Selailin ennen joulua Carl Larsson -aiheista kirjaa, ja intoonnuin ompelemaan sen inspiroimana Pikku Onnettarelle oikein perinteisen hienousessun.Aineksena oli vanha, upeasti käsin kirjailtu lapsen lakana (jälleen naurettavan alhaiseen hintaan kirpparilta ostettu). Yleensä en halua leikellä ehjiä vanhoja arvotekstiilejä, mutta ajattelin että jos teen essun huolella, se ei alenna muinaisen käsityön arvoa. Ja Pikku Onnetar voi sitten jättää essun perinnöksi omille jälkeläisilleen... vai suunnittelenko jo liian pitkälle?
Pyöristetty lakanan pääty oli kuin valmiiksi essun mallinen ja leveyskin juuri sopiva. Reunan pitsi on ilmeisesti käsin nyplätty ja ommeltu paikoilleen käsin. Käsityön kunniottamiseksi tein napinlävet käsin, mutta niistä ei tullut aivan niin siistit kuin sopisi toivoa - onneksi kauniit helmiäisnapit peittävät kökköydet.
Äitee oli kaivanut kätköistään minulle ihasteltavaksi kaksi suvun perintöessua sotia edeltävältä ajalta. Molemmat ovat henkäyksenohutta puuvillaa ja siroin Leavers-pitsein koristeltuja. Oikeanpuoleisessa on hienot pitsiupotukset. Kuulemma esiäidit olivat laittaneet talteen paljonkin lastenvaatteita, mutta lähes kaikki menivät käyttöön talvisodan aikana. Vain nämä kaksi "hepenettä" jäivät.
