On niin mahtava vehje! Olen todella tyytyväinen hankintaan. Olen perjantaista lähtien lähinnä suristanut vaatteita sileiksi. Siistin mm. nuhjaisen näköiseksi menneen kashmirneuleen, pinon sukkahousuja, lapsen neulemekon, kaulaliinoja, ja niin edelleen. Paras saavutus on NoaNoan ohuen puuvillaneuleen palautus kaupunkikelpoiseksi. Olin jo alentanut sen "kesämökkikäyttöön", mutta parinkymmenen minuutin pikkutarkalla nypynpoistolla se kohentui melkeinpä paraatikuntoon. Heti siis säästin nypynpoistajan hinnan!
Mies kuvailee innostustani uuteen leluuni jo maaniseksi. Minä siis todella inhoan nyppyjä vaatteissa. Mielummin reikä kuin nyppy, jos pitää valita. Taisin saada jonkinlaisen trauman ensimatkallani Japaniin, kun siellä kaikki ovat niin siististi pukeutuneita, ja minä tunsin oloni nuhjuiseksi. Riippuu tietysti vaatteesta, kuinka pahasti nypyt riitelevät sen olemuksen kanssa. Eräilyfleecessä saa olla nyppyjä, mutta sievässä pariisitarpuserossa ei ainuttakaan.
Koska epäilemättä nypynpoistajan valmsitamisella on paljon ekoseuraamuksia, ja sitä pitäisi käyttää todella ahkerasti, että nämä seuraamukset tulisivat kuitatuksi, aion pitää vaatteidenkorjausbileet. Näin vehje pääsee laajempaankin käyttöön, kuin vain oman perheeni. Koska vaatteiden korjailu on melko tylsää puuhaa, järkeilin, että se tulisi hauskemmaksi hyvässä seurassa. Varmaan kaikilla on tungettuna vaatekomeron nurkkaan odottamaan parsimista, napinompelua tai muuta pikkukorjausta vaativia vaatteita. Ideani on, että ne ottaa mukaansa, ja saa vihdoinkin tehtyä vaadittavat korjaustoimenpiteet kaveriporukalla. Paikalla on ompelukone, saumuri, erilaisia neuloja, nypynpoistaja ja kaikkea muutakin, mitä vaatteiden korjaamisen saattaa tarvita. Tarjolla on teetä ja boolia - tosin boolia tarjoillaan vasta ensimmäisen onnistuneen korjauksen jälkeen...
