Älyvapaa pitsimekko ja rapea nokkoskangas

Käväisin spekulatiivisen fiktion tapahtumassa Finnconissa, jota ennen sain massiivisen ompeluinspiraation ja lähestulkoon syömättä ja juomatta ompelin n. 12 tunnissa kuvassa näkyvän mekon alusmekkoineen. Olen jo vuosia himoinnut 1800-luvun lopun/1900-luvun alkuvuosien tyylistä koristeellista "tea gown"-mekkoa (mainitsen tämän mm. Hyvän mielen vaatekaapissa, kun listaan vaatteita joita en todellakaan tarvitse enkä oikein voisi missään käyttääkään, mutta silti himoan). No, nyt tämä tylli-ja-pitsikolttu suorastaan oma-alotteisesti pukertui ompelukoneesta ulos. Joskus näitä ompelioosikohtauksia ei kykene hillitsemään. Tämä ei tosiaankaan ollut se vaate, jota käytännössä eniten tarvitsisin...

  

Mekko muotoutumassa mallinuken ylle kaamean sekaisessa työhuoneessani.

Mekko onnistui varsin hyvin ja pääsi ensikäyttän Finnconin iltabileissä - sääli, etten älynnyt pyytää ketään ottamaan kuvaa. Päässä oli pitsikoristeinen olkihattu ja jalassa rusettiballerinat. Mielestäni mekko naytti ylläni varsin viehkeältä. Ainoa ongelma on vain se, että se on hieman haasteellinen tuoda nykypäivän pukeutumiseen (muualla kuin fandomissa, jossa ihmisen eivät täysmittaiselle historiallishenkiselle pitsikoltulle silmäänsä lotkauta, se kun ei ole lainkaan huomiotaherättävin puku). Yleensähän tälläiseen superromanttiseen pitsimekkoon on tapana yhdistää lyhyt farkkutakki tai nahkatakki, jotta ylenpalttinen söpöys hieman tasoittuisi, mutta kumpaakaan en omista enkä kyllä välitä hankkiakaan. Mitähän muuta rouheaa tähän voisi yhdistää niin, että näyttäisin olevan kotoisin tältä vuosituhannelta? Tai sitten vaan päästelen täysillä menemään pitseissäni ja hatuissani ja näytän kahjolta, mutta onnelliselta?

Mekon materiaalina ovat erilaiset puuvillatyllit, joita olen haalinut aina kun olen käsiini saanut. Isoreikäisen tyllin olen ostanut Pariisista, pienireikäisen tilanut Whaleys-Bradfordilta ja alin helmarimssu ja hihat on vintagetylliverhoa, jota joskus löysin nyt jo harmi kyllä lopettaneesta Wanhakartano-liikkeestä.

 

Etukappaleen pitsikoristelun olen applikoinut jo aiemmin (hyvä tapa hyötykäyttää pienetkin pitsinrippeet). Lehtikuvio on vanhaa koneommeltua pitsiä, ruusut viitisen vuota sitten eurokankaasta ostetun pitsin jämät. ("koskaan ei pidä heittää mitään pois").

 

Pitseinä on kirjottua tyllipitsiä 50-60-luvulta ja tämän vuosituhannen Leavers-pitsejä. Alusmekon tein Pitsikirjassa esiintyneeestä viskoosimekosta, joka onkin jo vuosia odottanut johonkin käyttöön pääsyä. Lankaa mekkoon muuten upposi yli 100 metriä, koko rulla meni ja ylikin!


Ainiin! Rapea nokkoskangas! Vilkaisin ihan vain ohimennen materials-kangaskaupan alevalikoimia. Siellä oli todella kiintoisa ohut ja siro puuvilla-nokkossekoite, 50%-50%, joka oli aivan erilainen kuin mikään aiemmin näkemäni nokkoskangas. Todella ohutta lankaa, "kuiva" olemus. Tälläisiä lisää! En ostanut, kun en yhtään tarvitse beigeä, mutta olen iloinen että pääsin tutustumaan siihen.

Teepuku / tea gown

 Ei liene rauhaisampaa paikkaa kuin Kansalliskirjasto helteisenä kesäpäivänä. Valo siivilöityy lempeästi sisään vanhoista ikkunoista, kiviseinienkin läpi aistii etäisesti kesäkaupungin hyörinän, mutta sisäpuolella ei liikahda kuin tutkimani kirjan sivu. Jo läppärin näpyttely tuntuu kiusalliselta mekkaloinnilta.

Luin siis viimeksikin jo aiemmin mainitsemaani aivan loistavaa ompelukirjaa "Kukin oma ompelijattarensa" vuodelta 1915. Sanoisin, että jopa parempi ompeluopas kuin "Joka tyypin kaavakirja" :D - todella perusteellista, pätevää, mutta selkeää opastusta kaikkiin vaateompelun kysymyksiin. Joskin nykylukijalle selluloidiset kaulusluut ja niiden asentaminen ym. eivät tietysti tarjoa kuin historiallista arvoa. Kirjassa esitellään mm. vaatekappale vaatekappaleelta kaikki naisen tarvitsemat pukineet ja mitä niitä hankittaessa tai tehtäessä pitää ottaa huomioon. Ja nyt saavumme otsikon teepukuun. Kirjassa oli aivan hengästyttävän kaunis ja mielikuvitusta kiihottava kappale teepuvuista (tea gown). Lukekaa ja heittäytykää hetkeksi haaveilemaan vähemmän kiireisestä ja huikaisevan ylellisestä aikakaudesta, la belle epoquesta...

Niin mukava  ja soma kuin aamunuttu saattaa ollakin, niin ei se kumminkaan saa koskaan tulla naisen alinomiseksi kotipuvuksi. Tämmöisenä käyttävät useimmat naiset hametta ja puseroa; mutta on naisia, jotka ymmärtävät erikoisen kotipuvun sulolle antaa arvonsa, kotipuvu, jonka korkein kukka on elegantti teagown (teepuku). Englannittaret, ranskattaret tietävät jo ajat pitkät erikoisen kotipuvun viehkeyden. Maalarittaret, taiteilijattaret, erityisen hienotunteiset estetiikan harjoittajat ovat jo kauan tunteneet sopivan kotipuvun arvon ja itellensä hankkineet sen. Kotipuvulle on empiirityyli varsin sovelias, myöskin reformipuvut ovat mainioita tätä tarkoitusta varten; voidaanpa sanoa, että ne ovatkin vasituisen loistonsa nähneet kodin piirissä. Prinsessapuvut ovat toinen muoto tämän kysymyksen ratkaisussa, niin myöskin somat hame- ja puseropuvut, vaikka yhdeksi tehdyt puvut vaikuttavat paremmin intiimiltä ja kodikkaalta.
 
Kuten jo mainittiin, on elegantein teagown-puku - jonka nimitys johtuu siitä, että sitä naiset käyttävät teekutsuissaan. Se on hyvin samantapainen kuin seurustelupuku, sekä usein kalliista silkeistä ja pitseistä tehty; se valmistetaan joko umpinaiseksi tai hieman avokaulaiseksi, käyttämällä tällöin pientä, pyöreätä, nelikulmaista tai sydämenmuotoista aukkoa. Tämä on puku, joka kuukuu maailmannaisen välttämättömiin pukuvaroihin. Nuoremmat naiset valitkoot puvun salonkinsa yleissävyn mukaan, vanhemmat naiset taas valitsevat mustaa, harmaata tai tummanviolettia silkkiä tai samettia, mahdollisesti somistettuna pitsillä, joka ulottuu kaulasta hameen helmaan saakka ja joka vain vyötärön kohdalla on rusetilla somistettu.

 

Pitsisessä ja silkkisessä teepuvussa ei tietenkään voi tehdä taloustöitä, 

joten kuvan tarmokkaat palvelijattaret olisivat tarpeen!

Lisätietoa kaipaaville:
The Dreamstress on kirjoittanut ueammankin informatiivisen blogipostauksen teepuvuista ja kerännyt niistä ehdottomasti suositeltavan Pinterestin.

Kuvat mainitusta kirjasta Kukin oma ompelijattarensa, paitsi ylläoleva on lehdestä "Käsitöitä - liite Kotiin ja yhteiskuntaan". Tuo on mainittu reformipuvuksi, ja voi sellainen jossain määrin ollakin, mutta minusta se näyttää teepuvun luontoiselta. Valuva, väljä linja, naiselliset röyhö- ja nauhakoristukset  - ja tietenkin kädessä oleva teekuppi vihjaa myös tähän suuntaan!

Tutkijan touhuja ja touhotuksia

Pitsitehdastutkimus etenee valtaisin harppauksin. En ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa tänne mitä kaikkea olen puuhannut sen suhteen. Tänään kävin Lohjalla haastatteluretkellä. Viime viikolla sain käsiini pitsitehtaan mallikirjan. Näistä lisää myöhemmin!

 Ensi viikolla taas suuntaan haastatteluretkelle Vaasaan, jossa myös saan vastaanottaa Gustaf Svanljungin säätiöltä apurahan! Kyseinen herrahan rahoitti Vaasan pitsitehtaan perustamisen ja oli sen johtaja alkuvuosikymmeninä.

 Nämä kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen - vietin noin 8 tuntia käymällä läpi neljä vuosikertaa 1800-luvun loppupuolelta Koti ja yhteiskunta -lehden Käsitöitä-liitettä hyvien pitsijuttujen toivossa. Vedin vesiperän, mutta en jaksa olla siitä harmissani, kun muuten kiinnostavaa tutkimusmateriaalia on karttunut läjäpäin.

Lehti on sinänsä todella kiinnostava, kuten mielestäni kaikki tarpeeksi vanhat käsityölehdet. Sain muutamia lastenvaateideoita ja lisää ymmärrystä aikakauden vaatekysymyksistä. Reformipuku on ollut kuuma keskustelunaihe myös Suomessa.

 

Muuten kuin tutkimuksia, elämääni on kuulunut mm. valkosuklaakakkua mansikka-basilikakastikkeella. Kevät tulee ja mustarastaat laulavat. Ei valittamista! Kun vaan vielä olohuoneen uuden seinämaalin sävyn saisi kohdalleen...

Lisää muotilehtiaarteita / More Vintage Pattern Treasures

Kaavalehtipinon vanhin, vuodelta 1899. Rypytyksiä, röyhelöitä, pitsiä ... aikakausi, jolloin sanaa "minimalismi" ei oltu vielä keksitty.
The oldest of the pattern magazines; from 1899. Loads of ruffles, lace and frills, a peek into an era when the word "minimalism" had not been invented.

Virkattu polkupyöränsatulan päällinen. Pyöräilyhän oli noihin aikoihin muotiharrastus, ja selvästi siis tilaisuus esitellä nilkkojensa lisäksi käsityökätevyyttään! A crocheted bicycle seat cover. Bicycling was very fashionable at the turn of the century, and obviously a chance to show off, not only one's slim ankles, but also skills with crochet hook!

Ja loikkaus 20-luvulle. Mikä ällistyttävä muutos pukeutumisessa näiden kahden kaavalehden ilmestymisen välissä – 1920-luvun nainen 2010-luvun Helsingissä olisi paljon luonnollisempi näky kuin vuoden 1899 asuun pukeutunut 1920-luvulla.
Stylish ladies from 1920's. The change in dress that happened between 1899 and 1925 is dramatic – a person straight from 1920's would look much less out of place today than someone from 1899 would have looked in 1925.

Aarrepinon viimoisin, muotiuutuuksia keväältä 1926. The last one of my new treasure pile, fashions straight from spring 1926.

Kevätaurinko ja kukkivat puut saavat nuorille neitosille aikaan halun pukeutua pitsiin ja samanlaisiin söpöihin pikku mekkosiin. Sunshine and blossoming trees in springtime inspire young misses to wear pretty lace and matching dresses