisoskelua kylmissään suihkualtaassa. Minun kylpyhuoneeni ei tosiaankaan ole spa-paratiisi, vaan kylmähkö pikku koppero, jossa pesukone ja kuivuvat pyykit vievät suurimman tilan. Hoitoaineen sijaan sijaan laitan hiuksiin öljyä pesun jälkeen. Kokeilin avokadoöljyä, mikä periaatteessa oli ihan OK, mutta haisi liikaa salaatinkastikkeelle. Katsotaan miten egyptiläinen öljy pärjää, se ainakin tuoksuu ihanalle.

Jotenkin matkalta jäi päälle shoppailuhimo, näiden lisäksi olen ostanut mm. 15 metriä persikanväristä vintage-puuvillapitsiä, 30 metriä pellavapitsiä pitsitehtaalta ja sitä sun tätä pientä kierrätyskeskuksesta. Nyt voisi laittaa tulpan tälle ostelulle! 

PS. Olen jo aiemmin linkittänyt mainion Empty Emptor -blogin tänne, mutta nyt siellä on taas aivan mahtava kirjoitus äskeiseen romahtaneeseen tehdasrakennukseen Bangladeshissa liittyvä teksti. Ajatelkaa! Kysykää! Tivatkaa! Toimikaa!

ja sittn hauskaa Vappua kaikille!

Ihana herra Kordelin

Jos se vain olisi mahdollista, moiskauttaisin aika ison pusun Alfred Kordelinin kunnianarvoisalle poskelle. Sain nimittäin herran nimeä kantavalta kulttuurirahastolta apurahan Suomen pitsiteollisuuden historian tutkimiseen! Olen niiiin iloinen, pääsen ensi vuonna penkomaan arkistoja ihan tosissaan, ja haastattelemaan entisiä pitsitehtaiden työntekijöitä. Suurkiitokset, Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto! Muisk!!

Tässä muuten vaan tunnelmakuva Kaivopuiston leikkipuistosta syysiltana. Jotenkin sautmainen tunnelma.

Blog Award

Sain tälläisen tunnustuksen Pitsiperhoselta, jonka todella söpöä blogia käyn usein kurkkimassa.

1. Tell who gave you the award and link this back to his/her blog.
2. Write seven random facts about yourself.
3. Give this award to fifteen bloggers/blogs you like.

Tässä siis seitsemän sattumanvaraista faktaa minusta:
1. My glove size is 6 1/2.
2. I have headache today, grrr.
3. I share a studio called Heya ("room" in Japanese, also means "sumo wrestlers training community") with 4 talented, lovely girls.
4. The mail just came in. I'm waiting for new So-En magazine, but by the soft sound of it only some light letters came. Baby woke up, though!
5. I probably have the best husband in the world. He picked baby up and went to check her nappies.
6. I don't eat meat, but fish is ok.
7. I just finished reading a steampunk book called Changeless. Suitable light reading for late evenings, but next book could be a bit more serious.

Pitsi kohtaa kyberpunkin

Olenkohan tullut Pitsiblogissa koskaan paljastaneeksi, että pidän virkkauksen ja kirjonnan ohella suuresti myös tieteiskirjallisuudesta? Uskoisin, että kombo ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ja itseasiassa haaveilen joutohetkinäni nörttinaaraille suunnatusta käsityölehdestä. Siinä olisi scifinovelleja, manga-analyysejä, uusimpia tieteen saavutuksia, scifi-televisiosarjojen tähtien haastatteluja ja kaiken kruunaisivat aiheeseen liittyvät käsityöohjeet: kirjo Enterprise T-paitaan, neulo pehmo-Maromi Paranoia Agentista, ruutuvirkkaa kaunis valoverho, jossa Hubble-teleskooppi suuntaa tähtiin...

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin ylläolevan kuvan alimman lehden - maanläheistä pellavapitsimuotia esittelevä Liniere - ja ylimmän - ukkokullan Pelaaja-lehden mukana tullut kyberpunkia nostalgisoiva zine - sopivan kansikuviltaan yhteen. Marie Claire Enfant -lehdestä löytyi sopiva torso, ja näin syntyi Madam Rinnan Kiinnostuksenkohteet!

Pitsipellavan ja kyberpunkin yhdistelmä tuntuu jotenkin hauskalla tavalla ajankohtaiselta ja ajatuksen herättämä tunnelma vastaa jokseenkin ylläolevaa kuvaa (lainasin sen pariisilaisen Studio DOG:in blogista, kuva Premiere Vision muotimessuilta).