Sloggi, Finlayson ja Trendi-lehti kevään merkkeinä

Näittekö eilisen Kuningaskuluttajan, jossa mm. minä etsin eliniän kestäviä tuotteita Itäkeskuksen kauppakeskuksesta? Valitsin nahkavyön, kotimaisen villahuovan ja Fjällrävenin ulkoilutakin, joka oli tehty kestäväksi suunnitellusta kanaasta ja joka näytti korjattavalta.

Hyvinä päivinä tuntuu siltä, että vaatteiden laadun huononemisen ja yleisen haaskaamisen aallonpohja on jo ohitettu. Tässä pari piristävää kevään merkkiä:

Sloggi tarjoaa tietylle osalle valikoimastaan ikuisen takuun - rohkea juttu! Toivottavasti tämäntapainen toiminta yleistyy. Nettisivuilla kerrotaan myös valmistusmateriaalista tavalla, joka herättää ainakin minun alustavan luottamukseni tuotteeseen. Puuvillan lajikkeen tai alkuperän kertominen on aina hyvä merkki. Jos on vaivauduttu pitämään tietty puuvilla erillään, se tarkoittaa sitä että sillä on erityiset ominaisuudet, joista joku on valmis maksamaan hieman enemmän kuin yleensä-vaan-jostain-puuvillasta.

Finalyson antaa hyvitystä vanhoista petivaatteista uusia ostetaessa ja niistä tehdään räsymattoja. Tämä on varmaankin ensi askeleita siihen suuntaan, että käytetyistä, alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttökelvottomista tekstiileistä tulee rahanarvoista tavaraa, ei vain jotain josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan.

Trendi-lehdessä esitettiin vaatteiden hankkimisesta ja omistamisesta mielestäni aika radikaaleja mielipiteitä (kun kyseessä on kuitenkin kevyehkö muotilehti), jotka ilahduttivat minua suuresti. Ja entäs tämä järjen äännähdys:
"Kevään katutyylihitti, eli jättimäiset satement-hihat, näyttää kivalta kuvissa, muuta mahtuvatko hihat yhdenkään takkisi sisään? Jos vastaus on ei, ihaile niitä kaukaa."
Tai sitten pitää miettiä koko vaatevarasto noitten hihojen mukaan, ja elettävä sen mukaisesti. Kunhan ei harhaannu ostamaan vaatetta, jota ei oikeasti pysty käyttämään osana sitä vaatevarastoa, jonka jo omistaa, ja joka näin ollen jää täysin turhaksi.


Minun keväinen vaatehullaantumiseni kävi Kaivarin Kanuunassa, josta etsin kumppareita Pikku Onnettarelle, mutta ostinkin paksulla silkillä vuoritetun pitsijakkupuvun koneommeltua pitsiä 60-luvulta. Kokonaiskuvaa tulee sitten, kun saan hieman muokkautettua sitä ompelijalla. 

Viime aikoina tapahtunutta:

1) Luikin eilen mieheni siivellä Dieselin ja Imagen yhteisbileisiin, jossa Outi Pyyn päätoimittama muotinumero lanseerattiin. Siellä oli hyviä drinkkejä, hassuja keksejä, musiikkia ja popkornia sekä muotiväkeä mustissaan. Yhden drinkin jälkeen kaikki myynnissä olevat vaatteet alkoivat vaikuttaa potentiaalisilta hyviltä hankinnoilta – jopa esim. vyöt, joita en juurikaan käytä, ja vähään käyttöön tarvittavat vyöt minulla jo on.

Tässä sovitan avaruusprinttipaitaa miesten puolelta, josta näin heti ensi vilkaisulla henkarissa että malli ei missään tapauksessa sovi minulle, eikä sopinutkaan, mutta eipä jää ainakaan vaivaamaan kun kokeilin. Joku kuviollinen paita, jota voisi pitää jakkupuvun kanssa, pääsee tällä testauksella hankintaharkintaan. Galaksiprintti oli muotihitti joitakin vuosia sitten, mutta tuskin avaruus aiheena voi ikinä vanhentua totaalisesti?

Talouteen tuli pippaloiden seurauksena tarpeettoman monta Imagea, yksi riittää perheelle, joten ajattelin arpoa yhden lukijoille esim jo huomenna. En ole vielä lukenut lehteä kunnolla, vain selaillut, mutta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa!

2) Kävin Tekemisen arvoista -nimisessä vaatesuunnittelijoiden lopputyönäyttelyssä Kalleria-nimisessä galleriassa, jos liikkuu Kalliossa niin suosittelen. Varsinkin Emilia Laitisen työ oli kiinnostava, erikoisestikin kirjallinen osuus. Auki vielä huomenna, kiirettä pitää!

3) Tapasin haastettelun merkeissä Nokian Neulomon väkeä – erityisen hauskan tilanteesta teki se, että haastattelun kuluessa pääsin seuraamaan livenä kuinka ensimmäinen ennakotilauserä ehti useiden vaatekokojen osalta myydä loppuun. Ihania tyyppejä, tulin todella iloiselle mielelle heidän optimistisesta meiningistään. Niin, ja siitä että koe-erän trikoon lanka on nimenomaisesti valittu laatua joka ei nyppyynny ja jossa painovärit pysyvät pesusta pesuun hyvänä. Jos oikein käsitin, niin vortex-kehrättyä lankaa, jolla tosiaan testatusti on hyvät ominaisuudet!

 

4) Tehtiin MMMadethis-blogin Marian kanssa informatiivista videota aiheesta nypyt. Jos tästä tulee hyvä, niin tehdään lisää. Uskomattoman suuritöistä kyllä, tähtäämme max 4 minuutin videoon ja kuvauksiss meni n. 8 tuntia!

5) Olin kameran edessä myös Kuningaskuluttaja-ohjelman kuvauksissa, jossa etsittiin Itiksestä koko elämän kestävää tuotetta. Minä olin paikalla vaatealan ihmisenä, muut kaksi olivat Marttaliiton edustaja ja muotoilija. Jutun idis lähti somessa kiertäneestä jutusta, joka kertoi Buy me once -nettikaupasta. Löytyykö tavallisesta kauppakeskuksesta koko elämän mittaisen liiton kestävää tavaraa? Voin paljastaa, että löysin, mutta jääköön salaisuudeksi mitä ne olivat.

Uuden vuoden aikeita

 Lux Helsinki!

Uuden vuoden lupauksia on yksi: saattaa vaatelaatukirja valmiiksi. Ei-niin-velvoittava uuden vuoden aikomus on "kohti koristeellisempaa elämää" eli aktiivikäyttöön kaikki hopealusikat, kupinalusliinat ja pitsit jotka ovat suurelta karsimisprojektiltani säästyneet. Tämä on minun versioni minimalismista: tavara käyttöön tai pois kodista (joko kierrätykseen tai ullakolle pois tieltä, jos kyseessä on jokin säilyttämisen arvoinen). Kaunis kirjottu liina kahvikupin alla tuo elämääni iloa jos se on käytössä, kun taas jos se  on kaapissa se vain vie tilaa. Asetan ne siis paikkaan josta ne saa helposti käyttöön. Aion myös kiinnittää ruuan poisheittämiseen huomiota (vinkkejä Arkijärki-blogissa) ja tarkastella voisinko vähentää eläinperäisten ruokien käyttöä.

Tämän vuoden vaatehankintalistalla ylimmäisenä on muutama paita/neule korvaamaan puhkikuluvia tai muuten vaan rupsahtaneita. Vaatimukset ovat (tämä lähinnä itselleni muistilistaksi)
- siro olemus
- ei napitusta
- syvä U-pääntie tai venepääntie
- ei huomiotakiinnittäviä härpätyksiä, ei taskuja, ei röyhelöitä, ei mitään mikä nousee pinnasta esiin
- täyspitkät tai 3/4-mittaiset hihat
- ei kuvioita eikä varsinkaan mitään painatuksia
- värinä valkea, harmaa, harmaanruskea tai murrettu sinivihreä

Olen jo 2015 katsellut kirpputoreilla tuonsuuntaisia paitoja mutta vissiin vaatimukseni ovat varsin hankalat. Ei oo löytynyt. Tänä vuonna alan etsiä ihan tosissaan. Juuri nyt ei tule mitään muuta hankittavaa mieleen, mutta ainahan sitä vuoden kuluessa sitten paljastuu mitä tarvitsee.

Lisäksi aion ommella villaneuleesta talvisen kynähameen, vaihdattaa linssit isoäitini 70-luvun aurinkolasipokiin, keksiä jonkin tavan korjata fiksusti ötökänreikä runkopuvusta (tietenkin keskellä edessä mahdollisimman näkyvässä kohdassa!!!) ja parsia noin tusinan sitä odottavia sukkahousuja.

Mutta ennenkaikkea siis se vaatelaatukirja...

Impulssiostoksista

Viime viikolla minua haastateltiin kotivinkin Minun tyylini-palstalle, ja journalisti (aivan ihana tyyppi!) kysyi, eikö minua vaivaa impulssiostelu. Oltiin siis juteltu P333sta ja vaatekaapin kohtuullistamisesta. Ja huomasin, että ainakaan vaatteiden kohdalla ylipääsemättömiä impulssiostoshimoja ei vaan enää juurikaan tule. Viimeisin impulssiostokseksi laskettava juttu oli punainen villahuivi, jonka ostin täysin rationaalisen harkittujen punaisten kumppareiden kanssa Kierrätyskeskuksest. Sitä edellinen tapaus oli huhtikuussa pariisilaisessa vintageliikkeessä, sininen silkkimekko. Kaksi höyrähdystä vuodessa on siis suurinpiirtein impulssiostostahtini tätä nykyä.

Nykyään minulla on niin selvänä päässä sekä vaatekaapin tilanne että siihen kohdistuvat tarpeeni että kodin tilavuus että käytettävissä oleva aika, että lopputuloksena ei vain tee mieli ostaa mitään sellaista joka ei noiden asioiden muodostamaan yhtälöön mahdu. Toki kaikenlaisia päähänpälkähdyksiä tulee jos jotain kivaa näkee, mutta jo kauan ennen sitä hetkeä kun kukkaroa pitäisi raottaa, olen käynyt läpi mitä hyötyö/iloa käsillä olevasta mahdollisesta ostoksesta olisi, ja yleensä tilanne on se, että vaatteesta ei olisi todellista käyttöhyötyä enempää kuin niistä jotka minulla jo on. Muistan tunteen, että jokin vaate on p-a-k-k-o ostaa, mutta en pysty enää samaistumaan siihen. Kun on raahannut kassi kassin perästä tarpeettomaksi ja kodin epäsiisteyttä aiheuttavaksi paljastunutta tavaraa kierrätykseen, on selvinnyt kuinka painavalta tavara tuntuu poisvietäessä, vaikka se hankittaessa vaikuttaisikin kuinka hauskalta. Suhtaudun siis epäluuloisesti joka tavaraan, joka pyrkii kotiini.

 

Viime vuonna ostin nämä kaksi vintage-lastenmekkoa kirppikseltä – 

puhdas impulssiostos. Korjasin niiden viat ja myin eteenpäin, joten hyvin kävi.

 

Kaikkia vaateostoksia en tietty suunnittele yksityiskohtaisesti kuukausikaupalla etukäteen, mutta on erotettava sattumalta löytyneen vaatekomeron todellista puutteellisuutta paikkaavan vaatteen ostaminen siltä seisomalta kun se eteen marssii ja toisaalta puhdas impulssiostos = vaatekaapin sisällöstä riippumaton, ulkopuolisen tunneimpulssin aiheuttama ostos.

Astioiden ja muun kodintavaran impulssiostoksille tehokkain rajoitin on tieto lähestyvästä muutosta. "Haluanko kantaa tätä niska limassa asunnosta toiseen?" on kysymys, johon todellakin yleensä tulee vastattua ei, ilman erityistä ponnistusta. Niin ja, jättikierrätyskeskuksen astiahyllyt, jotka notkuvat mitä hurmaavimpien kippojen painosta... maailmassa on kertakaikkiaan niin järjettömän paljon ihania astioita, että niitä on hyödytöntä koittaa haalia kaikkia itselleen.

Kangaskaupoissa tulee välillä pölähdyksiä, mutta onneksi niitäkin vähemmän kuin ennen. Keeppikombon tweed oli pölähdys, mutta sain sen käännettyä voitoksi ja siitä tekemäni vaate on niin hyvä että impulssiostos ei olisi voinut olla parempi vaikka olisin meditoinut sitä vuoden. Täydelliseen mielenhallintaan en sentään vielä kykene, vaan impulssiostelen ruokakaupassa ja lehtihyllyllä. Ruoka ja lehdet eivät onneksi aiheuta samanlaista pysyvää kodintuketta kuin vaatteet tai muu tavara.

Lisäys:
----
sikäli kun tämä kuulostaa jotenkin itsetyytyväiseltä, niin... no, olen melko tyytyväinen itseeni, kun olen saanut aikaiseksi psyykessäni ja käyttäytymisessäni varsin suuren muutoksen! Tietäisittepä mistä olen lähtenyt liikkeelle (tiedättekin, jos olette seuranneet blogia pitkään ja/tai lukeneet Hyvän mielen vaatekaapin).

Vaatesuunnitelma 2015

Tämän vuoden vaatebudjetti olkoon jälleen 1300 euroa, mutta lisään tähän sellaisen pykälän että jos en käytäkään koko summaa, laitan ylijäämän säästöön teetettyjä korkkareita varten.

Siskoni on tekemässä minulle neulemekkoa, ystäväni Kuura huopahattua, ja Aipaettessa on tekeillä yläosa, joka taikoo harmaasta kynähameestani ikäänkuin mekon. Nämä kolme siis ainakin tulee talouteen.

Suunnitelmissa on teettää lämmin, pitkä talvitakki, joka sopisi yhtä hyvin kaupungille kuin pulkkamäkeen. Into tähän projektiin nousee ja laskee lämpömittarin elohopean liikkeille vastakkaisesti. Haluaisin myös teettää pitkävartiset rukkaset, jossa olisi karitsankarvaa sisällä (anteeksi vegaanilukijat! mutta on lämpimin hanskamateriaali). Takkiin haluaisin Rukki&rautapadan käsinkehrätystä koiralangasta irrotettavan "turkiskauluksen" ja samasta aineesta kokonaisuuteen sopivan hatun tai pipon. No, siinähän se koko vuoden budjetti varmaan menikin, että sikäli ihan helppo vuosi tulossa…

Tosin siis tarvitsisin välttämättömien sukkis- ja alusvaateostosten lisäksi valkoisen kietaisuneuleen, koska vanha supermonikäyttöinen NoaNoan kietaisuneule on jo niin kulahtanut, että on siirtynyt julkikäytöstä kotiasuksi. Uudet simppelit helmikorvikset olisi tarpeen viemäriin huuhtouneen tilalle. Jos kaupunkikumpparini hapertuvat lopullisesti, sellaisetkin pitäisi löytää. Ja sitten olkihattu kesään, ja uudet aurinkolasitkin ovat listalla. Ainiin, saatan tarvita myös silmälasit, näkö tuntuu huononevan päivä päivältä. Onko lukijoilla vinkkiä mistä kannattaa etsiä tyylikkäitä silmälaseja Helsingissä?

2014 vaatehankinnat ja -kulut

 Kuppi teetä ja katsahdus menneeseen vuoteen.

Pidän läppärilläni listaa, johon tunnollisesti päivitän vaatehankinnat. Täydellisen läpinäkyvyyden nimissä julkaisen listan totuudenmukaisesti, vaikka se ei ole mitenkään imarteleva. Kommentit suluissa ovat selityksiä (ja selittelyitä) ja kursiivilla on merkitty korjautus- tai pesetyskulut. * on uutena ostettu vaate, muutoin käytettynä hankittu tai teetetty tai itse ommeltu. Siniset erityisen onnistuneita hankintoja, mustalla merkityt keskinkertaisia, punaisia kadun.

Tammikuu kierrätysasusteiden kuu
Ruskea huopahattu kierrätyskeskuksesta 6,5 e (käytössä kävelypuvun kanssa, viimeksi tänään)
Mustat mokkakäsineet Rutuurouva 38 e (valitettavasti nahka oli hapertunutta ja hajosivat pian, plääh)
Tekokukkakimppu divarista 2 e (käytin keväällä paljon, mutta kastuttuaan sadekuurossa menetti ryhtinsä ja lahjoitin sen Pikku Onnettaren leikkeihin. Hinta ja toteutunut käyttö ihan linjassa, en kadu.)
Sukkahousut UFF 2 e
* Kristallikaulakoru Palonista 34 e
Itse tein 2 kaulakorua, aikaa sitten hankituista helmistä

Helmikuu vain yksi ostos ja sekin hyödyllinen
Harmaanruskeat vintagekäsineet tukhomasta 15 e (toinen valitettavasti kadoksissa, nyyh!)

Maaliskuu sukkahousuja ja kangasälyttömyys
* Mustat  puuvillasukkahousut 35 e
* Harmaanruskeat villasekoitesukkahousut 38 e
* Kankaita City Mode 100 e (<< laatuompelimon kangasvaraston loppuunmyynti, lähti ihan lapasesta, koitan välttää jatkossa vastaavia hullaantumisia. Ostin mm. sekapäisyydessäni leopardi- ja seeprakuvioon kudotun sinänsä ihan laadukkaan villasekoitekankaan, joka sopisi Lenita Airistolle mutta ei minulle, ääh... )

Huhtikuu paljon hankintoja, skaala täysin epäonnistuneesta megahyödylliseen
* Sporttiliivit Stokkalta 78 e (pitkään tekeillä ollut hankinta, onnistui hyvin)
Runkopuvun pesetys 30 e
Mustien kävelykenkien korkolaput 17 e
* Harmaat puuvillasukkahousut 15 e (kuluivat puhki nopeasti)
* Pitsinen hiuskoriste Willatar / MadeByHelsinki 35 e (pitsiä iih aah pim pom, mutta sentään jonkinverran tullut käyttöön)
Pilkullinen sininen kotelomekko ja jakku 40 e (loistohankinta, toiveet jopa ylittänyt siisti kesäasu)
Tummansininen talvitakki FB:n vintagekirppisryhmästä 35 e (täysin väärän kokoinen -> poistettu kierrätykseen)
Vaatevaihtojuhlista sinivihreä mekko + jakku, silkkihuivi, 0 e (mekko odottaa edelleen suurennusta ja huivikaan ei ole tullut käyttöön, ei siis kovin hyödyllisiä hankintoja!)
Pitsipainatuksinen kuparikoru lahjana ystävältä 0 e

Toukokuu pöksyjä ja vintagekoristuksia
* 3 kpl alushousuja Peau ethique 67 e (haluan lisää silkkisiä, ne ovat supermiellyttävät)
Hattuverkko (ruskea), hattuneula, beige silkkikukka Play It Again Samista 22 e (hattuverkko  juhlistaa asun kuin asun kampaukseen tai hattuun tökättynä)
Korvikset ja sinivihreä kesäinen paita-asia siivouspäivästä 9 e (korvikset poistettu kierrätykseen, paita-asia yöpukuna ja kotiasuna)
Tuunasin vanhasta miesten hatusta coctailhatun (jota ei ole tullut käytettyä - poistouhan alla)
Ompelin alushousut (viskoosisifongista ja pitsistä, todella söpöt vanhanaikaiset pöksyt!)

Kesäkuu kenkäkuu
Mustien kenkien huolto 17 e
Keltaisten kenkien huolto 44 e
* Punaiset Repettot Nina's 195 e (kalliit, mutta sopivat kesäpuvustossa miltei kaikkeen ja kestävät toivottavasti yhtä kauan kuin edelliset samanmerkkiset)
Ompelin kaksi mustaa hiusnauhaa

Heinäkuu ompeloosi iski
Ompelin pitkän tylli-pitsi-mekon

Elokuu ilmaistavaraa ja hyötyostoksia
Sain ystävältä ruskeanharmaat pitsihousut (kotiasun osana oikein söötit)
* Kolmet alushousut Lindexiltä 14 e (kirjoitin "sakkona" Lindexille ja kyselin vaikeita)
Mustat kävelykengät vaihtobileistä 0 e (tosi hyvä hankinta, märän sään vakkarikengät jos en halua käyttää kumisaappaita)
Söpö kangaskassi vaihtobileistä 0 e
Ulkoilutakki Fidasta 17,60 e
Ruskeat "oopperamittaiset" säämiskäkäsineet FB:n vintagekirppikseltä 40 e (en ole käyttänyt – yllätys, yllätys, kun juhlatanssiaisia osuu kohdalle niin vähän. Mutta ostokatumuksen sijaan olen vain onnellinen, että on olemassa jotain näin kaunista. Ihastelen huokaillen käsinommeltuja napinläpiä ja epäilemättä jätän käsineet käyttämättöminä Pikku Onnettarelle perinnöksi. Hei, keksin! Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!)

Syyskuu, kangaskuu
Sain valmiiksi beigen silkkihuivin (yksivärinen ja oikein käytännöllinen, päärmäsin käsin)
* Silkkineulosta Eurokankaasta alusmekkoa varten 30 e (toistaiseksi tekemättä, mutta toivo elää)
* Sifonki Eurokankaasta 8 e (hullutus, varoisit nainen kangaskauppoja!!)
* Valkea silkkivilla huiviin samasta paikasta 30 e (niin syötävän ihana kangas ja tämän päärmäämisen olen sentään aloittanut)
Kierrätyskeskuksesta punaruskea villakangas  4 e (no comments)

Lokakuu rahanmenon kuu
Harmaat käsineet FB:n vintagekirppisryhmästä 7 e (paljossa käytössä)
* Rintaliivit, sukkanauhaliivit ja sukat 45 e
* Musta silkki-villa-aluspaita Tam-silk 30 e (hyvin miellyttävä yllä, ja vaikuttaa pesunkestävältä. Voin suositella!)
* Pitkikset ja aluspaita Tam-Silk (Huilin kautta. Tulisipa kunnon pakkaset niin pääsisi testaamaan.)
Hattuneula ja silkkikukka Antik Trianon 55 e (hattuneulat ovat minulle hyödyllisiä, mutta samalla hurmaava ja houkutteleva keräilykohde, ja ehkä niitä nyt alkaa olla tarpeeksi)
Kynähame harmaan jakun kankaasta Aipaette 215 e (Hame: kallis. Siisti kävelypuku matka-asuna: korvaamaton tyytyväisyyden tunne)
* Harmaat ja mustat sukkahousut 52 e (matkaa varten olemuksen siistiytys, alensin parit vanhat puhkikuluneet sukkikset rättilootaan)
Virkattu koriste lahjaksi Huilin Riikalta 0 e

Marraskuun matkalla shoppailin niin hillitysti, että itsekin ihmettelen itseäni
* Posliinikorvikset Göteborgista 40 e (hyvät arkikorvikset)
Rintakoru Amsterdamista kirppikseltä 1 e (kuva alla)

Japaninsaappaiden korjaus 35 e

Joulukuu
* Ystäväni Sanna Kananojan tekemä hopeinen rintakoru 70 e
+ saman sarjan korvikset joululahjaksi (sopivat minulle täydellisesti ja käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa)
Vanha vihreä kaulahuivi vanhempien luota 0 e (mätsää vihreisiin käsineisiini)

Yhteensä talouteen on tullut 59 vaatetta tai asustetta (kenkäparit & käsineparit toki laskettu yhdeksi), joista tosin kaksi tuotetta on samantien poistettu, kahdet käsineet tulleet käyttökelvottomiksi ja jokunen sukkahousukin kai jo käytössä kulunut. Varsinaisia vaatteita hankin/sain kahdeksan, joista kaksi (vääränkokoinen talvitakki ja vaihtojuhlista saatu mekko jakkuineen) ei ole päätynyt vaatekaappiini. Sukkatuotteita ja alusvaatteita, siis jatkuvasti kuluvia ja korvattavia määrästä on 18, jatkuvasti häviäviä ja sen takia yhtä mittaa korvattavia käsineitä neljä paria. Yliedustetuinta kategoriaa eli asusteita, hattuja ja koruja peräti 24 (??!!), tosin osa niistä lahjoina saatuja. Asusteiden ym. tilpehöörin määrä on järkyttävä, ilmeisesti kompensoin hillittyä "varsinaisten vaatteiden" hankintatahtia silkkikukilla ja vintagekoruilla. Suosittelisin itselleni Hyvän mielen vaatekaapin lukemista, jos en olisi sitä itse kirjoittanut...

Hankin vaatteita ja asusteita 1253,1 eurolla, ja lisäksi ostin kankaita 172 eurolla. Suutariin ja pesulaan meni 143 euroa. Hankintabudjettini piti olla 1300 euroa miinus viime vuoden japaninereissun ostokset, eli kieltämättä meni rahaa enemmän kun suunnittelin. Määrällisesti suurimpaan ketegoriaan asusteet, hatut ja korut upposi 265 euroa, josta ainakin puolet olisi voinut säästääkin. Kalleimmat hankinnat, punaiset kesäkengät ja harmaa ompelijalla teetetty hame, olivat onneksi vuoden parhaimpien hankintojen joukossa. Monet huonot hankinnat taas olivat halpoja tai jopa ilmaisia. Kangasostoksille olisi melkeinpä pitänyt jättää menemättä, koska en saanut ommeltua yhdestäkään tänä vuonna ostamastani kankaasta mitään. Säästäisin paljon rahaa jos saisin lähetettyä mieheni ostamaan välttämättömät ompelulangat ja kovikekankaat!

Syksyn P333 (saapuu jälleen luoksemme)

Pidin kahden kerran luennon Malmitalolla Hyvän mielen vaatekaapista, ja piirsin luentoa kuvittamaan tämän syksyn P333-vaatteeni. Sehän on melkein sama kuin viime syksyn vastaava, mutta mitäpä toimivaa turhaan säätämään. Laitan tämän nyt tähän kaikkine selostuksineen, jos siitä olisi jollekulle lukijalle jotain hyötyä tai hupia. Sitäpaitsi luen juuri varsin masentavaa vaikkakin huippumielenkiintoista Jussi Laitisen kirjaa Valomerkki ja kaipaan jotain keventävää höpöttelyä.

Ylärivissä ympärivuotiset suosikkini musta trikoopaita ja Samujin harmaa pellava-silkki-neule, pari sinistä yläosaa pyyhemekon kaveriksi ja moneen hyödyllinen musta NoaNoan kietaisupaita. Sitten seuraavalla rivillä päällikerrost: islanninihme neuletakki, joka riittää päällysvaatteeksi pitkälle syksyyn. Harmaa jakku viime syksyltä. Beige pehmeä neule.
Oikeassa ylänurkassa oleva musta karvapallero on Samujin pipo, ja sen alla kolmet eriväriset käsineet. Olen harmi kyllä hukannut kummastakin harmaanruskeasta hyvästä nahkaisesta käsineparista toisen puolikkaan, sellaisia etsiskelen!
Huiveja: ikiaikainen musta huivi on saanut seurakseen juuri valmistuneen beigen silkkisifonkihuivin (kiersin ja ompelin reunat käsin, hauskaa hidasta puuhastelua iltapuhteilla) ja Eurokankaasta hommaamastani villaneuloksesta saksittu huivi (vaatisi päärmäyksen, ettei purkaannu).

Seuraavassa rivissä alaosani ja mekot kaikessa vähyydessään: runkopuku, pitsimekko, GlobeHopen pyyhemekko, tyllipitsinen hame ja jakkupuku. Kaipailen vielä yhtä hametta, mutta en ole vielä osannut päättää olisiko se itse tehty musta hame (vaatii aikaa) vai harmaan jakun kankaasta teetetty hame (vaatii rahaa).

Kenkiä on kumman paljon, mutta kaikki tuntuvat tarpeellisilta: nahkasaappaat, ruskeat nauhakengät, mustat nauhakengät, Chie Miharan vintagehenkiset korkkarit, ruotsalaiset puupohjasandaalit, kumisaappaat, korkeat juhlakorkkarit ja Sinisen kirjahyllyn Lauran vaatteidenvaihtojuhlista nappaamani mustat nauhakengät, jotka toimittavat aivan samaa asiaa kuin toisetkin mustat nauhakengät, mutta koska en ole maksanut niistä penniäkään niin raaskin käyttää niitä myös sadesäällä. Ne taitavat lisäksi olla tekonahkaa, joten lätäkössä rämpiminen ei ole niille niin vahingoksi. Laukkuja on neljä eri tarkoituksiin, ja korut ja muu soma tilpehööri asustaa korulaatikossa:

josta voin nyt useamman vuodenajan kokemuksella sanoa, että kyllä, korut todellakin pysyvät noin herttaisessa järjestyksessä, jos niille antaa siihen tilaa ja tilaisuuden. En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut, että pystyisin pitämään ylipäänsä yhtään mitään siististi järjesteltynä, mutta kuten olen jo aiemmin sanonut: salaisuus on siinä, että järjestyksessä pidettäviä objekteja on riittävän vähän.

Blue Wings - jee upeat kuvat!

 Minulta ja Jani Niipolalta (joka on kirjoittanut miestenmuodista kirjan Vapaa tyyli) kyseltiin vinkkejä slow fashion -vaatekaapin kokoamiseen Finnairin Blue Wings -lehteen. Juttu on lukemisen arvoinen, ja todellakin katsomisen arvoinen. Kuvat ovat aivan huikaisevan ihanat. Ne on ottantu Veikko Kähkönen ja stailannut Amanda Soila.

Jos kävisi niin, että koko syysvaatevarastoni tuhoutuisi ja joutuisin hankkimaan kaiken alusta alkaen, niin tämä juttu kävisi melkein ostoslistasta: Pitsiä ja pörröisiä neuleita, monikäyttöisiä mekkoja ja kaiken päällä ihana Samujin takki. Olen erityisen iloinen, että he nappasivat juttuun Rukki ja rautapadan koirankarvahuivin (ylläolevassa kuvassa), siinäpä tuote jota ei ihan joka lehdessä näe!

Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).
 

Kevyitä kenkäpähkäilyjä ja hyväntuulista hattuasiaa

Kävin tänään aamulla Eetti ry:n tapahtumassa, jossa käsiteltiin EU:n vaikutusmahdollisuuksia vaateteollisuuden vastuullisuuskysymysksissä. Kerron siitä sitten tarkemmin vaikka huomenna, koska nyt haluan esitellä uuden hattuni!

 Kaipasin söpöä coctailhattua, ja koska koitan ohjastaa budjetissa jäljelläolevat vaate-euroni vuoden loppupuolen pariin isompaan hankintaan (talvitakki ja kotelomekko), niin väsäsin sen itse kotoa löytyneistä materiaaleista. Miehen käytöstä jäänyt huopainen "pappalippis" oli ihan kelpo materiaalia, jonka sai höyryttämällä ja ompelemalla alkuperäisestä poikkeavaan muotoon (suosittelen kotimodistille vedenkeittimen nokasta tulevaa höyryä, toimii!). Hattuaharsoa olin ostanut Tokiosta ja pari vintagepitsinpalaa ties mistä. Lähden tänään ulkoiluttamaan hattuani Vaatevallankumouksen karonkkaan.


Kesää varten - kun se nyt tässä joskus kunnolla sään puolesta alkaisi - hakusessa on yksinkertaiset, siistit, sievät avokkaat tai korolliset ballerinat, jotka sopisivat uuden pilkullisen mekkoni kanssa ja tietysti mielellään mahdollisimman monen muunkin vaatteen seuraksi. Kenkien pitäisi antaa minulle siisti ja ryhdikäs olemus esim. luentoja pitäessä, ja olla tietenkin mukavat jalassa. Korkoa saisi olla pari senttiä, ei ihan lituskat mutta ei korkeakorkoisetkaan. Väri saisi olla punainen, tummansininen tai mahdollisesti luonnonrusehtava ja valmistustapa luonnollisesti sekä luonnolle että työntekijöille ystävällinen. 

Repeton ballerinat (yhdet tähän mennessä) ovat olleet kestävät ja kengät valmistetaan Ranskassa, joten työolot ovat varmastikin hyvät. Harmi vainen, että Repeton nettikauppa ei toimita Suomeen ja mistään muualta ei tunnu löytyvän siinä värissä ja korossa kuin haluaisin.

Vakiokenkämerkilläni Chie Miharalla ei ole mitään riittävän simppeliä, vaikka kaikenlaisia hemaisevia kenkiä muutoin onkin. Googlaamalla erilaisilla eco ja fair -tyyppisillä sanoilla löysin Ecotoe-nimiesn firman, jolla on aivan siistin ja sievän näköiset luonnonväriset ja vieläpä kasviparkitut ballerinat (kuva yllä). Mutta ostaa nyt kenkä sovittamatta - aivan mahdoton ajatus!


Samalla ekovarpaalla olisi tälläinenkin somistus:

Ihanat, hohhoijaa, miksi minua aina vetääkin 
juuri tälläiset suloiset kukkaniittypiknikin vaatteet ja 
asusteet? Onneksi sentään nykyään osaan jo pistää 
itselle stopin ennen kuin ostan
 (kyllä ihmisellä pitää toki olla piknikhepeneet, ja 
ihanat sellaiset, mutta kun minulla jo on ihan riittävästi 
niitä, ja ei vielä ole riittävän asiapitoista
esiintymisvaatetusta kesään, niin parasta keskittää 
eurot jälkimmäisiin eikä ensinmainittuihin. Mutta 
tulisipa joskus se päivä, että oikein tarpeeseen 
saisi ostaa söpöjä kesähepeneitä! Niitä vaan tuntuu 
keräytyvän ihan omia aikojaan eivätkä ne oikein kulu
pois.)

Blochilla on myös soman näköisiä ballerinoja, mutta arvaako 
niitäkään sovittamatta ostaa ja toisekseen minua vieläkin nyppii, 
että he eivät kerro nettisivuillaan mitään kenkien valmistus-
olosuhteista. Jotka siis tiettävästi ovat ihan hyvät, koska 
heillä sähköpostiviestittelyn perusteella on oma tehdas 
Thaimaassa - ei siis mitään epämääräisiä alihankkijaketjuja 
tai esim. palkanmaksun valvomisen mahdottomuutta, 
niinkuin yleensä. Mutta miksi ihmeessä piilotella 
tälläistä erinomaista asiaa?!? 

Niin että enpä vieläkään tiedä mistä kengät hommaisin. 
Saa ehdotella, jos tietää reiluja ja/tai ympäristöystävällisiä 
söpöjä avokkaita!

Lopuksi vinkkaan, että uusimmassa Trendissä on juttu vaate-

kaapin siisteydestä ja sen saavuttamisesta vaatemääriä

kohtuullistamalla, johon myös minua on haastateltu. Ihana

lukea tästä aiheesta juttuja, vaikka luulisi että olen jo lukenut 

itseni aiheesta kyllästyspisteeseen. Mutta ei suinkaan! 

Aina kiinnostaa!

Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.

 

 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.

 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.

 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

Kevään P333 ja kuinka se muodostetaan

Yleisön pyynnöstä välivuodenajan Project 333:n suunnittelu ja käytännön toteutus.

Vaatevalikoiman vaihtaminen vuodenajasta toiseen on joka kerta suuri mullistus. Periaatteessa siihen ei tarvitse kuin puoli päivää, mutta käytännössä ramppaan kellarikomerolla ainakin viikon verran. Aina löytyy jokin huivi joka unohtui kyydistä tai villapaita jää odottamaan käsinpesua ennenkuin sen voi laittaa kesäsäilöön, ja tuulettumassa ollut takki kastuukin sateessa ja pitää kuivattaa jne.

Prosessi etenee pääpiirteissään näin:
1. Uusi vuodenaika lähestyy. Päähäni pulpahtelee ideoita uusista vaatteista. Olen onneksi jo oppinut, että uusia hankintoja ei missään tapauksessa kannata tehdä (eikä sen puoleen mitään ommellakaan) ennenkuin on ottanut jo omistamansa vaatteet esille ja vertaillut ideaa niihin.

2. Poimin vaatetangolta sellaiset vaatteet, jotka eivät sovi alkavaan vuodenaikaan, tai joihin olen muuten vain kyllästynyt. Laitan ne isoon koriin ja vien kellariin.

3. Kellarissa otan esiin kaikki hauskan, vuodenaikaan sopivan ja houkuttelevan näköiset vaatteet. Niitä on ihan liikaa suhteessa tavoitteena olevaan kolmeenkymmeneen kolmeen, mutta supistan valikoiman oikeaan määräänsä vasta vaaterekin luona.

Samalla näytän myös kriittistä silmää sellaisille kellariin säilötyille vaatteille, joita huomaan että en oikeastaan haluaisi enää ikinä laittaa päälleni. Jo kellarissa päätän, haluanko silti säilyttää kys. vaatteen esim. Pikkku onnetarta silmällä pitäen, vai hankkiudunko siitä eroon tavalla tai toisella. Perintösäilövaatteille on oma laatikkonsa, muuten vien poistettavat vaatteet kotiin – josta ne toivottavasti pian häipyvät omille teilleen. Tänä keväänä sain ilokseni tyhjäksi kellarissa piileskelleen pussukan, jossa luki "Rinnan rakkaita mutta liian pieniä". Vähä vähältä olin hivuttanut sitä tyhjemmäksi, ja nyt vhdoin sain aikaiseksi laittaa viimeiset siellä olleet sukat (kulahtaneet) roskiin ja japanilaisen T-paidan myyntiin. Jee!

Raahaan kaiken tämän kotiin ja läjään ne vaaterekin viereen.

4. Mieheni kysyy "mikä tämä järkyttävä vaateläjä on?" ja minä lupaan että se häipyy "ihan kohta". Siis joka kerta sama dialogi! Neljä kertaa vuodessa!

5. Alan muodostelemaan vaatteista yhdistelmiä. Pidän mielessä elämässäni toistuvat tilanteet, joihin tarvitsen erilaisia vaatteita (ks. tarkemmin "Hyvän mielen vaatekaappi"). Joka yläosalle pitää olla alaosa ja joka alaosalle tai mekolle yläosa, sekä molempiin sopivat kengät, ja kaiken pitää sopia käsilaukun tyyliin ja väriin.

 

Käsilaukku - määräävä tekijä. Arkilaukun lisäksi pidän "bisneslaukkua" ja juhlalaukkua.

Kevään tullen erityisesti pitää muistaa, että vaikka olisi ihanaa pukeutua jatkuvasti joko eteeriseen pitsimekkoon tai eleganttiin jakkupukuun, vietän myös pitkiä aikoja leikkipuistossa Pikku onnettaren kanssa ja usein juuri silloin sataa. Eli jotain kumisaappaiden kanssa yhteen sointuvaa on pakko sisällyttää vaatevalikoimaan (joidenkin ihmisten yllä pitsimekko+kumpparit näyttää todella hyvältä, mutta ei minun).

Koitan myös miettiä koko kolmen kuukauden sää- ja lämpötilat, esim. otin jo esiin ballerinatossut vaikka niitä ei ihan vielä voikaan käyttää. Ohut mutta lämmin villahuivi on huippukätevä lämpövaate ohuempien takkien alla - suosittelen esim. Tikaun käsinkudottua huivia.

6. Koitan saada valikoimani vaatteet mahtumaan samoihin henkareihin kuin edelliselläkin kaudella. Karsin sellaiset vaatekappaleet, jotka tuntuvat irtonaisilta, siis joille en heti keksi asukokonaisuuksia.
Jos vaatteita on edelleen liikaa, piirustelen ne luonnoskirjaani ja mietin mitä voisi jättää pois. En tähtää tiukasti numeroon 33, mutta ei vaatteita paljoa sen ylikään saisi olla, muuten jotain jää luultavasti käyttämättä. Sellaiset vaatteet, joista olen epävarma, jätän vaaterekin lähellä olevaan "lepäilylaatikkoon", josta ne saa tarpeen tullen käyttöön nopeasti.

7. Ylimääräiseksi jääneet vaatteet palautan kellariin. Tässä vaiheessa on jo ilmeistä, että uusien hankintojen tekeminen on muutoin aivan tarpeetonta, mutta parit sukkahousut olisi hyvä hankkia ja muistan, että en ole vieläkään ostanut uusia sporttiliivejä.

8. Ripustan uuden vuodenajan vaatteet värijärjestykseen ja olen onnessani kauan aikaa säilössä olleiden vaatteiden jälleennäkemisestä. Järjestän korulaatikon uuden vuodenajan vaatteita vastaavaksi. Nyt innostavat vaaleat värit, pitsihame ja -mekko sekä Palonista ostamani kristallikaulakoru jonka askartelin minulle sopivan pitkäksi pari päivää sitten.

 

Tänään yllä kotitekoinen tyllihame, Samujin silkki-pellavaneule ja kristallikaulakoru. 

Seuraavassa jaksossa kevätgarderoobin sisältö!

Guide to Modern Clothing & What Shall I Wear

Pari mahtavaa pukeutumisopasta löytyi kirjastosta, molemmat Yhdysvalloista ja 50-luvulta. Guide to Modern Clothing on kotitalous- ja käsityötunneilla käytettäväksi tarkoitettu koulukirja teini-ikäisille ja nuorille. What Shall I Wear on merkittävän muotisuunnittelija Claire McCardellin hilpeä opas/kevytesseekokoelma, josta on juuri otettu uusi painos (ilahduttavasti alkuperäisine kuvituksineen ja vielä lisättynä McCardellin vaatteiden muotikuvia ja mainoksia esittelevällä liitteellä). McCardellista myöhemmin lisää kunhan olen ehtinyt lukea kirjan loppuun.

 Guide to Modern Clothing on kirjoitettu sellaiseen päällepäsmäröivään ja kädestä pitäen ohjailevaan tyyliin, jota rakastan vanhoissa oppaissa ja joka saisi minut aivan raivoihini, jos vastaavaa ääntä käyttäisi joku tällä vuosituhannella. Ihanimpia ovat ehdotukset kouluokan yhteisiksi tehtäviksi, kuten "Promote a Good Grooming Campaign in the school. With the permission of the Principal, secure the cooperation of the school newspaper the assembly committee etc. for deleoping the program." Mitähän nykypäivän nuoriso olisi mieltä tästä reippaasta ja tervehenkisestä kampanjasta?

"Your emotions and appearance
Girls who are well adjusted emotionally, self-confident, and sociable tend to dress appropriately. Those who are ill-adjusted and have a negative outlook on life thend to be careless in their dress.
...
Your facial expressions reveal your mental attitude. You will be more attractive if your face shows serenity, friendliness, and interest. To improve your appearance, make the most of each day, smile and be happy."
" Cleanliness and fragrance make for daintiness and femininity. They are forms of loveliness available to everyone. "

"Well-gromed clothes are well-fitted clothes that are becoming to you and that are in good taste and good order."

 

Runsaasti ylellisiä värivalokuvia, ei vaan meikäläisissä koulukirjoissa tuolloin..!

"You cannot be well dressed by just wishing to be well dressed. It takes observation, careful study and an intelligent application of what you have learned. It takes a lively interest in fashion... Money is not as important as a knowledge of good grooming and smart shopping strategy."

 Teinittäret ovat olleet niin elegantteja ja hienostuneita, ainakin oppaan mukaan, että maailmannaisetkaan eivät oikein nykyään yllä samaan.

Esim. tämän tytön puvusto on hillitty ja hienostunut uimapuvusta kävelupukuun.

 Tietty rentous olemuksesta tosin puuttuu, ominaisuus joka ei vissiin ollut kovin korkealle arvostettu.

 Muutama ensimmäinen luku on mielenkiintoisinta antia, loppupuoli kirjaa neuvoo vaateompelun perusteet patakintaasta vuoritettuun jakkuun asti. Ompeluohjeet ovat ompeluohjeita vuosikymmenestä riippumatta.

Ohjeet hyvän, toimivan puvuston kokoamsieen ovat tuttuja, mutta jostain syystä jaksan lukea niitä yhä uudelleen. Se on jotenkin rauhoittavaa.

"HOW does one manage to be well dressed? Planning your wardrobe is the answer. A wardrobe of clothes which are becoming to you and which are appropriate to the occasion do not just happen to collect in your closet."

 50-luvun vaatetuksessa eniten pistää silmään kenkäosasto. Oli lumi taikka loska, aina pikku korkkarit jalassa. Teoriani mukaan nailonien keksiminen teki niin suuren vaikutuksen, että niitä piti esitellä pakonomaisesti pitkälle 60-luvulle asti.

 Ylhäällä vasemmalla oleva mekko on keihtovan kaunis. Minulla sattuukin olemaan hyvin samantyyppisesti kuvioitu kangas, vain odottamassa tullakseen kesämekoksi. Itse kaipaisin hieman avarampaa pääntietä.

 

Runkopuku kolmen erimittaisen tytön päällä ja kolmin erilaisin asustein. 

Vielä muutama suosikkilainaukseni kirjasta:

"A girl must have knowledge and information about clothing if she is to choose the most appropriate clothes for her circumstances, obtain hte greatest satisfaction from the clothes she wears, and gain an understanding of the place of clothing in her life in relation to her goals as a person."

"Whether or not you are beautiful is not as significant as whether you are well groomed and whether your appearance is pleasing. Making the most of your looks is not vanity. It merely indicated proper self-regard and consideration of others."


Kuunneltavaa: Johanna Korhonen puhui tänään Ylellä ohjelmassaan vaatteista, pikamuodista ja Elisabeth Clinen kirjasta Overdressed (ohjelma löytyy Areenasta). Pitäisiköhän minun postittaa hänelle yksi Hyvän mielen vaatekaappi?