Kävin viikonloppuna puhumassa Helsingin työväenopiston käsityötarvikekirppiksen yhteydessä. En varannut rahaa mukaan, koska ajattelin etten kuitenkaan tarvitse mitään enkä osta mitään... no, sitten kun osuin pöytään, jossa myytiin vanhaa hyvää leavers-pitsiä, kuulemma suomalaista (eli siis Vaasan pitsitehtaasta), niin jouduin sitten ostamaan velaksi. Sitten oli putki päällä ja menin ostamaan edullisen viskoosipalan – juuri sopiva Pikku Onnettaren kesämekoksi – ja 20-luvun tyllipitsiä pätkän tulevan mekon helmaan. Virkatut pitsikäsineet sain lahjaksi ystävältäni, todella suloiset, ehkä näillekin jokin käyttökohde löytyy.

Laatuaiheesta ehdotan lukemaan Aamulehden jutun, jossa arvostelen halpiskaupan T-paidan ja muutenkin kerron tekstiilien laadusta.

Libertyn japanihenkisiä painokuseja vuosisadanvaihteesta

Jos taas kaipaa jotain joka hetkeksi irrottaa ajattelemasta 2010-luvun mälsyyksiä, kehotan menemään pian aukeavaan Ateneumin Japanomania-näyttelyyn, jossa esitellään pohjolan japonismia 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Aivan mahtava. Olin suorastaan järkyttynyt siitä, kuinka mitä kotoisimman suomalaiskansallinen Pekka Halonen osoittautuukin lainanneen/inspiroituneen japanilaisesta estetiikasta! Perjantaina on aiheesta seminaari, johon voi osallistua museolipun hinnalla.

 

Japanilainen painoseula, jonka valmistamisessa on käytetty hiuksia!!

Villa villallaa lallallaa

Kävin eilen vetämässä vaatelaatutyöpajan Keravan opistossa (kiitos kaikille paikalle tulleille!) ja sen jälkeen tuli sellainen olo että kyllä tästä kirjankin saa aikaan. Hehkutin hiukan suomenlampaan villaa – ja sain esityksen jälkeen kuulla, että myös Gotlannissa puhutaan heidän omista lampaistaan tasan samoin sanoin: upea villa, jota kuitenkaan ei osata arvostaa tarpeeksi ja joka menee suurelta osalta nykyään hukkaan. Mitä lammaskantoja sitten osataan arvostaa villan kannalta? Ainakin islantilaiset ovat osanneet tuotteistaan omat lampaansa. Merinosta kuulee kyllästymiseen saakka. Mutta muutoin maailman monilukuiset ja monipuoliset lammasrodut ovat valitettavan huonosti kuluttajien tietoisuudessa. Villa on "vain villaa".

Luen juuri hurmaavaa pikku kirjasta ison-Britannian lammasroduista, joita on saaren joka kolkassa omansa. Joka rodulla on erilainen, eri käyttöön sopiva villa. Villa on selvästi aines, joka hyötyisi paremmasta brändäyksestä ja eriyttämisestä. Mahdollisimman ohutta (=kutittamatonta), kiharaa villaa tuottavat rodut ovat tällä hetkellä suosiossa, kun taas paksua ja karheaa esim. mattoihin tai ulkopukimiin sopivaa villaa tuottavat ovat sukupuuton partaalla (koska mattoihin ym sisustustarpeisiin käytetään nykyään enimmäkseen tekokuituja). Mutta jos osattaisiin kiehtovasti esitellä mitä jännittäviä, erilaisia kankaita voidaan tehdä karkeamistakin villoista, niin ehkä asianharrastajat ainakin innostuisivat. Esim. Herdwick-lampaan kovasta, karkeasta ja suorakuitusesta villasta tehdään (tai siis tehtiin vielä 50-luvulla, jolloin kirja painettiin) kestävää Hodden Grey -nimistä kangasta. Kuinka mahtavan kiinnostavaa olisi esim. takkikaupoilla saada kuulla että tämä harmaa takki on tehty Cumberlandin maakunnassa paikallisten perinnelampaiden villasta ja samaa kangasta käyttävät tietyt brittiarmeijan regimentit uniformuissaan.

Islanninihme-villatakkini on osoittautunut todella hyvin sekä kylmää, tuulta että sadetta pitäväksi, ainakin pöyhöävää tihkua se pitää erinomaisesti. Ihoa vasten islanninvilla ei olisi kovin miellyttävää, mutta ulkovaatteessa juuri paikallaan – käy järkeen, koska juuri tuulisessa ja märässä ilmastossa sen pitää lammastakin lämmittää. Mitä kaikkia muita juuri tiettyyn käyttöön sopivia villoja maailmassa mahtaisi ollakaan, jos vain tietäisi ja löytäisi?

Swaledalenlampaat katoamassa
Islanninlampaat muodissa 
Musta Welshin vuorilammas ei ilmeisesti ole vaarassa

Kyllä taas saa kadehtia klassisesta herrainpukeutumisesta kiinnostuneita miehiä - mahtava opas tweedin moniin lajikkeisiin
Wovember – villanarvostusprojekti 
Lista brittiläisten lammasrotujen villatuotteita myyvistä firmoista

Ostoajatuksia

Kun etsin tietoa mitä ihmeellisimmistä vaatetuskuiduista, törmään välillä vallan kutitteleviin ostohoukutuksiin. Jaanpa muutaman nyt teidänkin kanssanne, jotta en joudu itsekseni kärsimään:

Afrikkalaisesta mopani-villisilkistä tehdyt rennot oloilupöksyt:

Valmistaja Africa Silks, ja se mikä näissä housuissa vetoaa on todella jännittävä kuitu. Mopani ei ole mitään sukua silkkiäistoukalle, vaan on jokin aivan eri ötökkä. Se elää vain villinä, ja sen kotelot kerätään luonnosta vasta kun ötökät ovat lähteneet niistä tiehensä. Ne on hyväkin kerätä, etteivät karjaeläimet syö niitä ja saa jopa kuolemaan johtavia vaivoja. Koteloiden kerääminen, kehrääminen ja kankaaksi kutominen antaa maaseudun naisille työtä. Tunnun pitäisi olla pehmeä ja kimmoisa. Kiinnostaisi päästä tunnustelemaan mopani-silkkiä, ei vaan taida olla tuhannenkaan kilometrin säteellä saatavissa...

Anna Ruohosen edullisempi AR-valmisvaatemallisto, joka ommellaan Suomessa. Vaatteet on melkein kaikki tehty viskoositrikoosta, joka parhaimmillaan on hyvin siistinä käyttöä kestävä materiaali, huonoimmillaan taas nukkaantuu ensi pesussa. Oletan, että Ruohonen on osannut valita kestävän variantin. Suosikkini on Wide Dress 3/4-hihoilla, mutt kun siitä ei ole valokuvaa niin kuvassa sama puolihihoilla.

Luonnostaan värillisestä puuvillasta tehtyjä kankaita (ja muitakin tuotteita).
Ennen teollista vallankumousta puuvillasta kasvatettiin monin paikoin valkoisen lisäksi vihertäviä, ruskeita ja kellertäviä lajikkeita. Nykyään valkoinen puuvilla vallitsee ja värikkäät maatiaislajikkeet ovat melkein kadonneet, koska ne eivät ole yhtä tuottoisia kuin valkoiset lajikkeet ja niiden kuitu on niin lyhyttä ettei se oikein sovi massatuotantoon. Muutama jalostaja on kuitenkin jalostanut edelleen värikkäitä puuvilloja, joiden hyöty on siinä että niitä käyttämällä vältetään kemikaali-intensiivinen värjäysvaihe.

T-paitoja ja muita perusvaatteita perulaisesta Tenguis-puuvillasta. Näissä vetoaa paitsi herkkä värivalikoima, myös se että on pyritty tekemään mahdollisimman toimivia perusvaateita mahdollisimman hyvin. Ja tietenkin aina minua vetää kuin hunaja kärpästä että kerrotaan käytetyn puuvillan alkuperä ja selostetaan sekä eettiset että tekstiiliteknilliset syyt sen valintaan. Puhumattakaan siitä että kerrotaan kehruu-, pesu- ja viimeistysvaiheista! Minähän en juurikaan T-paitoja käytä, mutta joku tuollainen aamutaivaan hempeä tai merensinivihreä sävy kyllä houkuttelisi!

Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).
 

Vaatevallankumous ja pari linkkiä

Vaatevallankumous, Suomen versio kansainvälisestä Fashion Revolution -tapahtumasta, pidetään 24.4. Päivä on valittu muistuttamaan Rana Plazan romahduksesta, ja Vaatevallankumous sekä vaatii enemmän tolkkua ja läpinäkyvyyttä vaatetuotantoon, että juhlistaa rakkaimpia luottovaatteita. Itse päivänä on tarkoitus pukea vaatteet päälle nurin päin, ja herättää näin keskustelua siitä kuka vaatteemme valmistaa.
Lupauduin itse pitämään parsintapajaa ja kirjoittamaan tapahtuman sivuille ainakin jotain vaatteiden laadusta. Kaikki asiasta mitenkään kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan sopivaksi katsomallaan tavalla, esim. lähettämään luottovaatteidensa kuvan tapahtuman FB-sivulle!

--------

Parin päivän takainen uutinen: Marks & Spencer tulossa Suomeen. En ole tästä juuri mitään mieltä vaatteiden kannalta, kuuleman mukaan M&S-vaatteet ovat jokseenkin konservatiivisia eivätkä järin kiehtovia. Omia kokemuksia ei ole, joten olen kyllä valmis yllättymään iloisestikin. Mielenkiintoista on se, että M&S:llä on jo useita vuosia ollut varsin kunnianhimoinen eettis-ekologinen suunnitelma "Plan A" ("because there is no plan B"). Ehkä tämä on se syy, joka on saanut ananasmehukohussa ryvettyneen S-ryhmän innostumaan uuden merkin maahantuonnista?

-----

Muotiasiaa hieman epätavallisesta perspektiivistä, lakiasioiden näkökulmasta: Muotioikeus. Mielenkiintoinen blogi!

-----

Ihanaa kevättunnelmaa kirjasta Hieno tyttö - nuorten hyvän käytöksen opas.

Päivän asu ja linkkejä

Ateneumin kaunis laattalattia ja minun kaunis hameeni. Pakkas- ja hankikelillä on mielestäni vaivan arvoista kantaa museoon kevyet vaihtokengät, niin ettei tarvitse lapikkailla lontostella sisällä.

Jaahas. Mallikurssi voisi olla tarpeen. Kätevä on myös pieni kukkaromainen laukku, johon mahtuu just puhelin ja pankkikortti, niin ei tarvitse rontata isoa käsilaukkua taululta toiselle.
Päivän asu (tai siis toissaviikolopun): vastikään hankittu Jane Marplen hame, Samujin silkki-pellavapaita (hankittu kesällä 2012), isoäidiltä saamani pikkulaukku 60-luvulta ja rintakoru kirppikseltä arvtenkin 50-luvulta.

Sitten luettavaan:

 

Muotisuunnittelija Anna Ruohosen loistavaa vaatematematiikkaa (lainattu luvan kanssa). Täytyykin pitää Nanso mielessä, kun seuraavan kerran tarvitsen jotain perusvaatetta. Edellisessä postauksessa tosin tuli esille, että ns. halpakaupoitakin voi joskus osua vaatekaappiin ällistyttävän pitkään kestävieä vaatteita, harmi vainen että on hankala etukäteen tietää mitkä niitä ovat.

Kierrätyskeijuilua, shoppailunhimoa ym miettivät mm. 365morelife, Sininen kirjahylly ja Hopeapeili. Rakkahainen testaa P333:a ja Väläyksiä miettii vaatevarastoaan (tämä lause kolahti minuun: "Ehkä suurin oivallukseni nyt puolet kirjasta luettuani on ollut se, että vaateteollisuudenkin intresseissä on ennen kaikkea voittojen maksimoimointi, ei kuluttajien todelliset tarpeet." Niinpä! Eivät vaatteet ole kaupassa tarjolla siksi, että löytäisit sieltä juuri sinun tarpeesi täyttävän pukimen, vaan siksi, että antaisit rahaa kauppiaalle ja valmistajille. Ei siinä ole itsessään mitään pahaa, mutta tämä perustavanlaatuinen seikka on vain aiheellista pitää mielessä kun katselee myynnissä olevaa tavaraa).

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus kuluttajasegmenteistä ja siitä, kuinka meistä jokainen on markkinoinnin kohde The nifessä.

Mihin kohderyhmään sinä kuulut? Minä olen tätä nykyä "tuohtunut ja epäluuloinen kuluttaja, joka haluaisi maksaa korkeankin hinnan, jos vaan joku vakuuttavast selittäisi miten se korreloi oikeasti korkean laadun ja kestävyyden kanssa ja vielä edistää eettistä tuotantoa". No joo, lisäksi täytyy myöntää, että olen "autenttisuuden metsästäjä", jos joku vaate tms. onnistuu selostamaan olevansa alkuperäinen ja hienoimpien perinnekäsityölästen valmistama, olen heti huumassa (vinkki: todella autenttisen tuotteen lapussa ei lue ikinä "authentic" ja "genuine" vain jos se liittyy materiaaliin kuten "genuine leather").



Lopuksi vielä hieman heilahtanut mutta mielestäni kaunis otos kevättalven värinkaipuuseen (kiitos ihana Katja herkullisesta hedelmä-mustaviinimarjasmoothiesta!).

Hyvää lukemista ja vapaa viikonloppu

 Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!

Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.

Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.

  

Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.

Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.

Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.

Hyvää palvelua ja musta pitsi ei hellitä

Tälläinenkin hieno idea näyttää toimivan oikein hyvin: Suomessa valmistettu juhlavaatemallisto, jonka vaatteita voi kaupan tangon lisäksi saada mittojen mukaan teetettynä. Jos vaatetta pitää jostain syystä muokata, firman oma ompelimo hoitaa senkin pienestä maksusta. Klassiset vaatemallit ja huomaavainen palvelu, oikein hyvä siis kaikinpuolin. By Marja nimeltään.
(Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan kävin kyseisessä liikkeessä hoitelemassa äitini silkkisen juhlamekon korjailua. Helmaan oli tullut tahra, jota ei pesulassakaan saanut pois. Koska samanväristä silkkiä ei enää ollut varastossa, tahrakohta korvataan kahdella murretun roosan värisellä suikaleella. Periaatteessa mikä vain ompelimo voisi tehdä raidan, mutta täsmälleen saman laatuista silkkiä ei välttämättä saa muualta. Ja koska heillä on kaavat tallella kaikista vaatemalleista, jos samaa väriä olisi ollut tallella niin koko helmakappaleen olisi voinut vaihtaa ilman aikaavievää ja kallista kaavan piirtämistä vanhasta kappaleesta).

Olen ostanut samasta kaupasta beigen juhlakäsilaukun ystäväni häihin vuonna noin 2008? 2007? ja se on edelleen pääasiallinen juhlalaukkuni. Loistavaa neutraalia muotoilua, ja väri joka sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin.

Joku aika sitten pähkäilin mustan silkkipitsin ostamista tai jättämistä. Päädyin järkiperustein jättämään ostamatta, ja sittemmin se olikin hävinnyt antiikkikaupan tekstiilihyllystä. No eilen piipahdin ihan vain pikaisesti samaisessa kaupassa, ja mikä kangashyllyltä loikkasikaan kimppuuni? Se sama pitsi! En tiedä missä se on piilinyt tällä välillä, mutta siellä se oli edelleen. Nappasin muutaman kuvan.
Enkä vieläkään ostanut sitä!

pitsiaiheinen linkki:
Maison d'exceptions - paljon asiaa mielenkiintoisista tekstiilitekniikoista, muunmuassa pitsistä. Pitsijuttu kertoo pitsivalmistajien perustamasta suunnittelukilpailusta, jossa etsitään uusia ideoita ja näkkulmia pitsinvalmistukseen.

Neuleongelma ja kenkäkuvia

Ensiksi: haluan eroon japanilaisista lehdistäni. Koko jäljelläoleva satsi 12 e (samaan hintaan mukaan myös kolme käsityölehteä, mm GosuRori kaavalehti lolitoille) plus postikulut, tai nouto toki kuluitta.

Toiseksi, aivan mahtava aMinimalist-blogi jatkaa taas! Niukkaa tyyliä ja pohdintoja vaatetuksesta, nyt mukana myös maha (kasvava).

Kolmanneksi, kun tapasin Hopeapeilin Elinan, hoisimme ensin bisnesjuttuja, mutta sitten kipitimme kahville puhumaan niitänäitä lähinnä vaatteista, kaksi vaatehulluaintoilijaa kun olemme. Esiin nousi muun muassa ongelmalliseksi osoittautunut kysymys:

MISSÄ VOI TEETTÄÄ NEULEITA?

Osaisiko joku blogin lukija antaa vinkkiä? Minä himoitsen muhkuista irlantilaisneuletta mittojen mukaan, Elina taas haaveilee 40-luvun neulelehtien malleista. Nyt olisi erinomainen tilaisuus jollekulle ahkeralle ja taitavalle neulojalle rahastaa taidoillaan. Hyvät neuleet ovat joka tapauksessa kalliita, joten samantien voisi panostaa hiukan ekstraa ja teettää juuri sellaisen kuin haluaa.

Ja lopuksi kenkäkuvia. Kävin hakemassa syysvaatteita kellarista, ja suurta iloa koen ihanista kengistäni. Moheda Toffelnin perinteiset puupohjasandaalit sopivat tyylillisesti ja teemallisestikin pyyhemekon seuraan (teemana siis Ruotsi, kun sekä sandaalit että pyyhkeet ovat sieltä kotoisin).

 

Chie Miharan kauniita nauhakenkiä ostin pari vuotta sitten kahdet samanlaiset. Voi kuulostaa liialliselta, mutta toiset maalautin mustaksi Pinkomossa (tarjolla oli vain ruskeaa), ja molemmat ovat ahkerassa käytössä. Samassa paikassa hoidatin nämä mustat priimakuntoon keväällä ennen kesäsäilöön pakkaamista, ja olipa ilo ottaa siistit, valmiiksi uusilla korkolapuilla varustetut kengät taas esiin!

Olen kovasti yhdistellyt tummansinistä ja mustaa, väriombo johon olen jostain syystä nyt tykästynyt. Sukkahousut ostin heinäkuussa, merkki on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan hyvä Bonnie Doon. He eivät kyllä antaneet kovin selkeää vastausta siihen, kuinka he valvovat työoloja ja kelvokkaita palkkoja kauko-Idän tehtailla, mistä olen sangen harmissani. Ilmeisesti heille ei ole tullut mieleen, että asia voisi kiinnostaa asiakkaita (eikä vissiin ole juuri kiinnostanutkaan, kun olivat niin hämmästyneitä kysymyksestä). Kuulemma siis tietenkin kaikki on kunnossa, ja suhteet tehtaisiin pitkät ja hyvät, mutta mitään todistetta asiasta en saanut enkä sen selvempää selostusta olosuhteiden tarkastamisesta.

 

 Anni Elinan piirtämä satelliittikaulakoru tähtipaidan kanssa = juhlistan Voyagerin saapumista tähtienväliseen avaruuteen.

Vielä yksi kenkäasia. Nämä ovat uudet. Tilasin Pikku Onnettarelle rovaniemeläisen Polkka-kenkäverstaan poronnahkaiset saappaat. On kumman vaikea löytää lapselle kauniita kenkiä, vaikka luulisi että lapsen kenkä on jo lähtökohtiasesti söpö asia, jota ei pysty rumistamaan. Mutta niin vain ties miksi kauppojen ja kirpparien tarjonta on varsin ankeaa. Onneksi Polkalta saa kauniit, lapsen jalkaan mukavat, Suomessa käsin tehdyt jalkineet! Huopainen välipohja pitää jalan lämpimänä kylmillä, mutta näitä voi pitää myös lömpimillä säillä. Vain sateella eivät sovi, silloin pitää vaihtaa kumppareihin. Polkan Facebook-sivulla näkyi myös prototyyppi aikuisten koossa, aah ja ooh!

Himoshoppaajista

Ansaitusti paljon huomiota ja pahennusta aiheuttaneesta NYTin Himoshoppaaja-artikkelista päähäni pälkähtäneitä ajatuksia (+ muutamasta velkaantumisesta kertovasta lehtijutusta, ja tästä blogista josta kiitos vinkistä Honkasalon Lauralle):

1) 500 euroa viikossa ylimääräisiin osteluihin?!?!? Ehkä minun pitäisi vielä miettiä, olisiko järkevässä palkkatyössä sittenkin mukavampaa kuin epäsäännöllisesti pieniä summia ansaitsevana kulttuurityöläisenä.

Pieni laskutoimitus. Jutun tytöllä on 800 e kuukaudessa "löysää" rahaa. Tekee vuodessa 9600 euroa. Jos nyt uisin itse vastaavassa rahamäärässä niin jakaisin summan näin: Siitä voisi laittaa satasen viikossa pikku hemmotteluihin ja välttämättömin vaateostoksiin, jolloin koko vuoden hemmottelu- ja vaatebudjetti olisi yhteensä 5200 e. Jos siitä puolet laittaisi vaatteisiin - 2600 e - vuoden vaatebudjetti olisi yli tuplasti isompi kuin minun nyt. Kaikki tarvitsemansa vaatteet olisi varaa hankkia mitä parhaimman laatuisina, esim. ompeluttaa mittojen mukaan huippulaatuisista kankaista. Jos kahtena perättäisenä vuonna pistäisi säästöön puolet vaatebudjetista, voisi teettää vaikkapa maailman kauneimmat saappaat Shoebakeryn Otsolla (tämänhetken tavoittamaton vaatehaaveeni). Tai jos mielikuvitus ei riittäisi teettämiseen, joka tapauksessa voisi hankkia mitä hyvänsä merkkivaatteita ja -asusteita. Ei luonnollisestikaan mitä hyvänsä määriä mitä hyvänsä merkkivaatteita, mutta sellaisen määrän kuin nyt vuodessa uutta tarvitsee, ylöspäin pyöristäen ja ilman mitään pihistelyä.

Viisikymppiä viikossa jäisi yleiseen hemmotteluun, kuten leffalippuihin, kahviloihin, keikkoihin ym.

Loput voisi laittaa säästöön, jolloin ilman mitään vaivannäköä tai vähintäkään asketismia saisi kokoon 4400 euroa - joka onkin suurinpiirtein kahden kuukauden lomareissun hinta missä vain kohteessa, ruokineen asumisineen matkalippuineen kaikkineen.

Eli voisi nauttia elämästä kaikin tavoin, pukeutua mitä ihanimpiin laatuvaatteisiin, ja viettää 2 kk aina jokaista työssä vietettyä vuotta kohden reissussa palkintona siitä, että ei täytä kotiaan mitättömän laatuisilla vaaterievuilla, jotka ovat jo valmiiksi lähes jätettä. Hmm, jaa-a, täytyy sanoa että jutun tyttö ei voisi mielestäni juuri tuntua hullummalta, vaikka hän polttaisi rahansa kokossa. Ja hänen tapansa käyttää rahaa tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Elämme omituisia aikoja.


2) Jos aikoo törsätä hulluna rahaa vaatteisiin, kannattaisi ostaa merkkivaatteita. Kun / jos joskus rahat loppuvat tai huomaa olevansa kaulaansa myöten veloissa, löytää aina jonkun toisen ääliön, joka ostaa huomattavalla summalla logolaukkusi tai merkkikenkäsi. Jos on raahannut kotiinsa tusinariepuja ketjukaupoista, niistä eroon päästäkseen joutuu lähinnä maksamaan.


…ja mitä helkkaria ihminen tekee sellaisella määrällä vaatteita, että niitä ei ikinä ehdi pitää kaikkia yllään? Käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelee, mutta aikamäärä on kaikille sama: 365 päivää vuodessa, joista kussakin on 24 tuntia. Ajasta vähintään neljännes menee yöpuvussa. Pari-kolmesataa vaatetta kattaa kaikki mahdolliset vaatetarpeet ja suo huomattavaa vaihtelunvaraa (ei sillä, että niin paljon tarvitsisi omistaa, mutta ihan enimmillään siis). Enempää tuskin ehtii käyttää, sillä lisäaikaahan tunnetusti ei voi ostaa. Jos haalii vaatteita, joita ei aiokaan pitää, eikö aivan hyvin riittäisi että ostaa jotain Habbohotel- tai Poupeegirl-virtuaalivaatteita?

Jutun tyttö käytti kaksi mekkoa ompelijalla, joka on sentään aika fiksua toimintaa. Mutta osoittaa, että hän käyttää tiettyjä vaatteita useammin kuin kerran, joten suuri osta kaapin sisällöstä makaa jouten sitäkin pidempään.


3) En vastusta edullisia ketjuliikkeitä sinänsä. Ihmisille, jotka kaipaavat jotain päällepantavaa, koska alastikaan ei voi olla ja vaatteet eivät kiinnosta niin paljoa että niihin ei tekisi mieli laittaa tuloista kuin korkeintaan pari prosenttia, ketjuliikkeet ovat juuri passeli paikka. Sieltä saa edullisesti jotain vartalonverhoa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla herättämättä kiusallista huomiota. Mutta minun on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka olevinaan rakastaa vaatteita, niinkin että laittaa niihin tuhansia euroja vuodessa, mutta ei ole niistä sen vertaa kiinnostunut että kyseisten liikkeiden mitäänsanomaton laatu ei vaivaa. Jos pätäkkää kerran piisaa, miksi, miksi, miksi vaatteista ja muodista kiinnostunut ihminen ei hanki jotain oikeasti hyviä vaatteita? Tai siis mistä asiasta vaatteissa on kiinnostunut, jos ei niistä vaatteista?

Minä vaan ihmettelen. Pää meinaa haljeta, kun ajattelen tätä asiaa.

Julkisuudessa ja syreenejä

 On onni kun on läppäri ja voi työskennellä syreenipensaan alla. 

Minua haastateltiin hyvän mielen vaatekaapin kesäsovellutuksista Ylen Olotilaan, käykää vilkaisemassa! "Hyvän mielen kesävaatekaapissa on vain itselle parasta". Huom. haastatteluun liittyvässä kuvassa ylläni muodikasta kesämustaa - onpahan kerrankin trendi, johon on helppo hypätä mukaan ilman yhtään uutta ostosta.

Myin Siivouspäivänä vaatteita ja tekstiilejä Kapteeninpuistikossa - kerrankin Siivouspäivänä oli kelvollinen sää. Viisi minuuttia ennen kuin aloin pakata jäljellejääneet tavarat kassiini, paikalle osui kaksi hauskaa tyttöä, jotka ostivat noin puolet jäljelläolevista tavaroista ja sen jälkeen tarjoilivat kuohuviiniä! Mukavuutta! Toinen heistä oli askartelukirjailija Amalia, jonka blogi löytyy täältä.

Linkkejä ihmisistä, vaatteista ja muodista

Inspiraatioseinäni, alkuperäinen inspiraatiotaulu
tuskin enää erottuu kuvien alta...


Pari mielenkiintoista linkkiä vapunjälkeisiin tunnelmiin:



Clothes Relationships -blogi, jossa käsitellään
ihmisten vaatesuhdetta. Lue varsinkin 1 ja 2.


Hongkongilainen muotifani ja -bloggaaja
lopetti vaatteiden ostamisen vuodeksi


Viehättävän The Nife en l'Air-blogin wardrobe editing-aiheiset jutut.
Wardrobe editing on asia, jolle en vielä ole keksinyt
suomenkielistä luontevaa nimitystä, ehdotuksia otetaan vastaan!


Brittiläisen Ms Wanda's Closet - yhdistyksen (järjestön?)
"Let's fix fashion"-kampanja. Ihan huippu!
Linkin löysin pohjoismaisten muotialan ihmisten
eettisen yhteenliittymän NICEn kautta.
NICE tahtoo sanoa Northern Initiative Clean and Ethical,
ja se pyrkii koordinoimaan ja jakamaan tietoa eettisistä
ja ekologisista vaateteollisuuden pyrkimyksistä Pohjoismaissa.

Hellocon prinsessapitsi-työpaja

Lämmin kiitos kaikille ihanille pitsipajalaisille, ja pyydän syvimmin anteeksi, jos joku nappasi flunssani.

Lisää materiaaleja saa siis tilattua seuraavista paikoista:

Pienireikäistä puuvillatylliä (cotton bobbinet) Whaleys Bradfordilta. Nykyään tylliä saa ostaa näemmä jopa metrin kappaleina!

Prinsessapitsinauhoja (Princess lace tapes) Embellishments One -nettikaupasta. Products > Princess lace.

Reunapitsiä Cluny Lace Companyltä - he myyvät pitsiä vain täysinä keloina, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä. Minulta voi kysellä lyhyempiä pätkiä!
Suosittelen katsomaan prinsessapitsiin sopivaa reunapitsiä Narrow Laces - Valenciennes -osastosta. Valinannvaraa on!

Blogitunnustus

Töppösvakan Kaisa merkitsi Pitsiblogin blogitunnustukseen, jonka sääntöihin kuuluu merkitä viisi alle 200 lukijan blogia edelleen. Kiitos tunnustuksesta, on ilo saada tämmöisiä kehuja!!

Viime aikoina olen lueskellut paljon minimalismi-aiheisia blogeja, joista ylitse muiden nousee
Minimalismin ilo. Vaikka itselläni ei ole hinkua varsinaiseen radikaaliin minimalismiin (pitsin ja minimalismin yhdistäminen vaatisi jo melkomoista yrittämistä), Tuulian pohdinnat ovat avanneet mielenkiintoisia ajatuspolkuja. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus tuskailleet tavaroiden kanssa syystä tai toisesta.

Toinen saman alan suosikki on 365 More Life. Tyylikäs perheenäiti haluaa poistaa taloudestaan tavaran päivässä vuoden ajan, ja varmaan onnistuukin, koska on jo nyt edellyt pitkälle. Project 333:n kannattaja, paljon kiinnostavaa tyyli- ja pukeutumisasiaa - ilman monien muotiblogien jatkuvaa uuden hamstraamista.

Ohjeissa neuvottiin valitsemaan alle 200 lukijan blogeja. Upeita valokuvia ottavalla Pretty Ginghamilla on varmasti lukijoita yli tuon, mutta koska en löytänyt lukijoiden määrää, katsoin voivani laittaa senkin listaani :D.

Kaarrellen - nuoren naisen pohdintoja tyylistä, ostamisesta ja ostamatta jättämisestä, ja paljon ilahduttavia musiikkilinkkejä.

Oravanpesä - tykkäilen samoista sisustusjutuista kuin Oravanpesän Kati, mutta en saa niitä aikaiseksi tai ne eivät muuten vain mahdu kotiini tai lapsiperheeseen, joten ihastelen niitä hänen blogissaan. Lisäbonuksena viehtymys japanilaisiin käsityö- ja tyylikirjoihin ja yleinen Japanifanitus!

Helmikuun pyöryläisiä

 

Helmikuun pyöryläisiä asioita:

1. Pikku Onnettaren ensimmäinen tekstiilitaideteos. Tylpän kanavaneulan voi antaa jo kaksijapuolivuotiaalle käteen, ei pelkoa onnetomuuksista. Tylli osoittautui hyväksi ompelupohjaksi, kun lapsi näkee ompeluksen molemmat puolet yhtä aikaa. Kivaa yhteistä puuhaa äidille ja tyttärelle!

2. Olen kokenut valaistumisen kalansyönnin turmiollisista vaikutuksista (siis poislukien jotkin tylsät kalat, kuten hauki. Saahan siitä ihan hyvän keiton, mutta ruotoihin menee hermot aaargh! on kai ihan järkeenkäypää, että parhaan makuiset ja helpoimmin ravinnoksi käytettävät kalat kärsivät kalastuksesta eniten, mutta erittäin mälsää). Mutta sillointällöin nautin silti kalaa. Pääpaino sanalla nautin! Pidin työhuoneella miniblinifestivaalit, lisukkeina siis mätiä, sienisalaattia, sipulia ja savulohikräämiä (kaikki kuvan ruokatuotteet Aitokauppa).

3. Nokkoslankaa Sirinä Designiltä. Hyvin mielenkiintoisen tuntuisa, tiukkaan kehrättyä lankaa, jonka piakkoin postitan neulesuunnittelua opiskelevalle siskolleni.

Hiukan lainauksia viikon lopulle:

Spades and Silk:  "The fashion industry can get us jazzed, and even obsessed, over a new outfit or style that we just have to have for this season.  And we love it, because it makes us look and feel good. ... We all do this from time to time, without thinking about all the negative effects, whether that applies to our financial lives, or the aspects of production behind what we are buying.  Unfortunately, on the production end there can be a lot of negative effects hitching a ride of hem of your cheap garment.  And it is important to be informed."

Radical simplicity "how do we get people to live within the means of nature and not feel deprived?"

Edistystä vai taantumista?

Kun aloitin kirjoittamaan nyt tekeillä olevaa kirjaa, suunnitelmani oli tehdä siitä kevyt ja ehdottomasti kaikkea syyllistämistä ja painostamista välttävä opas. Mutta kun olen nyt oikein paneutunut kaikkeen pahuuteen, mitä vaateala maailmalla aiheuttaa, minulla on suuria vaikeuksia pitäytyä päätöksessäni (vaikka tiedän tasan tarkkaan, että syyllistäminen kääntyy erittäin nopeasti itseään vastaan). No, toivottavast kustannustoimittaja karsii pahimmat synkistelyt. Synkkyyskirjoja kyllä piisaa, mutta "no mutta mitä minun pitää sitten tehdä" -kysymykseen vastaavia vähemmän.

Lisäksi tämän prosessin aikana minusta saattaa kuoriutua vaarallinen ekohihhuli. Tilasin juuri tämän kirjan  - käytettynä toki.


Pari mielenkiintoista linkkiä:

Honest By - Bruno Pietersin luksusvaatemerkki, joka on joka suhteessa avoin ja läpinäkyvä. Joka vaatteesta kerrotaan joka nippelin ja nappelin alkuperä, ja jopa hinta eritellään. Tälläinen tulee toivottavasti yleiseksi

Kirsi Niinimäen idea vaatteiden laatutakuusta

Käsilaukun teettämisestä (maksoi noin 350 e)

Pari kuvaa tämänhetkisestä suosikkikahvilastani - Factory Tehtaankadulla. Siellä on hyvää kahvia, maukkaita bageleita, joskus lettuja ja aivan ihanan pehmeä sohva, jossa on hyvä istua, lukea ja kirjoittaa. Nyt luen Kirsi Niinimäen kirjaa From Disposable to Sustainable. 

Ylemmässä kuvassa Judith Levinen kirja "Not Buying It", jossa hän kertoo vuoden mittaisesta ostamattomuuskokeilusta (ruoka ym. välttämättömyydet poislukien). Sen ehdin jo lukea, jos jotakuta kiinnostaa, niin postitan sen jalkapalloa tai huopaa vastaan halukkaalle!

Lassfolkin alusvaatepitsejä

Sain tässä joku aika sitten huipun lahjan Viiniä ja villasukkia -blogin Elinalta: kaksi korkkaamatonta pakkausta Anders Lassfolkin pitsiä. Ihania! Pitsit ovat viskoosia, ja väriltään hiukan persikkaan viettävää vaaleanpunaista. Elina veikkasi niitä alusvaatepitseiksi, ja olen samalla kannalla (ensin arvelin lastenvaatepitseiksi, mutta ei sittenkään ole käytetty "tekosilkkisiä" pitsejä lastenpukimiin). Niistä on varmaan ommeltu somistuksia charmeuse-neuloksisiin alusmekkoihin ja -housuihin, joskus tuossa 30-50-luvuilla.

Kurkatkaa Elinan Mielitty-koruja ja laukkuja!

Pitkällä tähtäimellä suunnitelmanani on tavalla taikka toisela järjestää Suomeen teollista pitsinvalmistusta esittelevä museo. Säästän nämä sinne, ja otan ilomielin vastaan muitakin pitsiteollisuudenn historiaan liittyviä tavaroita!

Halvoista ja vielä halvemmista

Mielestäni hyvä kolumni äskeisestä ananasmehutehdaspaljastuksesta. Ainoa, mistä olen eri mieltä, on se, pitääkö kuluttajan hälytyskellojen soida halvan ruuan kohdalla. Minusta vastuu on tässä asiassa nimenomaan kaupalla. On kohtuutonta sälyttää kuluttajan harteille vastuu eettisestä valinnasta, kun hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia saada siihen tarvittavia tietoja. Kaupalla on, tai pitäisi olla, asiantuntevat ihmiset työssä, jotka osaavat laskea, mitä ananasmehun pitäisi tietystä maasta hankittuna maksaa, jotta kaikki saavat kohtuullisen palkan. Kuluttajan ei voi vaatia hankkivan tietoa Thaimaan peruspalkkatasosta, ananasten tukkuhinnasta, ja siitä, montako ananasta työntekijä ehtii käsitellä päivän aikana, joka vaaditaan siihen, että voi muodostaa käsityksen siitä, mikä on epäilyttävän halpaa. Tuollaisen tiedon hankkiminen on nimenomaan kaupan tehtävä, ja jos he eivät ole sitä tehneet, niin ansaitsevat kaiken häpeän.

Tämä pätee kaikkeen tuontitavaraan, myös vaatteisiin. Laskelmani ei ole aivan valmis, mutta jokatapauksessa esimerkiksi bulkkina tehtävän t-paidan hinta näyttäisi nousevan juuri ja juuri euron, jos kaikki sen tekemiseen osallistuneet saavat kohtuullisen palkan (living wage). Paidan laadusta voi kyllä vetää johtopäätöksiä hinnan perusteella, esim. 6 euron paitaan ei mitenkään ole voitu käyttää laadukasta materiaalia. Mutta työntekijöiden kohtuullisen ja nälkäpalkan ero täältä päin katsoen on niin pieni, että se voi sujahtaa hintaan tai siitä pois ihan huomaamatta. Ainoa keino selvittää asia on todellakin selvittää se, tai ainakin tivata valmistuttajalta, miten he ovat varmistaneet kohtuulliset palkat.

Princess lace

Hyvä postipäivä! Ihanan hymyileväinen postipoika kävi ja antoi mulle kaksi pakettia. Toisessa oli kolme japanilaista muotikirjaa/lehteä Yesasialta, ja toisessa pitkään himoitsemiani nauhoja ja opasvihkonen aiheesta kuinka tehdä prinsessapitsiä. Princess lace on eräänlainen käsintehdyn ja konetekoisen pitsin välimuoto: tyllille kiinnitetään somiksi koukeroiksi muodosteltuja ilmavia pitsinauhoja. Tekniikka peräytyy jostain 1800-luvun puolenvälin jälkeen, kun konetekoista tylliä ja konetekoisia nauhoja sai suhteellisen edullisesti.

 

Ihanaa hömppää Japanista, mm. rouva Uchidan kirja 

"Suosikkitavarani ja mistä löysin ne"

 

Pari päivää sitten saapunut kestävästä muodista kertova kirja, 

prinsessapitsin opaskirjanen ja itse nauhat.

Näitä nauhoja voi valmistaa vain Leavers-koneilla, ja niiden saaminen käsiinsä on hankalaa. Ostin monta vuotta sitten pikkuisen näytepalasia tokiolaisesta pitsikaupasta, mutta jälkikäteen älysin, että ei niillä pienillä paloilla paljoa tee. Nyt vihdoin, pitkän etsimisen jälkeen, löytyi firma, josta näitä nauhoja saa: EmbellishmentsOne. Maksu hoitui PayPalilla ja kaikki kävi mukavasti ja nopsaan.

Nyt vain neula viuhtomaan ja jotain tälläistä pitäisi syntyä: